Minä ainakin olen kirjoittanut täällä pois tosi vapautuneesti kaiken 'paskan' mikä on mieltä painanut. Ja haukkunut kaikki. Ei mulle ole tosiaankaan tullut ylläpidolta mitään kovisteluja, että pitäis tyyliä muuttaa. On tullut tässä kevään mittaan sellainen olo, että vihdoinkin MINÄ saan suunvuoron puhua. On tullut sitten puhuttua suu puhtaaksi.
Alusta saakka olen epäillyt, että minut on jo tunnistettu. Onkohan näin?
Saa nähä. Jos tulee poliisitutkinta, mitähän ne poliisit tutkii? HE HE! Lukeeko ne kaiken tän paskan läpi mitä tälläkin palstalla yötäpäivää jauhetaan.
Voi taivas! Poliisien kuuluu ottaa kiinni oikeita rikollisia.
Alusta saakka olen epäillyt, että minut on jo tunnistettu. Onkohan näin?
Saa nähä. Jos tulee poliisitutkinta, mitähän ne poliisit tutkii? HE HE! Lukeeko ne kaiken tän paskan läpi mitä tälläkin palstalla yötäpäivää jauhetaan.
Voi taivas! Poliisien kuuluu ottaa kiinni oikeita rikollisia.
Vastaukset 109
Vanhimmat
Mikä poliisitutkinta? Mistä puhut?
Oletko joku muu muka laittanut kuvasi galleriaasi?
"Alusta saakka olen epäillyt, että minut on jo tunnistettu. Onkohan näin?"
..sinullahan on kuva profiilissasi.
Minäkö oon jotain panetellut sellaista joka nyt ottanut nokkiinsa????
Toinen mahdollisuus on, että ...Hiiskatti, kun ei tullut katsottua millainen kuva sillä Vilma-Vallattomalla galleriassaa oli!!
Olikohan se minun kuva?
No huonosti oli yritetty matkia.
En tunnistanut ollenkaan mitään...hmm
Mulla nyt tällänen nettipsykoosi.
Hei tuli muuten mieleen. Lueskelin tuossa artikkelia liittyen tuohon Bodom Gustafssoniin ja sen nostamiin kunnianloukkaus syytteisiin. Artikkelissa joku lainoppinut oli sitä mieltä, että ihminen voitaisi asettaa edesvastuuseen netti-foorumeilla herjaamisesta.
En tarkoita yhdista asiaa mitenkään sinuun rusalka ja kysymys oli tuosta tapauksesta. Tulipahan vain mieleen noin asian vierestä.
Eiköhän tämä foorumi meille kaikille ole vähän tällainen suurtentunteiden likakaivo.
Jos tunnettua tai oikeaa ihmistä herjataan täällä, niin siitähän voi nostaa jutun. Sen sijaan, jos herjataan nimimerkki 'Mökkelö'ä, niin tuskinpa menee syyteharkinnassa läpi :D ... Vois tulla aika monta keissiä.
Näinhän se menee. Nopeasti kirjoitin enkä jaksanut alkaa joka kantilta puimaan.
Toisaalta jos nimimerkille alkaisi sataa uhkailuita tyyliin "mä tiedän missä sä asut" tms. vakavaa. Voisi kuvitella, että samalla tulkinnalla voitaisiin asettaa uhkailusta edesvastuuseen. Tietenkin jos oikeen herkkänahkaiseksi ryhtyy, niin näitäkin keissejä voisi riittää.
Varmasti saat aikaa pitkään yllyttää rikoksiin,kaupitella kamaa j.n.e,ennenkuin virkavalta tulee oven taakse.Olettaen tietenkin,että olet mesonnut nicilläs./Valvomoa ei mikään vaivaa,ne vain poistaa tekstit,joista ei tykätä.T:Nimim."Miten feministejä ärsytetään"
Älä välitä, ehkei asia tarkemmin ajateltuna olekaan sellainen, että siitä kannattaa ottaa liikaa paineita.
Ajattelin tässä tätä asiaa. Kumpi siis on kunnianloukkaus?
Se, että kertoo jostain henkilöstä pötyä. Se on loukkaavaa, mutta ei itse asiassa liity kohteeseen mitenkään. Pitäisikö siitä loukkaantua? Onko se juuri kunnianloukkaus, jos se ei edes pidä paikkaansa?
Vai onko kunnianloukkaus se, että kertoo tosiasioita jostain henkilöstä. Sellaisia asioita, joita toinen ei haluaisi paljastaa. Loukkaavaa lähinnä se, että kertoo sellaista mikä ei yleisesti tiedossa. Ikäänkuin yksityisyyden suoja murtunut...
Onko nää molemmat tarpeeks törkeenä kunnianloukkausta?
On sellainen, jossa kerrotaan ihmisistä perättömiä asioita. Yksityisyyden rajan murtaminen ei sitä ole. Yksityinen ihminen ei voi syyllistyä toisen yksityisyyden suojan murtamiseen. Tietenkin on epäkorrektia paljastaa läheisistään asioita, joitka ovat sellaisia, että tietoon tullessa ne vähentäisivät ihmisen arvostusta yhteisössään. Laitonta tämä ei kuitenkaan ole.
Kunnianloukkaustilaneissa täytyy tietenkin olla valmis, todistamaan väiteensä todenperäisuus. Mikäli väite on sinällään tosi, mutta sitä ei voi mitenkään oikeaksi todistaa, kyseessä on kunnianloukkaustilanne.
Yksityisyyden suoja on lehdistölle tarkoitettu termi ja tiedotusvälineiksi lasketaan myös nettipalstat. Yksityinen ihminen voi keskustelupalstoilla, kuitenkin jakaa tietoa yksityisistäkin ihmisista, mikäli hän ei ole tietoa saanut asemansa ansiosta. Tietosuojan piiriin kuuluvaa tietoa saavat, tekevät yleensä vaitiolovelvollisuuslupauksen.
Lyhyesti, kunnianloukkaus on perättömmän tiedon levittämistä. Juoruilu, joka voi olla vahingoittavaakin, ei ole kunnianloukkaus, mikäli tieto on todenperäistä. Eriasia on sitten, kuinka moraalisesti on oikein levittää ihmisistä tietoa. Tietoa, josta tietää asianomaisen tahtovan, jotta se pysyisi salaisuutena.
Nickki arvailusta sen verran, että nimimerkit Mi-yes ja Nari ovat nettipalstallamme kirjoitelleet niinkin kauan, että voin aivan varmasti sanoa, ettei kummalakaan heistä ole tarkoitusta yksittäisiä ihmisiä loukata. Värikäs keskustelu on molenpien tarkoituksena. Vaikka joskus läikähtää yli, pahantahtoisuutta en ole kummassakaan havainnut, pientä ilkeyttä korkeintaan.
En usko, että sinua tuollaiset syytökset uhkaa.
Tarkoitat kai yksityiselämän loukkausrikosta (RL 24:8) jossa on kyse siitä, onko julkisesti esitetty jonkun yksityiselämästä oikeudettomasti sellainen tieto tai vihjaus, että se julkaistuna voi aiheuttaa hänelle vahinkoa tai kärsimystä.
Varmaan ongelmallisinta onkin sen määrittäminen mikä täyttää tuon määreen.
että tarkoitatko tota Vilma Vallaton juttua?
Ymmärränkö oikein että luulit että Mi-yes karikoi sinua sillä Vilma Vallattomalla vai olenko aivan hakoteillä?
Jos luulit niin, niin minäpä luulen ettei Mi-yes karikoinut ketään sen kummemmin kuin feministejä ylipäätänsä, ja ehkä jöröjukkaa lähinnä.
Eikä se Vilman kuva ollut sinun kuva, oli aivan erinäköinen nainen kuvassa kuin sinä.
Hänellä jonkun naisen kuvakin siellä sivuillaan? Kun minä katsoin, ei ollut mitään...
Kuva oli siellä mutta ei hän vastannut jörön kysymkskeen että mistä kuva oli kotoisin. Mi-yes ottikin kuvan heti pois kun jörö sitä kysyi.
Typerää se oli. En aina oikein jaksa ymmärtää tota miesten tarvetta nauraa naisille...julkisesti. Miten paljon miehiä pilkataan julkisesti? En tiedä...onko sillä merkitystä? Minua kuitenkin enää tässä iässä vähän hetkeuttaa kaikenmaailman piikittelyt 'naisellisista' asioista. Nuorempana itkeä tirutin, kun täällä maalla on aivan eläimiä jotkut miehet ja samantasoisia niitten jutut.
Näitä väkivaltajuttuja ja sitä keneen ne liittyvät. Kun tuo galleriakuvakin vilahti täälä.
Olin paikalla kun mi-yes tunnusti jörikselle että se hän on Vilma ja jöris kysyi heti että entäs se kuva?
Niin samalla minuutilla hävisi kuva Vilman pofiilista, mikä toditsaa aika varmuudella sen seikan että Mi-yes oli todellalkin Vilma.
ärsyttävä tyyppi. Eipä ole näkynyt.
Vedän sitä virtuaalisesti turpaan.
Mutta tosiaan en usko että Mi-yes sinua ajatteli lainkaan tuolla Vilmalla.
Muistaakseni mi-yes mainitsi jörikselle siinä samalla että hän olisi toivonut että paha outi olisi tullut paikalle.
Niin ikävää jos sinua se loukkasi. Toivottavasti nyt piristyt ja pystyt unohtamaan koko Vilma jutun.
Jatketaan tästä ja aletaan taas alusta.
Hyvää vointia vaan sinulle rusalka ja piristystä.
Kiitos vaan tuesta. Ihme kujeita täällä ukoilla.
Väkivalta jutut ilmstyvät aina, kun julkisuudessa keskustellaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Feminismin eräs oleellisia kysymyksiä on naisiin kohdistuva väkivalta. Mikäli feminismiä pyritään kritisoimaan silloin kannattaa toki käydä ydinkysymyksiin käsiksi. Väkivaltakeskustelua palstalla käydään lähes yhtä paljon, kuin prostitutiokeskustelua. Kenellekään henkilökohtaisesti tätä keskustelua ei kuitenkaan ole tarkoitettu. Galleriakuva oli ilmeisesti koiranleikkiä ja kohtalaisen harmitonta sellaista, luulisin.
usein hyvin arkaluontoisia asioita joten aina on joukossa ihmisiä joille keskustelut on liikaa.
Aivan ymmärrettävää se on.
Mutta sekin on ymmärettävää että jokainen tulkitsee omalta kantiltaan näitä asioita, jokaisella on omat erilaiset elämänkokemukset ja koskaan ei voi tietää, mielestäni, jos tietämättään loukkaa mielipiteillään jotain toista.
Tunnustan että tuon laatuinen Vilmana esiintyminen on suorastaan iroonista ja aina satuttavaa tavalla tai toisella.
Täysi tuki täältäkin sinulle ja kättä päälle, minä en ainakaan kanna mistään sinulle kaunaa.
Olet ihan hyvä keskustelija ja tuskin kukaan sellainen, jonka voimme ottaa vakavasti haluaa sinulle täällä mitään pahaa.
Itseltäni menee aika paljon ohi aiheita ja kommentteja, en tiedä yhtään, mistä sinunkin kohdallasi on kyse, mutta ei tämä ole niin vakavaa.
Olet varmasti itse ajantasalla, eikä minun tarvitsekaan olla.
Nyt on ainakin taas rauhallista palstalla.
Minulta on kokonaan mennyt tuollaiset ohi. En ole ollut sitten paikalla, en nähnyt kuvaa enkä ole lukenut tuollaista keskusteluakaan.
Kaikkea sitä sattuu.
..on myös vanhoja jännitteitä, jotka purkautuvat joskus merkillisellä tavalla, mikäli joku ei ole palstan tilannetta pidempään seurannut, tälläiset saattavat olla yllättäviä. Vanhojen keskustelujen muistoja ja viimeisiä pisaroita, joiden takia keskustelu katkeaa yllättäen. Ihmiset muodostavat yhteisöjä kaikkialla ja yhteisöllisyyden lainalaisuudet toimivat lkaikkialla. Mi-yesin toimintaa kannattaa tarkkailla hieman pidemästä perspektiivistä, mitenkään korrekti kaveri hän ei ole ollut koskaan, värikäs kylläkin.
Kirjoitin tuonne toiseen ketjuun siitä meidän keskustelustamme, muistatko, kiusaamisen ja pahan tarkoituksellisuudesta.
Olimme siitä eri mieltä. Minua vähän kiinnostaisi aihe, mutta kun se ei sovi tänne...
Aina joku vetämässä hernettä kirsuun...
että mi-yes on varmaan kasvanut perheessä missä hänellä oli isosisko tai useampi sisko ja oppinut kinastelemeaan ja kiusoittelemaan.
Minä taas olen kasvanut ainoana lapsena, kuten miehenikin, ja siksi me ei mennä helpolla kimppaan kenenkään kanssa eikä haluta kinastellakaan, vaietaa aika pian hetken mielipiteiden vaihdon jälkeen.
Joseph Berke on kirjoittanut joskaus -80 luvun alkupuolella kirjan: Pahan voima, ihmisen ja kulttuurin kääntöpuoli. Kirja on varsin mielenkiintoinen tutkielma pahuudesta. Raskasta luettavaa, mutta mielenkiintoinen teos ja kestää vieläkin lukemisen. Toinen pahuuteen enemmän perehtynyt on Eric From, hän kirjoitti tästä "inhimillisestä" puolesta enemmän lähinnä kirjassaan: Pako vapaudesta.
Nykyisin pahuus on diagnosioitu ja sille on löydetty nimi, luonnehäiriö/psykopatia/sosiopatia. Tämä diagnoseilla prassailu on sinänsä mielenkiintoista, mutta ihmiset helposti häviävät leimojensa alle.
Tottakai on ihmisiä, jotka tarkoituksella ovat pahoja toisilleen, heidän määränsä on kuitenkin vähäinen. Ihmiset ovat enimäkseen pahoja ajattelemattomuutensa ja heikkouttensa vuoksi. Työyhteisössä kiusaamiselle on usein syynsä ja tämän syyn löytyminen olisi tärkeää yhteisön tervehtymisen kannalta. Pelkkä pahuuden löytyminen on harvoin rakentavaa.
Olen juuri lukemassa Amnestyn historiasta kertovaa kirjaa, istituutionaallisen pahuuden käsittäminen on vaikeaa. Inhimillisyyden kääntöpuoli on varsin saastainen ja hankalasti ymmärettävissä. Ihmiset ovat, kuitenkin pääosiltaan urheita ja hyvään pyrkiviä. Minä tiedän ihmisten pystyvän sekä hyvään, että pahaan, heikkous on usein syynä pahan valintaan.
Kuten näet olen sinisilmäinen idealisti edelleen. siitä olen kanssasi samaa mieltä, että aihe olisi kiinnostava, myös täällä käsiteltäväksi.
Pitääkö pahaa "ymmärtää", vaikka se olisi kuinka ihmisen heikkoudesta lähtöisin?
Mitä oikeastaan on tuo instituutionaalinen paha? Sorto, välinpitämättömyys sorrettuja kohtaan?
Tuo Erich Frommin "Pako vapaudesta" kirja on minulla ollut jo noin 30-vuotta ja olen lukenut sen moneen kertaan. Sen lukeminen vaatii kuitenkin hieman perustietoja psykologiasta jottaa siitä saa jotain irti.
Totta on että pahuuus kuuluu ihmisluontoon. Kukaan lapsi ei kuitenkaan synny pahana vaan hän kasvaessaan joko opppii käsittelemääm pahuutta tai ei opi.
Noin 30 % ihmiskunnasta voisi sanoa on joten kuten "normaaleja " yksilöitä, kukaan ei suinkaan ole täydellinen heistäkään, mutta heillä on hyvät kyvyt käsitellä pahuuttaa, samoin aggresiivisuutta.
Noin 5-6 vuotiaana pitäsi lapsen olla oppinut nämä taidot. Mutta kaikki eivät onnistu saaman niin terveitä piirteitä vaan heidän pesooonallisuuteensa syntyy kieroutumia, joita he itse luonnollisestikkin pitävät aivan normaaleina ja terveinä käsityksinä ja tapoina. He eivät tiedosta, usein eivät koskaan tule kykenemään tiedostamaan kieroutta persoonallisuudessaan.
Noin 30% karkeasti laskettuna ihmiskunnasta kuuluu näihin kieroutuneisiin ja loput 40% sitten ovat jossain suhteessa kieroutuneita.
Yhteiskunnathan muodostuu ykislöistä. Perhekkin on pieni yhetsikunta. Yksilöiden peroonallisuukisen summa heijastuu yhteiskunnan tasolla ja siitä meillä on näyttöä vaikka kuinka paljon. Sodat, murhat, terrorismi, vainot, koulukiusaus, työpaikkakiusaus, perheväkivalta jne.
Jokainen meistä voi tökätä jotain toista tietämättään johonkin herkkään paikkaan koska vaan. Siinä missä on kaksi henkilöä paikalla , kumpikin vaikuttavat toisiinsa alitajuntaisesti, halusimme tai ei. Näin ollen voimme sanoa että suurin osa pahuudesta on tiedostamatonta käytöstä.
PS.Sorry minun huono suomen kieleni.
Pahaa ymmärtää, riippuu lähes pelkästään siitä, mitä haluamme tehdä? Mikäli haluamme vaikuttaa tilanteeseen. Ymmärtäminen on välttämätöntä. Pelkällä tuomitsemisella ei kovinkaan pitkälle päästä. Tietenkin siinä saa oman kaulansa puhdistettua, jos se on niin kovin tärkeää.
Insitutionaalinen pahuus on rakenteellista pahuutta. Yhteiskunnallisiin rakenteisiin on pesiytynyt, pahan tekemiseen mahdollistavat rakenteet. Mikäli yhteiskunta hyväksyy pahuuden ja jopa sitä osaltaan kannustaa. Varsin useat ihmiset ryhtyvät pahaa tekemään, moraalisen selkarangan ja oikeudentajun puutteellisuuden vuoksi.
Yhteisön tehtävänä on osaltaan kannustaa moraalisiin ratkaisuihin, siihen perustuu osaltaan myös lainsäädäntö. Lainsäätäjät siis pyrkivät ohjaamaan moraalisiin ratkaisuihin, Aristoteleksen filosofian mukaisesti.
Ajattelin lähinnä tuolla ymmärtämisellä jonkintyyppistä sietämistä. Eli sietää toisen käytöstä esim. säälistä ja empatiasta, jos toisella vaikka on ollut rankka lapsuus.
Sietäminen on aivan eria asia, kuin ymmärtäminen. Sietää ei pahuutta ja ilkeyttä tarvitse. Omalta osaltaan pelin voi puhaltaa jo aika alkuvaiheessa. Ilkeyden kohteeksi joutunut on hän, joka rajansa voi määritellä. Siten ihmisten tarvitsee omaa toimintaansa tarkastella toisten näkökulmasta, kaikkien pinna ei ole samanlainen.
Ymmärtää pahuutta täytyy, jos tarkoituksena on saada tämän tyyppinen toiminta loppumaan ja ihmisten täytyy pystyä toimimaan toistensa kanssa. Pelkkä osoittelu on harvoin hedelmällistä.Ymmärtämiseen ei kuulu (välttämättä) hyväksyntä.
Jos pahuus poikii vaikkapa työpaikalla kateudesta, niin onko oikein antaa kateelliselle hyvitystä jollakin tasolla. Ajattelen vaan, että tällä tavalla saadaan manipuloiduksi etuja itselleen ohi muiden. Tässä siis tietenkin oletan, että kateellinen tiedostaa tunteensa ja siitä poikii paha käytös toista kohtaan.
Toisaalta muuten, erittelevänä ihmisenä, minun on vaikea ymmärtää, ettei ihminen oikeasti tiedosta itseään paljon pidemmälle, mitä välillä antaa ymmärtää.
parhaimmillaan seuraa pahuuden ennaltaehkäiseminen. Miten mitään asiaa voidaan korjata, ellei tiedetä syytä siihen?
Miten esim. työpaikkakiusaamisen, joka lähtee kateudesta toiseen ihmiseen, voi ennanltaehkäistä?
Ei kai kaikkea voi ennaltaehkäistä. Mutta otetaan vaikka tapaus, jossa joku tappaa toisen. Sitten todetaan, että tappaja on skitsofreenikko. Tätä voidaan taas hoitaa lääkityksellä ym ja siten ehkäistä tulevia tappamisia. Parasta tietenkin olisi, että hoito aloitettaisiin ennen kuin mitään vakavampaa tapahtuu muille ja hänelle itselleen.
yksi sosiopaatti jonka jotkut ovat tajunneet todeksi.
Minä en ihan noin pitkälle vielä ehtinyt tässä pahan teemapohdinnassani.
Ei lähde kateudesta toiseen ihmiseen.
On olemassa tuottamuksellista kiusaamista työpaikoilla ja muissa ryhmissä ja yhteisöissä. Tämä perustuu tarkkaan harkintaan, sen sanoo jo nimikin; tuottamuksellinen.
Sellaiset työyhteisöt (ja muut yhteisöt) joissa sen ongelmia ei suostuta näkemään tai käsittelemään, etsii luonnollisesti ongelmille syyllisen; ns. syntipukin. Ilmapiiri on tuolloin yhteisössä hyvin usein sellainen, että se ei salli epäonnistumisten myöntämistä. Ns. syntipukki kantaa silloin kaikesta vastuun ja on syyllinen aivan kaikkeen. Kontrolloituna, leimattuna ja tarkasti normitettuna tuskin kukaan haluaa työtään tehdä; kantaen vielä syytaakan niskassaan asioista, joihin ei ole syyllinen sen enempää kuin kukaan muukaan.
Jatkuvuus on eräs henkisen väkivallan piirre.
On myöskin olemassa rakenteellista kiusaamista työpaikoilla ja yhteisöissä, joka on aina johdon ongelma. Tällöin organisaation rationaalisuus on usein vajavainen.
Eikö juuri kateudesta voi syntyä tuottamuksellista kiusaamista?
(En tarkoita, että KAIKKI tp kiusaaminen lähtee kateudesta.)
tuo sana "heikkous".
>Minä tiedän ihmisten pystyvän sekä hyvään, että pahaan, heikkous on usein syynä pahan valintaan.<
Mitä tarkoitat tuolla sanalla heikkous?
Ymmärtäminen ei ole yhtä kuin hyväksyminen. Omista arvoista lähtee varmaan aika paljon viestiä siitä, miten paljon olemme valmiita hyväksymään.
Vielä tuosta pahasta. Olen tässä viime aikoina lueskellut brasilialaisen Norberto R. Keppen kirjoja, useampaakin. Viimeisenä nyt uusin teos (v. 2000) "Sairauksien alkuperä", jossa Keppe taitavasti kirjoittaa kateuden merkityksestä ihmisluontoon ja sairauksien syyntyyn.
Pahuus teemaamme liittyen, hän kirjoittaa myöskin, että ihmisen on KAIKKEIN vaikeinta hyväksyä hyvyys. Hän myöskin kirjoittaa, että on äärimmäisen epärehellistä ajatella, että kaikki paha tehtäisiin tiedostamatta. Tiedostamatta tehty paha ei Keppen mukaan aiheuta sairauksia, mutta tiedostamalla tehty aiheuttaa. Sairauksilla hän tarjoittaa psyykkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia sairauksia. Ja kuinka paljon nämä ovatkaan yleistyneet...
Keppe sanoo myös usein osoittaneensa, että sillä, mitä Freud on kutsunut tiedostamattomaksi, onkin vain ja ainoastaan ollut kyse ihmisen ponnistelusta kateuden piilottamiseksi. Hän pitää freudilaista ajatusta siitä, että ihminen olisi täysin riippuvainen tiedostamattomasta, vuosisadan suurimpana huijauksena.
Keppe kirjoittaa aiheesta vielä, että ihminen on paljon enemmän vastuussa siitä, mitä "ei tiedä" kuin siitä, minkä suostuu tietämään. Tässä hän viittaa Platonin heuristiseen periaateeseen;
"kukaan ei pyri tietämään sitä, minkä jo tietää, ja vielä vähemmän tietämään sitä, mitä ei tiedä, koska kukaan ei pyri tuntemaan sitä, minkä jo tuntee ja vielä vähemmän sitä, minkä olemassaolosta hänellä ei ole aavistustakaan."
Myös kateudesta, mutta yhtä hyvin alistamisriippuvuudesta, vallanhalusta tai vaikka epäkypsyydestä.
Ja henkinen väkivalta/kiusaaminen on luonteeltaan jatkuvaa ja samaan/samoihin henkilöihin kohdistuvaa sen lisäksi että uhri on yleensä puolustuskyvytön.
Vapaamatkustajat ymv. ovat lähinnä rakenteellisen henkisen väkivallan tuotoksia, eivätkä tuottamuksellisen...
Paha on helpompi valita kuin nöyrtyminen. Mutta nöyrtyminen on välttämätöntä, jotta ihminen saisi yhteyden omaan itseensä.
Moni pahan valinnut henkilö ei halua tunnustaa edes itselleen tuota - saati muille. Kumpi sitten on vakavampaa, valita paha vai olla tiedostamatta sitä?
Minusta jälkimmäinen kuullostaa pahemmalta, koska vaikea on korjata sitä, mitä ei tunnusta olevankaan.
Eikö uhri ole kuitenkin vain harvoin aivan puolustuskyvytön?
Lapsi on vanhempiinsa nähden puolustuskyvytön, mutta entä aikuinen, missä tapauksessa hän olisi puolustuskyvytön?
Toki toisinaan itsensä puolustaminen vaatii rajuja toimenpiteitä, kuten esim. työpaikan vaihtoa jne.
Olen sitten tuon Keppen kanssa ihan samoilla linjoilla siitä, että pahaa tehdään tieten tahtoen, ei niinkään tiedostamattomasti. Tuossa jossain eilisessä viestissä jo kirjoitinkin siitä.
Siis mitä?
Miten kiusaat henkilöä, joka voi puolustautua?
Mielestäni et mitenkään.
Otetaan helppo esimerkki;
Sinä väität minua mieheksi ja toistat sen viikosta toiseen riittävän kauan ja samalla yllytät siihen muitakin.
Onko minulla todellisia mahdollisuuksia puolustautua kiusaamistasi vastaan? Se edellyttäisi näissä oloissa sellaista, mikä täällä ei ole mahdollista.
Tämä tilanteessa, jossa meillä kaikilla on yhtäläiset oikeudet olla paikalla.
Että johto on syystä toisessa epäonnistunut tehtävässään ja tuloksena on epäoikeudenmukainen tulos jonka seuraukset näkyvät esim. vapaamatkustajina ja erioikeuksina tiettyjen ryhmien tai henkilöitten välillä.
Tämä lisää riitoja työyhteisössä ja on johdon työ poistaa ja kehittää organisaatiota niin, että näiltä vältytään.
Tähän en valitettavasti voi ottaa osaa. Voitko antaa jonkin toisen esimerkin?
Toisista kuin allekirjoittaneistako? Kiitos ei.
Eli vapaamatkustajat synnyttävät tp kiusaamista ym. huonoa ilmapiiriä.
Niitä olen luvannut täällä käydä, en muita. Muut eivät johda mihinkään muuhun kuin keskinäiseen pallotteluun.
Muistaen kuitenkin, että se EI OLE tuottamuksellista.
Yritän välttää sitä muitten kuin itseni kohdalla.
Meillä on aina mahdollisuus olla uhriuttamatta itseämme, olla välittämättä jostakin esim. juoruista, joita meistä livessä esitetään. Juorut ovat kiusallisia, mutta on kasvattavaa olla välittämättä niistä. Liiallinen suojattu elämä vääristää meidän todellisuuskuvaamme ihmisistä.
Toki minäkin olen mieluummin rakastettu kuin vihattu, mutta ei se vaan aina onnistu - minulta ei kysytä! :)
Vältän henkilöön meneviä keskusteluja kokonaisuudessaan. Tai en vain vältä. Olen lopettanut ne kokonaan.
Juuri näin.
Kellään ei ole oikeuisia lähteä kiusaamaan ketään sillä perustella, että haluaa juoruta. Omasta moraalistahan nämä ovat kiinni, sen minkä toinen saallii muille, toinen kieltää ehdottomasti.
Kuitenkin on muistettava että se on UHRI joka määrittelee rajat, mikä kiusaa häntä eikä kiusaajat!!
Jos kasvua esität, kaikkein kasvattavinta se on sille kiusaajalle, joka opettelee ihmismäiset tavat elää yhteisössä. Ei voida koskaan lähteä siitä, että uhrit muuttuvat ja toimivat kuten kiusaajat määräävät. Naurettava jo ajatuksenakin.
Esim. pahantahtoinen juoruilu nyt vaan on sellainen asia, johon meidän kaikkien on totuttava. Sille emme VOI mitään. Se ei auta asiaa, että määritämme sen kiusaamiseksi. Se ei poista juoruilun loukkaavaa luonnetta. Ainoa, itseään säästävä menetelmä on, olla juoruilun yläpuolella, välittää siitä niin vähän kuin mahdollista ja seuraavan kerran valita kaverinsa vielä entistäkin tarkemmin. Mielestäni se on ihmiselle henkistä kasvua.
Juoruilija ei välttämättä haluakaan kasvaa, eikä edes myöntää juoruiluaan. Jos ja kun juoruilijan kanssa yrittää itse selvittää asiat, ne saattavat vain pahentua, kun juoruilija lisää levittää juttuja ja saa mahdollisesti tukijoita itselleen. Siinä vain hakkaa päätään seinään lisää ja murheet lisääntyy. Eli kaikkeen kokemaansa ei kannata kiintyä liikaa.
Tämä vielä tuohon jouruiluun ja sen sietämiseen, tänään aiemmin kirjoittamani totuus, miten on helpompaa valita pahuus (juoruilu) kuin nöyrtyä ja katsella omaa pahuuttaa silmiin...Tässä selitys, miksi näin on.
- Paha on helpompi valita kuin nöyrtyminen. Mutta nöyrtyminen on välttämätöntä, jotta ihminen saisi yhteyden omaan itseensä.
Moni pahan valinnut henkilö ei halua tunnustaa edes itselleen tuota - saati muille. Kumpi sitten on vakavampaa, valita paha vai olla tiedostamatta sitä?
Minusta jälkimmäinen kuullostaa pahemmalta, koska vaikea on korjata sitä, mitä ei tunnusta olevankaan.
On kiusaamisen perusta. Jos kiusattu kuitenkin lähtee itseään puolustamaan hänestä tehdään lähes kaikissa tapauksissa kiusaaja! Tämä tapahtuu alkuperäisen kiusaajan taholta. Se syntipukki, josta jo aiemmin tänään kerroin.
Siksi ulkopuolisen on hyvin hankala sanoa joskus, mitä oikeastaan on tapahtunut. Joskus myöskin kiusaaminen on erittäin hienovaraista, ettei sitä erota kiusaamiseksi kuin piikkittelyn kohde.
Puhuit myöskin itsensä uhriuttamisesta. Kummallista puhetta henkilöltä, joka ei hyväksy mitään negatiivista lausuntoa esitettäväksi feminismistä taikka naisesta yleensä. Viimeksi oli puhetta palkkatasa-arvosta, kielsit vahvasti että naisella voisi itsellään olla mitään tekemistä epätasa-arvon kanssa.
Kun syy säännön mukaisesti AINA laitetaan muitten kannettavaksi, miesten tai yhteiskunnan, se jos mikä uhriuttaa...
Nyt keskustellaan kahdesta kohteesta, siis juoruilijasta ja juorun kohteesta.
Minä keskityn juorun kohteeseen ja pyrin helpottamaan hänen tilannettaan ja jätän juoruilijan itsensä selvitämään omaa tilannettaan taholleen. Tarkoitan, etteivät juoruilija ja juorun kohde voi lähes tulkoon koskaan päästä yhteisymmärrykseen ja sitä kautta sovintoon tai neutraaliin tilanteeseen. Juorun kohde ei voi pakottaa juoruilijaa lopettamaan, eikä juoruilija lähestulkoon halus edes myöntää juoruiluaan. Näen tilanteen pattitilanteena, joka laukeaa vain, kun juoruja ei enää oteta tosissaan.
Joitain rakenteellisia kiusaamistilanteita on helpompi purkaa, koska niissä voidaan MUUTTAA sortavaa rakennetta ja sopuisuus palaa vähitellen kuin itsestään.
Tuota en sentään allekirjoita, että olisi yleistä, että kiusatusta tehdään kiusaaja, mutta sen allekirjoitan, että hyvin usein, liian usein, yritetään sälyttää kiusatulle osasyyllisyyttä.
On kiusaamista ja sitten on ihmisten välistä eripuraa, joka lentää puolelta toiselle. Ulkopuolisen on todella vaikea erottaa ainakin näitä kahta toisistaan. Ja se mistä kaikki saa alkunsa, on usein hämärän peitossa oleva luonnonvara. Kaikilla on siitä pikkuisen erilainen käsitys.
Itsensä uhriuttamisella tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että jatkuvasti pyrkii saamaan huomiota ja tilaa itselleen ilmoittautumalla kiusatuksi. Se on eräänlainen peli.
Feministiseltä kannalta tarkasteltuna nainen on monessa kohtaa uhri, mutta se ei tarkoita, ettei nainen voisi MIHINKÄÄN itse omalla toiminnallaan vaikuttaa. En ole koskaan väittänyt mitään siihen viittaavaa.
Naisen aseman tarkastelu ei ole leikki nimeltä; kenen syy, vaan se on todellista pohdintaa, missä ollaan nyt ja mihin ollaan menossa ja mitä voidaan muuttaa, jotta naisen asema kohentuu.
Sanoit juuri hetki sitten, että kiusatun olisi vain pakko niellä kiusaaminen, koska pahantahtoista juoruilijaa ei voi saada lopettamaan. Samalla tulit todistaneeksi jo aiemmin kirjoittamani asian todeksi, nimittäin sen, että puolustuskyvyttömyys ON TÄRKEÄ seikka kiusaamista määriteltäessä. Huomaatko?
Nyt sanot näin:
"Itsensä uhriuttamisella tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että jatkuvasti pyrkii saamaan huomiota ja tilaa itselleen ilmoittautumalla kiusatuksi. Se on eräänlainen peli. "
Eikö sellainen olekin uhri, joka oikeasti EI VOI tehdä asiantilan muuttamiseksi mitään muuta kuin kärsiä? Minä ymmärrän uhriuden noin.
Se ettei voi saada juoruilevaa lopettamaan, ei tarkoita etteikö kohteella olisi muita mahdollisuuksia. Omaa suhtautumistaan voi aina muuttaa ja se on mielestäni ainoa todella TEHOKAS keino. Jos taas juoruileva on esim. työpaikalla, on työpaikan vaihdos viime kädessä keino päästä eroon juoruista. Ei kannata antaa omia ajatuksiaan juoruilijan käyttöön, siis omistaa hänelle liian suurta huomiota omassa elämässään. Juoruilija sanoa tuiskauttaa jotakin, unohtaa sen kenties siinä samassa, mutta kohde vatvoo sitä sanomaa viikko kausia.
En tarkoita siis, että juoruilua pitää hyväksyä.
Tarkoitan, että itsensä uhriuttaminen ei ole ihan sama asia kuin todellinen uhri. Uhriuttaminen on pelaamista ja huomionhakua, omaa tilannetta korostamalla, mutta uhri on ihan oikeasti uhri, joka EI OLE ITSE aiheuttanut tilannetta missään vaiheessa.
Näin minä tämän käsitän.
"uhri on ihan oikeasti uhri, joka EI OLE ITSE aiheuttanut tilannetta missään vaiheessa. "
Eli henkilö, joka on työssään julmetun tarkka ja paljon ahkerampi kuin kukaan muu, aiheuttaa itse oman tilanteensa eikä ole täten uhri...Vaan uhriutuu...
Vaan tarkoitan, ettei itse ole esim. muita jyräävä ja arvosteleva, tai vaikkapa juoruileva jne.
Siis yhä siitä olettamasta että on henkilöitä, jotka ansaitsevat sen oikeudettoman kohtelun jonka kanssaihmisiltään saavat?
Tietenkin kiusaaja pyrkii oikeuttamaan tekonsa, se on aivan selvä.
Juuri noita väittämiä esittämällä kiusatusta yritetään tehdä osasyyllinen/syyllinen omaan kohteluunsa...
Heikkous on pyrkimystä päästä helpolla, mennään siitä josta ajatellaan helpoimmin päästävän. Työyhteisössä nämä ihmiset, sitä vastoin että pyrkisivät nostamaan omaa osaamistaan, käyvätkin vähättelemään toisten taitamisen tasoa.
Moraalinen heikkous on myös heikkoutta, tiedetään toki, mikä on oikein, mutta tehdään siten, että päästäisiin parhaaseen lopputulokseen omalta kannalta.
Empatian puute on myös heikkoutta, ei ymmäretä oman toiminnan sattuttavan toisia.
Ahdistuksen siirto on eräs heikkoiden laji, ts. tehdään toisille paha olo ja ajatellaan siten oman tilanteen helpottuvan.
Näitä heikkouden muotoja on varsin useita, tässä vain muutamina.
Mutta kun on niin paljon erilaisia tilanteita. Kaikki eivät ole yks'yhteen tilanteita.
Vielä tuosta kiusaamisen oikeutuksesta se, että luulen, että juuri kiusaaja on se, joka vain harvoin pystyy nimeämään oman kiusaamisensa syyt. Ainakin kun koulukiusaajia seuraa, niin syitä ei löydy tai ne ovat ihan tekaistuja. Esim. kuulee väittämän "et ku se on niin tyhmä!". No itseasiassa tuohan ei oikeastaan sano vielä mitään, eikä ole mikään syy kiusaamiseen, pikemminkin selittelyä ja väistelyä.
Pahuus on merkki usein myös piiloteusta/tiedostumattomasta traumasta. Trauma on aiheutunut usein lapsuuden kokemuksista ja väärin kohtelusta. Tämän trauman käsittelemättömyyt johtaa varsin ikäviin tuloksiin. Syyntyy ns. "avuttomuuden raivo". Tämä raivo purkautuu sitten aikuisena. Ihmisiin jotka eivät pysty itseään puolustamaan. Lapsuuden kokemukset siiretään uudelle näyttämölle ja silloin uhrina on joku toinen. Näytelmän toisto ainoastaan lisää ahdistusta, mutta ihminen ei kuitenkaan tiedosta tekevänsä pahaa. Julmuus voi näin saada varsin äärimäisiä muotoja, mikäli olosuhteet ovat siihen otollisia. Perheväkivaltaa ja lasten pahoinpitelyjä pyritään usein katselemaan tämän taustan avulla.
Avuttomuuden raivo aiheuttaa myös paljon valtiollisia hirmutekoja. Alice Miller on eräs tämän psykologisen ajatussuuntauksen teoreetikkoja esim. " Älä huomaa" on kirja jossa on aika kootusti käsitelty tätä teemaa.
Ihmettelin vaan.
Tarkoitat samaa kuin minä noilla "kieroutuneilla persoonallisuuksilla", siis siihen joukkon kuuluu eriasteiset persoonallisuushäiriöiset, rajatilapersoonat sekä muut infantiilit persoonat.
Mikä minua tökkäsi tuossa sanassa "heikot", on se seikka että jos joku kutsuu tai nimittää jotain toista heikoksi niin se on yleensä juuri tuota projisointia, oman itsensä korostamista tai oman alemmuudentunon kohottamsita. En kuitenkaan hetkeäkään uskonut että sinä käytit tuota sanaa "heikko" siinä merkistyksessä ja nythän sain siihen varmistuksenkin.
Minulla tämä suomenkieli on sen verran huonoa etten aina ymmärrä kaikkea mitä luen. Terminologiaa en osaa mistään aiheesta suomeksi, koska en ole koskaan tarvinnut sitä aikaisemmin.
Tässä nyt sitten yritän opetella suomea ja pysyä mukana keskuteluissa näillä huonoilla taidoillani.
Tavalliseen arkipäivän puheeseen kelpaa kyllä huonompikin suomenkieli, vai mitä ;).
olen sama mieltä tuosta tiedostamattomasta agressiivuudesta ja pahuudesta. Uskon jopa sen olevan paljon tavallisenpaa kuin tiedostettu pahanteko ja ilkeily. Sitähän näkee kaikkialla ja jokapäivä lehdet siitä kirjoittavat palsta metrejä.
Aah, Alice Millerin kirjoja löytyy minunkin hyllystä. Alice oli rohkea kun hän ei välittänyt tabuista vaan sanoi suoraan missä vika piilee.
Hän puhuu niin sanotusta "mustasta pedagogiikasta" lasten kasvatuskessa ja autoritäärisestä kasvatuksesta.
Minä aloin alunperin kirjoitella tänne samasta syystä, oppiakseni ilmaisemaan itseäni. Minun ongelmani on ollut tavattoman monimutkainen kielenkäyttö, ylipitkät lauseet ja hankalat lauserakenteet. Sivistyssanoista luopuminen oli kaikkein hankalinta. Huomasin peittäväni laiskuuttani, ylenmääräisten sivistyssanojen viljelemisellä, ts sinistyssanojen kuvittelin olevan ilmaisuvoimaisempia, kuin suomalaiset vastaavat. Säästyin selityksiltä. Tänne kirjoittaessani luovuin tavastani heti. Suomenkielen käyttäminen pelkistää/selkeyttää ajattelua ja asioita täytyy pohtia konkreettisemmin. Kirjoitusvirheistä jos vielä pääsisin, niin olisipa tämä puuha mukavaa.
ja kannustavaa.
Kiitos.
siitä ne vasta tykkää. aattele vähän. mitä tutkittavaa olisi? mitä siitä vois muka pahimmillaan seurata? joutasko skoudet oikeasti kyttäämään jokaista suukopua ja yksittäisten henkilöiden verbaalista vitutuskohtausta?
(en tiedä mitä on tapahtunut, mutta tuskin olet kovinkaan onnistuneesti kiihottanut kansanmurhaan).
niin. ja tohon nimimerkkiin on niin helppo kirjottaa jotain "ylläpitoon" viittaavaa. vaikka en tiedä kuka "ylläpidosta" jaksaisi näitäkin lukea päivästä toiseen.
Sinä siis vaatisit juoruilun kohdetta (= kiusattua) vain yksinkertaisesti hyväksymään oman kiusaamisensa kasvattavana kokemuksena?
Pöyristyttävä lausunto.
Ehdotuksia juoruilun lopettamiseksi live-elämässä? Itse en ole keksinyt. Juoruilevaa ihmistä kun ei oikein saa edesvastuuseenkaan, jotenka olen tässä nyt mahdollisimman realistinen. Kaikelle elämässä ei vaan voi mitään. Jotkut asiat on hyväksyttävä, vaikka ne olisivat pöyristyttäviä, veret seusauttavia.
Kyseessä on tällöin PUOLUSTUSKYVYTÖN (tai sellaiseksi itsensä tunteva) UHRI.
No mutta mitä tekee ei-uhriutuva juoruilun lopettamiseksi?
Näköjään...
Koska jo alussa sanoin (seikka jota et hyväksynyt), että kiusaamisen perusta on puolustuskyvyttömyys, joko kokonaan tai ainakin osittain (tai puolustuskyvyttömäksi itsensä tunteminen) se on oikeaa uhriutumista. Uhri ei ole henkilö joka pystyy aktiivisesti tavalla taikka toisella lopettamaan kiusanteon. Se päättyy silloin siinä hetkessä ja ei enää täytä jatkuvuuden määrettä.
Kun juoruillaan, tai tehdään ihan mitä tahansa jonkun sulkemiseksi jostain yhteisöstä, keinot sen lopettamiseksi ovat ensisijaisesti asenteellisia. Kiusaamista ei saa hyväksyä. Eikä se tarkoita yhteisön kyseessä ollessa vain yhtä, eli sitä kiusattua, vaan kaikkia muitakin, jotka kuuluvat samaan ryhmään. Kukaan ei siis saa hyväksyä kehenkään kohdistettua kiusaamista.
Työnantajilla on velvollisuus ja mahdollisuuksia puuttua tilanteeseen. Kiusaaminen käy
yhteiskunnalle JA yrityksille julmetun kalliiksi.
Näemme sanan puolustuskyvyttömyys eri tavalla, näköjään. Näen että puolustuskyvyttömyys on sitä, ettei itse voi MILLÄÄN tavalla vaikuttaa OMAAN tilanteeseensa. Ei niinkään sitä, ettei pysty vaikuttamaan juoruilijan toimiin.
Minä näen että se tarkoitta sitä, ettei voi itseään puolustaa millään tavoin hyökkäystä vastaan. Syitä, miksi ei voi, on varmasti monia, koska ne riippuvat henkilöistä/asiasta/tilanteesta yms.
Juoruilu on yhteisöllistä toimintaa. Juoruilu on merkki siitä että yhtesössä olevien asiat ovat kiinnostavia. Juoruilun puuttuminen kertoo siitä, ettei yhteisön ihmissuhteet toimi lainkaan. Ihmiset ovat toisistaan kiinnostuneita ja pitävät huolta tovereidensa moraalistisesta ryhdistä, tämä toiminta kuuluu yhteisöllisyyteen. Toimivalla yhteisöllä on omat tiedottajansa jotka pitävät huolta, että kaikki tietävät kaikkien "tärkeät" asiat. Ellei tälläistä ihmistä ole, se kertoo aika vakavista ongelmista.
Juoruilu on ainoastaan silloin negatiivista, jos sen kohteena on lähes pelkästään yksi ihminen ja se on pahantahtoista loukkamaan pyrkivää.
*nauraa*
Nauroin pitkään ajatusta, että juoruilu olisi ihan tavallista ja positiivistakin toimintaa. Taitavat muut sitten juoruilla omassa työyhteisössäni selkäni takana, sillä korviini ei se kantaudu. No olen kertonut heille mielipiteeni juoruilusta. En vaan ole tottunut siihen koskaa (jokin siinä tökkii), enkä ole tavannut sellaista hyvätahtoista juoruilijaa tai sitten nimitän, sitä ihan muuksi; asialliseksi keskusteluksi, jonka aiheena on joskut joku työkaveri tai kunkin kotirintama.
Tiedottaja on tuttu termi, mutta minulla on käsitys, että hän on aika epäsuosittu tyyppi.
Toisaalta keskustelimme tuossa siitä vakavasta juoruilusta, jonka joku saattaa kokea jopa kiusaamisena. Sitä oikeastaan nimitän mustamaalaamiseksi. Hienovaraista tai selkeämpää toisen ihmisen moitiskelua selän takana ilman todellista syytä.
Mustamaalaminen on usein tarkoituksellista toimintaa, siinä on vahingoittamisen pyrkimys monesti mukana.
Juoruilun sosiaalinen tarkoitus on mitata yhteison moraalisia arvoja ja peilata myös omaa toimintaa. Juoruilun halu kertoo ihmisten kiinnostuksesta toisia kohtaan ja kiinnostus on positiivinen ominaisuus.
Juoruiluun liittyy usein moraalisen tuomion ulottuvuus, "minä en ainakaan toimisi noin kauheeta" ja tätä toteamusta edeltää usein seikkaperäinen tosi tai epätosi kertomus. Moraalinen tuomio on yhteisöllistä toimintaa ja se lisää yhteenkuuluvaisuuden tunteita. Tietenkin tarinan päähenkilön sitä tietämättä. Toisaalta avoimessa yhteisössä kaikki ovat tämän "arvioinnin" kohteena ajallaan. Juoruilua tässä kuvatussa tarkoituksessa ei voida välttää ja sen tuomitseminen on tarpeetonta.
Ihmisten väliset suhteet ovat pääosiltaan suhteita, ilman todellisia syita. Tarkoituksena on viihtyminen ja ryhmään kuulumisen tarve.
Huih!
Mutta eikö juuri tuosta toisen moralisoimisesta voi kohde verisesti loukkaantua, kun toiset kertovat hänelle, että "sekin ja sekin sanoi sitä ja sitä sinusta"?
Minulla on ystäväpiirissä lievä ongelma siitä, että ystävättäret aina tuppaavat kovasti tarjoamaan neuvojaan, vaikka en ole mitään neuvoja pyytänyt tai edes vihjannut. Sitten taas, kun kysyn neuvoa, niin sitä ei oikein osata antaa.
vaikka se on varmasti aika yleistä.
Ajattelin esim. esimiestä tai pomoja jotka sortuisivat juoruiluun. Juoruiluhan vie luottamuksen henkilöltä. En mielelläni ystävysty juoruilijoiden kanssa.
Loukkaantua voi aina, loukkaantuminen on herkässä etenkin silloin, kun tietää toimineensa vastoin odotuksia. Ihmiset arvioivat toisiaan ja tämä on eräs sosiaalisen toiminnan edellytys ja yksilön kasvun tae. Puhun edelleen tästä sosiaalisesta "harmittomasta" juoruilusta.
Kiinnitin tässä kirjoituksessasi erityisesti huomion viimeiseen lauseeseen:
'Juoruilu on ainoastaan silloin negatiivista, jos sen kohteena on lähes pelkästään yksi ihminen ja se on pahantahtoista loukkamaan pyrkivää.'
Tässä kohtaa voi olla syyt monenlaisia, mutta itse olen puhunut epäsuorasta aggressiosta. Olen tarkoittanut sillä juuri tämmöistä juoruamista.
Epäsuoraa aggressiotahan se on ja tavoitteena on silloin toisten loukkaaminen. Harmittoman ja yhteisöllisyyttä rakentamaan pyrkivän juoruilun erottaa pahantahtoisesta leviämistiet. Pahantahtoinen viesti kantautuu aina asianomistajan korviin, tämä on oikeasti sen tavoite. Tavoitteeseen päästään monin tavoin, ihminen on kekseliäs, etenkin toisia kiusatessaan. Yhteisöllinen juoruilu jää usein "salaisuudeksi", vaikka "tietoa" voivat jakaa hyvinkin monet.
Juoruilu on samanarvoisten ihmisten keskunäistä toimintaa, esimies asemassa oleva voi olla juoruilun kohteena, mutta osallistuminen viestitykseen koetaan sopimattomana. Tämä hierarkisuus johtuu juuri ryhmään liittyvästä logiikasta. Esimies voisi asemansa vuoksi vahingoittaa ryhmän jäseniä ja uhka kylla tiedostetaan ainakin jollakin tasolla.
Juoruilu on peilinä olemista, sekin. Silloin mitataan omaa moraalista ryhtiä ja arvioidaan toisten asenteita.
Juoruilu ei ole sukupuolisidonnaista toimintaa.
Mitä muuten olet mieltä noista neuvovista ystävättäristä? Tuttua?
"Juoruilu ei ole sp sidonnaista toimintaa."
Kuitenkaan täällä miehiä ei näytä aihe kiinnostavan, eikä kyllä koko pahuus teemakaan. Mistähän johtunee. :)
"Juoruilu ei ole sukupuolisidonnaista toimintaa."
Kuitenkin naiset suhtautuvat kielteisemmin esimiehensä osallisuuteen juoruilussa kuin miehet.
Jännä tilanne sinänsä, että naistyöyhteisöissä juorutaan enemmän esimiehelle ja kuitenkin naiset eivät hyväksy että esimies uskoo/tarttuu niihin juoruihin, joita hänelle kannellaan...
esimies ei saa missään nimessä osallistua juoruiluun.
Olen kerran ollut tuossa tilanteessa itse. Jaoin esimieshommat miehen kanssa. Tavallaan se oli kokeilu mutta siitä ei kerrotuu muille että se oli kokeilu.
Monet tulivat minulle juoruaamaan kun taas kaikki pinnojen, kehujen tai muitten etuuksien kerjääjät menivät miespuoliselle esimiehelle.
Vuoden päästä minun työstressi oli huomattava. Minusta tuntui kuin olisin jokin höyrykattila mikä koska taahansa räjähtää. Juorukattila siis.
Kokelu sinäänsä oli erittäin opettava monella tavalla. Vuoden päästä kokeilu lopettetiin minun ja sen toisen esimiehen yhteisestä päätöksestä.
Siinä vaiheessa sitten otettiin kaikki muutkin keksuteluun ja selviteltiin asioita. Työilmapiiri muuttui aivan selväti positiivisenpaan ja paljon selkeämpään suuntaan. Juoruilut lopetettiin melkein tyystin. Tuntui kuin ilma olisi puhdistunut, keskenäinen luottamus parani ja yhteishenki lujittui.
Mutta en ymmärrä, miksi hänelle sitten juorutaan, jos se koetaan hyvin kielteisenä? Vai koskeeko se vain muita, mutta ei itseä? Osallisuudella tuossa nyt lähinnä tarkoitin sitä, että on tietoinen. En sitä, että esimies itse juoruaa.
Minullakin on yli vuosikymmenen esimieskokemus, toisen palveluksessa, nykyisin johdan omaa yritystäni.
Hyvä esimies pitää käytäväkeskusteluja arvossa. Vaikeus on kuitenkin siinä, että usein käytäväkeskustelut vaihtavat suuntaa kun pomon nenä alkaa näkyä...
Eipä oikein ole tuttua, en muista saaneeni paljoakaan neuvoja ystävättäriltäni. Tämä asiantila johtuu varmaankin minun persoonallisuudestani. Ystävät soittavat enemmänkin minulle neuvoja kysyäkseen. Olen sellaninen viileän tehokas tyyppi myös siviilissä. Vatvomme kyllä kaikkia asioita tavatessamme, myös minun ongelmiani. Mutta en ole neuvoja kyllä saanut, enemmänkin keskustelu on pysynyt yleisillä linjoilla. En osaa sanoa mistä tämä enemmän kertoo, minusta vai ystäväpiiristäni.
Naiset tietävät kokemuksesta, kuinka hankalaksi juorut voivat kääntyä. Miesten on helpompi olla välittämättä juorusta (itseään koskevastakin), kun naisten. Naiset ovat sosiaalisilta suhteiltaan riippuvaisempia toisistaan. Naiset hakevat hyväksyntää itselleen vierailtakin ihmisiltä, miehille usein riittää lähipiirin hyväksyntä. Tämä on varmaan ikivahaa sosiaalista käyttäytymismallia.
Mehevä juoru esimiehen tiedossa voi räjähtää nopeasti silmille. Kahdenkesken kerrottuna juoru on helpompi kiistää. Juoruiluun kuuluu kyllä hieman suurenpi ryhmä ja kahdenkesken juttu käydään usein läpi suuremmassa joukossa, myös esimiesten kommentit.