Kuohunta Harvardin "Israelin eturyhmä" -tutkimuksesta
Philip Weiss kuvailee tabu-ilmapiiriä ilmeisen ympärillä.
Nationalvanguard.org 28.4.2006
27.4.2006 (The Nation -lehden numero 15.5.2006)
Philip Weiss
Intellektuellit voivat vain unelmoida sellaisen vaikutuksen aikaansaamisesta, mikä John Mearsheimerilla ja Stephen Waltilla on ollut tänä keväänä. Vain tuntien sisällä Israelin eturyhmää koskeneen kritiikkinsä julkaisemisen jälkeen The London Review of Books -julkaisun maaliskuun 23. päivän numerossa, artikkeli sinkoili jo ympäri maailmaa, ilmestyäkseen sanomalehtien etusivuille ja hämmentämään kuumaa keskustelua kaapelitelevision ohjelmissa. Käytännössä yhdessä yössä kaksi kaljuuntuvaa viisikymppistä professoria olivat tulleet julkisiksi intellektuelleiksi, saaden satoja sähköpostiviestejä, puhelinviestejä ja haasteita väittelyihin.
Otsikolla "The Israel Lobby" (Israelin eturyhmä, suom. huom.), juttu väitti, että laajalle levittyvällä koalitiolla, johon kuuluu uuskonservatiiveja, kristittyjä sionisteja, johtavia journalisteja ja tietysti American Israel Public Affairs Committee, tai AIPAC, on "kuristusote" Lähi-idän politiikasta ja aihetta ympäröivästä julkisesta keskustelusta. Vaikka he tukevatkin Israelin olemassaolon moraalista syytä, kirjoittajat sanoivat, ettei ole Amerikan strategisten tai moraalisten intressien mukaista olla niin vahvasti miehityksenjälkeisen Israelin puolella. Monet amerikkalaiset ajattelivat Irakin sodassa olleen kyse öljystä, mutta "sotaa motivoi suurelta osalta halu tehdä Israelin asema turvatummaksi."
Pähkinä on lopultakin särjetty, eikä sitä voi korjata. Olimme oikeassa koko ajan, ja voimme nyt istua hetkeksi rennosti nojatuoleissamme katselemaan kun juutalaiset marxilaiset ja sionistit (ajatelkaa Chomskya ja Dershowitzia) pyyhkivät hikeä toistensa otsilta - NC
Philip Weiss kuvailee tabu-ilmapiiriä ilmeisen ympärillä.
Nationalvanguard.org 28.4.2006
27.4.2006 (The Nation -lehden numero 15.5.2006)
Philip Weiss
Intellektuellit voivat vain unelmoida sellaisen vaikutuksen aikaansaamisesta, mikä John Mearsheimerilla ja Stephen Waltilla on ollut tänä keväänä. Vain tuntien sisällä Israelin eturyhmää koskeneen kritiikkinsä julkaisemisen jälkeen The London Review of Books -julkaisun maaliskuun 23. päivän numerossa, artikkeli sinkoili jo ympäri maailmaa, ilmestyäkseen sanomalehtien etusivuille ja hämmentämään kuumaa keskustelua kaapelitelevision ohjelmissa. Käytännössä yhdessä yössä kaksi kaljuuntuvaa viisikymppistä professoria olivat tulleet julkisiksi intellektuelleiksi, saaden satoja sähköpostiviestejä, puhelinviestejä ja haasteita väittelyihin.
Otsikolla "The Israel Lobby" (Israelin eturyhmä, suom. huom.), juttu väitti, että laajalle levittyvällä koalitiolla, johon kuuluu uuskonservatiiveja, kristittyjä sionisteja, johtavia journalisteja ja tietysti American Israel Public Affairs Committee, tai AIPAC, on "kuristusote" Lähi-idän politiikasta ja aihetta ympäröivästä julkisesta keskustelusta. Vaikka he tukevatkin Israelin olemassaolon moraalista syytä, kirjoittajat sanoivat, ettei ole Amerikan strategisten tai moraalisten intressien mukaista olla niin vahvasti miehityksenjälkeisen Israelin puolella. Monet amerikkalaiset ajattelivat Irakin sodassa olleen kyse öljystä, mutta "sotaa motivoi suurelta osalta halu tehdä Israelin asema turvatummaksi."
Pähkinä on lopultakin särjetty, eikä sitä voi korjata. Olimme oikeassa koko ajan, ja voimme nyt istua hetkeksi rennosti nojatuoleissamme katselemaan kun juutalaiset marxilaiset ja sionistit (ajatelkaa Chomskya ja Dershowitzia) pyyhkivät hikeä toistensa otsilta - NC
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.