Luther vai Muroma, kumman uskonkäsitys pitäisi omaksua? Suurin osa heidän näkemyksistään on yhteneväisiä mutta erojakin löytyy.
Luther vai Muroma?
TOJ
291192
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
on voinut toimia luterilaisena pappina, jos hänen uskon käsityksensä ovat kovasti poikenneet luterilaisesta opista? Muroma on kuitenkin ajat sitten kuollut henkilö. Hänen sijaansa on tullut uudet saarnaajat. Miten mahtavat Koivisto, Kylliäinen & kumppanit poiketa evlut kirkon tunnustuksesta?
Voisitko tiivistäen kertoa miten mielestäsi Muroman opit ovat poikenneet Raamatun opetuksesta?
Muroman vertaaminen Kylliäiseen ei ehkä ole ihan asiallista :) mutta ainakin hänen kastenäkemyksensä oli pielessä. Hänen mukaansa vesikaste henkikaste= Kristuskaste
oli kiliasti ja synergisti.
siitä että luterilaisessa kirkossa on periaatteessa seinät etäällä toisistaan. Tai kuljetaan tietä jonka molemmilla puolilla on ojat, mutta kulku-uralla on leveyttä, se ei ole vain yhden mentävä polku. Opin pääkohdissa on yksimielisyys.
Opin sankarit tahtoisivat toisin, mutta heillä ei usein homma toimi: ihmisiä ei tule uskoon, rakkaus on kateissa ja kavereiden oikeaoppisuutta kyylätään..
Hupaisinta on wehan tyyppinen tyyppinen ajattelu: minä ja piponi päästään taivaaseen (VL-oppi), muut huutavat Herraa avukseen turhan päiten. Ja täällä kerrotaan toisille, kuinka opillinen yksimielisyys on tärkeää. Pyhä yksinkertaisuus..
Juu, kyllä Lutherin näkemykset on helpompi perustella Raamatulla. Muroma oli ajoittain myös todella lakihenkinen.
ihmisiä tulee uskoon, ihan ulkopuolisiakin. Ei 0ikea oppi pelasta, mutta se on seurasta elävästä uskosta. "Hedelmistään puu tunnetaan". Ei pidä suuttua, kun Muroman oppia kysyttiin ja kerroina vain siitä lyhyesti.
synergisti ja kiliasti olla uskovainen?
Ei...
Esim vanhoillislestadiolaisten mielestä vain he ovat uskovaisia.
niin, että kaikki pääsee taivaaseen? Opetti ja uskoi mitä hyvänsä? Mitä mieltä kulkea tilaisuuksissa jos saa ja voi opettaa mitä vaan ja kaikki pääsee taivaaseen?
Ei ole niin, että vain VL:ät ovat uskovaisia, vaan missä ikinä jaetaan samanlainen usko. Nimittäin Pyhä Henki opettaa vain yhdellä tavalla.
Eri hengellisyyksissä ajatellaan, että löytyy oikea porukka Raamattua lukemalla. Näin kaikki päätyvät erituloksiin, ja löytävät porukan omiin luuloihinsa.
Mutta ei, parannuksen armon kautta Jumala johtaa valtakuntaansaa, jossa hän hoitaa armolla ja totuudella. Jumalan valtakunna asiat avautuvat Jumalan valtakunnasta sisältäpäin.
selitä toki?!
*
Martti Luther:
"Siis kysymme, kuinka on pienten lasten laita, heillä kun ei vielä ole mitään ymmärrystä ja kun he eivät omakohtaisesti voi uskoa, koskapa on kirjoitettu: »Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta» — Roomalaiskirjeen 10. luku (Room. 10:17. jae).
-- Eiväthän pienet lapset kuule eivätkä ymmärrä Jumalan sanaa; heillä ei siis myöskään voi olla omaa uskoa."--
"Ellemme siis pätevämmin osaa vastata tähän kysymykseen ja todistaa (RAAMATULLA), (ja) että pienet lapset itse uskovat ja että heillä on omakohtainen usko, niin minä päättelen ja vakaasti neuvon: niin pian kuin mahdollista LAKATTAKOON älköönkä kastettako lapsia ollenkaan, ettemme moisella mielikuvituksellisella ILVEILYLLÄ, jonka takana ei mitään ole, pilkkaisi ja häpäisisi suuresti ylistettyä Jumalan majesteettia"
Muroma:
”"helvettiä sillä lapsikasteella täytetään"”!
lapsen uskosta luopuu, ei kasteesta ole hyötyä.
Usein säilytään kyllä uskomassa, jopa suvuttain.
Tästähän on lupauskin Raamatussa:
19...ja kastakaat heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen,
20. Ja opettakaat heitä pitämään kaikki, mitä minä olen teille käskenyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä, maailman loppuun asti.
Lähetyskäsky on kolmiosainen ja sisältää myös lapsikasteen-
... vaan sinun pitää jankata tuota itsepäistä sielunvihollisen epäraamatullista harhaoppiasi? --- AINA ensin on evankeliumi julistettu ihmiselle ja joka USKOO siihen hänet voidaan sitten kastaa(ks. Apt.2:38; 8:37)!
"Ketään ei tule kastaa ilman omakohtaista uskoa"!!
Miksi tämä mene sinulla jakeluun, vauva-valelua ei ole ilmoitettu Raamatussa?!!
Ei adventismin uskominen ole uskoontuloa!
Eikä adventtikirkkoon kastaminen liity mitenkään Evankeliumiin.
Miksi sinä hourit toisen uskonnon asioista.
Luulisi tuollaisen harhaopin pesän pitävän suunsa soukemmalla.
Vai oletko tullut tänne riidanhaastoon?
"12:51 Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta.
12:52 Sillä tästedes riitautuu viisi samassa talossa keskenään, kolme joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan,
12:53 isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, äiti tytärtänsä vastaan ja tytär äitiänsä vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja miniä anoppiansa vastaan." "
http://www.saarna.net/saarna.php?id=258
http://www.netikka.net/hannuwegelius/ms.html
opettaa, että Pyhä Henki olisi tullut vasta helluntaina/uudessaliitossa?
Käsittääkseni ei Pyhä Henki tullut vasta helluntaina, vaan syntyihän ihminen jo uudesti ennen helluntaitakin. Ei pelastustie ole käsittääkseni muuttunut. Tästä voisi katsella jonkin kohdan Raamatusta, jotka tulee mieleen:
Jer.4:4. "Ympärileikatkaat teitänne Herralle, ja pankaat teidän sydämenne esinahka pois, te Juudan miehet ja Jerusalemin asuvaiset; ettei minun julmuuteni pääsisi vallallensa niinkuin tuli, ja niin palaisi, ettei yksikään sitä sammuttaa taida, teidän pahuutenne tähden."
2.Sam.12:13. "Niin sanoi David Natanille: minä olen syntiä tehnyt Herraa vastaan. Natan sanoi Davidille: niin on myös Herra sinun syntis ottanut pois, ei sinun pidä kuoleman".
Joh.1:13. "Jotka ei verestä eikä lihan tahdosta ei myös miehen tahdosta, mutta Jumalasta syntyneet ovat".
kyllä jo vanhassaliitossa oli Pyhän Hengen pappeus, mutta erikoisesti ja vahvistetusti Jeesus sen vallan omilleen antoi, antaa syntejä anteeksi.
Matt.16:18. Mutta minä myös sanon sinulle: sinä ole Pietari, ja tämän kallion päälle tahdon minä rakentaa minun seurakuntani, ja helvetin portit ei pidä häntä voittaman.
19. Ja minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet: ja mitä sinä maan päällä sidot, pitää sidotun oleman taivaissa, ja mitä sinä päästät maan päällä, sen pitää oleman päästetyn taivaissa.
Helluntaina apostolit saivat Pyhän Hengen lahjan nin, että senvoima vuodatettiin heihin, saivat siinä vahvituksen lähteä viemän hyvää sanomaa kaikkialle maailmaan. Täm kaikkeen maailmaan on ymmärettävä rajana, ei suinkaa lain vaatimuksena. Saarnavirka lalkkaa vasta sitten,k kun evankeliumi on ssavuttanut maailman äären, eik äse lopettaminen meidän toimestamme tapahdu. Jumala vai npanee niin kovat esteet, ettei sitten sanoma enää pääse leviämään.
Jotakni nöysin pikaisella haulla Vanhan liito nkirjoituksisat aivan selvä teksitä. Psalmissa kirjoitetaan: Jumala, luo minuun puhdas sydän, ja anna minule uusi vahva henki. Älä heitä minua pois kaqsvois edestä, ja älä ota minulta pois Sinun Pyhää Henkeäs. Anna minulle sinun autuutes ilo, ja sillä hyväll ähengelläs tue minua. (Ps 51:12-13)
Tämä jo riittänee oslittamaan, että myös vanahn liiton uskovaisilla oli Pyhä Henki. Ei kai sellaisen pois ottamisesta kirjoiteta, jota ei olisikaan.
Joh.7:37 "Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.
7:38 Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat."
7:39 Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu."
*
Apt.1:4"Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet.
1:5 Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen.""
"Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla.
2:2 Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat.
2:3 Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle.
2:4 Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi."
*
"Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen.
8:15 Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen;
8:16 sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen.
8:17 Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen."
"Tehkää (luterilaiset ja kumppanit) parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte (tuon) PYHÄN HENGEN LAHJAN."!
"Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta NIMEÄ ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."!!!
.. heille annettiin Henki johtamaan kansaa, niin myös tässä Daavidin tapauksessa oli kysymys!
kysymys helluntaina ja uudessaliitossa lupausen täyttymisestä.
Siis:
Joh.20:21. Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
22. Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
23. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.
Opetuslapsilla oli Pyhä Henki jo kun Jeesus heitä nyt vahvisti tässä. "Me kuulemme taivasta ja taivas kuulee meitä"
Kun lukee tarkasti he (opetuslapset) täyttyivät Pyhällä Hengellä, eli he saivat voiman viedä evankeliumia, monin eri kielin.
apt.2:4. Ja he täytettiin kaikki Pyhällä Hengellä ja rupesivat puhumaan muilla kielillä, senjälkeen kuin Henki antoi heidän puhua.
Uskoa Vapahtajaan ja Pyhän Hengen vuodattamista/tulemista!
Katso ja lue ja opi äläkä POISTELE kirjoituksiani äläkä ole niin kerkeä kirjoittelemaan: Apt.1:4,5; 2:38; 8:37!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000100&posting=22000000017180480
*
Vastaa sinulle esitettyihin kysymyksiin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000100&posting=22000000017179626
Uskoa Vapahtajaan ja Pyhän Hengen vuodattamista/tulemista!
Katso ja lue ja opi äläkä POISTELE kirjoituksiani äläkä ole niin kerkeä kirjoittelemaan: Apt.1:4,5; 2:38; 8:37!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000100&posting=22000000017180480
*
Vastaa sinulle esitettyihin kysymyksiin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000100&posting=22000000017179626
Uskoa Vapahtajaan ja Pyhän Hengen vuodattamista/tulemista!
Katso ja lue ja opi äläkä POISTELE kirjoituksiani äläkä ole niin kerkeä kirjoittelemaan: Apt.1:4,5; 2:38; 8:37!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000100&posting=22000000017180480
*
Vastaa sinulle esitettyihin kysymyksiin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000100&posting=22000000017179626
Lähdet aina itse karkuun, kun et pysty vastaamaan!
Mikset vastaa kysymyksiin?
Miksi haastat adventistiriitaa?
Oletko tappelupukari?
Möliset siis kieroa valheellisuuttasi.. valitettavasti!
http://www.teolinst.fi/luennot/tj981104.html
STI 5.11.1998 / Timo Junkkaala
URHO MUROMAAN VASTAUS MAALLISTUMISEEN
URHO MUROMAN PERINTÖ
"Jumala on osoittanut Suomen kansalle aivan erikoisen suurta armoa antaessaan sen kirkolle niin monta elävää herätysliikettä. Tuskin on toista kansaa maaoilmassa, jonka sieluun on kynnetty niin syviä vakoja kuin mitä meidän herätysliikkeemme ovat kyntäneet tämän kansan sieluun. Sen tähden kantaaki suomalainen kristillisyys voimakasta herätyskristillisyyden leimaa.
Mutta toisen yhtä suuren armon on Jumala osoittanut tälle kansalle antaessaan sille niin monta syvästi oppinutta raamatullista jumaluusoppinutta. Mainitsemme nyt vain nimet: Johansson, Råbergh, Pietilä, Alanen, Tiililä. Sen tähden suomalainen jumaluusoppi kantaa voimakasta raamatullista leimaa.
Näiden kahden suuren perinnön vaalijaksi tahtoisi Suomen Raamattuopisto omalta vaatimattomalta osaltansa tulla. Sen koko toiminta tähtää raamatullisen herätyskristillisyyden vaalimiseen, elvyttämiseen ja syventämiseen.
Kolmas Jumalan suuri lahja tälle kansalle on sen kansankirkko. Tämä kirkko, kaikista inhimillisistä vajavuuksista huolimatta, on siksi syvällisesti voinut pitää tarjolla elämän sanaa, että noin 96% koko kansasta lukeutuu tälläkin haavaa sen piiriin. Tätäkin perintöä tahtoo Raamattuopisto vaalia. Se tahtoo herättää oppilaissaan ymmärtämystä ja rakkautta kansankirkkoamme kohtaan. Mutta samalla tahtoo se kasvattaa eläviä ja palavahenkisiä jäseniä työhön tämän kirkon piirissä avuksi seurakuntien papistolle. Siksi täytyy kaikki opetus Raamattuopistossamme käydä raamatullisessa evankelisluterilaisessa hengessä, Jumalan sanalle ja tunnustuksellemme uskollisena.
Jotta nämä kolme hallitsevaa näkemystä voitaisiin saada tehokkaasti vaikuttamaan, täytyy opistosta muodostua hengellisen herätystulen ahjo. Tämä on mahdollista vain siinä määrin kuin Jeesuksen veren voima ja Pyhän Hengen elävä armo pääsevät hallisemaan kaikkea toimintaa Raamattuopistossa. Ja ne pääsevät, jos kaikki ystävät ja työntekijät yhdessä ovat yhtä aikaa Raamatun ja rukouksen ihmisiä."
(Katkelma Urho Muroman laatimasta muistiosta Raamattuopiston perustamissyksynä 15.9.1945)
Missioita 1920-luvulta alkaen
Urho Muroma (1890-1966) eli lapsuutensa aikana, jolloin vanha kirkollisuus rakoili ja osa kansasta etääntyi kirkosta. Sekä työväestön että sivistyneistön keskuuteen levisivät 1900-luvun alussa kirkon- ja uskonnonvastaiset asenteet. Jumalanpalveluksiin ja kirkollisiin toimituksiin keskittyvä perinteinen seurakuntaelämä sai haastajia myös omalla uskonnollisella alueeellaam. Vapaakirkolliset ryhmät saivat sekä vapaammilla toimintamuodoilla että uskon henkilökohtaisuutta ja kokemuksellisuutta korostaessaan kasvavaa vastakaikua. Merkittävimmäksi muodostui 1910-luvun alussa maahan tullut helluntailiike, joka nosti esiin kysymykset aikuiskasteesta ja Pyhän Hengen työstä.
Muroma katseli tätä kehitystä aitiopaikalta, helsinkiläisen pappilan ikkunasta. Isä Emil Murén (Urho suomensi nimensä 1919) oli tunnettu evankeliseen liikkeeseen lukeutunut pappi. Vuosisadan alussa Helsingissä voimakkaana koettu kirkon aseman murros lienee vaikuttanut siihen, että Muroma herätykseen tultuaan suuntautui ensin Kaupunkilähetyksen työhön ja sittemmin nimenomaan evankelioimistyöhön. Työnäkyyn vaikutti myös se, että Muroma itse koki voimakkaan hengellisen murroksen juuri herätyskokouksessa, norjalaisen Albert Lunden vieraillessa Helsingissä syksyllä 1912. Muroma vakuuttui oman kokemuksensa perusteella siitä, että vapaakirkollisten herätyskokoustoiminta saattoi paremmin auttaa ihmisiä kääntymykseen ja uskoon kuin luterilainen kirkko perinteisine jumalanpalveluksineen.
Vaikka kirkossa toisaalta vieroksuttiin vapaiden suuntien suosimaa herätyskokoustoimintaa, siihen kuitenkin turvauduttiin, kun etsittiin apua kirkosta vieraantuneiden tavoittamiseen. Uusilla toimintamuodoilla pyrittiin erityisesti saamaan yhteyksiä työläisväestöön. Muromakin sai ensimmäiset kokemuksensa kiertävän evankelistan työstä nimenomaan tehdasseutujen evankelioimisessa, johon hän pian papiksi valmistumisensa jälkeen (1917) osallistui K.A. Paasion työparina. Lähetysseuran palveluksessa ollut Paasio toi Muroman samalla yhteyteen vuosisadan alussa vaikuttaneen Hannulan herätyksen kanssa.
Vaikka Muroma työskenteli myöhemmin monenlaisissa tehtävissä eri kristillisissä yhdistyksissä, juuri evankelioimistyöstä tuli hänen varsinainen elämäntyönsä. Päätoimisesti Muroma kiersi kokoussarjoja pitämässä ensin Sortavalan evankelisen seuran (1921-1924) ja sitten Suomen Kirkon Seurakuntatoiminnan Keskusliiton (1929-1934) ja Suomen Lähetysseuran palveluksessa (1934-1939). Muroman kokoussarjat saattoivat kestää kaksi tai jopa kolme viikkoa. Niitä mainostettiin huomiota herättävällä tavalla levittämällä painettuja julisteita. Sekä kokousten julistuksella että sielunhoidolla pyrittiin johtamaan ihmisiä herätykseen ja uskonvarmuuteen. Menetelmät ja osaksi myös julistuksen sisältö olivat samantapaiset kuin vapaakirkollisilla, mutta kokoukset pidettiin luterilaisissa kirkoissa. Kirkkojen kerrotaan usein olleen täynnä, jopa tungokseen asti. Enimmillään Muroma piti yli 300 yksittäistä kokousta vuodessa. Niissä oli varovaisenkin arvion mukaan runsaasti yli 100 000 kuulijaa.
Muroman kutsuminen SKSK:n evankelioimistyöhön oli kiintoisa ilmiö. Se osoittaa. että ainakin osa tuon kirkon puolivirallisen keskusjärjestön johtajista oli valmis ottamaan evankelioimistyön kirkon työmuodoksi ja hyväksymään Muroman tavan tehdä sitä. Näkemyksensä evankelioimistyöstä Muroma esitti Porin kirkkopäivillä vuonna 1928 pitämässään esitelmässä, joka myöhemmin julkaistiin kirjanakin. Muroma määritteli evankelioimistyön sellaiseksi sananjulistustyöksi, "jonka kautta pyritään määrätietoisesti herättämään Herralle vieraina olevia vakavasti huolehtimaan sielunsa pelastuksesta, luopumaan synnistä ja ottamaan vastaan vapaana lahjana heillekin jo valmistettu pelastus Jeesuksessa Kristuksessa". Edelleen Muroma liitti evankelioimistyön tavoitteisiin ihmisten johdattamisen kokonaan antautumaan Herran omiksi, elämään jokapäiväisessä parannuksessa ja huolehtimaan toistenkin pelastumisesta.
Mikä oli Muroman evankelioimistyön salaisuus? Epäilemättä Muroma oli hyvin lahjakas puhuja, jonka oli helppo vaikuttaa kuulijoihin. Jokainen ymmärsi Muromaa kuunnellessaan, että tämä oli tosissaan. Se määrätietoisuus, jonka hän oli ottanut mukaan evankelioimistyön määrittelyyn, oli tyypillistä hänen omalle toiminnalleen. Jumala ja usko eivät jääneet kaukaisiksi ja epäselviksi vaan tulivat henkilökohtaisiksi. Muroma oli valmis käyttämään henkilökohtaisiin keskusteluihin ja rippiin aikaa tuntikausia kokousten jälkeen. Ratkaisevaa varmasti olikin, että Muroma kykeni julistuksellaan ja sielunhoidollaan auttamaan uskossaan epävarmoja omantunnon rauhaan ja uskonvarmuuteen.
Muroman julistus oli pelkistettyä herätyssaarnaa. Hän sai vaikutteita Lunden ohella monelta muultakin kansainvälisesti tunnetulta herätyssaarnaajalta, joiden kirjoja hän ahkerasti hankki ja luki. Muroman herätyssaarna sai erityistä vakavuutta, koska hänen mukaansa uskonratkaisussa oli kysymys uudestisyntymisestä. Uudestisyntyminen tapahtui, kun ihminen kääntyi Jumalan puoleen, tunnusti syntinsä ja otti vastaan Jeesuksen valmistaman sovitustyön. Epävarmuus pelastuksesta saattoi Muroman mukaan johtua siitä, että ihmisellä oli tunnustamattomia syntejä tai ettei hän ollut kokonaan antautunut Jumalalle. Kokonaisen antautumisen ja syvemmän hengellisen elämän korostajana Muroma oli myös pyhityksen julistaja. Muroman pitämät Hengellisen elämän syventymispäivät olivat jatkoa yhteiskristillisinä pidetyille ja englantilaisista Keswick-kokouksista alkunsa saaneille kokouksille. Muroma hoiti herätykseen tulleita ja piti yhteyttä ystäviinsä myös 1928 perustamansa Herää Valvomaan -lehden välityksellä. Muroman toiminnan laajuudesta kertoo se, että lehden levikki kasvoi jo 30-luvulla yli 20 000. Lehdessä oli pääasiassa hengellisesti herättävää ja rakentavaa ainesta, mutta myös opillisia selvittelyjä.
Huolimatta siitä, että Muroma sai paljon vaikutteita vapaakirkollisesta ja anglosaksisesta herätyskristillisyydestä, hän ei ajautunut luterilaisen kirkon ja sen uskonkäsityksen ulkopuolelle. Omissa kriiseissään hän löysi ajoittain apua mm. C.O. Roseniuksen kirjoituksista, joiden hän sanoo joskus ahdistuksen keskellä pitäneen hänen päätään veden pinnalla. Roseniuksen evankeliumikeskeinen luterilainen julistus auttoi Muromaa löytämään uskon objektiivisen pohjan, jolla omatunto saattoi levätä. Muroma pyrki yhdistämään englantilais-amerikkalaisen herätys- ja pyhityskristillisyyden luterilaiseen uskonnäkemykseen. Hän korosti voimakkaasti sekä ihmisen ratkaisua ja kokonaista antautumista että Jumalan työtä ja pelastusta lahjana. Samoin kuin Muroman saamat vaikutteet myös hänen julistuksensa saattoi sisältää jännitteisiä elementtejä: paikoin kirkasta lain ja evankeliumin erottamista, paikoin taas legalistis-sävyistä herätys- tai pyhityssaarnaa.
Evankelioimistyön asema kirkossa jäi epämääräiseksi, eikä SKSK palkannut tehtävään ketään Muroman siirryttyä toisiin tehtäviin. Joka tapauksessa evankelioimistyö oli tullut kirkkoon jäädäkseen. Muroman panos tuossa maihinnousussa oli niin merkittävä, että häntä on syytä pitää evankelioimistyön ehkä tärkeimpänä uranuurtajana Suomen luterilaisessa kirkossa.
Raamattuopiston perustaja
Muroman toinen keskeinen merkitys oli siinä, että hän perusti Raamattuopiston. Ajatus oli syntynyt kansainvälisistä esikuvista, erityisesti pohjoismaisista raamattukouluista, sekä aiemmin pidetyistä raamattukursseista. Muroma kokosi muutamia työtovereitaan pohtimaan raamattuopistokysymystä 1930-luvun lopulla. Neuvottelujen seurauksena neljä pappia, Kosti Kankainen, Urho Muroma, Jaakko Railonkoski ja K.A. Saarilahti perustivat 12.9.1939 säätiön, jonka tarkoituksena oli käynnistää raamattuopistotoiminta. Ev.lut. Sisälähetyssäätiö rekisteröitiin talvisodan jälkeen ja se alkoi pitää raamattuluentoja ja -kursseja. Toisen sodan jälkeen kesällä 1945 ostettiin Kauniaisista rakennus säännöllistä raamattukurssitoimintaa varten. Piispa Elis Gulin vihki Raamattuopiston käyttöön 11.10.1945.
Raamattuopisto perustettiin maallikoille annettavaa raamattuopetusta varten. "Raamatuntutkistelulla on Raamattuopistosssa luonnollisesti valta-asema. On pyrittävä syventämään oppilaitten raamatuntuntemusta. Tämän täytyy tapahtua rehellisellä, rakentavalla tieteellisellä pohjalla. tärkeintä on, että oppilaat alkavat todella rakastaa tätä pyhää kirjaa. Silloin se kyllä lukijoillensa ja tutkijoillensa aukenee." Näin kirjoitti Urho Muroma ensimmäisessä toimintasuunnitelmassa.
Maallikoille annettu perusteellinen raamattuopetus oli uutta Suomen kirkossa. Tavallisessa seurakuntaelämässä ei Raamatun opiskelulla juuri ollut sijaa. Evankelisessa liikkeessä ja nuorisotyössä oli pidetty joitakin raamattukursseja, mutta useamman viikon kestävät kurssit sisäoppilaitoksessa olivat uutta. Kurssien lisäksi korostettiin henkilökohtaista Raamatun lukemista ja raamattupiirejä. Muroma osallistui aktiivisesti kirkolliseen keskusteluun, jossa hän puolusti Raamatun jumalallista arvovaltaa ja merkitystä. Hän vastusti liberaalia raamatuntulkintaa, jonka hän näki tuottavan hengellistä kuolemaa.
Perustettu säätiö jatkoi Muroman aiemmin muissa yhteyksissä aloittamia työmuotoja, evankelioimistyötä ja Herää Valvomaan -lehden julkaisemista. Toiminta laajeni 1950- ja 1960-luvulla monin tavoin: työntekijämäärä ja kokoustoiminta seurakunnissa moninkertaistui, hankittiin kolme leirikeskusta ja aloitettiin nuorisonohjaajakoulutus. Raamattuopistosta muodostui viimeistään 1960-luvun alussa uuden, ns. viidennen herätysliikkeen keskus. Liikehdinnän laajuudesta kertoo jotakin se, että Herää Valvomaan -lehden levikki nousi tuolloin 40 000:een. Vaikka uuteen herätysliikkeseen lukeutui jo tuolloin useita järjestöjä, joiden määrä sittemmin on edelleen kasvanut, tunnustetaan eri tahoilla Muroman merkitys liikkeen tärkeimpänä alkuvaiheen vaikuttajana.
Opillinen rajankäynti ja kasteoppi
Julistus- ja opetustyönsä ohella Muroma pyrki opillisiin selvittelyihin ja rajankäynteihin. Erityisen voimakkaasti hän arvosteli helluntailaista oppia: "Helluntailaisten oppi vesikasteesta on epäraamatullinen ja väärä. Helluntailaisten oppi henkikasteesta on epäraamatullinen ja väärä. Helluntailaisten oppi kielilläpuhumisesta on epäraamatullinen ja väärä". (HV 1957, 116)
"Pidämme hyvin tärkeänä sitä, että koko Kristuksen seurakunta tänä aikana täyttyisi Pyhällä Hengellä, mutta silloin täytyy opin olla ennenkaikkea raitista ja raamatullista. Mikäli mukaan tulee pienimmässäkin määrin epäraitista, sielullista suggestiohenkeä, silloin menee koko kristillinen elämä väärään. Sensijaan, että olisimme saaneet Pyhän Hengen täyteyden saammekin helposti sielullisen suggestion "henkikasteen", joka totisesti on valkoisen perkeleen "henkikaste" päätellen niistä lahkolaisilmiöistä, siitä itserakkaudesta ja ylpeydestä, mikä sen hedelmänä on." (HV 1957, 153)
Muroma vakuuttui varsin pian kääntymyksensä jälkeen siitä, että uudestikastaminen oli väärin. Usko Kristukseen ei hänen mukaansa voi olla mikään vaatimus, joka on täytettävä ennen kuin voidaan kastaa. Uudestikastajat tekivät kasteesta ihmisen kuuliaisuuden teon, joka syrjäytti Jumalan armon, kun he opettiva, että vasta ihmisen usko tekee kasteen kasteeksi. Lapsikastekäytännön oikeutus nousi siis Muroman mukaan kasteen olemuksesta Jumalan armotekona. Lapsikasteen tueksi Muroma esitti monia seikkoja: juutalainen proselyyttikaste oli tehty lapsille, Apostolien teoissa puhutaan koko perhekuntien kasteista ja kirkkoisien todistuksen mukaan lapsikaste oli ollut käytössä jo apostolisena aikana.
Huolimatta siitä, että Muroman pääkritiikki kohdistui uudestikastajiin hänen omakaan näkemyksensä ei ollut täysin luterilainen. Muroma ei nimittäin voinut hyväksyä sitä, että opetettiin uudestisyntymisen tapahtuvan kasteessa. Tämä näkemys nousi hänen omasta kokemuksestaan. Hän oli vakuuttunut siitä, että hän koki uudestisyntymisen Lunden herätyskokouksessa Johanneksen kirkossa. Tähän näkemykseensä hän sai vahvistusta englantilaisesta ja amerikkalaisesta herätyskristillisestä kirjallisuudesta, jota hän ahkerasti tutki.
Muroma piti kiinni siitä Raamatun opetuksesta, että kasteessa saadaan Pyhä Henki. Mutta hän sanoi sen tapahtuvan tuolloin "objektiivisessa mielessä", kuin sinettinä, panttina tai vakuutena. Se ei hänen mukaansa vielä voinut merkitä sitä "elävää kokemusta Pyhästä Hengestä", josta uudestisyntymisessä hänen mukaansa oli kyse. Kaste valmistaa tilaa ja mahdollisuuksia suurelle lahjalle eli pelastuksen omistamiselle uskossa, mutta ei vielä merkitse pelastuksen omistamista. Näin Muroma päätyi tekemään eron vesikasteen ja henkikasteen välille. Vesikasteessa lahjoitetaan Kristus ja pelastus, mutta vasta kun tuo kaikki otetaan uskossa vastaan, tapahtuu henkikaste ja uudestisyntyminen. Usko merkitsi siis Muromalle sellaista pelastuksen omistamista, mikä ei ollut mahdollista lapselle.
Muroman kastenäkemyksen takana oli pelko siitä, että jos opetetaan uudestisyntymistä kasteessa, ihmiset jäävät kääntymättömään tilaansa. Hänen kastenäkemyksensä on ymmärrettävä nimenomaan protestiksi sellaista sakramentalismia ja universalismia vastaan, jossa pelastustakeet annetaan kääntymättömille ja uskosta osattomille ihmisille. Muroma halusi siis torjua sen, että ihmisiä tyynnytettäisiin väärään rauhaan. Vaikka Muroman kasteoppiin siis selvästi sisältyy luterilaiselle kasteopille vieraita elementtejä, ovat sen takana olevat pyrkimykset hyvin ymmärrettäviä.
Perintö ja perilliset
Evankelioimistyössä ja raamattuopetuksessa Urho Muroma teki suurtyön ja jätti pysyvät jäljet. Muroman ja hänen työtovereittensa kokouksissa uskoon tulleet ovat vuosikymmenten ajan olleet viidennen herätysliikkeen ja monen paikallisseurakunnan kantava ydinjoukko. Myös Muroman opillinen rajankäynti on joiltakin osin, ehkä erityisesti helluntailiikkeeseen päin, osoittautunut suuntaa antavaksi ja kestäväksi linjaukseksi.
Voidaan kuitenkin kysyä, oliko Muroman pysyvä merkitys enemmän työmuotojen kuin teologian alueella. Viidennessäkin liikkeessä on useita, jotka hakevat teologisen pohjan mieluummin Lutherin vanhurskauttamisopista kuin Muroman uudestisyntymiskäsityksestä. Muroman perillisten vastattavana on yhä kysymys, voidaanko luterilainen evankeliumikeskeinen sanoma yhdistää anglosaksiseen herätys- ja pyhitysjulistukseen. Onko Muroman perinnössä sellaista, minkä varaan voidaan rakentaa hengellinen liike?
On muitakin kysymyksiä, joita liikkeen on kohdattava. Ruokitaanko herätysliikettä vain evankelioimiskokouksissa? Opitaanko elämään uskossa arkielämässä ja kasvattamaan seuraavakin sukupolvi samaan? Ovatko vastakohdat asettuneet oikein siinä kamppailussa, jossa hengelliset ja maalliset, usko ja sosiaalinen vastuu pantiin vastakkain? Unohtuuko lähimmäisenrakkaus kaiken toiminallisuuden keskellä?
Myös Muroman kastekäsitys herättää yhä kysymyksiä. Raamattuopiston oppilailta saatetaan seurakunnissa kysyä, joko opisto on irtisanoutunut Muroman kasteopista. Kysymykseen on sinänsä helppo vastata. Raamattuopisto on sitoutunut Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen, ei Muroman kirjoituksiin. Vaikeampi kysymys on, miten meidän ajassamme tulisi julistaa niin, että ihmiset heräisivät ja kääntyisivät. Harva kai nojaa kasteeseensa ilman kääntymistä ja uskoa. Suurempi ongelma lienee siinä, että aineellista hyvinvointia ja mukavuutta tavoiteltaessa unohtuu yhtä lailla kaste kuin kaikki muukin: Jumala, pelastus ja taivas. Mistä löytyvät tämän ajan herättäjät? Miten osaisimme julistaa Jumalan sanaa niin, että oman aikamme ihmiset löytäisivät Vapahtajan? Tämä on Muroman perinnön suurin kysymys meille.
Muroma oli toki enemmän herätyssaarnaaja kuin teologi, enemmän herättäjä ja taistelija kuin luterilaista linjaa luova opettaja. Juuri herätyssaarnaajana hänellä kuitenkin on pysyvä paikka suomalaisessa kirkkohistoriassa. Muroman parhaan perinnön kantamista on pyrkimys julistaa evankeliumia