Hei!
Minulle tehtiin monta vuotta sitten Helsingin kirurgisessa sairaalassa purennankorjausleikkaus (leukaleikkaus), jossa leukakirurgit vaurioittivat leukaluun sisällä kulkevaa hermoa. Siitä lähtien minulla on ollut päivittäisiä kipuja alahuulessani etenkin puhuessani mutta usein muulloinkin.
Nyt kysyisin, onko tällä palstalla kävijöiden joukossa muita, joilla on leukaleikkauksesta samantapaisia kokemuksia ja oletteko saaneet joistakin tietyistä lääkkeistä apua?
(Älkää mainitko trisyklisiä masennuslääkkeitä - niistä minulla on huonot kokemukset!)
Terveisin
Gregor
Minulle tehtiin monta vuotta sitten Helsingin kirurgisessa sairaalassa purennankorjausleikkaus (leukaleikkaus), jossa leukakirurgit vaurioittivat leukaluun sisällä kulkevaa hermoa. Siitä lähtien minulla on ollut päivittäisiä kipuja alahuulessani etenkin puhuessani mutta usein muulloinkin.
Nyt kysyisin, onko tällä palstalla kävijöiden joukossa muita, joilla on leukaleikkauksesta samantapaisia kokemuksia ja oletteko saaneet joistakin tietyistä lääkkeistä apua?
(Älkää mainitko trisyklisiä masennuslääkkeitä - niistä minulla on huonot kokemukset!)
Terveisin
Gregor
Vastaukset 18
Vanhimmat
Niin, kerrotko minulle, mistäpäin olet kotoisin, tuli vaan mieleen että kun olen menossa samaan leikkaukseen ja kun kävin kirurgin kanssa juttelemassa, hän kertoi sinunlaisestasi tapauksesta, oletkohan sama ihminen. oletko mies vai nainen? Ja leikkauksesta...sinulla varmaan oiottiin hampaita ensin, onko ne pysynyt hyvin paikoillaan. Kuulisin tapauksestasi mielellään enemmänkin. Itseä tuleva leikkaus pelottaa ihan hirveästi. Tiedän leukaleikkauksesta olevan sivun, mutta kun en ehdi ikinä kauan koneella olla kun, nytkin täytyy lähteä pois kun muut hoputtaa niskan takana.
Hei!
Voin kertoa, että olen mies ja Porvoosta kotoisin. Yksi lääkäreistä, joka oli mukana leikkauksessa, oli muistaakseni Pekka Laine, sitten taisi olla joku nimeltä Kallela ja joku nimeltä Autio.
Olen eittäin tyytymätön leikkuksen lopputulokseen, vaikkakin sinänsä purenta saatiin ihan hienoon asentoon. Hampaita oioittiin parisen vuoden ajan ennen leikkausta ja hampaat ovat kyllä sitten pysyneet minulla ihan hyvin paikoillaan.
Kaikki olisi ihan hyvin, ellei minulla olisi tätä hermovauriosta aiheutuvaa kipua alahuulessani (olen muuten jostakin lukenut ja kuullut, että samantapainen itsepäinen hermokipu voi joskus aiheutua viisaudenhampaan poistosta). Toki minulla ei ole ihan jatkuvaa särkyä alahuulessani - onneksi! Mutta hyvin usein, kun liikutan huuliani, niin kipu tuntuu - joskus alahuulessani tuntuu uskomattoman voimakasta, kivuliasta vääntöä - itse en ole aivan varma siitä, tekeekö huuli silloin jonkun todellisen vääntöliikkeen vai tuintuuko se vain siltä.
Kaiken kaikkiaan täytyy vain sanoa, että alahuulen virhetuntemukset ovat erittäin raskaita ja häiritseviä - kaikilla elämänaloilla.
Keskustelen mielelläni näistä asioista kanssasi yksityiskohtaisemminkin. Jos haluat, niin voit kirjoittaa suoraan sähköpostiosoiteeseeni (käytän pseudonyymiä) [email protected]
Terveisin
Gregor
Vähän ironisesti voitaisiin sanoa, että "leikkaus onnistui hyvin, mutta potilas kuoli".
Hei!
Haluan vielä korjata jotakin lähettämässäni viestissä. Leukaleikkauksia tuli siis kaksi kpl vuorokauden välein helmikuussa 1992, vaikka suunnitteilla oli vain yksi leikkaus. Ensimmäinen leikkaus tehtiin 19.2.1992 ja siinä oli apulaislääkärit Heikki Autti ja Ilkka Kallela. Mukana oli myös lääkäri - taitaa nykyään olla dosentti - Pekka Laine.
Lisäksi olen Kipupoliklinikalla ollut useaan otteeseen tekemisessä sellaisen ihmisen kanssa kuin Marjut Montonen.
Myös professori Göran Hampf on tullut tutuksi.
Onko joku näistä nimistä sinulle tuttu?
Terveisin
Gregor
olevien suuresti arvostamia erikoislääkäreitä ja -hammaslääkäreitä. Komplikaatioita kuitenkin sattuu parhaillekin tekijöille, eikä se tietty lohduta yhtään jos osuu omalle kohdalle. Menetelmät ovat kuitenkin sinun leikkausvuodestasi kohentuneet, uutta tietoa tulee aivan jatkuvasti.
Hei!
Uskon kyllä, että mainitsemani Pekka Laine, Heikki Autti, Ilkka Kallela, Göran Hampf ja Marjut Montonen (jolle minulle muuten on varattu aika nyt elokuussa, mutta joka tuntuu olevan yhtä tietämätön kun kaikki muut) ovat alansa "suuresti arvostamia erikois- ja hammaslääkäreitä", mutta kuten edellinen kirjoitta tässä lausuikin, niin tämä ei kyllä yhtään lohduta epäonnistuneen leikkauksen uhri, jonka yhteiskunta lähes täysin jättää heitteille.
Riittäköön tämä nyt juhannuksen yli. Asia ei kuitenkaan millään tavalla ole loppuunkäsitelty, ennen kuin parannuskeino on löytynyt, henkilökohtainen elämäni (jonka epäonnistunt leikkaus pahasti on tuhonnut) on saatu järjestykseen ja ennen kuin epäonnistuneen leikkauksen taloudelliset menetykset on minulle korvattu!
Potilasvahinkolaki antaa muodollisesti mahdollisuuden korvata hoitovirheen uhrin menetyksiä. Laki toimii käytännöllissä erittäin huonosti, monet hoitovirheet jäävät korvaamatta (niin kuin minunkin tapauksessani - miten näytät toteen hoitovireheen, joka on sattunut, kun itse olet ollut nukutettuna?) ja maksetut korvaukset ovat käsittääkseni naurettavan pieniä vahingosta, josta ihminen ehkä suuresti kärsii ihan joka päivä koko loppuelämänsä.
Kyllä tavallinen, leikkauksen uhriksi joutunut ihminen tuntee itsensä tosi pieneksi, kun hänelle sattu sellaista, johon hän ei voi itse mitenkään vaikuttaa. Tässä yhteydessä tuntuu kyllä sananparsi "Jokainen on oman onnensa seppä." tosi ivalliselta.
Asiaan palataan!
Gregor
Hei!
Toisin kuin tällä palstalla on väitetty, niin tänäkin päivänä sattuu leukaleikkauksissa katastrofaalisia epäonnistumia. Esimerkkejä tästä löytyvät esimerkiksi internetsivustoilla:
http://groups.msn.com/Leukaleikkaus/_whatsnew.msnw
ja
http://www.sciential.net/dcforum/DCForumID6/1084.html
Terveisin
Gregor
Onko joku väittänyt, ettei epäonnistumisia koskaan tapahtuisi? Tähän ei tulla koskaan pääsemään! Ortognattinen kirurgiaa on hyvin vaativa ja jokainen leikkaus lopulta yksilöllinen. Millään alalla ja missään asiassa tuskin voidaan sanoa että kaikki onnistuisi sataprosenttisesti. Kuoleehan Suomessakin edelleen keskimäärin yksi äiti vuodessa synnytykseen! Jokainen ajattelee, että siinä on yksi liikaa.
Tulosten laatu ja onnistumisten määrä kuitenkin paranevat uuden tietämyksen valossa jatkuvasti. Kehitystä tapahtuu koko ajan kuten muutenkin lääketieteessä.
Hei,
Minulle tehtiin alaleuan pidennysleikkaus kesällä 2007, kirurgina oli Gergorin parjaama Pekka Laine, sekä eräs toinen kirurgi. Molemmista minulla on vain hyvää sanottavaa! P. Laine on Pohjoismaiden parhaimpia alan kirurgeja. Oikojani oli hyvin tyytväinen, kun kuuli kuka minut leikkaa, sanoi, että olen parhaimmissa mahdollissa käsissä :)
Leikkaukseni meni juuri niinkuin pitikin ja toivuin nopeasti. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja siihen että ylipäätään menin leikkaukseen. On ihanaa, kun hampaat osuvat koko alaltaan yhteen, eikä ole koko ajan tunne, että alaleukaa pitää itse koko ajan tuoda eteenpäin. Lisäksi leikkaus paransi myös ulkonäköä.
Voin omasta kokemuksestani suositella. Ja siis AINAHAN leikkauksissa on riski! AINA! Minullekin moneen otteeseen, kolmen eri kirurgin voimin asiaa valaistiin. Pahin olisi kuulema ollut krooninen hermokipuvaurio, jota kuulema edelleenkin VOI tapahtua, mutta mitä nuorempi aikuinen potilas on (vain aikuisia leikataan), sitä harvinaisempi se on. Mutta kuulema muutama vuosi sitten oli minunikäiselleni potilaalle se heromvaurio tullut (3kymppinen), vaikka se on hyvin harvinaista.
Riskinä on edelleenkin näissä leikkauksissa myös tuntohäiriöt. Eli voi jäädä pysyvää tunnottomuutta, joka yleensä on tosin niin pienellä alueella, ettei se ole potilaita häirinnyt. Minulla on tunto palautunut täysin, yhtään tunnotonta aluetta ei ole. Tosin tuntomuutoksia on vielä, mutta sekin jatkaa paranemistaan, eikä minua haittaisi, vaikka jäisi sille tasolle, kuin nyt esim. on.
Olen lukenut Gregorin tekstejä toiseltakin palstalta ja hänen kirjoituksensa saivat minutkin aikoinaan kauhun valtaan, olin jo jopa perumassa omaa leikkaustani. Mutta oikeasti minusta siinä on hiuakn liikaa toisten pelottelua. On hyvin, HYVIN harvinaista, että leikkauksessa tapahtuu kuten hänelle tapahtui. Lisäksi hänen leikkauksensa tehtiin v. 1992, siitä pitäen on sekin ala huimasti kehittynyt. Esimerkiksi enää leikkaukusta ei tehdä ollenkaan suun ulkopuolelta (siis arpia kasvoihin ei tule), vaan koko toimenpide tehdään suun siäpuolelta.
Missään nimessä ei kannata tehdä mitään päätöksiä näiden palstakeskustelujen myötä. Kannattaa aina ehdottomasti keskustella asianomaisen lääkärin/kirurgin kanssa. Ja on myös hyvä muistaa se, että ne, joilla jokin leikkaus tms asia on tavalla tai toisella mennyt huonosti, tulevat usemammin tällaisille palstoille kirjoittamaan kokemuksistaan, kuin he, joilla kaikki on mennyt hyvin.
Onko muita kenelle sattunut epäonnistunut leikkaus kyseisessä sairaalaassa? Syntynyt avopurentaa/ leuan väärä asento/ muita uusia purentaongelmia?
Tästä aiheesta haluaisin puhua paljon! Kuulla kokemuksia kirurgisesta sairaalasta ja leukaleikkauksista (mm. proteesit, yläleuan siirtäminen).. Itsellä on leikkaukset edessä.. Ja monella eri lääkärillä olen käynyt ja niistä on kokemuksia.
Olisi mukava jonkun kanssa näistä asioista keskustella.
[email protected]
Hei, minulla on hermovamma samassa hermossa (tullut yksityisesti tehdyssä viisaudenhampaan leikkauksessa) ja alunperin jotakuinkin karseat kivut (leuka, eli hampaat, ikenet ja huulet särkivät, paloivat, lihakset kramppasivat ja tuntui, että suussa on myös avohaava). En voinut syödä oikealla puolellani, pestä hampaita, välillä edes puhua kivun vuoksi ja olin kuukausia sairaslomalla (jopa kävely ja tietokoneella kirjoittamisesta seuraava tärinä, "näpytys", pahensivat tilannetta). Pääsin onneksi heti alkuun Marjut Montosen hoidettavaksi ja hän oli tosi sitoutunut lääkityksen säätämiseen. Minusta otettiin myös CT-, MEG- ja MRI-kuvat (plus tehtiin hermon toimintaa mittaavaa seurantaa). Minulla oli alunperin aika tuhti lääkecoctail, mutta kahden vuoden kuluessa kipu on asettunut aika hyvin ja olen nyt varsin kevyellä lääkityksellä (Lyrica, Triptyl). Olen saanut apua mm. Lyricasta (olin max. annoksella), Triptylistä ja Noritrenista (niitä trisyklisiä) ja Remeronista / mirtazapiinista, jota ei kai vielä yleisesti käytetä kipuun, mutta se auttoi hyvin nimenomaan palamiskipuuni. Kokeilin myös Ixeliä, mutta se ei toiminut minulla. Panacod oli tarvittaessa hyvä. Tramal auttoi myös, mutta ei oikein sovi minulle. Aika monella on myös muita epilepsialääkkeitä käytössä (kuin siis Lyrica), joten niitä voi myös kokeilla. Minulla on ollut todella monta, myös hyvin vaarallista, sivuvaikutusta lääkkeistä, mutta aika montaa niistä oli pakko yrittää kestää, koska kipu oli sen verran paha.
Edelliseen vielä lisäyksenä:
Jos menette leikkaukseen pitäkää huoli, että teillä on rahaa. Minulta on palanut kahden vuoden aikana vammanjälkeisiin lääkärikäynteihin ja lääkitykseen 4000 euroa. Lääkitykseni maksaa tällä hetkellä noin 100 euroa kuussa. Periaatteessa potilasvakuutuksesta ei tipu mitään, koska näissä leikkauksissa on aina hermovamman ja kiputilan riski olemassa (joskaan minua ei informoitu siitä ja se tuli aivan yllätyksenä: olisin mennyt toiselle lääkärille, jos olisin tiennyt). Lisäksi osa ihmisistä (esim. Kipufoorumilla) ei tämän kiputilan takia pysty enää ikinä töihin, eli kannattaa pitää mielessä, että on rahallinen tukiverkko olemassa. Minä olin pois töistä seitsemän kuukautta ja sitten pystyin jatkamaan osa-aikaisena.
Jos menette leikkaukseen, pitäkää huoli, että teillä on luja psyyke ja sosiaalinen tukiverkko, jos hermovamma ja kiputila tulevat. Epätoivon määrä on aika hurja ja vie mukanaan.
Pitäkää mielessä, että osalla vammasta ei aktivoidu vain leukahermo, vaan koko kolmoishermo ja silloin ihminen alkaa olla aika kusessa (Kipufoorumilla on tapauksia).
Tarkastakaa netistä mikä on hermovamman todennäköisyys juuri teidän leikkauksessanne. Viisaudenhampaan leikkauksessa (eri asia, kuin poisto) noin pari prosenttia saa hermovamman (tunnottomuutta tai / ja särkyä, joka usein poistuu 3-6 kk:n aikana), mutta pidempiaikaisen kiputilan saa noin promille, eli yksi tuhannesta. Omassa tuttavapiirissä on kaksi muuta tapausta. Toisella kiputila asettui vuoden kuluessa ja toisella se on meneillään, mutta onneksi vain pienellä alueella suussa.
Juurikin vakuutusyhtiöltä kysyäkseni, hermovaurion aiheuttaminen leikkauksessa kuin leikkauksessa antaa oikeuden korvaukseen. Hoitolaitoksen vakuutusyhtiö antaa korvauksen vamman vakavuuden ja pysyvyyden mukaan sekä korvaa vammasta aiheutuvat jatkohoidot. Näinhän se siellä terveysministeriön lakipykälässäkin lukee. Ottakaa kuitenkin huomioon, että esim viisaudenhampaan poistosta/puudutuksesta johtuva hermovaurio EI OLE HOITOVIRHE! Myös Acutan lääkärit totesivat, että näistä vammoista saa korvauksen! Summaa en tiedä, itse menossa hermovaurion takia konsultoimaan korvaushakemuksesta perjantaina.
siis vakuutusyhtiöltä kysyttyäni. anteeksi kielivirhe :D
Löysin vasta nyt tämän palstan, koska en ole kovin innokas surffaaja.
Olin leikkauksessa Kirurgisessa sairaalassa vuonna 1993. Oikojan potilaana olin 1990-1993.
Kun lähdin hoidosta, minulla oli uusi purentavika, joka aiheutui oikomishoidosta.
Olin ensin yksityisklinikan potilaana (Oral) ja ilmoitin vuoden 'oikomishoidon' jälkeen, että siihen asti tulokseton oikomishoito pitäisi lopettaa, koska olin jäämässä työttömäksi (työttömiä n. 930 000,00 ja Suomi konkurssissa).
Lääkärit tekivät kuitenkin toisenlaisen päätöksen ja Kirurginen sairaala lähti kustantamaan hoitoa. Kirurgisen sairaalan kustantama kahden vuoden hoito oli myös tulokseton. On vaikea ymmärtää, miksi oikomishoitoon on lähdetty, koska jo alkutilanteessa on ollut selvää, että hoidolla olisi todella pienet mahdollisuudet.
Oikoja jätti hampaat väärään asentoon ja ylilääkäri Christian Lindqvist kieltäytyi laittamasta hampaita oikeaan asentoon.
Hän hankki myös Hammasklinikalta lausunnon, että mitään vikaa ja mitään korjattavaa ei ollut. Sain Oralin oikojan (alkuperäinen oikojani) lausunnon käsiini vuonna 1996 ja siinä kerrotaan selvästi, että väärää asentoa on, mutta se on niin pieni, että siitä ei ole mitään haittaa. Tässä hänkin valehtelee. Hampaat olisi pitänyt laittaa oikeaan asentoon takuun puitteissa eikä siitä olisi tullut Kirurgiselle sairaalalle kustannuksia.
Hampaiden väärä asento aiheutti kipua ja esteettistä haittaa.
Vaadin ylilääkäri Christian Lindqvistia laittamaan hampaat oikeaan asentoon vielä vuonna 1996, mutta koska tämä oli tuloksetonta, jouduin tekemään heistä virallisen hoitovirhevalituksen, mutta sekään ei auttanut.
Minulle oli varattu aika Kirurgiseen sairaalaan aikaisemman leikkauksen yhteydessä asennetun levyn poistoa varten 18.10.1996, mutta Kirurginen sairaala päätti, että minua ei myöskään leikattaisi siellä ja perui leikkausajan. Levy olisi pitänyt poistaa viimeistään tuolloin, koska se oli ollut siellä jo kolminkertaisesti sen ajan, minkä se olisi saanut olla. Lopulta levy oli suussa viisi vuotta.
Levy aiheutti ajoittain sietämätöntä kipua, mutta koska Kirurginen sairaala ei suostunut edes kuuntelemaan minua, en tiedä tänäkään päivänä olivatko kivut asiaankuuluvia vai ei.
Terveyskeskuksen hammaskääkäri kirjoitti minulle lähetteen Kirurgiseen sairaalaan vuonna 1995, jotta purentaa jotenkin korjattaisiin, mutta lääkäri, joka otti minut vastaan sanoi minulle, että "minä en voi tehdä mitään. Käskyt tulevat ylhäältäpäin". Sairaskertomukseen hän kirjoitti, että hoito olisi loppu Kirurgisessa sairaalassa.
Hampaat olisi pitänyt laittaa heti oikeaan asentoon. Viivästyminen aiheuttaa vamman pahentumisen.
Jotain erikoisjärjestelyjä tarvittaisiin, että hoidon uhreiksi joutuneet saisivat tukea hoitoon. Pitäisi vain ensin myöntää, että hoidon uhreja on olemassa.
Kunnan terveyskeskuksen kautta saatava tuki olisi ilmeisesti ainut väylä.
Olen kuullut huonoja juttuja sekä helsingin kirurgisesta sairaalasta että ruskeasuolla toimivasta suun erikoishoidon yksikön toiminnasta. Suljetaanko asiat ovien sisään näissä isoissa ammattitaitoisissa laitoksissa, piilotetaanko virheet joita tehdään, eihän niin "Ammattitaitoinen" voi epäonnistua ja tehdä virheitä?!?!
Potilas yleensä tietää itse parhaiten mitä hänelle on hampaissa/purennassa muutettu, mutta vähätelläänkö potilasta koska hän ei ole ns. ammattilainen, vaikka purenta tai hampaat olisi pilattu?
Missä on vastuu näiden isojen laitosten toiminnasta? Samaa venettä vetävät kollegat eli tuskin uskaltavat diagnisoida toisen saman paikan hammaslääkärin/kirurgin tekemää toimenpidettä, nokkiiko korppi korpin silmää?
Missähän kohtaa tärkeysjärjestyksessä tulevat ne potilaan intressit?
Listan alkupäästä on niitä turha kuitenkin etsiä!
Samaa mieltä!!!