jotka istumme iltaa, ja mietimme sitä miksi olemme olemassa? Samalla voi miettiä mikä on elämisen syvin olemus, vai onko sitä? No onhan se jokin mikä pitää elämän lankoja käsissä, mut miksi siitä ohuesta langasta jotkut haluavat luopua liian aikaisin, jopa oman käden kautta. Karseita ajatuksi näin lauantai iltana mielessä, mutta kun totuuttakin on katsottava silmiin, edes joskus!
KAIKILLE meille
Ajankulu
14398
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
elämällä joku tarkotus on, me ei vaan sitä ymmärretä...vaikka kyllä sitä välillä ihmettelee että miks just minä oon tänne maailmaan syntyny, sattumaltako vai oisko silläki joku tarkotus, ehkä meillä jokaisella on joku tehtävä täällä maan päällä..kukapa ton tietää..:)
tuleeko edes tää, kun ilmottaa, et olet jo lähettänyt samanlaisen viestin???? Ei päästä läpi kannaottoja!
tässä on joutunut katsomaan silmiin ... Se syvin tarkoitus viel ratkaisematta..Vaikka sitä elämäntarkoitusta ei ikinä löytyisikään..on vain pakko, jos haluaa elää hyväksyä tosiasiat...Juuri tässä vaiheessa monille...liian monille se omakäsi käy mielessä...pelastajana!(ei vain mielessä..:o(....)
PUNAINEN ELÄMÄNLANKA? VARPUNEN
elämälanka on monelle se mikä saa sen keston katkeemaan, vaikka ei tahtoskaan.On vain elettävä. Mulle tuttavan lapsi teki sen mitä kukan ei koskaan toivo omalle kohdalleen, mutta kun sitä ei peruttua.
mutta se kun on nykyisin niin yleistä!
yleistyy. Valitettavasti.
Minä olen tehnyt joskus yläasteaikanani tutkielman itsemurhista. Olin aikoinaan sitä mieltä, että hengen itseltään riistäminen on typerintä mitä voinee itselleen tehdä! Vaan enpä ole enää!
Minäkin olen nykyisin valmis riistämään itseltäni hengen. Minulta on elämänhalu mennyt sen myötä kun vammauduin aikoinaan! Minulla EI OLE enää mitään tehtävää tai syytä olla täällä!
Toki tiedän, että mielipiteeni on rankka ja joku jäisi ehkä hetkeksi kaipaamaan. Sellaista se kuitenkin on, elämä. Se jatkuu, vaikka minä siitä luopuisinkin.
Ymmärrän kyllä kirjoittajaa, sillä käsittääkseni tämä elämän jättänyt henkilö oli vielä aika nuori?!
Joo-joo, nuori olen vielä minäkin, MUTTA minä olen ihminen, joka luetaan nykyisin kakkosluokkaan! Minusta ei ole mitään virkaa täällä enää. Olen hyödytön, sillä en voi tehdä eräistä syistä johtuen töitä. Lisäksi kulutan niitten rahoja, ketä täällä pärjäisi omin avuin. He joutuvat kustantamaan minunkin elinkustannuksiani ja sairaalakulujaan verorahoissaan.
Miksi siis en saisi lopettaa päiviäni?
Ainoa ongelma tässä vain on se, että olen ihmisenä liian vahva! En pysty siihen, ainakaan vielä. =/
kulua ja ole sitä mitä haluat! Älä ota ohjaimia omiin käsiisi, sillä sen seuraussaattaisi olla vielä pahemoi kuin nyt! Pahalle tuntuu heidän puolestaan, jotka jäivät, tietämättä syytä, miksi näin kävi?!
ajattele! Tai tietenkin sitä ajattelee niinkuin ajattelee, meillä kaikilla on joku asia jonka takia vois vaikka riistää itteltänsä hengen mutta sitä ei kumminkaan tee, ei tää elämä ole helppoo kellekkään olipa sitten vammanen tai ns. terve. Itse sain tietää pari vuotta sitten että mulla on syöpä enkä tiedä että kuin kauan tässä elonpäiviä enään on.. mutta olen oppinut elämään päivä kerrallaan..sinuun verraten mää oon jo vanha, voisin vaikka olla sun äiti, mutta elämä on sellasta mitä se on, kaikki pitää vaan hyväksyä olipa se mitä tahansa..
Mä toki tiedän, että muillakin on ongelmia jne, mutta haluaisin painottaa, että MÄ EN OLE VAMMAINEN siinä kuin sinä tai kuka muu tahansa! Tusjkin sinäkään haluaisit, että sua ruvettaisiin vammaiseksi haukkumaan, jos vammautuisit toisten syyn takia?!
Ja kuka meistä ei olisi jollain tavoin vammainen?! Jos ei se ole näkyvää niin näkymättömissä sitten.
Enkä ole sanonut, että mitään tekisin, vielä!
Elämä jatkukoon toistaiseksi!
Tiedän sen, sillä yksi mun kaveri makaa koomassa sairaalassa. Hänkin yritti tehdä itsarin ja vain tavallaan onnistui!
Syy/seuraus tästä vammastani on myös se, että mä en jaksa tällä tasolla enää välittää itsestäni! Tästä vammasta nimittäin on tullut sellaisia lisäseurauksia, mitä kukaan ei pysty edes kuvittelemaan! Enkä niitä tässä rupea "koko kansalle" kertoilemaankaan. :|
että elämäon itseisarvoisesti arvokasta, ei siinä muita mittareita pidä käyttää...
Sinällään jokainen toki päättää omasta elämästään loppupeleissä mutta tästä ainoasta luopuminen siksi että maksaa liikaa on miusta väärä peruste.
Jos olisin minkään sortin uskovainen sanoisin että kaikilla meillä on tarkoituksemme mutta kun en ole niin sanon että meidän tarkoituksemme on aikamme täällä rimpuilla ja käyttää se aika miten taidamme.
Tiedän miltä tuntuu kun on olo ettei elämässä ole mitään, pelkkää mustuutta mutta koskaan en vakavissani täältä vapaaehtoisesti lähtisi. Sitä kun on mahdoton takaisin tulla jos mieli muuttuukin :(
sanoi rakastettuni, kun esitin kysymyksen muotoiltuna hänelle.