Hei olen syönyt vajaa kaksi vuotta masennuslääkkeitä sepramia, vähensin pikkuhiljaa ja n 2 ja puol vkoa sitten lopetin kokonaan. Nyt olen todella väsynyt itkuinen ja loppu ja joka paikkaa särkee eteenkin lihaksistoa, mitä voisi kokeilla että väsymys ja särkyisyys poistuisi, ovat kait vieroitusoireita?! lääkäri käski aloittaa uudelleen mutta en haluaisi kait se kropan oma serotoniini tuotanto joskus vilkastuu??? Onko kokemuksia? Kävin kerran akupuntiossa.
onko
kokemusta
3196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
lopettaa lääkitystä. Masennuksen hoito voi kestää vuosia. Miksi et haluaisi aloittaa uudestaan? Ellei ollut hankalia sivuvaikutuksia, miksi et soisi itsellesi helpotusta? Ja tärkein kaikista: oletko saanut terapiaa tai muuta keskusteluapua riittävästi? Itse käyn terapiassa, käytän harvinaisen isolla annoksella Efexoria (teho näkyi vasta sitten). Hoito kestänyt jo yli kolme vuotta enkä aio psykiatrini kanssa luopua lääkityksestä vielä pitkään aikaan. Masennukseni on ollut niin vaikea ja uusinutkin rajusti. Terapiaakin aion hakea kolmannen vuoden. Bentsoja en halua käyttää, mutta jos ahdistus on niin voimakas, ettei kestä, niin parempi ottaa niitäkin. Voimakas ahdistus kun voi peittää alleen kaiken muun estäen paranemista (kun voimat menee ahdistuksen sietoon, ei pysty näkemään "metsää puilta").
Olen sellaisessa tunne lukossa kun syön lääkettä en itke enkä naura, se ei mielestäni ole normaalia, olen ollut terapiassa ja mielestäni asiat on selvinneet ja haluaisin kovasti palata normaalisti tuntevaan elämään. Aloitin akupunktion kun se kuulema vuosituhansien kokemukseen purkaa elimistön lukkoja olen toiminut elämäni toisten ihmisten ns roskakorina kun olen liian kiltti sanoi terapeutti aina on muiden tarpeet menneet omien edelle nyt osaan sanoa että ei ja saan itse valita seurani se vapautti kovasti enään en anna toisten imeä omia voimavarojani.
Tuota samaa minäkin opettelen. On yllättävän vaikeaa oppia asettamaan omat tarpeet edelle ja sanomaan ei! Ikävää, että lääkkeet latistivat tunne-elämäsi. Alussa se oli mullakin niin, kun rauhoittava lääkitys oli runsas, mutta silloin se oli tarpeenkin. Nyt vaikka käytän Efexoria isolla annoksella ja Triptyliä, tunnen oloni normaaliksi. Elän elämän arkea siihen kuuluvine suruineen ja iloineen.