Voisitteko kertoa kuinka etuvetoisella autolla pysytään tiellä, ekaa talvea kortti. Välillä ajelen takavetosta autoa ja mielestäni se on paljon helpompaa, tietää minne auoto menee. Antakaa pliis jotain vinkkejä!
Kun tuli tossa kuukausi sitten ajettua yksi etuvetoinen auto lunastukseen...
Kun tuli tossa kuukausi sitten ajettua yksi etuvetoinen auto lunastukseen...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Valitaan nopeus kelin, näkyvyyden ja muun liikenteen mukaan, unohtamatta omaa ajotaitoa. Siinäpä se.
Suosittelen ajoradalla harjoittelua, jos ei auto meinaa pysyä hanskassa.
mutkissa ei kannata päästää pyöriä sutimaan, jopa liian pienellä vaihteella, saattaa moottori jarruttaa niin paljon että pito lähtee, joten maltillisella kaasujalan toiminnalla selviää ihan hyvin. Voin kuvitella että jos ehtii totuttelemaan takavetoiseen, niin etuveto saattaa yllättää ;)
ajelin joskus 70-luvun alussa etuvetoisilla (olen ent. minikuski) ennenkuin ostin ensimmäisen takavetoisen Toyotani (-73 Carina, TA12).
Lumivalliin mentiin ja komeasti - kaupunkiajotilanteessa tuli vasemmalle kääntyessä kiire ja erehdyin jarruttamaan väärällä hetkellä -ja sehän silloin puskee. Onneksi ei ollut ketään kohdalla - tämä tapahtui työpaikkani portilla ja kundeilla oli hauskaa...
V. -92 palasin etuvetoisiin (Carina II, AT171) - ja sama ajotavan opettelu uudelleen - tällä kertaa pysyttiin tiellä. Olikohan vaikutusta sillä että "pojankloppimainen" Mini-ajotapa oli vielä tallella selkäytimessä...
Itse tykkään etuvetoisesta enemmän - "liian lujaa" ajettaessa se jotenkin toimii johdonmukaisemmin - jos meinaa karata käsistä niin pitää kääntää etupyörät siihen suuntaan mihin haluaa mennä ja sitten täyskaasu... tai kokeilepa joskus jääradalla mitä tapahtuu kun auto on kurvissa kevyessä sladissa ja heität kolmosen sisään ja kaasun pohjaan...
Molemmat - niin etuvetoinen kuin takatuuppari - vaativat oman opettelunsa ja molemmilla on omat kannattajansa. Käypä tulevana talvena jollakin jääradalla kokeilemassa ! Lyhyessä ajassa oppii ihmeen paljon - ja sille opille saattaa olla hyvinkin tärkeää käyttöä tositilanteessa.
P.S.
Joku provo tällä sivulla kertoi ettei tällä palstalla viiskymppiset pyöri. Tunnustan täten olevani 55 v.
"Itse tykkään etuvetoisesta enemmän - "liian lujaa" ajettaessa se jotenkin toimii johdonmukaisemmin - jos meinaa karata käsistä niin pitää kääntää etupyörät siihen suuntaan mihin haluaa mennä ja sitten täyskaasu..."
Ei tuo "kaasu pohjaan vaan" ole mielestäni se ensimmäinen asia, joka normaali, keskivertoautoilijalla tulee mieleen auton "karatessa käsistä".
Huomattavasti luonnollisempi reaktio on nostaa jalka pois kaasulta, joka onkin takavetoisella se oikea toimenpide.
Ja ennenkuin tähän tulee n 1 kappaletta valituksia takavetoisen moottorijarrutuksesta, niin DX-corollat ja vanhat 300-sarjan bemarit eivät käyttäytymiseltään ole mitään normaaleja takavetoisia, vaan pikemminkin surmanloukkuja...
Normaali menettely joka vetotavan autoilla on just tuo "jalka pois kaasulta", sillä lisäyksellä että samaan refleksiin kannattaa liittää kytkimen pohjaan painaminen. Pätee kaikille vetotavoille. Sitten vaan ohjaillaan ja korjataan luistot - pysyy tiellä jos tilannenopeus ei ole ollut liian suuri, mutta oman töppäilyn aiheuttamat suistumiset (väärä kaasun tai jarrun käyttö) jäävät pois.
Kaasulla tai kässärillä voi mutka-ajoa harjoitella jääradalla, mutta normaalissa liikenteessä nopeus pitää sovittaa niin, että noita oppeja tarvitaan vain hätätilanteessa, kun arviokyky on pettänyt ja auto lähtenyt hallitsemattomaan luistoon.
Kaikkihan tietää että ns. "kahva edellä" bemarilla autoileva kylän kingi on kuljettajana kymmenen kertaa vaarallisempi eli huonompi kuin naapurin mikralla köröttelevä mummo! Halveksikaamme häntä!
"Kaasulla tai kässärillä voi mutka-ajoa harjoitella jääradalla, mutta normaalissa liikenteessä nopeus pitää sovittaa niin, että noita oppeja tarvitaan vain hätätilanteessa, kun arviokyky on pettänyt ja auto lähtenyt hallitsemattomaan luistoon"
juuri näin, vrt. loppukommenttini edellisestä mailistani :
"Käypä tulevana talvena jollakin jääradalla kokeilemassa ! Lyhyessä ajassa oppii ihmeen paljon - ja sille opille saattaa olla hyvinkin tärkeää käyttöä tositilanteessa."
Olen ajanut eri henkilöautoilla yli 1,5 miljoonaa kilometriä. Liian monta kertaa olen joutunut tien päällä tilanteeseen jossa joku on tullut kylki edellä väärää puolta vastaan ja olen "joutunut tekemään kaikki mitä osaan".
Voi olla, että sillä tietoisella liukkaan kelin harjoittelulla (ei ollut osana autokoulu-opetusta v. -65) on osuutta siihen että vielä tätä tässä kirjoittelen...
Suosittelen lämpimästi !
Perussääntö etuvedolle: jos puskee, höllää kaasua ja mielellään kytkin pohjaan. Jos lähte esim. kaarteessa takapyöräluisuun, lisää hiukan kaasua jos mahdollista (veto päällä)ja korjaus ohjauksella, jos ei vedätys mahdollista niin kytkin pohjaan ja ohjauksella korjaus (ei liikaa). Kun ohitat lumisella/sohjoisella tiellä missä esim. kaistojen välillä lumivalli, säilytä veto päällä ja lisää tarvitaessa varovasti kaasua; ei liikaa.
Tämä logiikka on päinvastainen takavetoiseen verrattuna. Itse olen ajellut kymmenillä etu- ja takavetoisilla autoilla, pidän kunnolla suunnitellusta takavetoisesta (Mersu ja uudemmat BMW:t) enemmän koska takaveto "varoittaa" aikaisemmin pidon menetyksestä ja toisaalta äkkitilanteissa oma reagointi on jollain tavalla loogisempaa (kaasun löysääminen ja ohjauksella korjaus).
Mutta: kaikilla vetotavoilla on aivan kelvollista ja turvallista ajella kelillä kuin kelillä, kun sisäistää oman autonsa käyttäytymisen. Sääli ettei nykyisin ekoviherpiipertäjien ansiosta juuri luonnonmukaisia jääratoja enää ole jokamiehen käytettävissä ajoharjoittelupaikkoina. Itse sain kunnian opetella jo 7-8-vuotiaana isäukon takaveto-Escortilla ja -Carinalla kunnon peräsaldeja ja niiden oikaisuja jääradoilla; hyvä että jalat ylsivät polkimille! :)