Työelämässäkö?

...varmaan silläkin alalla sopivaa tekemistä löytyis, jos kovasti haluais niin *hymyilee*. Ihan omalle se ei juuri tällä kertaa tunnu kuitenkaan.

koetko että epi olisi työssäsi riski, taikka rasite? Hoitoala kyllä olis työllistymisen kannalta huomattavasti tuota suntiota parempi, muutenkin ehkä lähempänä minua =)

katja kirjoitti:

koetko että epi olisi työssäsi riski, taikka rasite? Hoitoala kyllä olis työllistymisen kannalta huomattavasti tuota suntiota parempi, muutenkin ehkä lähempänä minua =)

sillä voin tehdä normaalia päivätyötä ja
parityönä ja silloin ei esim. perhetyössä
tarvitse olla yksin.

Vanhustyössäkin on varaa valita jos tekisi
vain aamu tai iltavuoroja, kumpi parempi sinulle.
Ei siinä muuten tule kuin hieman kiire,
kun joku on poissa ja sijaista ei saa tilalle.
Kannattaisi mennä yksityiselle töihin,
siellä panostetaan enemmän aikaan.

Lähihoitajan ala on muutenkin laaja,
joten on mistä valita.

sauvatar kirjoitti:

sillä voin tehdä normaalia päivätyötä ja
parityönä ja silloin ei esim. perhetyössä
tarvitse olla yksin.

Vanhustyössäkin on varaa valita jos tekisi
vain aamu tai iltavuoroja, kumpi parempi sinulle.
Ei siinä muuten tule kuin hieman kiire,
kun joku on poissa ja sijaista ei saa tilalle.
Kannattaisi mennä yksityiselle töihin,
siellä panostetaan enemmän aikaan.

Lähihoitajan ala on muutenkin laaja,
joten on mistä valita.

Lue lisää

Tyttäreni on juuri hakenut lähihoitajaksi lukemaan...tavoitteenaan sosionomin tutkinto ja tarkoitus erikoistua kehitysvammaisiin. Siksipä on tullut lähihoitajan työnkuvaan ja koulutukseen perehdyttyä (ainakin pikkuisen) Tuo varmaan onkin just hyvä tuo yksityinen sektori. -kiitos-

sauvatar kirjoitti:

sillä voin tehdä normaalia päivätyötä ja
parityönä ja silloin ei esim. perhetyössä
tarvitse olla yksin.

Vanhustyössäkin on varaa valita jos tekisi
vain aamu tai iltavuoroja, kumpi parempi sinulle.
Ei siinä muuten tule kuin hieman kiire,
kun joku on poissa ja sijaista ei saa tilalle.
Kannattaisi mennä yksityiselle töihin,
siellä panostetaan enemmän aikaan.

Lähihoitajan ala on muutenkin laaja,
joten on mistä valita.

Lue lisää

Sillä ainakin täälä jossakin päin Suomenmaata on niin, että jos olet tulossa työelämään esim. lähihoitajana päivähoitoon niin oletko aivan varma, että epilepsia ei ole este tai irtisanomisen/uudelleenkoulutuksen syy? En halua (jotta kukaan ei tunnistaisi) kertoa asiasta enempää, mutta kannattaa ottaa asiasta selvää. En varmaan muuten tässä kirjoittelisi ja aikaa olisi päivät pitkät...(syynä: vastuu muista ihmisistä, esimies katsoo työhön kykenemättömäksi, syynä pelkkä epilepsia).

katja kirjoitti:

Tyttäreni on juuri hakenut lähihoitajaksi lukemaan...tavoitteenaan sosionomin tutkinto ja tarkoitus erikoistua kehitysvammaisiin. Siksipä on tullut lähihoitajan työnkuvaan ja koulutukseen perehdyttyä (ainakin pikkuisen) Tuo varmaan onkin just hyvä tuo yksityinen sektori. -kiitos-

Lue lisää

Just näin.
-90 hoidin itsekin kehitysvammaisia ja se oli raskasta jos mikä.
Tosin olin psykiatrisella osastolla ja syvästi kehitysvammaisten osastolla.
Edellinen oli haastavampi ja jäin sieltä äitiyslomalle ja takaisin en sitten enään
mennyt työn raskauden takia.
Sielläkin on paljon osastoja ja osastojen sijasta voi mennä musiikkiterapiaan avustajaksi tms....
Tyttäresi varmasti osaa ottaa selvää.

sauvatar kirjoitti:

Just näin.
-90 hoidin itsekin kehitysvammaisia ja se oli raskasta jos mikä.
Tosin olin psykiatrisella osastolla ja syvästi kehitysvammaisten osastolla.
Edellinen oli haastavampi ja jäin sieltä äitiyslomalle ja takaisin en sitten enään
mennyt työn raskauden takia.
Sielläkin on paljon osastoja ja osastojen sijasta voi mennä musiikkiterapiaan avustajaksi tms....
Tyttäresi varmasti osaa ottaa selvää.

Lue lisää

Tyttö nyökkii tuossa vieressä, on kuulemma fiksu, etkä sinäkään pöllömpi kun huomasit.

vaahtera kirjoitti:

Sillä ainakin täälä jossakin päin Suomenmaata on niin, että jos olet tulossa työelämään esim. lähihoitajana päivähoitoon niin oletko aivan varma, että epilepsia ei ole este tai irtisanomisen/uudelleenkoulutuksen syy? En halua (jotta kukaan ei tunnistaisi) kertoa asiasta enempää, mutta kannattaa ottaa asiasta selvää. En varmaan muuten tässä kirjoittelisi ja aikaa olisi päivät pitkät...(syynä: vastuu muista ihmisistä, esimies katsoo työhön kykenemättömäksi, syynä pelkkä epilepsia).

Lue lisää

myös päiväkodeissa ja esimieheni ovat olleet tietoisia epilepsiastani ja silti ovat minut palkanneet.
Siellä samoin olen jatkuvasti ollut muiden
aikuisten kanssa en yksin.
Ryhmässä on 3 aikuista ja yleensä 1 opiskelija.
Kukaan ei ole ottanut ongelmaa Epistäni :)

Lähihoitajaksi kun hain kerroin avoimesti sairaudestani ja sekään ei estänyt minua
pääsemästä kouluun ja valmistuin hyvin
arvosanoin 5 paperit tuli :)

katja kirjoitti:

Tyttö nyökkii tuossa vieressä, on kuulemma fiksu, etkä sinäkään pöllömpi kun huomasit.

Nuorissa on tulevaisuus :)

vaahtera kirjoitti:

Sillä ainakin täälä jossakin päin Suomenmaata on niin, että jos olet tulossa työelämään esim. lähihoitajana päivähoitoon niin oletko aivan varma, että epilepsia ei ole este tai irtisanomisen/uudelleenkoulutuksen syy? En halua (jotta kukaan ei tunnistaisi) kertoa asiasta enempää, mutta kannattaa ottaa asiasta selvää. En varmaan muuten tässä kirjoittelisi ja aikaa olisi päivät pitkät...(syynä: vastuu muista ihmisistä, esimies katsoo työhön kykenemättömäksi, syynä pelkkä epilepsia).

Lue lisää

jopas kuulostaa hurjalle...ei varmaan voi olla ihan oikein moinen. Ei kait kuitenkaan monasti ryhmän kanssa yksin olla? Onhan kuitenkin hyvä tietää tuollainenkin mahdollisuus.

katja kirjoitti:

jopas kuulostaa hurjalle...ei varmaan voi olla ihan oikein moinen. Ei kait kuitenkaan monasti ryhmän kanssa yksin olla? Onhan kuitenkin hyvä tietää tuollainenkin mahdollisuus.

Lue lisää

jaetaan pieniin osiin ja jokainen ottaa
muutaman lapsen ja esim. askartelee heidän
kanssaan ja muut tekevät jotain muuta.
Seinä on välissä tai näin minun kohdallani
olemme samassa huoneessa,
mutta huoneen toisessa päässä.
Huom. huoneet pieniä.
Ulkona ei voi olla yksin, ruokailla ei voi yksin ja
vessatuksissa ja nukutuksissa tarvitset
aina muutenkin sen kaverin,
joten ei mitään ongelmaa.

Eskari-ikäisten ryhmässä vielä helpompaa.

sauvatar kirjoitti:

jaetaan pieniin osiin ja jokainen ottaa
muutaman lapsen ja esim. askartelee heidän
kanssaan ja muut tekevät jotain muuta.
Seinä on välissä tai näin minun kohdallani
olemme samassa huoneessa,
mutta huoneen toisessa päässä.
Huom. huoneet pieniä.
Ulkona ei voi olla yksin, ruokailla ei voi yksin ja
vessatuksissa ja nukutuksissa tarvitset
aina muutenkin sen kaverin,
joten ei mitään ongelmaa.

Eskari-ikäisten ryhmässä vielä helpompaa.

Lue lisää

..siinähän jää mahdollinen ovi avoimeksi!

sauvatar kirjoitti:

jaetaan pieniin osiin ja jokainen ottaa
muutaman lapsen ja esim. askartelee heidän
kanssaan ja muut tekevät jotain muuta.
Seinä on välissä tai näin minun kohdallani
olemme samassa huoneessa,
mutta huoneen toisessa päässä.
Huom. huoneet pieniä.
Ulkona ei voi olla yksin, ruokailla ei voi yksin ja
vessatuksissa ja nukutuksissa tarvitset
aina muutenkin sen kaverin,
joten ei mitään ongelmaa.

Eskari-ikäisten ryhmässä vielä helpompaa.

Lue lisää

Kommentoisin tähän päivähoidossa työskentelyyn, että itse en koe asiaa ongelmaksi vaan järjestely kysymykseksi, mutta faktaa on, että olen joutunut työstäni pois tänä keväänä epilepsian takia, koska sairautta pidetään riskinä. Se kuulemma aiheuttaa henkilökunnalle ylimääräistä rasitusta, on jatkuva uhka lasten turvallisuudelle jne. Ja minä en kuitenkaan saa grand mal kohtauksia vaan tajunnan hämärtymiskohtauksia ja minulla on niistäkin selkeä aura. Mitäs siihen tuumaatte.????

vaahtera kirjoitti:

Kommentoisin tähän päivähoidossa työskentelyyn, että itse en koe asiaa ongelmaksi vaan järjestely kysymykseksi, mutta faktaa on, että olen joutunut työstäni pois tänä keväänä epilepsian takia, koska sairautta pidetään riskinä. Se kuulemma aiheuttaa henkilökunnalle ylimääräistä rasitusta, on jatkuva uhka lasten turvallisuudelle jne. Ja minä en kuitenkaan saa grand mal kohtauksia vaan tajunnan hämärtymiskohtauksia ja minulla on niistäkin selkeä aura. Mitäs siihen tuumaatte.????

Lue lisää

et varmaan jättänyt asiaa ihan tänälleen? Onko sulle sattunu töissä joku vaaratilanne, ootko vaarantanu oman tai lasten turvallisuuden tms?
Tuo kuulostaa kyllä niin hurjalle, ettei uskoisi tänäpäivänä sattuvan moista.
Lopputili osui munkin kohdalle työssä sattuneen (ekan, jonka työkaveri näki) GM:n jälkeen...mutta se johtui muista, tuotannollisista syistä. Silti hiukkasen kaiveli, että olisinko ollut vielä siinä irtisanottujen ryhmässä ilman kohtausta. Kohdallani sillä ei kuitenkaan varsinaisesti ole merkitystä, koska työpaikaltani irtisanottiin koko tuotantohenkilökunta muutamien kuukausien aikana.

vaahtera kirjoitti:

Kommentoisin tähän päivähoidossa työskentelyyn, että itse en koe asiaa ongelmaksi vaan järjestely kysymykseksi, mutta faktaa on, että olen joutunut työstäni pois tänä keväänä epilepsian takia, koska sairautta pidetään riskinä. Se kuulemma aiheuttaa henkilökunnalle ylimääräistä rasitusta, on jatkuva uhka lasten turvallisuudelle jne. Ja minä en kuitenkaan saa grand mal kohtauksia vaan tajunnan hämärtymiskohtauksia ja minulla on niistäkin selkeä aura. Mitäs siihen tuumaatte.????

Lue lisää

väärin. Pidä oikeuksistasi kiinni ja
työtoverisi ovat idiootteja.

Itseasiassa olenkin menossa ammatinvalinnanohjaajalle joka viisaa kyllä, mutta aika on vasta syyskuussa. Tässä vaan lomaillessa lueskelen tyttären yhteishakukirjaa ja ihmettelen erilaisia ammatteja... Mulla on kuitenkin muutama muukin juttu rajoittamassa (esim. reuma ja paniikkihäiriö).Oikeastaan siis vaan aikani kuluksi ihmettelen =)

katja kirjoitti:

Itseasiassa olenkin menossa ammatinvalinnanohjaajalle joka viisaa kyllä, mutta aika on vasta syyskuussa. Tässä vaan lomaillessa lueskelen tyttären yhteishakukirjaa ja ihmettelen erilaisia ammatteja... Mulla on kuitenkin muutama muukin juttu rajoittamassa (esim. reuma ja paniikkihäiriö).Oikeastaan siis vaan aikani kuluksi ihmettelen =)

Lue lisää

mullakin, mutta se on lääkityksellä kunnossa.
Reuma on kanssa kelju sairaus,
joten ei ainakaan mitään vuodeosastoja
kannata miettiä ja onhan niitä
päiväkerhoja ym... viriketoimintaa vanhuksille.

sauvatar kirjoitti:

mullakin, mutta se on lääkityksellä kunnossa.
Reuma on kanssa kelju sairaus,
joten ei ainakaan mitään vuodeosastoja
kannata miettiä ja onhan niitä
päiväkerhoja ym... viriketoimintaa vanhuksille.

Lue lisää

...onko sun vaikee erottaa epin ja ph:n oireet toisistaan. Mulla ne ainakin jotenkin sekaantuu, menee lomittain kun molempiin kuiteskin pelkotilat ja sekavuus ynnä muut kuuluu. Sitten on kaiken aikaa vähän ehkä liikaakin varuillaan, kun ei tarkalleen aina tiedä kumpaa on tulossa.

katja kirjoitti:

...onko sun vaikee erottaa epin ja ph:n oireet toisistaan. Mulla ne ainakin jotenkin sekaantuu, menee lomittain kun molempiin kuiteskin pelkotilat ja sekavuus ynnä muut kuuluu. Sitten on kaiken aikaa vähän ehkä liikaakin varuillaan, kun ei tarkalleen aina tiedä kumpaa on tulossa.

Lue lisää

että oli jonkin lääkkeen sivuoire,
meni lääkkeet vaihtoon ja sama paniikkioireilu jatkui.
Aloin pikku hiljaa eroittaa ne toisistaan,
kun paniikki alkoi tulla voimakkaammin
esim. kaupan kassalla ja tuli vaikeuksia lähteä kotoa ulos jne.
4 kertaa jouduin pyytämään Neurologiltani
lääkitystä ja sitten sain Sepram'in,
joka onkin heti alusta toiminut hyvin
ja vielä pienellä annostuksella.
Jos et vielä käytä paniikkiisi lääkettä niin se kannattaa hoitaa välittömästi.

sauvatar kirjoitti:

että oli jonkin lääkkeen sivuoire,
meni lääkkeet vaihtoon ja sama paniikkioireilu jatkui.
Aloin pikku hiljaa eroittaa ne toisistaan,
kun paniikki alkoi tulla voimakkaammin
esim. kaupan kassalla ja tuli vaikeuksia lähteä kotoa ulos jne.
4 kertaa jouduin pyytämään Neurologiltani
lääkitystä ja sitten sain Sepram'in,
joka onkin heti alusta toiminut hyvin
ja vielä pienellä annostuksella.
Jos et vielä käytä paniikkiisi lääkettä niin se kannattaa hoitaa välittömästi.

Lue lisää

yleislääkäri kirjoitti Cipralexin, mutta en sitä uskalla aloittaa kun selosteessa sanotaan ettei oikein kävis epileptikolle. Tarttee vissiin pyytää jotain muuta kun käy neurolla.

katja kirjoitti:

yleislääkäri kirjoitti Cipralexin, mutta en sitä uskalla aloittaa kun selosteessa sanotaan ettei oikein kävis epileptikolle. Tarttee vissiin pyytää jotain muuta kun käy neurolla.

Lue lisää

mullekkin kirjoitti ja Apteeekki vaihtoi sen Sepramiin. Kysy ensin apteekista.
2vk taisi väsyttää enemmän ja viikon päästä oireilut jo helpotti.
Nyt annos on 50mg x 1 pv.
Mitään oireita ei enään ole.

sauvatar kirjoitti:

mullekkin kirjoitti ja Apteeekki vaihtoi sen Sepramiin. Kysy ensin apteekista.
2vk taisi väsyttää enemmän ja viikon päästä oireilut jo helpotti.
Nyt annos on 50mg x 1 pv.
Mitään oireita ei enään ole.

Lue lisää

Sepramin annos on 20mg x 1 vrk:ssa eikä 50 mg.
Aloitin 10 mg ja taidettiin kahden viikon välein nostaa annosta
ja tuohon sä jäi, kun oireet loppui.

mullakin on (markkinointi)merkonomin tutkinto... En oo kyllä markkinointia koskaan tehny ja valmistuin jo -87

HYvä, että asiasi on järjestetty kuten pitääkin, työiloa !

sauvatar kirjoitti:

HYvä, että asiasi on järjestetty kuten pitääkin, työiloa !

vakkaripaikkaa ei vielä ole,mutta sellaisenkin on pomo luvannut heti kun seuraava vapautuu :)
Sitten ollaan "varmalla pohjalla"

Näillä "papereilla" kun ei ole valitettavasti helppo töitä saada...

ja kiva kuulla että ammatissasi viihdyt.

Jouduin lähtemään vakituisesta työstä epilepsian takia (kts. edelliset viestit) asia ei välttämättä ole noin yksinkertainen.Että sosionomina/lähihoitajana voi työskennella niin, että on vastuussa muista, etenkin lapsista. Juuri päivähoidossa voidaan katsoa, että sillä ei ole merkitystä, että paikalla on muita aikuisia vaan sinun on oltava työhön kykenevä koko ajan.

Tällä hetkellä toivon pääseväni parempaan kuntoon tai saavani asiaan jonkinlaisen ratkaisun. Ehkä asia on sitten kunnasta/kaupungista kiinni. En halua kertoalisää asiasta, koska aihe on niin kuuma, mutta tiedostan, että kyse voi olla jopa syrjinnästä mutta näin vaan on. Kannattaa ainakin, ottaa selvää, ennenkuin opiskelee ammatin ja joutuu siitä pois tai ei työllisty!!!!

vaahtera kirjoitti:

Jouduin lähtemään vakituisesta työstä epilepsian takia (kts. edelliset viestit) asia ei välttämättä ole noin yksinkertainen.Että sosionomina/lähihoitajana voi työskennella niin, että on vastuussa muista, etenkin lapsista. Juuri päivähoidossa voidaan katsoa, että sillä ei ole merkitystä, että paikalla on muita aikuisia vaan sinun on oltava työhön kykenevä koko ajan.

Tällä hetkellä toivon pääseväni parempaan kuntoon tai saavani asiaan jonkinlaisen ratkaisun. Ehkä asia on sitten kunnasta/kaupungista kiinni. En halua kertoalisää asiasta, koska aihe on niin kuuma, mutta tiedostan, että kyse voi olla jopa syrjinnästä mutta näin vaan on. Kannattaa ainakin, ottaa selvää, ennenkuin opiskelee ammatin ja joutuu siitä pois tai ei työllisty!!!!

Lue lisää

Sen verran kuitenkin, että ilmeisesti edellinen kirjoittaja ei ole tapeeksi perehtynyt sosionomin/lähihoitajan työtehtäviin, sillä molemmat ovat sen verran laajoja aloja, että ihan varmasti löytyy sellainenkin työpaikka jossa ei tarvitse olla varsinaisesti vastuussa kenestäkään. En niitä ala luetteloimaan, mutta esim. mielestäni KELA tai työvoimatsto. sopii oikein hyvin sellaiselle jolla on taipumus saada kohtauksia (Molemmat kuuluuu sosionomin työpaikka mahdollisuuksiin).
Mutta toki ymmärrän Vaahteran kirjoituksen ja sen tarkoituksen, olen myös pahoillani siitä että olet joutunut hankkia uuden ammatin sairauden vuoksi...
Aurinkoistapäivänjatkoa!=)

vaikka evlut srk:n jäsen olen, en kenties kuitenkaan ihan niin hengellinen että kirkollinen työ tuntuisi ihan omimmalta...
Suntiohan on tosiaan vähän niinkuin vahtimestari ja työnkuva on monipuolinen ja käsittääkseni sopisi juuri mulle siltä osin hyvin...liikkuva, suht kevyt, ei pakkotahtinen työ.
Mutta onhan vahtimestarin työtä muuallakin, (hoitoalan lisäksi)sekin voisi olla mun mahdollisuus työllistyä.
Luo lukuhommat ei ihan kuitenkaan nappaa, sen verran laiska olen =)

katja kirjoitti:

vaikka evlut srk:n jäsen olen, en kenties kuitenkaan ihan niin hengellinen että kirkollinen työ tuntuisi ihan omimmalta...
Suntiohan on tosiaan vähän niinkuin vahtimestari ja työnkuva on monipuolinen ja käsittääkseni sopisi juuri mulle siltä osin hyvin...liikkuva, suht kevyt, ei pakkotahtinen työ.
Mutta onhan vahtimestarin työtä muuallakin, (hoitoalan lisäksi)sekin voisi olla mun mahdollisuus työllistyä.
Luo lukuhommat ei ihan kuitenkaan nappaa, sen verran laiska olen =)

Lue lisää

Sitä se lähinnä on. Tosin sanoit olevasi liikkuvaa sorttia, joten istuminen ja liikkuminen on aika vaikea yhdistää. Luulen, että kaikissa suntion hommissa ei mitään todellista vakaumusta tarvita, kunhan hoitaa hommat pätevästi. Ei se saisi vaikuttaa. Tosin kirkolta kerran työtä hakiessa kirkkoon kuulumattomana, karsiuduin haastettelusta sillä perusteella, mutta sinähän kuulut kirkkoon ja sitähän suurin osa suomalaisista on uskossaan. Harva kai jaksaa kovin aktiivinen olla.

Hugo kirjoitti:

Sitä se lähinnä on. Tosin sanoit olevasi liikkuvaa sorttia, joten istuminen ja liikkuminen on aika vaikea yhdistää. Luulen, että kaikissa suntion hommissa ei mitään todellista vakaumusta tarvita, kunhan hoitaa hommat pätevästi. Ei se saisi vaikuttaa. Tosin kirkolta kerran työtä hakiessa kirkkoon kuulumattomana, karsiuduin haastettelusta sillä perusteella, mutta sinähän kuulut kirkkoon ja sitähän suurin osa suomalaisista on uskossaan. Harva kai jaksaa kovin aktiivinen olla.

Lue lisää

en mä nyt niinkään "liikkuvaa sorttia" ole, mutta reuma ei anna olla paikoillaan =) Pakon sanelemaa on se, että on liikuskeltava, mutta lopputulos on sama - paikoillaan ei pitkään vaan voi olla.

toisinaan tulee mullekin oikeesti sellai olo, että ihan turha mun on edes miettiä mitään tulevia, kun en kuitenkaan a)pärjää b)jaksa c)tule hyväksytyksi, sitten palaan järkiini ja ymmärrän, että 37 vuotiaana, mulla on vaikka mitä mahdollisuuksia vielä!
älä sinä neitonen anna periksi, en minäkään tee niin...kesän mietin puolitosissani eri vaihtoehtoja ja syksyllä kun pääsen "ammattiauttajalle" saan ihan oikeasti ne koulutus-/ammattiasiat rullaamaan...taatusti niitä luuseripäiviä tulee sittenkin, mutta ne on vaan lutistettava ennenko ite lutistuu!
tsemppiä sulle, ja muille kans =D

Ei susta mitää luuseria tule. Ns. voittajat ovat kovilla ja täten jokainen varmasti pärjää. Älä ainakaan työhaastattelussa kuvaa itseäsi luuseriksi... itse kerran sanoin olevani nillittäjä ja se työpaikka meni kyllä sen sileän tien haastattelun loputtua siihen:D.

Hugo kirjoitti:

Ei susta mitää luuseria tule. Ns. voittajat ovat kovilla ja täten jokainen varmasti pärjää. Älä ainakaan työhaastattelussa kuvaa itseäsi luuseriksi... itse kerran sanoin olevani nillittäjä ja se työpaikka meni kyllä sen sileän tien haastattelun loputtua siihen:D.

Lue lisää

nillittäjä? Ihan uusi sana minulle! =)