Yllättäen huomaan, että uskovaiset ovat kovin kateellisia toisilleen, varsinkin toisille lahkoille.
Armolahjoista on näköjään armoton kilpailu. Kenen armolahjat ovat parhaat ja otollisimmat jumalalle.
Kenen jumala on "elävin". Toisen lahkon jumala on kuollut. He palvovat vain kuvaa, eivät "elävää jumalaa.
Ilmeisesti kateudesta johtuu myöskin "oikean hengen" tunnistaminen. Jos naapurilla tuntuu menevän paremmin, onhan kätevää sanoa, että hänen "henkensä" onkin saatanasta ei jumalasta.
Veristä, kovin veristä, tuntuu olevan kilpailu oikeasta uskosta.
Armolahjoista on näköjään armoton kilpailu. Kenen armolahjat ovat parhaat ja otollisimmat jumalalle.
Kenen jumala on "elävin". Toisen lahkon jumala on kuollut. He palvovat vain kuvaa, eivät "elävää jumalaa.
Ilmeisesti kateudesta johtuu myöskin "oikean hengen" tunnistaminen. Jos naapurilla tuntuu menevän paremmin, onhan kätevää sanoa, että hänen "henkensä" onkin saatanasta ei jumalasta.
Veristä, kovin veristä, tuntuu olevan kilpailu oikeasta uskosta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuullostaa aika inhimillisiltä piirteiltä, silloin kun eletään ulkokohtaisuuksissa.
Uskossa ei ole kyse siitä mitä muut puuhaa, vaan se mitä ihminen itse puuhaa. Jumalasuhde on henkilökohtainen ja sen huollon opaskirja on raamattu. Raamatussa ei puhuta armolahjakilpailusta, vaan henkilökohtaisesta kilvoittelusta Jumalan edessä. Jumala on jokaiselle henkilökohtainen ja samalla kaiken kattava. Jumala on myös sen toisen uskovaisen sekä omaisuutta, että esivalta.
Vanha sananlasku: "Viha viepi viljan maasta, kateus kalan vedestä" kuvaa hyvin sitä tilaa johon joudutaan, jos aletaan lyömään kanssakulkijoita. Toiset uskovaiset ovat sisarussarjaamme, eivät meidän tikkataulujamme.
Jokainen meistä on vastuussa siitä ilmapiiristä, joka me luodaan keskenämme. Meidän tulisi rakentua ns. keskinäisessä rakkaudessa.
Kaikkein tärkein on kuitenkin, että ihminen polvistuu Jeesuksen eteen ja pyytää syntinsä anteeksi. Tämä ei kuitenkaan onnistu, ennenkuin ihminen tulee herätyksen tilaan ja oivaltaa oman syntisyytensä. Se on se alfa josta kaikki alkaa, se kilvoittelu joka on paahteinen tie se tehdään Jumalan ei ihmisten edessä.
Eipä tuota paljon enää selvemmin voisi sanoa,se suorastaan siunasi ja siunaa,edelleenkin,Sana on ihmellinen,kun se kohtaa vastaanottavaisen sydämen,siellä se elää,myönteinen,elämää haluava usko,ihan vetää tuollaista sanaa itseensä,se tulee niin elväksi,sanoinkuvaamatonta riemua ,ei mitään ilakointia ja peuhuamista,vaan sisäistä kokettavaa rauhaa ja onnea,tyydytystä,sitä jota Jeesus antaa,ettei sitten enää janoa mitään muuta,joka tyydyttää janon,mutta ei sammuta tulta,vaan halajaa sitä,niikuin vastasyntynyt äidinmaitoa,sellaista on Sana,ja kun se tuodaan esiin,niikuin nyt tämä johon tässä vastaan,siinä on se salattu aarre kätkettynä,ja sen löytää vain,ken on helmensä jo löytänyt,usko kohtaa uskon,jossa Jeesus on. Kiitos !
Jeesus elää sittenkin ! Usko pois !
siitä, kuinka heitä epäuskoisten taholta vainotaan.
Suurin osa "vainoista" tulee kuitenkin toisten uskovaisten, siis eri lahkojen taholta.
Sanotaanko Raamatussa jotain lahkojen välisestä vihanpidosta. Sitähän ainakin täällä keskustelupalstoilla on runsaasti ja varmaan myös ulkopuolella. Täällä vaan tuo riitely on helppoa osittain anonyymiudesta johtuen, osittain siksi, ettei näe vastustajaa.
Uskovaisen pahin vihollinen on toinen uskovainen (eri lailla uskova).