Kun keskustelunavaukseni Pakana(M):lle, Poistamisesta häirikkö viestien, poistettiin niin avataan alkuperäinen keskusteluni, mikä toi esille käsitykseni demokratiasta ja suurten puolueiden valtapoliitikasta. Eihän näin tärkeää asiaa sovi sensuroida!
VUODEN 1970 MAALISVAALIT
1960-luku oli maaltapaon vuosikymmen, jolloin nuoret aikuiset muuttivat etupäässä joko kaupunkeihin tai Ruotsiin. Olen aiemmin väittänyt tällä foorumilla, että porvareista on riittänyt uusia yrittäjiä eduskuntavaaleihin (nuorsuomalaisuus, POP jne...), mutta ainoa onnistunut on Veikko Vennamon pienviljelijäpuolue. Palautetaanpa mieliin vuoden 1970 maalisvaalit (15-16.3.1970), missä pienviljelijäpuolue (myöh.SMP) sai hämmentävät 18 paikkaa uuteen eduskuntaan ja niiden jälkeiset ennennäkemättömän farssin omaiset hallitusneuvottelut.
Vasta 7.4.1970 presidentti Kekkonen antaa kokoomuksen puheenjohtajalle, Juha Rihtniemelle, tehtävän tutkia enemmistöhallituksen muodostamismahdollisuuksia, mistä ei tullut mitään. 13.4.1970 presidentti Kekkonen antaa SDP:n puheenjohtajalle, Rafael Paasiolle, tehtävän tutkia enemmistöhallituksen muodostamismahdollisuuksia, mistä ei tullut mitään. Kun politiikan solmut eivät avautuneet, niin 15.5.1970 presidentti Kekkonen nimittää maahan Teuvo Auran virkamieshallituksen. Vasta 15.7.1970 - neljä kuukautta vaalien jälkeen - presidentti Kekkonen nimittää pääministeri, Ahti Karjalaisen, hallituksen virkaansa. Selittäköön Veikko Vennamo omin sanoin vuoden 1970 hallitusneuvottelut [Vennamo, Veikko (1989). Kekkosdiktatuurin vankina. Gummerrus, Jyväskylä].
"Minä johdin SMP:n puolesta vuoden 1970 eduskuntavaalien jälkeen käytyjä hallitusneuvotteluja. Nopeasti havaitsin, että sävelet ovat selvät. Kekkosen ja suurten puolueiden tahto oli, että SMP ei tule hallitukseen. Tarvittiin vain aikaa kansan rauhoittamiseksi ja valhepropagandalla harhauttamiseksi. Minulla oli jopa näennäinen kahdenkeskinen neuvottelu Ahti Karjalaisen kanssa. Se oli koko ajan teatteria. Saarinen taas SKP:n puheenjohtajana ilmoitti minulle, että SMP:tä ei hyväksytä hallitukseen, se on pahempi puolue kuin kokoomus. Ajoihan SMP rehellisesti maaseudun ja pienituloisten asiaa.
Keskustapuolueessa kuitenkin kiehui voimakkaasti. Menetettyään noin kolmanneksen kansanedustajistaan keskustapuolue oli peloissaan. Kentällä vaadittiin yhteistyötä SMP:n kanssa, mikä vielä silloin olisi ollut maaseudun pelastus ja vakauttanut yhteiskuntapolitiikkaamme. Mutta se ei sopinut Kekkoselle. Olihan UKK presidenttinä ja virallisestikin julistanut SMP:n muka fasistiseksi järjestöksi ja Neuvostoliitto vihamieliseksi. K-linjan voimat olivat varmoja, että Neuvostoliiton avulla SMP saadaan nujerretuksi. Maaseudun kohtalosta ei välitetty mitään.
Mutta kun keskustapuolueen puoluevaltuuskunnan vastustus oli kova, meni Urho Kekkonen jopa niin pitkälle, että hän presidentin asemastaan välittämättä tuli ilmoittamatta ja kutsumatta keskustapuolueen puoluevaltuuskunnan kokoukseen. Kekkonen painosti presidentille täysin sopimattomasti ja uhkaillen puoluevaltuuskunnan jäseniä haluamaansa ratkaisuun (SMP ei tule hallitukseen). Ja puoluevaltuuskunnan jäsenet taipuivat presidentin käskyn edessä vastoin vakaamustaan.
Nämä puoluevaltuuskunnan kokoukset tapahtuivat hieman ennen Ahti Karjalaisen hallituksen perustamista 14.7.1970. Hallitus vastoin äänestystulosta oli kansanrintamahallitus. Tärkeintä oli, että suurvaalivoiton saanut SMP pidetään hallituksen ulkopuolella odottamassa tuhoavia iskuja. Moraalittomasti tämän poliittisen pelin hyväksyivät myös ruotsalainen kansanpuolue ja liberaalinen kansanpuolue.
Näissä heinäkuun puoluevaltuuskunnan kokouksissa puolueen silloinen puheenjohtaja Johannen Virolainen ja UKK:n täysin voimin tukema Ahti Karjalainen valehtelivat estottomasti...
...Elokuussa 1970 Kekkonen meni sitten televisioon, antoi haastattelijalle valmiit kysymykset SMP:tä ja Veikko Vennamoa koskevalta osalta ja nimitti minut hengenvaaralliseksi Neuvostoliiton viholliseksi ja muka oman kansanikin viholliseksi. Kekkonen suorastaan uhkaili minua, kuten Helsingin Sanomat 8.8.1970 totesi. Näin nujerrettiin kenttäryhtiä ja vastustusta.
Kuvaavaa harjoitetulle pelin politiikalle oli, että välikäsien kautta Kekkonen lähetti minulle terveisiä, että ei saa mennä liian vasemmalle. Naurettavasti minulle yritettiin syöttää, että pienituloisen ja heikon ihmisen puolustaminen on muka kommunismia. Samaan aikaan Kekkonen kuitenkin ulkopoliittisesti ja virallisesti sisäpoliittisesti kaikin tavoin leimasi minut äärioikeistolaiseksi...".
A.Mannerkorpi, Jyväskylä
VUODEN 1970 MAALISVAALIT
1960-luku oli maaltapaon vuosikymmen, jolloin nuoret aikuiset muuttivat etupäässä joko kaupunkeihin tai Ruotsiin. Olen aiemmin väittänyt tällä foorumilla, että porvareista on riittänyt uusia yrittäjiä eduskuntavaaleihin (nuorsuomalaisuus, POP jne...), mutta ainoa onnistunut on Veikko Vennamon pienviljelijäpuolue. Palautetaanpa mieliin vuoden 1970 maalisvaalit (15-16.3.1970), missä pienviljelijäpuolue (myöh.SMP) sai hämmentävät 18 paikkaa uuteen eduskuntaan ja niiden jälkeiset ennennäkemättömän farssin omaiset hallitusneuvottelut.
Vasta 7.4.1970 presidentti Kekkonen antaa kokoomuksen puheenjohtajalle, Juha Rihtniemelle, tehtävän tutkia enemmistöhallituksen muodostamismahdollisuuksia, mistä ei tullut mitään. 13.4.1970 presidentti Kekkonen antaa SDP:n puheenjohtajalle, Rafael Paasiolle, tehtävän tutkia enemmistöhallituksen muodostamismahdollisuuksia, mistä ei tullut mitään. Kun politiikan solmut eivät avautuneet, niin 15.5.1970 presidentti Kekkonen nimittää maahan Teuvo Auran virkamieshallituksen. Vasta 15.7.1970 - neljä kuukautta vaalien jälkeen - presidentti Kekkonen nimittää pääministeri, Ahti Karjalaisen, hallituksen virkaansa. Selittäköön Veikko Vennamo omin sanoin vuoden 1970 hallitusneuvottelut [Vennamo, Veikko (1989). Kekkosdiktatuurin vankina. Gummerrus, Jyväskylä].
"Minä johdin SMP:n puolesta vuoden 1970 eduskuntavaalien jälkeen käytyjä hallitusneuvotteluja. Nopeasti havaitsin, että sävelet ovat selvät. Kekkosen ja suurten puolueiden tahto oli, että SMP ei tule hallitukseen. Tarvittiin vain aikaa kansan rauhoittamiseksi ja valhepropagandalla harhauttamiseksi. Minulla oli jopa näennäinen kahdenkeskinen neuvottelu Ahti Karjalaisen kanssa. Se oli koko ajan teatteria. Saarinen taas SKP:n puheenjohtajana ilmoitti minulle, että SMP:tä ei hyväksytä hallitukseen, se on pahempi puolue kuin kokoomus. Ajoihan SMP rehellisesti maaseudun ja pienituloisten asiaa.
Keskustapuolueessa kuitenkin kiehui voimakkaasti. Menetettyään noin kolmanneksen kansanedustajistaan keskustapuolue oli peloissaan. Kentällä vaadittiin yhteistyötä SMP:n kanssa, mikä vielä silloin olisi ollut maaseudun pelastus ja vakauttanut yhteiskuntapolitiikkaamme. Mutta se ei sopinut Kekkoselle. Olihan UKK presidenttinä ja virallisestikin julistanut SMP:n muka fasistiseksi järjestöksi ja Neuvostoliitto vihamieliseksi. K-linjan voimat olivat varmoja, että Neuvostoliiton avulla SMP saadaan nujerretuksi. Maaseudun kohtalosta ei välitetty mitään.
Mutta kun keskustapuolueen puoluevaltuuskunnan vastustus oli kova, meni Urho Kekkonen jopa niin pitkälle, että hän presidentin asemastaan välittämättä tuli ilmoittamatta ja kutsumatta keskustapuolueen puoluevaltuuskunnan kokoukseen. Kekkonen painosti presidentille täysin sopimattomasti ja uhkaillen puoluevaltuuskunnan jäseniä haluamaansa ratkaisuun (SMP ei tule hallitukseen). Ja puoluevaltuuskunnan jäsenet taipuivat presidentin käskyn edessä vastoin vakaamustaan.
Nämä puoluevaltuuskunnan kokoukset tapahtuivat hieman ennen Ahti Karjalaisen hallituksen perustamista 14.7.1970. Hallitus vastoin äänestystulosta oli kansanrintamahallitus. Tärkeintä oli, että suurvaalivoiton saanut SMP pidetään hallituksen ulkopuolella odottamassa tuhoavia iskuja. Moraalittomasti tämän poliittisen pelin hyväksyivät myös ruotsalainen kansanpuolue ja liberaalinen kansanpuolue.
Näissä heinäkuun puoluevaltuuskunnan kokouksissa puolueen silloinen puheenjohtaja Johannen Virolainen ja UKK:n täysin voimin tukema Ahti Karjalainen valehtelivat estottomasti...
...Elokuussa 1970 Kekkonen meni sitten televisioon, antoi haastattelijalle valmiit kysymykset SMP:tä ja Veikko Vennamoa koskevalta osalta ja nimitti minut hengenvaaralliseksi Neuvostoliiton viholliseksi ja muka oman kansanikin viholliseksi. Kekkonen suorastaan uhkaili minua, kuten Helsingin Sanomat 8.8.1970 totesi. Näin nujerrettiin kenttäryhtiä ja vastustusta.
Kuvaavaa harjoitetulle pelin politiikalle oli, että välikäsien kautta Kekkonen lähetti minulle terveisiä, että ei saa mennä liian vasemmalle. Naurettavasti minulle yritettiin syöttää, että pienituloisen ja heikon ihmisen puolustaminen on muka kommunismia. Samaan aikaan Kekkonen kuitenkin ulkopoliittisesti ja virallisesti sisäpoliittisesti kaikin tavoin leimasi minut äärioikeistolaiseksi...".
A.Mannerkorpi, Jyväskylä
Vastaukset 7
Vanhimmat
alentunut vastaamaan, mutta kun vedit nimimerkkini mukaan.
Minusta sinä olet häirikkö, kun syötät uskontopalstalle tekstiä mikä ei minkään kriteerin mukaan kuulu uskontopalstalle.
Sinähän tässä uskossa olet, enkä minä!
Minulla ei ole minkäänasteista uskoa demokratiaan ja suurten puolueiden politiikkaan.
Muuten, moni ei ole vielä tajunnut, että vuoden 1970 hallitusneuvottelut olivat täyttä teatteria ja kansaa vedettiin höplästä oikein perusteellisesti. Tai sitten niin, että nyt tuli loppu, joten tiedotusvälineet otettiin valhepropagandan käyttöön tilanteen korjaamiseksi.
A.Mannerkorpi, Jyväskylä
?
Alkuun pääseminen on jo Pakana (M):n kanssa vaikeata, puhumattakaan loppuun pääsemisestä.
A.Mannerkorpi, Jyväskylä
Vain harvat ymmärsivät, että vuoden 1970 eduskuntavaaleissa tuli loppu.
Valta on aina perustunut joko valheeseen (tietäminen ja uskominen) tai väkivaltaan. Vallassaoleminen on aina perustunut loiselämiseen maaorjien (feodalismi yms.), myöhemmin pienviljelijöiden kustannuksella. Valta on loppu kun valta on maaorjilla (pienviljelijöillä).
Ehkä Veikko Vennamo oli hieman yksinkertainen ihminen, sillä hän ajoi aidosti maaseudun ja pienituloisten asiaa. Politiikot ovat paljon ovelampia eikä kukaan niistä aidosti aja Vennamon asiaa.
Kun tuli loppu, niin tiedotusvälineet vallankäytön työkaluna, alkoivat valehtelemisen ja ajan kuluttamisen, että kansa ymmärsi lopun tulon ainoastaan alitajuisesti ja pian unohtaisi, että loppu on tullut.
A.Mannerkorpi, Jyväskylä
Toivoisin sheriffinä, että
a) et enää lähetä tänne juttuja, jotka eivät liity uskontoon
b) postita niitä monta kertaa uudestaan (ykskin juttu oli ainakin 2 kertaa yhtäaikaa)
Aivan varmasti loppu ja tuhatvuotinen valtakunta liittyvät uskontoon.
Näinhän kirjoitin:
"Vuoden 1970 maalisvaaleissa tuli sitten loppu. Kansa ymmärsi ainoastaan alitajuisella tasolla, että loppu on tullut, sillä erkot ja laatikaiset hämäsivät kansalta perusteellisesti sen, että loppu on tullut"
A.Mannerkorpi, Jyväskylä