Olimme menossa kesällä naimisiin ja kaikki näytti olevan hyvin, kunnes maailmani murtui viime tammikuussa mieheni yhtäkkiä, täysin yllättäen, jättäessä minut. Vielä aikaisemmin samana päivänä hän kertoi minulle rakastavansa minua (kysyin) ja haluavansa naimisiin.
Itse en voinut uskoa hänen olevan tosissaan, sillä edeltävinä kuukausina olin aistinut hänestä todellista rakkautta ja hän todella usein omaehtoisesti tulikin minulle sitä tunnustamaan niin suusanallisesti kuin tekstareilla ja meililläkin. Kaikin puolin luulin, että hän rakastaisi minua kovasti, koska kaikki näytti siltä. Olimme yhdessä 9 vuotta, joten luulin tuntevani hänet. Ja vaikeahan on näytellä 24 h/vrk rakkautta toisen edessä vai? Ilmesesti hän oli supertaitava näyttelijä.
Eron jälkeen hän sanoi, ettei rakasta minua ollenkaan, eikä mitään tunteita ole. Ei siis yhtään mitään. Se tuntui niin uskomattomalle, koska mitään eron ennusmerkkejä ei ollut näkyvissä ja vain sitä rakkauttaa aina vannoi. Hänellä oli syksyllä kovaa työstressiä ja masennusta ja söi mm. Cipralexia masennnukseensa. Hän ei löytänyt sopivaa työpaikkaa, vaan koki jatkuvia epäonnistumisia työpaikoissaan ja alkoi sitten jälkikäteen syyttämään minua epäonnistumisistaan. Monta kertaa olen pohtinut, että liekö hän koki minut esteeksi urakehitykselleen (joka hänelle niin tärkeää), sillä en mielellään olisi muuttanut kotipaikkakunnaltamme työn perässä muualle.
Heti eron jälkeen, siis saman tien, hän muuttui todella todella kylmäksi, jopa aggressiiviseksi (ei fyysisesti) ja tuntui, että hän vihaa minua kovin. Ei suostu näkemään, eikä vastaile minulle juurikaan puhelimeen tai tekstareihinkaan. meillä siis yhteisiä asioita edelleen hoitamatta, vaikka 5 kk kulunut, sillä hän ei halua nähdä minua. Miksi siis jättäjästä tulee sellainen? Minunhan se kuuluisi olla se, joka ei halua nähdä ja on katkeran oloinen? nyt se on tässä tapauksessa jättäjä.....
Toista hänellä ei ollut, eikä ole vieläkään. Muutaman kerran nähtyämme meillä on ollut jopa ihan hauskaa, mutta joku ihme saa hänet näiden hyvien tapaamisten jälkeen aina entistä tylymmäksi...ihan kuin hänestä tuntuisi se pahalle, että meillä voi olla hauskaa erottuammekin....Siltikään hän ei halua minua takaisin, vasta sitä kysyin, koska itse ikävöin kovin häntä.
Kolme viikkoa sitten harrastimme seksiä. Minulle se oli ihan OK, sen enempää se ei sattunut minua. Hän oli koko sen illan jo ennen seksiä oikein mukava ja sen jälkeenkin, mutta seuraavana päivänä ja koko sen jälkeisenä aikana ei ole halunnut nähdäkään minua, eikä pitää mitään yhteyttä. Pahinta oli se, että näimme mm. samalla kuntoklubilla ja hän ei edes moikannut!!! Tekstareissa sanoo, että parempi ettei olla missään tekemisissä!
Mikähän homman nimi on?? En ymmärrä hänen vihamielistä käytöstä lainkaan? Miksi hän on niin vihamielinen ja tyly minulle?? Sattuu niin kovasti....:((
Jättäjän kylmyys
14
10050
Vastaukset
- ehjäsydän-71
että miehelläsi on vielä tunteita sua kohtaan. Eron syynä ei ehkä ollutkaan rakkaudettomuus, luulisin että taustalla on nyt jotain muuta, noi työasiat saattaa saada miehes hakeen jotain muutosta kaikkeen elämässään, myös suhteeseen. En nyt haluais maalata piruja seinille mut kävi mielessä sekin että olisko miehelläs ollut jotain juttua jonkun toisen kans, ja nyt omatunto sanoo ettei sillä oo enää oikeutta olla sun kans, vaikka haluais. Se että teillä on ollut hauskaa ja ootte mennyt sänkyynkin kun ootte nähnyt viittaa siihen että miehes rakastaa sua vielä, tapaamisen jälkeinen kylmyys taas siihen että näkeminen on tuntunut "liian" hyvältä, hän yrittää opetella vihaamaan ettei enää rakastaisi, syyn tähän tietää vain miehesi.
- kuulostaisi
kyllä vähän siltä, että tämä mies on sellaisessa päättämättömässä tilanteessa. Jokin on tullut sotkemaan hänen ajatuksiaan ja luultavasti hänellä on joku "järkisyy" millä hän on eroa itselleen perustellut, mutta sitten tunteet sanovat ehkä toista. Hän yrittää luultavasti käyttäytyä kylmästi, jotta et yrittäisi niin hanakasti ottaa häneen yhteyttä, jotta asiat olisivat hänelle helpompia. Minusta vaikuttaa, että hänellä on jokin pulma tai asia, jonka kanssa hän painiskelee ja mistä hän ei ole sinulle sanonut, muuten en oikein ymmärrä tuota käyttäytymistä.
- puheeksi
Syökö hän vielä niitä lääkkeitä ? Onko masentunut ja miten ne lääkkeet vaikuttivat hänen seksuaalisuuteensa .. Mietin vaan, koska noilla lääkkeillähän on kuulemma vaikutusta libidoon ja muutoinkin, vievät haluja. Tuli vaan mieleen.
Miksi et menisi ja kysyisi suoraan, vai oletko jo tehnyt sen. Kertoisit sen, että tuntuu pahalta, kun ei ymmärrä ja pyytäisit häntä kertomaan, mikä vaivaa.
Voihan se olla, että sitä on vaikea kertoa ja siksi et tiedä vielä syytä.
Se on selvä,että jos hän yhtäkkiä muuttuu kylmäksi, joku vaivaa. Täytyy olla kylmä, että ei olisi lämmin tai romahtaisi.
Hankalaahan tuo on, se on selvä. Jaksamisia ! - kerran jättänyt
Olen nainen, mutta ehkä tästä kuitenkin on jotain apua.
Edellinen pitkä suhteeni päättyi siihen, että jätin avomieheni, koska en rakastanut häntä enää ja olimme kumpikin onnettomia, mutta hän oli sitä tyyppiä, jolle huonokin suhde on parempi kuin ei suhdetta ollenkaan.
Ensimmäiseen vuoteen eron jälkeen en voinut sietää hänen näkemistään, koska hän tulkitsi tapaamiset jonkinlaiseksi toivonpilkahdukseksi, että voisimme vielä jatkaa, mikä ei taas minun puoleltani ollut edes ajateltavissa. Vasta kun hänelle meni perille, että suhteemme on todellakin lopullisesti ohi, pystyimme taas olemaan jonkinlaisissa väleissä.
Eli ei välttämättä kannata uskoa niitä, jotka sanovat, ettei toivoa kannata heittää. Kylmyys voi myös olla tapa yrittää saada perille sanoma siitä, että on turha kuvitella paluun entiseen olevan mahdollista.- särkynytsydän74
...mitä kirjoitat eli hän ei todellakaan rakasta minua enää, mutta miksi itse aika hyvin pystyn liittämään tämän meidän eromme hänen muihin ongelmiinsa - ne vaan saivat hänen tunteensa minua kohtaan kuolemaan ja halun aloittaa uuden elämän. Vast ikään hän sanoi, että tunteet kuulemma kuolivat hyvin nopeasti...:(( Vielä edellisellä viikolla ennen eroa hän halusi tilata meille hääbändiä omaehtoisesti..!! Voitteko kuvitella?
Sitä myös ihmettelen, että miksi hän välillä on niin mukava ja näyttää nauttivan seurastani (tunnen toki hänet niin hyvin, että näen hänellä olevam oikeasti mukavaa), mutta jo seuraava kohtaaminen/yhteydenotto hänen kanssaan on yhtä helvettiä......Minusta se käytös on omituista ja puhuisi sen puolesta, että tunteita vielä olisi, mutta enpä mene vannomaan.... - jätetyksi tullut
Avomieheni jätti minut yllättäen melkein kymmenen vuoden jälkeen ja se tuli minulle täydellisenä shokkina. Maailman mukavin mies olikin yhtäkkiä kylmä, kova ja etäinen. Soitin hänelle vain muutaman kerran eron jälkeen asiasta ja asiallisesti, mutta hän sai raivokohtauksia aivan pienistä ja kummallisistakin asioista. Toivoin ja pyysin häntä palaamaan, mutta hän kieltäytyi jyrkästi.
Päätin, etten enää pidä häneen mitään yhteyttä. Ex kuitenkin ottaa yhteyttä säännöllisesti kerran viikossa ja hän vain ilmoittaa, että tulee käymään. Käydessään hän on hirveän varautunut ja vaivautunut ja valmis suuttumaan melkein mistä vain. En ollenkaan tajua hänen käytöstään. Raivoilunsa jälkeen hän kuitenkin soittaa AINA seuraavana päivänä ja on taas se maailman mukavin mies, jonka kanssa ennen olin. Itse tulkitsen häntä niin, että ex ei kuitenkaan lopullisesti halua jostain syystä minua suututtaa tai kokonaan katkaista välejä. Liian kauan tulkitsin, että ehkäpä hän kuitenkin palaa. Enää en sitä jaksa toivoa.
Toisen ihmisen ajatuksia on vaikea tulkita, mutta joku kumma ap kirjoittajan ja minun miehelleni tuli. Minunkin mieheni ilmoitti ettei enää rakasta. Paria kuukautta myöhemmin kysyin häneltä, miten se rakkaus niin vain loppui ja ex mutisi vaivautuneesti, ettei se rakkaus kai nyt ihan niin loppunutkaan, kun on kauan toista rakastanut ym. En oikein päässyt selville hänen ajatuskiemuroistaan, mutta jotenkin eksyksissä mies on. Mitenkään onnelliselta hän ei vieläkään vaikuta, mutta keskustelemaan häntä ei asiasta mitenkään syvällisemmin vieläkään saa. Minun seurassani hän on todella vaivautunut, eikä koskaan katso minua silmiin tai edes kasvoihin. Toista naista ei kuvioissa ole, mutta tuntuu siltä, että jotakin hän häpeää. Minusta kaikkien asioiden piti olla kunnossa. Hänen käytöksensä on todella outoa ja ihmettelen, miksi hän haluaa tavata minua, jos se saa hänen olonsa niin vaivautuneeksi?
Olen sitä mieltä, että toista ei voi väkisin pitää, vaikka kovasti olisinkin halunnut, ja lopputuloksena oli jättäminen, vaikka sen syy ei olekkaan selvillä. Olisi reilua kertoa pitkäaikaiselle kumppanilleen, miksi päätöksensä teki, mutta yritetty on ja laihoin tuloksin. Se on todella ikävää ja pettymyt on ollut valtaisa. Voimia alkuperäiselle kirjoittajalle! - särkynytsydän75
särkynytsydän74 kirjoitti:
...mitä kirjoitat eli hän ei todellakaan rakasta minua enää, mutta miksi itse aika hyvin pystyn liittämään tämän meidän eromme hänen muihin ongelmiinsa - ne vaan saivat hänen tunteensa minua kohtaan kuolemaan ja halun aloittaa uuden elämän. Vast ikään hän sanoi, että tunteet kuulemma kuolivat hyvin nopeasti...:(( Vielä edellisellä viikolla ennen eroa hän halusi tilata meille hääbändiä omaehtoisesti..!! Voitteko kuvitella?
Sitä myös ihmettelen, että miksi hän välillä on niin mukava ja näyttää nauttivan seurastani (tunnen toki hänet niin hyvin, että näen hänellä olevam oikeasti mukavaa), mutta jo seuraava kohtaaminen/yhteydenotto hänen kanssaan on yhtä helvettiä......Minusta se käytös on omituista ja puhuisi sen puolesta, että tunteita vielä olisi, mutta enpä mene vannomaan....Niin ekanakin tuossa edellisessä väärä vuosiluku nicissä....mutta siis sama henkilö täällä.
Mistä se kertoo tilanteessamme, että hänn ei halua hoitaa yhteisiä asioitamme (esim. lainat) ja yhteisten tavaroiden (arvotavaroiden) myyntiä, eikä myöskään lukuisista kehoituksista holimatta ole hakenut kaikkea henkilökohtaista omaisuuttaan luotani pois, vaikka kuulemma haluaa ne itselleen....Edelleen siitäkin ymmällä!! ja jos kysyn häneltä em. asioista vaikkapa tekstarilla, saan ääliömäisesti laittaa vaikka 5 tekstaria ennenkuin saattaa jotain vastata....Mieheni on siis aikaisemmin ennen viime syksynä alkanutta masennusta ja työstressiä (mukana myös jonkinasteinen sosiaalisten tilanteiden pelko ja paniikkihäiriö) ollut hyvin asiallinen, sosiaalinen ja hyvin rehti ja fiksu tyyppi...siksi olen todella äimän käkenä ja tietenkin kovin kovin surullinen, sillä itse rakastan häntä ylitse kaiken - edelleen. - särkynytsydän75
jätetyksi tullut kirjoitti:
Avomieheni jätti minut yllättäen melkein kymmenen vuoden jälkeen ja se tuli minulle täydellisenä shokkina. Maailman mukavin mies olikin yhtäkkiä kylmä, kova ja etäinen. Soitin hänelle vain muutaman kerran eron jälkeen asiasta ja asiallisesti, mutta hän sai raivokohtauksia aivan pienistä ja kummallisistakin asioista. Toivoin ja pyysin häntä palaamaan, mutta hän kieltäytyi jyrkästi.
Päätin, etten enää pidä häneen mitään yhteyttä. Ex kuitenkin ottaa yhteyttä säännöllisesti kerran viikossa ja hän vain ilmoittaa, että tulee käymään. Käydessään hän on hirveän varautunut ja vaivautunut ja valmis suuttumaan melkein mistä vain. En ollenkaan tajua hänen käytöstään. Raivoilunsa jälkeen hän kuitenkin soittaa AINA seuraavana päivänä ja on taas se maailman mukavin mies, jonka kanssa ennen olin. Itse tulkitsen häntä niin, että ex ei kuitenkaan lopullisesti halua jostain syystä minua suututtaa tai kokonaan katkaista välejä. Liian kauan tulkitsin, että ehkäpä hän kuitenkin palaa. Enää en sitä jaksa toivoa.
Toisen ihmisen ajatuksia on vaikea tulkita, mutta joku kumma ap kirjoittajan ja minun miehelleni tuli. Minunkin mieheni ilmoitti ettei enää rakasta. Paria kuukautta myöhemmin kysyin häneltä, miten se rakkaus niin vain loppui ja ex mutisi vaivautuneesti, ettei se rakkaus kai nyt ihan niin loppunutkaan, kun on kauan toista rakastanut ym. En oikein päässyt selville hänen ajatuskiemuroistaan, mutta jotenkin eksyksissä mies on. Mitenkään onnelliselta hän ei vieläkään vaikuta, mutta keskustelemaan häntä ei asiasta mitenkään syvällisemmin vieläkään saa. Minun seurassani hän on todella vaivautunut, eikä koskaan katso minua silmiin tai edes kasvoihin. Toista naista ei kuvioissa ole, mutta tuntuu siltä, että jotakin hän häpeää. Minusta kaikkien asioiden piti olla kunnossa. Hänen käytöksensä on todella outoa ja ihmettelen, miksi hän haluaa tavata minua, jos se saa hänen olonsa niin vaivautuneeksi?
Olen sitä mieltä, että toista ei voi väkisin pitää, vaikka kovasti olisinkin halunnut, ja lopputuloksena oli jättäminen, vaikka sen syy ei olekkaan selvillä. Olisi reilua kertoa pitkäaikaiselle kumppanilleen, miksi päätöksensä teki, mutta yritetty on ja laihoin tuloksin. Se on todella ikävää ja pettymyt on ollut valtaisa. Voimia alkuperäiselle kirjoittajalle!Voimia myös sulle! Tarinamme kuulostavat ikävä kyllä hyvin samanlaisille :(
- kerran jättänyt
särkynytsydän75 kirjoitti:
Niin ekanakin tuossa edellisessä väärä vuosiluku nicissä....mutta siis sama henkilö täällä.
Mistä se kertoo tilanteessamme, että hänn ei halua hoitaa yhteisiä asioitamme (esim. lainat) ja yhteisten tavaroiden (arvotavaroiden) myyntiä, eikä myöskään lukuisista kehoituksista holimatta ole hakenut kaikkea henkilökohtaista omaisuuttaan luotani pois, vaikka kuulemma haluaa ne itselleen....Edelleen siitäkin ymmällä!! ja jos kysyn häneltä em. asioista vaikkapa tekstarilla, saan ääliömäisesti laittaa vaikka 5 tekstaria ennenkuin saattaa jotain vastata....Mieheni on siis aikaisemmin ennen viime syksynä alkanutta masennusta ja työstressiä (mukana myös jonkinasteinen sosiaalisten tilanteiden pelko ja paniikkihäiriö) ollut hyvin asiallinen, sosiaalinen ja hyvin rehti ja fiksu tyyppi...siksi olen todella äimän käkenä ja tietenkin kovin kovin surullinen, sillä itse rakastan häntä ylitse kaiken - edelleen.Ei ne tunteet niin nopeasti kuole, ennemmin kyseessä on silloin se, että on epätoivoisesti yrittänyt pitää yllä vallitsevaa tilannetta ja edetä suunnitelmien mukaan, kunnes sitten jossain vaiheessa tajuaa olevansa umpikujassa, josta on päästävä ulos keinolla millä hyvänsä.
Masennus ja paniikkihäiriö tietysti pahentaa tilannetta, kun silloin ei välttämättä osaa ajatella asioita järkevästi ja kaiken entisen jättäminen ja uudelleen alusta aloittaminen on todella houkutteleva vaihtoehto (tästäkin on omaa kokemusta). Toiset suunnittelee tuollaisessa vaiheessa itsemurhaa, joten tilanteenne on siinä mielessä parempi, että lähteminen on kuitenkin vähemmän lopullinen ratkaisu.
Tuosta yhteisten asioiden hoidosta ja miehen tavaroista vielä. Mikset hoitaisi asioita itse? Voit esim. pakata tavarat itse ja käskeä (ei pyytää) miehen hakemaan ne pois. Ilmoita aika ja paikka, josta mies voi tavarat hakea ja sano, ettet ala niitä varastoimaan omassa kodissasi. Tuo saattaa saada miehen tajuamaan mitä on tekemässä ja ajattelemaan asiaa tai se voi myös epäonnistua ja mies hakee tavarat pois olettaen, että sinäkin haluat eroa. Toisaalta, kuten Mauri Sariola sanoi, "parempi kertarutina kuin ainainen kitinä" eli jos mies on mennäkseen, on parempi hoitaa ero kerralla eikä vitkutella toivoen, että toinen muuttaa mielensä. - Marielle82
Ihan niinku mun parisuhde muutama vuosi sitten!
Jätin hänet, koska riitelimme koko ajan joka asiasta. Hän näytti olevan elämäämme tyytyväinen, kun mä olin onneton. Ihan yhtä-äkkiä yllättäen en häntä jättänyt, 2 VUOTTA yritin hyvällä saada viestiä perille, ettei tämä toimi. Hän ei uskonut tai alkoi itkemään. Jäin siis säälistä ja yritin parantaa yhteistä elämää. Lopulta olin niin onneton ja vihainen että repäisin itteni väkisin irti ja siinä vaiheessa räjähti.
Hän koitti koko ajan saada mua takaisin, höpötti kuinka oli ikävä, koko ajan kylään tulossa itkeä tirauttamaan kun sillä keinon sai mut aina aisoihin. Ninpä päätin olla puhumatta koko asiasta ja välttelin häntä parhaani mukaan. Olin todella töykeä ja kylmä tai sain kauhean raivarin. Juuri siksi että viesti menis perille, että parisuhteessa en halua enää olla. Kadun nyt että olin sellainen, koska hän on mulle tosi katkera, mutta muuta vaihtoehtoa ei siihen aikaan näyttänyt olevan.
Kun toinen ihminen on ollu sun elämässä 5 vuotta ni se on jo lähtemätön osa sun sielua. Halusin pitää ainakin siedettävät välit koska myös onnellisia muistoja oli, hän oli huumorintajuinen ja meillä oli hauskaa. Se oli kuitenkin mahdotonta, koska toinen otti ystävällisyyden heti toivona takaisinotosta.
Vuoden se jaksoi jankuttaa, ennen kuin antoi periksi ja jatkoi elämäänsä. Luulen että nykyään hän on kiitollinen siitä että erottiin. Missään väleissä ei olla mutta olen kuullut että hänellä on uus tyttöystävä ja ovat onnellisia. Todella mahtava juttu, koska hän oli hyvä mies ja kumppani, vaan ei mulle. Jos hän on onnellinen ni minäki voin olla asioiden laitaan tyytyväinen.
Että tämmönen tarina. Alkuperäisen kirjottajan jutussa on kuitenkin mun mielestä jotain mätää. Ehkä hän tuli järkiinsä ennen avioliittoa, mikä teidän suhteenne ja hänen tunteiden laita on. Parempi ennemmin ku myöhemmin... toivotan sulle onnea. Oireet näyttää samalta ku mulla että väleissä haluaa pysyä mutta vasta sitten ku sun ikävä on kaikonnu ja osaat suhtautua asiaan normaalisti. Tsemppiä, asiat järjestyy AINA :)
- Airina
Minulle muutama vuosi sitten juuri noin.
Mies jätti yllättäen, vaikka vielä samana päivänä vannoi rakkauttaan. Näimme eronkin jälkeen joka päivä, koska olimme samassa työpaikassa töissä. Hänkin sanoi, että ei yhtäkkiä rakastakaan minua. Ja juuri sen itse huomasi.
Töissä ei henkilökohtaisista asioista ikinä puhuttu. Siellä hän oli asiallinen ja iloinen, kertoi vitsejä ja oli ihan kuin ei oltais ikinä yhdessä oltukaan.
Tosin välillä kun yhtäkkiä katsoin häneen, huomasin kaipaavan katseen ja surun hänen silmissää, joka saman tien häipyi kun hän huomasi katseeni. Yritti näytellä kylmää, mutta mielestäni siinä onnistumatta. Kun soiteltiin tavaroiden palauttamisesta, mies oli todella tyly. Käyttäytyi, kuin puheluni häiritsisivät elämäänsä.
Muutaman viikon eron jälkeen hän pyysi mut palaamaan luokseen. Halusin ensin jutella asioista, ja saada selvyyttä, minkä takia hän minut ylipäänsä jätti ja käyttäytyi niin tylysti. Hän selitti sen sillä, että halusi minun kokeilevan elää omaa elämääni, ilman häntä. Hänestä kun tuntui, että mä tuhlaan elämääni hänen kanssaan. Ja kylmyydellä yritti ajaa minut luotaan pois. Ilmeisesti huono itsetunto sai hänet ajattelemaan tuollaisia.
Palasin sitten hänen luokseen. Nyt yritän parhaani mukaan parantaa hänen itsetuntoaan. Kehun mahdollisimman paljon, mutta syystä.
Minulle tuli mieleen, että voisiko miehesi käyttäytyminen tosiaankin johtua lääkkeistä tai sitten ura on hänelle todella tärkeä, tärkeämpi kuin rakkaus?
Entä jos yrität kirjoittaa vaikka sähköpostia, ja kertoa mitä käyt nyt läpi? Jospa hänen sydämensä sulaa...
Voimia sinulle! ja kaikille jätetyille!- dont..
voi sinua...parempi lähteä...ei suhde enää palaa ennalleen.
- Airina
dont.. kirjoitti:
voi sinua...parempi lähteä...ei suhde enää palaa ennalleen.
ja suhteemme on nyt kunnossa
- särkynytsydän75
Sen seksikerran jälkeen mä olen pidellyt enemmin matalaa profiilia, mutta tämä exäni meni aivan pois tolaltaan. Siis ei suostu edes moikkaamaan (taas eilen törmättiin harrastusten parissa) ja ei edes siis tervehdi edelleenkään!!
Lisäksi meillä on siis edelleen auki yhteisten aioiden hoidot. Nyt alkaisi olla akuutti aika hoitaa eräs pankkiasia alta ja nimenomaan siinä minä joudun hänelle maksamaan eli olisi HÄNEN intressi hoitaa asia, MUTTA eilen laitoin tekstaria ja emailiä ja jopa yritin kerran soittaa...ei MITÄÄN vastausta!! Olen aivan kypsä ja ihmeissään.
Ei minusta tuollainen käytös nyt ihan normaalia ole, vaikkakin olen ollut se takaisinkaipaaja, niin kuitenkaan en ole mitenkään liiemmin roikkunut hänessä. Joku raja pitäisi olla ja kyllä tämä minusta itsestänikin vaikuttaa aika hämärälle ja oudolle....Olen niin maassa:((
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2004373
Kamalaa! Ketä tappoi vanhempansa Huittisissa? Ketkä tapettiin?
Kamalaa! Ketä tappoi vanhempansa Huittisissa? Ketkä tapettiin? Shokki!422026- 631703
Ymmärrätköhän nainen
Etten halua että ottaisit sitä suuhusi. Minusta se on ällöttävää, vaikka kivalta se kai tuntuisi, mutta vain minusta. Mi1331363Martina on käynyt puhumassa viisauksia
Iltalehden artikkelissa Martinan viisaudet.3581337Ajattelen sinua iltaisin, aamulla, päivittäin
Ehkä siinä jo pientä vinkkiä. Oot jäänyt pahasti mieleen. Sun katse on niin syvä ja oot niin lempeä. Hyvä olla sun kanss93969SDP:läinen lähettiläs Titta Maja-Luoto RAIVOAA lähetystössä -?
SDP:n puolueen Maja-Luoto on Portugalissa noussut Median otsikoihin, koska RAIVOAA työntekijöille ja pitää Heitä lähinnä26933Mitä alkoholijuomaa on myyty sekä Linda Lampeniuksen että Matti Nykäsen nimellä? Testaa tietosi!
Mikähän alkoholijuoma se mahtoi olla…? Tule pelaamaan kivaa Testerin Juomavisaa! Kuinka monta saat oikein? Tästä pääse10899Sinkkujen lapset ja kesäloman pituus
Tuli mieleeni kysyä oletteko huolissanne lasten ja nuorten tulevaisuudesta, tai siitä mitä he nyt joutuvat kokemaan yhte170818Voiko vauva uskoa ?
Lohkoissa väitetään ettei vauva voi uskoa. Tässä näet vauvan uskon. https://youtube.com/shorts/QhFbPSdjpnA?si=Zb2BCRST9186706