Kuinka monesti sitä ihailun ja hämmästyksen vallassa
tuleekaan miettineeksi, että mikä on se ansio, joka toiselle on kuin syntymälahjana sallittu. Silloin erityisesti, jos kysymyksessä on luontainen lahjakkuus. Joillakin on terävä laskupää.Toisilla absoluuttinen musiikkikorva, erehtymätön rytmitaju, tai liikunnallinen kyvykkyys.Puhutaan jopa hyvästä pelisilmästäkin.
Joiltakin taas sujuu verbaalinen ulosanti, tai kynä on kuin käteen valmiiksi asetettu. Toiset saavaat värit hehkumaan ja piirtäminen näyttää käyvän luomisen työstä.
Joku taas rakentaa käsillään vaivattomasti ja vasarakin osuu siihen mihin sen pitääkin. Osa näyttäisi syntyneen valmiiksi K-kauppiaaksi ja joidenkin sielu nykäisee politiikkaan, tai rahanenä haistaa" pörssin salat.
Se mihin lahjakkuus suuntautuu ja miten se otetaan käyttöön, sitä tietysti voisi pähkäillä lapsuudesta käsinkin. Tapahtuuko kaikki sittenkin enemmän vanhempien ohjaavan kannustuksen kautta, vai ohjaako sattumat kohti valintoja?
Voiko kodissa, jossa ei juurikaan lueta, tai kirjoiteta kasvaa kirjailija? Saavatko aivan tavalliset vanhemmat neron jälkeläisekseen? Sellaisen, joka pääsee historian kirjoihin, tai uudistaa, joko ajattelulla, teoillaan, tai taiteellaan ympäristöään muokaten sitä uuden näköiseksi? Onko näin mahdollista tapahtua?
Entäpä, jos ihmisen taimella, joka perheeseen syntyy, olisikin ihan omanlaisensa koodinaatisto? Jospa tällä sielullisella olennolla
olisi mahdollisesti pitkä historia omaan järjästelmäänsä kirjattuna? Jospa sieluilla sittenkin olisi jokin salainen valintamenetelmä.
Mikseikäs voisi hyvinkin kuvitella, kuinka tämä vielä syntymätön tietoisuus pähkäilisi erilaisia vaihtoehtoja: Tuossa näyttäisi olevan sopiva perimä.Ovat nuo vanhemmat hiukan pöhköjä, mutta saattavat siitä viisastuakin, kun tuhon perheeseen putkahdan.
Laskelmien mukaan onnistumisen mahdollisuus näyttäisi olevan fiftififti, mutta toistaiseksi paras näillä näkymillä.
Toisaalta saattaisihan sitä odotella parempaakin saumaa, mutta jos taas liikaa vetkuilee, niin ei pääsekkään noiden jo ennestään tuttujen kanssa samaan orkesteriin.Ajakohta maailman tapahtumiin nähden taas mielenkiintoinen.Ei tätä kantsi enempää saivarrella ja eikun menoksi nyt vaan.
Niimpä sitten perhe saa vuorostaan ihmeteltäväkseen, että mistä merkillisestä sukuhaarasta se tämäkin jälkikasvu tuollaisen lahjakkuuden oikein nykäisi. Ei miellä vaan ole ennen kukaan noin hartaasti halunnut musikkia opiskella. Iskä ehkä saattaa katsahtaa äiskää epäluuloisesti ja tehdä paperilla erinäisiä laskutoimituksia. Hän voi käsiposkella pohtia syntyjä syviä ja tiirata silmäkulmien alta naapurin musikoivaa Vilperttiä. Eikä auta.Korvien nipukat, nenän muoto ja puhetyyli on samat, kuin itselläänkin.
Ties vaikka ne haltiattaret niitä lahjakkuuksia edelleenkin kummilahjoina syntämässä jakaisivat.
tuleekaan miettineeksi, että mikä on se ansio, joka toiselle on kuin syntymälahjana sallittu. Silloin erityisesti, jos kysymyksessä on luontainen lahjakkuus. Joillakin on terävä laskupää.Toisilla absoluuttinen musiikkikorva, erehtymätön rytmitaju, tai liikunnallinen kyvykkyys.Puhutaan jopa hyvästä pelisilmästäkin.
Joiltakin taas sujuu verbaalinen ulosanti, tai kynä on kuin käteen valmiiksi asetettu. Toiset saavaat värit hehkumaan ja piirtäminen näyttää käyvän luomisen työstä.
Joku taas rakentaa käsillään vaivattomasti ja vasarakin osuu siihen mihin sen pitääkin. Osa näyttäisi syntyneen valmiiksi K-kauppiaaksi ja joidenkin sielu nykäisee politiikkaan, tai rahanenä haistaa" pörssin salat.
Se mihin lahjakkuus suuntautuu ja miten se otetaan käyttöön, sitä tietysti voisi pähkäillä lapsuudesta käsinkin. Tapahtuuko kaikki sittenkin enemmän vanhempien ohjaavan kannustuksen kautta, vai ohjaako sattumat kohti valintoja?
Voiko kodissa, jossa ei juurikaan lueta, tai kirjoiteta kasvaa kirjailija? Saavatko aivan tavalliset vanhemmat neron jälkeläisekseen? Sellaisen, joka pääsee historian kirjoihin, tai uudistaa, joko ajattelulla, teoillaan, tai taiteellaan ympäristöään muokaten sitä uuden näköiseksi? Onko näin mahdollista tapahtua?
Entäpä, jos ihmisen taimella, joka perheeseen syntyy, olisikin ihan omanlaisensa koodinaatisto? Jospa tällä sielullisella olennolla
olisi mahdollisesti pitkä historia omaan järjästelmäänsä kirjattuna? Jospa sieluilla sittenkin olisi jokin salainen valintamenetelmä.
Mikseikäs voisi hyvinkin kuvitella, kuinka tämä vielä syntymätön tietoisuus pähkäilisi erilaisia vaihtoehtoja: Tuossa näyttäisi olevan sopiva perimä.Ovat nuo vanhemmat hiukan pöhköjä, mutta saattavat siitä viisastuakin, kun tuhon perheeseen putkahdan.
Laskelmien mukaan onnistumisen mahdollisuus näyttäisi olevan fiftififti, mutta toistaiseksi paras näillä näkymillä.
Toisaalta saattaisihan sitä odotella parempaakin saumaa, mutta jos taas liikaa vetkuilee, niin ei pääsekkään noiden jo ennestään tuttujen kanssa samaan orkesteriin.Ajakohta maailman tapahtumiin nähden taas mielenkiintoinen.Ei tätä kantsi enempää saivarrella ja eikun menoksi nyt vaan.
Niimpä sitten perhe saa vuorostaan ihmeteltäväkseen, että mistä merkillisestä sukuhaarasta se tämäkin jälkikasvu tuollaisen lahjakkuuden oikein nykäisi. Ei miellä vaan ole ennen kukaan noin hartaasti halunnut musikkia opiskella. Iskä ehkä saattaa katsahtaa äiskää epäluuloisesti ja tehdä paperilla erinäisiä laskutoimituksia. Hän voi käsiposkella pohtia syntyjä syviä ja tiirata silmäkulmien alta naapurin musikoivaa Vilperttiä. Eikä auta.Korvien nipukat, nenän muoto ja puhetyyli on samat, kuin itselläänkin.
Ties vaikka ne haltiattaret niitä lahjakkuuksia edelleenkin kummilahjoina syntämässä jakaisivat.
Vastaukset 12
Vanhimmat
mielenkiintoista tietää mitä ihmisistä kehittyisi, jos he saisivat kasvaa ilman ympäristön vaikutteita ihan omiksi itseikseen.
Ohjaisiko pelkkä geeniperimämme meidät joksikin muuksi mitä esim. nyt olemme.
On väitetty että laulajaksi voi tulla kuka vain, ettei siihen muka tarvita luontaista musikaalisuutta, opetusta vain - itse en oikein usko tuota väittämää.
Mutta, ja ilmeisesti geeniperimäämme on kirjattu kaikki mahdollisuutemme jo ennen syntymäämme, ja sen jälkeen ne tekee mahdottomiksi (tai mahdollisiksi) ympäröivä yhteisömme.
..se täysin omaksi itsekseen kasvaminen?
Ympäristön vaikutteita on mahdotonta sulkea kokonaan pois. Muutehan ihminen voitaisiin kasvattaa vaikka jossain kapselissa.Letkulla ravintoa ja toisella ulos jätteet:-D
Geeniperimän vaikutteita on tutkittu ja nykyisellään ollaan kääntymässä enemmän ympäristön vaikutteiden mahdollisiin aikaansaannoksiin.
Kiinostavaa tietysti olisi saada käsitystä, millaisen salakielellisen sanoman me todellisuudessa kätkemme itseemme ja miten suunattomat mahdollisuudet saattavat jäädä täysin kesannolle.
vain väärin ymmärretty nero, ja olosuhteiden uhri..:/
..hyvä aina vedota ....tarpeen tullen:-)
lahjoja! Vain näyttelijä mykkäfimeissä ja pitää vielä olla liian isot kengät, liian löysät housut, liian tiukka pikkutakki ja knalli! Kävelykeppikin pitää olla vaikka en ole vanhamies!
..ovat aina symbolisoineet isoa (hmm)...jos ei muuta niin persoonaa, tai raha-tai muita pusseja:-D
ihan pikkuriikkisen tutustuttuani erääseen sielunvaellus-oppisuuntaukseen...on olemassa sellainenkin uskomus, että esim lapsinero onkin ollut edellisessä elämässään tuon alan ammattilainen, mítä hänen neroutensa edustaa ja että hänellä nuo kyvyt olisivat kotoisin sieltä.
Samainen oppisuuntaus uskoo, että olemme (sielumme meissä) valinneet vanhempamme ja uuden elinympäristömme jo ennen siitoshetkeä, ollessamme ruumiittomassa tilassa edellisen asuinsijamme (maallisen tomumajan) sanottua työsopimuksen irti.
tuon suuntaisiin "oppeihin"?
Minä en jaksa uskoa muuhun kuin perimän- ja ympäristön vaikutukseen - itsessänikään.
.pöyhäistä tätä aihetta ja katsoa millaisen keskustelun se saa aikaan, vai saako minkäänlaista.
Kiinostavaa tässä onkin, että yhä useammat alkavat kallistua tähän suuntaan; ettemme me ihmisinä oltaisikkaan kertakäyttöisiä. Tietyssä mielessä ei mikään muukaan täällä, mitä tällaisessa elämän muodossa itseään,olemassaoloaan ilmentää.
Asiaa on alettu jo tieteellisesti tutkiakkin. Tosin ei ole löytynyt yleispätevää selitystä, miksi jotkut ihmiset kykenevät muistamaan(takautumaan kokemuksissaan ) aikaisempiin elämiinsä saakka.
Maapallolla on ollut iät ja ajat erilaisia uskomusjärjästelmiä, joissa tätä jälleensyntymistä
on tavalla jos toisellakin pyritty selkokielisesti
ja ymmärrettäväksi tekemään.
Oppisuuntiakin taitaa olla satoja erilaisia.
Silti ei välttämättä samankaltaisen nerokkuuden tarvitse ilmentyä kaikissa elämissä.
Voisi ajatella sielun pyrkimyksen olevan enemmänkin monipuolisuudessa. Jos yhdessä elämässä
on tarkoituksenmukaista kehittyä tietyissä lahjakkuuksissa, niin toisessa voi joutua aloittaan poropeukalona" hinkaamaan niitä puolia ,jotka ovat jääneet vähemälle.
fanaatikko minkään suhteen, mutta usein kyseenalaistan luutuneita käsityksiäni :)
kesken, tapahtuu jotain odottamatonta, taparturma tms, lahjakkuuden kehittymisenvaihe jää kesken. Voisiko silloin ajatella sen jatkuvan seuraavassa vaiheessa?
Olen usein miettinyt, että lapsilla on ylimääräinen vaisto. Häviääkö tuo vaisto sitten kasvaessamme,mene tiedä. Tiedän kaksi tapausta, kaksi alle kahdeksanvuotiasta lasta jotka molemmat kuolivat tapaturmaisesti, toinen tuleen, toinen lumeen. Molemmilla lapsilla oli ennakko-aavistus siitä että he eivät tule olemaan tässä maailmassa kauan. He kertoivat sellaisia asioita että jälkeenpäin oli päivänselvää, että heillä oli tieto lähdöistään.
Toinen näistä lapsista, tuleen menehtynyt, piirsi etukäteen tilanteen. Tulipalon ja lapsen nousemassa siivillään ylöspäin. Vain muutama viikko ennen tapahtunutta.
Voit uskoa että hiljaiseksi veti hetkeksi aikaa.
Toisesta tapauksesta en voi kertoa lähemmin, asianosaiset saattavat tunnistaa, koska tapaus oli niin erikoinen. Kyllä tällaiset asiat panevat miettimään syntyjä syviä.
ovat jo syntymästään jotenkin erikoistapauksia, ei esim kuvataiteilijaksikaan tulla vain päättämällä ruveta taiteilijaksi, eikä säveltäjäksi, sen enempää kuin kirjailijaksikaan - kyllä heillä pitää olla, joko perittyä, tai vain luontoäidin oikusta saatua erityislahjakkuutta.
Tekniikan voi oppia kuka vain, mutta se sielu teokseen täytyy luoda ja siihen ei pysty ihan kuka vain.
ps. jotenkin taiteellisuus tuntuisi liittyvän aivotoiminnan kemiaan, sillä taiteilijoissa on paljon mielisairaita - heissä on yhdistynyt "hulluus" ja äärimmäinen älykkyys.