Mitä mieltä olette? Pitäisikö antaa Hänelle aikaa vastata ihmisen rukouksiin eikä hokea, ainakaan samoja asioita. Sehän on osoitus epäuskosta. Jeesus Kristus opetti meitä rukoilemaan Isä meidän -rukouksen ja välttämään monisanaisuutta.
Häiritseekö Jumalaa, jos ihminen rukoilee liikaa?
ajao
18462
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
niinhän Se Sana Itse kehoittaa. kuinka Hän siis häiriintyisi rukouksesta, jos Hän itse noin kehoittaa, ja kun se vielä on ainut kommunikointikeinokin tässä Isä-lapsisuhteessa?
kommunikointikeino: Hänhän tietää kaikki ajatuksesi, joten rukoilu on aivan turhaa.
Että se on jotenkin keino ihmiselle itselleen erottaa se, mitä hän todella tahtoo sanoikseen valita. Ajatushan kulkee virtana. Mitä ihminen suustaan ulos päästää. Kaikkivaltias Isä tietää ajatuksemmekin, mutta puhuessaan ihminen itse pukee sanoiksi sen, mitä Luojalleen tahtoo sanoa. Jumalalle ei voi valehdella.
ja se tarkoittaa lähinnä vastavuoroista keskustelua. ei Jumalan ennaltatietävyys tee rukoilemisesta turhaa. rukoileminen kun on sitä kommunikointia..
tuohon hölynpölyyn??
Kyllä rukoilun ainut päämäärä on suggestion voimistaminen, siis itsesuggerointi.
Sitä samaa tekevät monet urheilijatkin, jotka keskittyvät huippusuorituksen tekoon. Muistat varmaan esim. Venäjän Jelena Isinbajevan....
Olen kokenut vuorovaikutuksen Isän kanssa hyvin elävänä ja vahvana. Mutta se siitä. Ei sitä voikaan käsittää, jos ei ole kokenut. En ymmärtänyt minäkään.
vieläpä humanoidien kanssa, niin kuin miljoonat ihmiset maailmalla tekevät - meitä on todellakin moneen junaan.
Niin kuin jokaisella lapsella on olemassa jossain isä ja äiti, jotka hänet ovat tehneet.
tavalla... Tunnettu tiedemies, usean alan erikoistuntija, entinen ateisti, Alister McGarth, oli innokas ateisi aikanaan, vannoutunut, hän piti uskotoa ja Jeesusta huuhaana, hölynpölynä kuten sinä.
Jumala otti ohjat käsiinsä ja tästä syystä McGarth on ENTINEN ateisti, nykyään hän uskoo Jumalaan.
Luepa hänen kirjansa: Ateismin lyhyt historia.
Ihmisiä voi kunnioittaa pilkkaamatta, vaikka he ajattelisivat ja uskoisivat eri tavoin. Se kuuluu jo perus käytöstapoihin.
voivat sairastua luulotautiin. Hyvin suuri enemmistö tiedemiehistä ei kuitenkaan usko luomisoppiin vaan evoluutioon.
P.S. Aliste McGarth ei ole "tunnettu".
kovin monella tavalla.
Käsittääkseni ns. normaali tai tavallisin uskomistapa on: uskotaan, että on olemassa jokin ihmistä suurempi voima, olkoon vaikka jumala nimeltään. Käydään kirkossa silloin tällöin ja ollaan ns. ihmisiksi.
Mutta, kun usko menee yksityiskohtaiseksi:
- miten pitää rukoilla??
- miten monta kertaa päivässä?
- missä asennossa?
- yksin vai seurassa?
- kastetaanko uppeluksiin vai riittääkö vai pieni lirautus?
jne...
Väitän, että ensinmainitulla tavalla uskovia on Suomessa valtava enemmistö.
Tuolla toisella tavalla uskovia, lajittelen uskovat nyt hyvin, hyvin karkeasti, on vähän, mutta he pitävät eniten ääntä.
Olen ateisti, mutta ymmärrän vallan hyvin tarpeen uskoa johonkin yliluonnolliseen. Se antaa ihmiselle tilaisuuden siirtää kaiken sen, mitä ei normaalijärki voi käsittää, tuon yliluonnollisen piikkiin ja sillä siisti.
Mutta sen laatuista uskoa (huom. en nyt arvostele uskovaisia), jossa oletetaan, että Jumala seuraa jokaista elävää olentoa, niiden jokaista liikettä ja ajatusta elämän jokaisena sekuntina, en ymmärrä.
Tai itse asiassa pidän sitä pähkähulluna.
Vielä hullumpaa on, jos nämä "pähkähullusti" (anteeksi ilmaukseni, älkää haastako oikeuteen, olen syyntakeeton)uskovat pitävät uskoaan jotenkin parempana, kuin tuota ensinmainittua, ns, tavallista uskomista.
Voi Jumala raukkaa. On hänellä hommia. Kerinneekö koskaan pitämään työsuojelulain vaatimia vuosilomia ja joutuuko kuinka paljon tekemään ylitöitä.
On myös hyvä lukea PYhän Raamatun sanaa ja hankkia Pyhän Hengen lahjoja, niin ihmisestä tulee itseänäinen, niin, että hän pärjää Kristus kalliolla, hänen elämän talonsa on rakennettu Jumalan sanan ohjeiden varaan ja se kestää. Hänestä tulee aikuinen uskova.
Armolahjoista
http://www.jeesusonherra.net/armolahjat.htm
Armolahjoja siis tarvitaan, se tekee eläväksi elämän tilanteet ja kirkastaa Jumalan sanan!
Eikö lahjoja ennemminkin saada, jos Jumala niin parhaaksi katsoo? Tuo kuulostaa siltä, niin kuin armolahjat voisi tilata karismaattisen liikkeen postimyynnistä.
Itse olen ymmärtänyt, että lahja saadaan eikä sitä voi ottaa, ellei Herra sitä anna.
Itse sain jo lapsuudesta saakka erään erityislahjan. En vain vielä tiedä, miten tulen sitä käyttämään. Ehkä tulevaisuus näyttää. Äitini aina sanoi, että ihme lapsi tämä on, miten se osaa... En minä itsekään ensin tiennyt miten osaan, mutta sitten myöhemmin, kun opin tuntemaan Jumalan, tiesin mistä lahjani on peräisin.
kaksi armolahjaa yhden hinnalla.
nokiamissio piste com, sinne ne armolahjat menneet on.
Jospa sitä armoa ei tahdota vastaan ottaa.
Esim. Kuvennööri meni kerran Kalifornian vankilaan itse viemään armahdus päätöksen, mutta kun oli pukeutunut papin asuun, niin tuo nuori vanki suuttui silmittömästi nahdessään hänen lähestymisensä, koska oli tavannut muitakin usjonnollisia "ystäviä" tarjouksineen.
Kuvernööri näki tuon nuoren käyttäytymisen ja sen agressivisuuden jota tuo nuorukainen osoitti, niinpä hän kääntyi pois armahdus paperi mukanaan, voi vain arvata, kun kuoleman tuomitulle kerrottiin kuka ja mitä tuo papin puvussa ollut mies oli tuomassa.
Eli jos armo ei kelpaa, kun sitä ilmaiseksi lahjana tarjotaan, niin eiköhän itse vastaa Jumalan edessä, miksi lahjat eivät kelpaa.
ja papin armollisuudesta. Jumalanne on juuri yhtä "armollinen".
Koska muuten armosta on ilmaista tullut? Kyllä siitä jokainen uskovainen maksaa kovan hinnan. Kärsit ja kituutat maallisen vaelluksesi ajan taivaspaikan toivossa ja samaan hautausmaahan päädyt ei-uskovaisen kanssa.
Kallis oli armo.