Onko kellekään tuttu sanonta "Painuu kuin lautamies Helvettiin"?
Mitä tuonkaltainen sanonta voisi kertoa "uskosta osattomien" suhtautumisesta uskovien Helvetti-käsitykseen? Oppi Helvettiin joutumisesta ja Helvetillä uhkailu taitaa olla nykyaikana pelkkä vitsi. Ei kai kukaan ei-uskova pelkää enää Helvettiä, eihän?
Mitä tuonkaltainen sanonta voisi kertoa "uskosta osattomien" suhtautumisesta uskovien Helvetti-käsitykseen? Oppi Helvettiin joutumisesta ja Helvetillä uhkailu taitaa olla nykyaikana pelkkä vitsi. Ei kai kukaan ei-uskova pelkää enää Helvettiä, eihän?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Työmiehenkin syytä "pelätä" helvettiä,sillä se on yhtä todellinen kuin taivaskin,Raamatun mukaan,ja Raamattu ei valehtele,Jumala on kokonansa totuus,viis sanalaskuista tai sanonnoista sun muista väännöksistä,Raamattu on juuri sitävarten annettu ihmiselle,että hän ottaisi Sanasta vaarin,ja etsisi Jumalaa,jos ehkä vois Hänet vaikka hapuilemalla löytää.
Onko sinut "Työmies2" myös kastettu lapsena?
Jos on,niin eikö sinun kuuluisi olla uudestisyntynyt ja Jumalan lapsi sen perusteella?
Vai onko ateismisi perinnöllistä? Ja onko siis edes siunattu lapsena?
Miten muuten ateistit yleensä ristivät lapsen? Siis antavat nimen ihmitaimelle ?
Työmies on ollut "herätyksen tilassa" jo pidemmän aikaa.
Siitä kertoo tuo avauskin, kun ei yöllä enää nuku, vaan palkää helvetin ahjoja.
Ehkäpä hän ei siksi kykene töihinkään, olis aika "TYÖMIEHEN" löytää Kristus elämänsä oppaaksi, jotta saisi rauhan sydämmeensä.
Meinaan vaan, että tänne palstalle pitäs jatkossa palkata työmiestä varten sielun hoitaja yöksi, ettei mitään pahaa itselleen tee.
Ja toisaalta jos hän venyttää tuota ratkaisun tekoa, niin voi hypätä homma uneliaisuuden puolelle, ääni voi vaieta ja kutsu kaiota.
On siinä työmiehen äiteellä elätettävää, yllin kyllin, menis vaikka kesä-iltojen ratoksi äidilleen ahvenia onkiin.
Täytyykös Suomessa olla mato-ongelle mentäessä joitakin lupia, meinaan jos ittekin sais mahdollisuuden, kun lomaileen tullaan.
Se tuli tässä mieleen, että taas on uus armon päivä ja kysymys kuuluu, "mitä teemme (TEET) Jeesukselle?), niinhän asian esitti Pilatuskin.
Päiväni tahdon minäkin aloittaa, "Herra anna minunkin vaeltaa, niissä minullekin edellä valmistamissasi askelissa, että voisin nimeäsi kirkastaa ja valtakuntaasi tuoda esille, sinun tahtomallasi tavalla".
varmentaa jälkikäteen, jos asiasta ei olisi maallisissa arkistoissa merkintää? Luulisi Jumalalla olevan jonkinlainen rekisteri kastetuista. Olisiko esim. sinulla tai muilla valituilla mahdollisuutta tehdä kyselyjä Luojan rekisteritiedostosta? Tietokannassa pitäisi tietenkin olla mainittu myös, onko kaste luterilainen, helluntailainen, jehovalainen vai mikä.
on ainoastaan Raamatullinen uskovien kaste, joka suoritetaan upottamalla,Hänen ohjeidensa mukaan, siitä yksinkertaisesta syystä,että Hän on sen sinne itse kirjoituttanut Pyhän Henkensä kautta apostolien kädellä ja kynällä.
Eikä siellä ole "viruksia", kuten luettelit noita yhteisöjen nimiä,ei ole edes helluntailaisten kastetta,vaan ja ainoastaan jo mainittu, eikä "vakoiluohjelmia"
Et muuten vastannut kysymykseeni,vastauksia sinäkin aina penäät,kysymyksiisi,siispä vastaa nyt,oletko lapsena kastettu,vai mitenkä olet nimen saanut?
Hei,taidatkin olla entinen helluntailainen,ja jostain syystä olet nyt se mikä oot,siksi kai et voinut vastata kysymykseen ?
Vastaamalla tämäkin varjo väistyy yltäsi !
Olen lapsena kastettu.
sinun olevan todella tyhmä, frihet? Jos ei tyhmyys liene synti, niin eipä se ole kunniaksikaan. Miksi ihmeessä sinun pitää sitä mainostaa?
Tuo oli sit sun käsitys vaan! Jumalan tietokannoista sä et tiiä ukko mitään sen enempää kuin muutkaan, joten lopeta aikuiskastepropagandasi jo. Miksi vihaat lapsikastetta? Miksi vihaat kuterilaisuutta? Lapsuudessasi sait sitten Pohjanmaalla traumoja niistä? Eikö sinua lapsena kastettukaan? Olikos isäsuheessas ongelmia?
Varjoissa kulkija taidat olla!
Sinut kaikki tunnistaa.
Toisaalta voit käyttää nimimerkkiäsi, vihasi tuoksu tunnetaan.
liian harvinainen. Jostain kuitenkin lienen sen joskus lukenut ja hyväksi havainnut, kun on mieleen jäänyt. Oleellistahan asiassa kuitenkin on tuo "uskottomien" ihmisten kokema Helvetin pelko. Onko se jo mennyttä aikaa ja jätetty uskovaisten mieliharmiksi?
monet uskosta osattomat eivät edes ajattele kuolemaa. Yksi syy voi olla se, että joistakin se tuntuu "pelottavalta" joten he pistävät syrjään koko asian. Tämä on tietysti pöljää siinä suhteessa, että kuolema on väistämättömästi edessä jokaisella meistä.
Monet ajattelevat raamatun olevan totta, paitsi niistä kohti mitkä ei itseään miellytä, kuten helvetti.
Olen aikaisemminkin täällä maininnut siitä, kun ihminen makaa kuolinvuoteellaan, niin siinä voi helpostikkin tulla mieleen se, että MITÄ JOS ne uskovaiset ja se raamattu puhuivatkin totta? Kuinka minun sitten käy?
Noin siis sanoi entinen ateisti itse kuolinvuoteellaan.
Uskovaiset ei uhkaile helvetillä. Jotkut kertovat tuomiosta ja helvetistä vain liian karkeaan sävyyn ja toiset toki sanovat, että sinä menet helvettiin. Ton voi ajatella uhkauksena, mutta toisaalta se on raamatullista ja toisaalta ei. Raamattu sanoo, että se joka ei usko joutuu helvettiin. Näin me näemme, että se on Jumalan sana joka tuomitsee, eikä se uskovainen. Toki on katsottava minkälaisella "äänensävyllä" kaveri siitä asiasta puhuu.
Sanotaan, että Raamattu on humpuukia ja Jeesus ja Jumala ja kaikki tämmöinen mihin turvani ja uskoni laitan. Minä kuolen ja "huomaan" vain mätäneväni arkussa eikä mitään taivasta tai helvettiä ollutkaan, eli toisin sanoen ajatus ja sisäelimet vain sammuvat.
Oliko uskoni turha?
Jotkut ajattelevat, että kyllä, mutta minä ajattelen että ei, sillä elin elämäni koko ajan paremman toivossa. Jaoin toivoa myös niille, jolla ei toivoa elämässään ollut. Uskoin vakaasti siihen, että syntini on sovitettu ja Jumala antaa minulle voimaa tehdä parannusta elämässäni olevista synneistä. Esim. varkaus, valehtelu, panettelu, haukkuminen, kiroilu ynnä muut. Elin suurimman osan elämästäni ainakin satuttamatta ihmisiä ja annoin satuttajilleni aina anteeksi. Halusin armahtaa, koska koin, että minut on armahdettu. Lista on pitkä!
Sitten ajatellaa uskosta osatonta ihmistä joka kuolee ja Raamattu ja kaikki mitä tossa ylhäällä jo mainitsinkin on totta. Toisaalta tämä ihminen on elänyt elämän sä täysin ilman toivoa paremmasta. Kaikki "synnit" ovat hänelle sallittua, koska tätä niin kutsuttua syntiä ei ole, se on vain keksittyä höpötystä. Hän on puhunut pahaa pahan puhujistaan ja hän sanoo kuten Halmekkin, että "Jumala" armahtaa minä en. Toivon jakaminen paremmasta jopa kuoleman jälkeen on roska puheita, koska hänhän ajatteli, että kun kuollaan niin sitten me vain sammutaan kuin vanha tietokone josta vedetään töpseli pois seinästä ja vipataan kaatopaikalle maatumaan.
Kuinka tämän ihmisen käy?
Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään, mutta tiedän, että ymmärrät mitä tarkoitin.