Toki minäkin olen yhtä syntinen, kuin kaikki muutkin. Ihmettelen vain, että miksi minä en tunne vetoa irstailuun ja juopotteluun. Pornografiakin on tylsää ja mielikuvituksetonta, ja alkoholi maistuu pahalle, ja saa pään inhottavalla tavalla sekaisin. Hauskaa se ei ole muiden, kuin niiden mielestä, jotka eivät pussikaljaa paremmasta tiedä.
Olen huomannut, että murrosiän jäädessä taakse naisten sinänsä ihan viehkeät olemukset näin kesällä eivät herätä minussa juuri mitään. Ärsyttää vain, että henkilökohtaista rauhaani häiritään provosoivalla pukeutumisella, tai niin ainakin yritetään tehdä.
En tunne vetoa uhkapeleihin, enkä pidä rytmi-musiikista. En halua keskustella tyhjänpäiväisten ihmisten kanssa tyhjänpäiväisistä asioista.
Ihmettelenkin, että mikä siinä "syntielämässä" niin kiehtoo? Kaikki kaverini antavat ymmärtää, että heidän päänsä suurinpiirtein räjähtää halusta katsella pornoa, ja alkoholin juominen houkuttaa suunnattomasti.
Pidän kyllä raikkaista juomista, ja seurakunnissamme on kauniita naisia enemmän kuin tarpeeksi (ehkä Jumala on voinut suoda uskovaisille naisille ulkonäköä, kun tietää, että todennäköisyys sen väärinkäytökseen on pieni. Ja itsetuntoakin uskovainen tarvitsee). En kuitenkaan tunne kuolevani "puutteeseen", enkä halua seksiseikkailuja. Pidän kyllä uskovaisten tyttöjen seurasta, ja olen jo pitemmän aikaa sitten huomannut, että he eivät suinkaan inhoa minua... Kuitenkaan en tunne liian suurta vetoa heihin.
Olenko vain uskovaisen perheen lapsena tottunut Jumalan huolenpitoon, ja suojelukseen? Olen ehkä keskimääräistä "palavampi" uskovainen nuori. Vai puuttuuko minulta testosteronia, ja alkoholin himoa? Mistä tämä kaikki johtuu? En ole ymmällä, sillä tämä käy minulle hyvin. Ihmettelen vain, että mikä siinä "syntielämässä" houkuttaa?
Olen huomannut, että murrosiän jäädessä taakse naisten sinänsä ihan viehkeät olemukset näin kesällä eivät herätä minussa juuri mitään. Ärsyttää vain, että henkilökohtaista rauhaani häiritään provosoivalla pukeutumisella, tai niin ainakin yritetään tehdä.
En tunne vetoa uhkapeleihin, enkä pidä rytmi-musiikista. En halua keskustella tyhjänpäiväisten ihmisten kanssa tyhjänpäiväisistä asioista.
Ihmettelenkin, että mikä siinä "syntielämässä" niin kiehtoo? Kaikki kaverini antavat ymmärtää, että heidän päänsä suurinpiirtein räjähtää halusta katsella pornoa, ja alkoholin juominen houkuttaa suunnattomasti.
Pidän kyllä raikkaista juomista, ja seurakunnissamme on kauniita naisia enemmän kuin tarpeeksi (ehkä Jumala on voinut suoda uskovaisille naisille ulkonäköä, kun tietää, että todennäköisyys sen väärinkäytökseen on pieni. Ja itsetuntoakin uskovainen tarvitsee). En kuitenkaan tunne kuolevani "puutteeseen", enkä halua seksiseikkailuja. Pidän kyllä uskovaisten tyttöjen seurasta, ja olen jo pitemmän aikaa sitten huomannut, että he eivät suinkaan inhoa minua... Kuitenkaan en tunne liian suurta vetoa heihin.
Olenko vain uskovaisen perheen lapsena tottunut Jumalan huolenpitoon, ja suojelukseen? Olen ehkä keskimääräistä "palavampi" uskovainen nuori. Vai puuttuuko minulta testosteronia, ja alkoholin himoa? Mistä tämä kaikki johtuu? En ole ymmällä, sillä tämä käy minulle hyvin. Ihmettelen vain, että mikä siinä "syntielämässä" houkuttaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos naputus kuuluu vasemmasta korvasta, käännä nappulaa kaakkoon, jos oikeasta, käännä koilliseen.
Jos nappulasta tulee nestettä, hae vessapaperia, kuivaa ja laita pöksyt pyykkikoriin.
poikalapsi taas