elämäänsä, jos uskoa Jumalaan ei oteta huomioon? Sillä sehän tuo automaattisesti onnellisuuden ja kiitollisuuden siksi stä ei nyt lasketa mukaan.
Voiko kukaan teistä kuvitella elävän ilman uskoa?
Voiko kukaan teistä kuvitella elävän ilman uskoa?
Ovatko uskovaiset
onnellisia ja kiitollisia
20414
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
***Voiko kukaan teistä kuvitella elävän ilman uskoa? ***
Ei. Eihän epäuskoinenkaan elä ilman uskoa. Eikö se epäuskokin ole jonkinlainen usko?
Onnellinen voi olla pieniä hetkiä maan päällä, lopullinen onni odottaa uskovaista taivaassa.
siinä mielessä miten uskovat sen ymmärtävät.
Jos ei mennä vielä tuohon lopulliseen onneen ja pysytään tässsä ja nyt. Niin voiko uskova olla onnellinen ilman uskoa?
No ei uskova voi olla onnellinen ilman uskoa. Tuo kysymyskin on jo mahdoton.
Sama kun minä kysyn että voiko ei-uskova olla onnellinen ilman ei-uskoaan?
myös ei-uskovana ihmisenä. Ainakin minä.
Miksi kysymys on mahdoton?
Minähän kysyin että voiko ei-uskova olla onnellinen ilman ei-uskoaan. Sanoit että voi. No, sehän tarkoittaa sitten että oletkin uskovainen.
Se on hyvä juttu, onnittelen sinua. Kannattaa olla uskossa Jeesukseen!
ja en usko Jumalaan, silti elän onnellisena.
Vaikka kuinka yritän ymmärtää uskovien lujaa uskoa, joka tuo onnellisuutta heille niin miksi minä en usko. Miksi minä en kaipaa uskoa Jumalaan? ja silti olen onnellinen.
Kyllä olen onnellinen ja kiitollinen elämästä yleensä Jumalan lahjana, mutta olen myös murheellinen koska tässä elämässä on niin paljon onnettomuuta. Murheellinen, mutta kuitenkin samaan aikaan aina iloinen. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Kiitos kun kysyit.
Niin voitko kuvitella, että elämä ilman "Jumalan lajaa" olisi onnelista?
(en kylläkään tiedä miten se tapahtuisi). Niin tulisiko häiriötä mielen puolelle?
Luultavasti olisin jo vainaja tai vähintäin alkoholisoitunut ja kurjistunut ihmisraunio, jos en olisi tullut uskoon ja Jeesuksen luo.
Viitteitä tähän suuntaan oli näkyvissä ja isäni jalanjälkiä olin tiiviisti seuraamassa. Olin jo yrittänyt päättää päiväni ennen uskoontuloa, mutta Jeesuksen tulo elämääni pelasti minut.
Tärkeintä on kuitenkin iankaikkisen elämän toivo.
Jeesuksesta en halua luopua, enkä halua edes kuvitella elämääni ilman Jeesusta Kristusta!
ilman Jeesusta. Elävät tavallista elämää, eivät alkoholisoidu tai muuten raunioidu?
Olisokohan tuossa ihmisen persoonassa jotain erilaista heillä, jotka heräävät syystä tai toisesta
synnin tuntoon ja sitä myötä uskoon.
Paremmat eväät mahtavat olla niillä, jotka porskuttavat elämänsä läpi, kulkien menestyksestä toiseen, lähes kaikessa onnistuen.
En osaa sanoa, miksi kaikki eivät reagoi Jumalan rakkauden kutsulle myönteisesti, vaan heittävät sen pois kuin jonkin halveksittavan roskan.
Mieluummin valitsen ajallisesti ja materiaalisesti vaatimattomamman elämän Jeesuksen kanssa kuin menestyksen ilman Jeesusta.
Pyrin pitämään katseeni tärkeimmissa asioissa, so. hengellisissä, vaikka en ilmassa liihottelekaan.
"En osaa sanoa, miksi kaikki eivät reagoi Jumalan rakkauden kutsulle myönteisesti, vaan heittävät sen pois kuin jonkin halveksittavan roskan."
Ei heitetä pois Jumalan rakkautta kuin halvekittvaa roskaa.Mutta mistäs johtuu kun ei ole kaipuuta Jumalsuhteeseen?
Jumala vain on, Jeesus vain on, en ongelmoitse näiden em.asioiden kanssa.
Ei häiritse, jos joku uskoo. Toisilta vain yksinkertaiseti puuttuu tämä "taito" saada herätys.
Minäpä arvelen, että sinua Jumala on kutsumassa luokseen ja Jeesuksen armoon. Et sinä muuten täällä kyselisi.
Välinpitämätön ja ilman Jumalan kutsua oleva ihminen ei yksinkertaisesti ole kiinnostunut yhtään hengellisistä asioista.
Minä haluaisin rohkaista sinua rukoilemaan Jeesusta, ihan omin sanoin. Jumalalla voi olla sinulle jotain varattuna, nimittäin iankaikkinen elämä Jeesuksen sovitustyön kautta.
Jumalan siunausta sinulle!
ennenkuin nukun. Ns. iltarukous, joka on lapsena opittu.
Mutta enpähän vain ole tullut synnintuntoon.
Ja saanut sitä viimeistä oivallusta, et nyt mä oon uskossa.
Täällä roikun siksi koska yritän opetella näitä uskonasioita muustakin näkövinkkelistä katsottuna kuin kodinperintönä automaattisesti tulleina.
Sinun asenne on ainakin ihan kohdallaan, mitä tulee Jumalaa etsivään ihmiseen.
Sinulle on ainakin luvassa Jumalan maailmasta sitä, mitä olet kaipaamassa, sillä Jumala aivan varmasti näkee sinun sydämesi ja etsintäsi.
Synnintunto koetaan yksilötasolla varmaankin monella tavalla, yhtä kaavaa ei ole.
Perusasetelma on kuitenkin se, että Jumala on jo valmistellut sinua ja herätellyt sinussa kaipausta ja tarvetta kohdata Jeesus.
Laitanpa sinulle sellaisen kohdan raamatusta, joka kuvaa tätä hetkeä ja myös sitä seuraavaa jatkoa.
Joh. 6:37
"Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos".
Sinä olet nyt siinä tilanteessa, että Jumala on kutsunut ja kutsumassa sinua Jeesuksen luo (=Isä antaa minulle) ja nyt sinulta tarvitaan se askel, jota Jumala ei voi sinun puolestasi ottaa, eli tulla Jeesuksen tykö/luo. Hän ei väkisin sinua raahaa, vaan odottaa, että sinä vastaat Hänen kutsuunsa myönteisesti.
Jos sinä tulet uskossa ja rukoillen Jeesuksen luo, Hän pitää sanansa, eikä heitä sinua ulos. Hän ottaa sinut avosylin vastaan, niin kuin isä otti tuhlaajapojan rakkaudellisesti ja sydämellisesti vastaan.
Siitä synnintunnosta vielä. Tiesitkö, että se voi uskossa ollessa vähitellen kasvaa, niin kuin Paavali sen koki, kun hän lopulta elämänsä viime metreillä sanoi olevansa syntisistä suurin.
Kuitenkin samalla on myös mahdollista kokea yhä syvenevää armontuntoa, kun tajuaa syvällä sisimmässä, että Jeesus kertakaikkiaan sovitti ristillä kaikki minun ja kaikki sinun syntisi! Valtava juttu!
Rukoilepa seuraavaksi, kun rukoilet ihan omin sanoin, niin kuin sinä itse asiat koet, mitään peittelemättä ja avoimesti kerrot asiasi Jumalalle. Hän on kuulolla. Sinä synnyt Jumalan lapseksi, ottamalla Jeesuksen vastaan omaan elämääsi.
Laitan lopuksi muutaman jakeen Johanneksen evankeliumista, sillä usko tulee Jumalan Sanasta.
"Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut.
Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta". Joh.1:10-14
Älä anna periksi, äläkä odota välttämättä jotain hurjia tunteita, vaan luota Jumalan Sanaan. Se luotettava. Vanhurskas on elävä uskosta, ei tunteista!
Jatketaan huomenna, jos haluat. Minun on nyt mentävä nukkumaan.
Jeesuksen siunausta sinulle!
Ihmisenä ja se on ainoastaan
Kristuksen Jeesuksen armon evankeliumin
ansiota.
En voisi ajatella eläväni ilman uskoa
Jeesukseen.
Olen syvästi kiitollinen Jumalan suuresta
rakkaudesta , jota olen saanut osakseni.
Kehoitankin jokaista lukijaani lukemaan Raamattua ja lähestymään Jumalaa rukouksissa!
Voisin allekirjoittaa jokaisen sanomasi sanan ja pitää niitä kuin omina sanoinani.
Jeesuksen siunausta sinulle!
Sinullekin Timo!
Ps.ethän toki ole enää "riepu":)
-vaan suuresti Jumalan rakastama lapsi
armosta pelastettu !
Hei, Timoarmas olisi kai sopivampi?
Kyllä ymmärrän, koen ja tiedän, että Jumala minua paljon rakastaa ja loppuun asti, niin kuin sinuakin.
Kuitenkin ihmisinä olemme tai ainakin minä olen loppujen lopuksi vähäisiä ja pieniä ja herkästi epäonnistuvia.
Siksi nimimerkkini on perusteltu, vaikka menneisyys siihen syvimmän syyn antaa.
Minulle riittää, että minulla on suurenmoinen Jeesus, joka pitää minustakin huolen joka hetki, eikä hylkää milloinkaan!