Kirkosta eroaminen ei ole sama kuin Jumalasta ja Jeesuksesta eroaminen.
Ainakin suomen valtionkirkko on selvästi osoittanut jumalattomuuksillaan omia uskovaisia jäsiniäänkin kohtaan (murhaamalla) ketä palvelee joten kauemmas Jumalasta tuskin voi päästä muualla.
Ainakin suomen valtionkirkko on selvästi osoittanut jumalattomuuksillaan omia uskovaisia jäsiniäänkin kohtaan (murhaamalla) ketä palvelee joten kauemmas Jumalasta tuskin voi päästä muualla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen samaa mieltä, että on parempi itse seisoa Jumalan sanan kiristus kalliolla Pyhän Hengen armolahjojen kanssa, kuin "hätinä järkiuskossa" jonkin seurakunnan tai kirkon penkissä.
Eli uskossa voi olla ilman kirkkoa.
http://www.jeesusonherra.net/uskoontulo.htm
Mutta mitä tarkoitit murhaamisella. Mitä kirkko on tehnyt (uutta)? Tiedetänä että lapsikaste ja homojen vihkiminen on paha synti. Se on kyllä todella paha, koska on kyse siitä, että kirkko opettaa ja hyväksyy sen ja tekee niin että vihkii homoja ja lesboja keskenään.
http://www.jeesusonherra.net/
Mikä kirkko vihkii homoja ja lesboja Suomessa? Ei kai mikään? Joku yksittäinen pappi on puhunut siunaamisesta, mutta sekään ei liene kirkolliskokouksessa tai piispojen kokouksessa hyväksytty asia? Ja Jumala taivaassa tietää senkin, onko lapsikaste syntiä, ei uhrata energiaa väittelyyn.
Oheinen teksti Katekismuksesta osoittaa, että kirkolla ja sen jäsenyydellä on merkitystä. Kristillinen usko edellyttää näkyvän yhteisön ("minä uskon pyhän yhteisen seurakunnan") , jonka toiminta on kaikkien havaittavissa. Pelkkä 'oma sisäinen uskoni' ei riitä. Kirkko jatkaa Kristuksen työtä maailmassa:
"Pyhä Henki kokoaa kristillisen kirkon ja tekee sen pyhäksi. Kirkko, kristillinen seurakunta, on armahdettujen syntisten yhteisö, joka luottaa Jumalaan ja jossa Pyhä Henki herättää uskon ja rakkauden.
Kirkkoa on sen alkuajoista lähtien kutsuttu Kristuksen ruumiiksi. Se on elävä kokonaisuus, jonka päänä on Kristus ja jonka jäseniksi tullaan kasteessa. Vaikka olemme erilaisia, meillä on yhteinen usko, joka liittää meidät Kristukseen ja toisiimme. Kirkko kuvataan myös äidiksi, joka kantaa meitä sylissään ja huolehtii meistä.
Jumalan sana, kaste ja ehtoollinen ovat kirkon näkyviä tuntomerkkejä. Niitä sanotaan myös armonvälineiksi, koska Pyhä Henki käyttää niitä välittäessään meille Jumalan armon. Kristuksen tahdon mukaisesti kirkko kutsuu ja vihkii sananpalvelijoita hoitamaan armonvälineitä. Sanallaan Jumala sekä tutkii meitä että armahtaa meidät. Kaikkien kristittyjen yhteinen tehtävä on julistaa evankeliumia Kristuksesta koko maailmalle."
Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen. (1. Kor. 12:27)
Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää. (Ef. 1:23)
Ja vaikka maailmassa
on kirkko vieras niin,
häväisty, haavoitettu,
revitty uuvuksiin,
sen pyhät vartiossa
kuitenkin odottaa,
yön valta milloin päättyy
ja aamu aukeaa.
Näin seurakunta Herran
melskeessä taistelun
tähyää täyttymystä
rauhansa luvatun.
On kerran juhlariemu
silmissä voittajan,
ja kilvoituksen kirkko
on kirkko kunnian.
(Virsi 164: 3-4)