Roskalehdissä oli juttua kun käärme luikerteli lapsen kanssa rattaisiin.Varmasti pelottavaa äidille, mutta minusta ihan hysteeristä toimintaa.
http://www.iltalehti.fi/2006/05/15/200605144521774_uu.shtml
"Kuulin sisälle vain, että "äiti, käärme". En aluksi edes tajunnut, mistä on kyse, muistelee Jennin äiti, 33.
- Sitten näin, että kyy oli Jennin paljaiden jalkojen päällä.
Äiti sieppasi lapsen rattaista rattaista ja käärme lensi maahan.
- Menin paniikkiin. En edes ajatellut, pureeko se vai ei. Isoveljet kiljuivat vieressä. Jenni tärisi ja itki, äiti kertaa.
Kolme sitkeää käärmettä
Äiti vei tyttärensä sisälle, ja varmisti, ettei tämän vaatteissa lymynnyt käärmettä. Hän komensi lapsensa yläkertaan ja huusi ikkunasta pihalla leikkiville lapsille, että nämä tulisivat kolistelemaan käärmeen pois.
Ajojahdissa selvisi, että pihassa oli yhteensä kolme käärmettä.
- Citykäärmeet eivät näköjään lähde helpolla. Lapset huusivat, tömistelivät ja yrittivät ajaa niitä kepeillä pois. Käärmeet luikertelivat rappurallin alle, äiti puuskahtaa.
Hän tempaisi kumisaappaat jalkaansa ja lähti pyytämään naapuriaan metsästysapuun. Rappuralli revittiin auki ja yksi kyy saatiin sangon kannella kiikkiin.
- Heillä oli kädessään jääkiekkohanskat ja vasara. En katsonut, kuinka käärme pääsi päiviltään, äiti kertoo avustajia kiitellen.
"
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa.htm#id1173540
"Kyy luikerteli 2-vuotiaan rattaisiin
Helsinkiläisäiti pelästyi pahanpäiväisesti, kun kyykäärme luikerteli päiväunilla olleen pienokaisen rattaisiin viime keskiviikkona Vesalassa.
Sää oli keväisen lämmin, ja 2-vuotias lapsi oli laitettu pihalle nukkumaan. Rattaat olivat aivan rivitaloasunnon vieressä.
- Se oli aurinkoinen paikka, missä lapsella oli hyvä nukkua. Miellyttävä paikka se oli tietysti käärmeellekin, toteaa päivystävä palomestari Kimmo Tuominen Helsingin pelastuslaitokselta.
Käärmeen onnistui luikerrella nukkuvan lapsen jalkojen päälle kenenkään huomaamatta. Kyyn lepo häiriintyi vasta lapsen heräillessä.
- En tiedä, oliko lapsi äännähdellyt ja liikkunut. Siinä vaiheessa äiti kuitenkin näki, kun käärme luikerteli äkkiä pois.
Uittamontien asukkaat löysivät asunnon rappurallin alta kolme käärmettä. He tappoivat yhden ennen kuin pelastuslaitoksen eläinpelastusyksikkö ehti paikalle. Pelastajien saapuessa käärmeet olivat jo poissa.
Kyy ei purrut lasta, joten tapauksesta selvittiin säikähdyksellä.
- En olisi muutenkaan liian huolissani, sillä kyy ei tavallisesti hakeudu ihmisen luokse. Ehkä se ei vain havainnut lasta, joka nukkui, Tuominen arvelee
"
Miksi ihmiset yliragoivat aina nähdessään käärmeen ja tappavat ne hysteerisinä. Tämäkin äiti varmasti sai lapsensa pelkäämään hillittömästi käärmeitä....
Mitä mieltä olette tästä yleisestä käärmefobiasta....
http://www.iltalehti.fi/2006/05/15/200605144521774_uu.shtml
"Kuulin sisälle vain, että "äiti, käärme". En aluksi edes tajunnut, mistä on kyse, muistelee Jennin äiti, 33.
- Sitten näin, että kyy oli Jennin paljaiden jalkojen päällä.
Äiti sieppasi lapsen rattaista rattaista ja käärme lensi maahan.
- Menin paniikkiin. En edes ajatellut, pureeko se vai ei. Isoveljet kiljuivat vieressä. Jenni tärisi ja itki, äiti kertaa.
Kolme sitkeää käärmettä
Äiti vei tyttärensä sisälle, ja varmisti, ettei tämän vaatteissa lymynnyt käärmettä. Hän komensi lapsensa yläkertaan ja huusi ikkunasta pihalla leikkiville lapsille, että nämä tulisivat kolistelemaan käärmeen pois.
Ajojahdissa selvisi, että pihassa oli yhteensä kolme käärmettä.
- Citykäärmeet eivät näköjään lähde helpolla. Lapset huusivat, tömistelivät ja yrittivät ajaa niitä kepeillä pois. Käärmeet luikertelivat rappurallin alle, äiti puuskahtaa.
Hän tempaisi kumisaappaat jalkaansa ja lähti pyytämään naapuriaan metsästysapuun. Rappuralli revittiin auki ja yksi kyy saatiin sangon kannella kiikkiin.
- Heillä oli kädessään jääkiekkohanskat ja vasara. En katsonut, kuinka käärme pääsi päiviltään, äiti kertoo avustajia kiitellen.
"
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa.htm#id1173540
"Kyy luikerteli 2-vuotiaan rattaisiin
Helsinkiläisäiti pelästyi pahanpäiväisesti, kun kyykäärme luikerteli päiväunilla olleen pienokaisen rattaisiin viime keskiviikkona Vesalassa.
Sää oli keväisen lämmin, ja 2-vuotias lapsi oli laitettu pihalle nukkumaan. Rattaat olivat aivan rivitaloasunnon vieressä.
- Se oli aurinkoinen paikka, missä lapsella oli hyvä nukkua. Miellyttävä paikka se oli tietysti käärmeellekin, toteaa päivystävä palomestari Kimmo Tuominen Helsingin pelastuslaitokselta.
Käärmeen onnistui luikerrella nukkuvan lapsen jalkojen päälle kenenkään huomaamatta. Kyyn lepo häiriintyi vasta lapsen heräillessä.
- En tiedä, oliko lapsi äännähdellyt ja liikkunut. Siinä vaiheessa äiti kuitenkin näki, kun käärme luikerteli äkkiä pois.
Uittamontien asukkaat löysivät asunnon rappurallin alta kolme käärmettä. He tappoivat yhden ennen kuin pelastuslaitoksen eläinpelastusyksikkö ehti paikalle. Pelastajien saapuessa käärmeet olivat jo poissa.
Kyy ei purrut lasta, joten tapauksesta selvittiin säikähdyksellä.
- En olisi muutenkaan liian huolissani, sillä kyy ei tavallisesti hakeudu ihmisen luokse. Ehkä se ei vain havainnut lasta, joka nukkui, Tuominen arvelee
"
Miksi ihmiset yliragoivat aina nähdessään käärmeen ja tappavat ne hysteerisinä. Tämäkin äiti varmasti sai lapsensa pelkäämään hillittömästi käärmeitä....
Mitä mieltä olette tästä yleisestä käärmefobiasta....
Vastaukset 6
Vanhimmat
No ei ole oikein tappaa käärmettä omien fobioidensa takia. Käärme ilmoittaa kyllä selvällä käärmeiden kielellä, milloin se on valmis puremaan liian tuttavalliseksi heittäytynyttä ihmistä. Siinäkin tapauksessa ärsykkeen pitää olla suuri, että käärme puree.
Miksi ihmeessä ihmisten ensimmäinen ajatus käärmeen nähdessään on tappaminen?
Jälkeläisten suojeleminen on luonnollista. Minusta tuo tapaus osoittaa ihailtavaa äidinvaistoa. Tietysti lapsille saattaa tulla käärmekammo, mutta sehän ei ole oikeastaan vaarallista. Paitsi tietysti käärmeille...
Tuo äiti ei varmastikaan olisi reagoinut noin voimakkaasti jos hänen lapsensa eivät olisi olleet "vaaravyöhykkeellä". Aika harva ihminen lopulta kärsii vakavasta käärmekammosta.
Minä en pelkää käärmeitä lainkaan, mutta isokokoiset hämähäkit eivät oikein miellytä. Jos tietäisin olevani samassa suljetussa huoneessa tarantellan kanssa niin saattaisin hyppiä seinille. Sitä ei vain voi järjellä selittää. Tuskin kuitenkaan menisin hysteeriseksi, etenkään jos näkisin kahdeksanjalkaisen ystäväni enkä täten joutuisi miettimään, että missä se vaanii...
Vanhempani eivät ole hämähäkkikammoisia, en siis ole saanut "tautiani" heidän esimerkkinsä takia.
Noita matelija- ja ötökkäkammoja ei voi kunnolla selittää.
En tapa käärmettä enkä muitakaan hyötyeläimiä. En siis hämähäkkiäkään, joka sentään saalistaa kiusallisia verenimijöitä ja tautien levittäjiä.
Ymmärtäisin, jos käärme olisi tapettu, kun se uhkaa lasta (mikäli edes uhkasi, todennäköisesti ihan viattomasti luikerteli menojaan), heti tilanteessa, ilman sen kummempia hälinöitä. Mutta jos se oli jo poistunut paikalta ja tilanne ohi, pitikö metsästää käsiin ja tappaa? Ja jos kyitä kerran oli kolme pihapiirissä, saattoi murhan kohteeksi joutua joku ihan viaton yksilö.
Tietääkseni kyyt eivät suorastaan vaani ihmislapsia saadakseen purra ne hengiltä, eivätkä muutenkaan ole mitään maailman vaarallisimpiä myrkkyhampaita. Hysteeristä meininkiä. Toki käsitän, että ei kukaan toivo kyitä lastensa (tai itsensä) kanssa samalle pihalle leikkimään, mutta eikö niitä olisi voinut muuten toimittaa pois? Kyylle kostettiin säikähdys tappamalla, vaikka otus ei oikeastaan edes ollut tehnyt mitään.
Enemmän tässä sitä kyytä sympatiseeraan kuin ko. perhettä.
Paniikki kyseisessä tilanteessa on aivan luonnollinen. Oman perheen suojeleminen vaaratilanteessa on äidille tärkeintä. Näitä kaupunkilaiskakaroita, jotka elävät jalat irti todellisuudesta ja tumput suorina hätätilanteissa, löytyy aina. Luontoa ja eläimiä voi parhaiten suojella ihmiset jotka tuntevat suojeltavan kohteen todellisuudessa ei vaan omassa mielikuviuksessaan. Luonnon suojelun yksiä pahimpia vihollisia ovat niin sanotut "luonnosuojelijat", jotka eivät ymmärrä luonnonkiertokulkua kasveineen, eläimineen ja että ihminenkin kuullu osana siihen.
Itsesuojeluvaisto on ihmisen perusvaistoja ja edelleenkin tarpeellinen vaikka useat kaupunkilaiset ovatkin menetäneet todellisuudentajun luullessaan olevansa asiantuntija luontoasioissa televisioputken tai terraariolasin takana.
Itse maalainen ja usein kyihin törmännyt, tiedän varsin hyvin miten vaarallinen kyy on ja siksi en ota tehtäväkseni tappaa jokaista näkemääni, sen voi kiertääkkin ja kyy ei kuitenkaan hyökkää kaiken näkemänsä kimppuun, varsinkaan mikä on selvästi niin iso ettei pysty kokonaisena nielemään.
Itseasiassa aikasempana olevassa jutussa kyseinen äiti oli vaan saattanut muut lapset vaaraan, pyytämällä niitä tappamaan sen kyyn, tottakai se puolustautuu uhattuna.
Kyseessähän on rauhoitettu eläin, sama kuin pieksäis joutsenia kuoliaaksi pesäpallomailalla, ovat muuten kyytä äkäisempiä ja pystyvät tappamaan aikuisenkin kun oikein vittuuntuvat.
Eli jos joutsen olisi lapsesi kimpussa niin näyttäisit sille Hesarin artikkelia missä todistellaan, että joutsenet ovat rauhoitettuja eivätkä hyökkää syyttä ihmisten kimppuun? Katsoisit kädet ristissä vierestä ja toivot, että ei ainakaan molemmat silmät sokeudu lapseltasi, niinkö??
Taitaisipa se pesäpallomaila olla todellinen ratkaisu!