Kuolemanjälkeisestä elämästä on monenmoista teoriaa ja uskomusta, ehkä vahvimpana kaikista uskonto.
Uskonto on hyvä asia, se "selittää" sen mitä tiede ei pysty vielä selittämään ja antaa ihmisille jotain mihin turvautua vaikeina aikoina, mutta unskonto ei ole kuitenkaan kuin teoria muiden joukossa, joka on saanut turhankin paljon kannatusta johtuen siitä, että se ennen oli ainut ja kaiken selittävä teoria, jonka historian epävarmat ja heikkomieliset ottivat omakseen ja unskoivat sen totena kun muuta parempaa selitystä ei ollut.
Koska ajan kuluessa uskonto on saanut paljon kannatusta se on siten säilynyt tähän päivään asti, eikä siitä enää osata luopua.
Mutta kuten sanoin unskonto pitää omalta osaltaan ihmiset tyytyväisenä, maailma voisi olla sekasortoisempi ilman sitä kuin jo on.
Uskonto antaa meille sielun, koska ajattelemme, että täytyyhän jotain olla kuoleman kälkeen, eikö täydykin?
Väärin, ei kuoleman jälkeen tarvi, eikä todennäköisesti olekaan mitään.
Ihminen on liian tietoinen itsestään ja muista, ettei kykene ajattelemaan millaista voisi olla olemattomuus, mutta kun ajattelee kunnolla niin miksi emme voisi vain lakata olemasta.
Otetaan esimerkki... Mitä jos jonain päivänä ihminen kehittää tekoälyn, joka kykenee ajattelemaan kuin ihminen, onko sillä sielua? Mitä jos katkaisemme virran, mitä sille tapahtuu?
Kaikki varmaan voi olla yhtämieltä siitä, että se vain sammuu, lakkaa olemasta kunnes se taas käynnistetään, mutta eihän ihminen eroa kyseisestä tekoälystä periaatteeltaan, mekin olemme vain mekanismi.
Siinä missä tekoäly toimii sähköllä johtimissa ja komponenteissa, meidänkin ajatukset ja tunteet syntyvät avoissa, jotka toimivat sähköimpulsseilla, onpa jopa löydetty jo alueita avoista joissa esim. pelko muodostuu.
Tässä vaiheessa voisi miettiä mikä sitten on se oikea teoria aiheesta, se ei selviä vasta kun saadaan pitävää todistetta suuntaan tai toiseen, mutta ennen sitä voisi tarkastella ehkä kaikkien aikojen viisainta toteamusta, jonka esitti filosofi Wilhelm Von Ockham latinaksi
"entia non sunt multiplicanda praeter necessitatem",
joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa, että ilmiöitä selittävien tekijöiden määrän tulee olla mahdollisimman vähäinen.
Eli toisin sanoen yksinkertaisin teoria on yleensä se oikea.
Jokainen voi tietysti omalla kohdallaan miettiä mikä se yksinkertaisin teoria sitte on, mutta varmasti monet voi myöntää, että uskonto ei todellakaan selitä mitään yksinkertaisesti saatika uskottavasti, kuten esimerkiksi se että ihmiset ovat vain niin tottuneita tiedostamaan, että eivät voi kuvitella katoavansa ja/tai eivät edes halua hyväksyä sitä.
Siinäpä minun näkemykseni asiasta, sain heitettyä omankin lusikan soppaan ja oi kuinka kiva soppa tämä onkaan :D
Uskonto on hyvä asia, se "selittää" sen mitä tiede ei pysty vielä selittämään ja antaa ihmisille jotain mihin turvautua vaikeina aikoina, mutta unskonto ei ole kuitenkaan kuin teoria muiden joukossa, joka on saanut turhankin paljon kannatusta johtuen siitä, että se ennen oli ainut ja kaiken selittävä teoria, jonka historian epävarmat ja heikkomieliset ottivat omakseen ja unskoivat sen totena kun muuta parempaa selitystä ei ollut.
Koska ajan kuluessa uskonto on saanut paljon kannatusta se on siten säilynyt tähän päivään asti, eikä siitä enää osata luopua.
Mutta kuten sanoin unskonto pitää omalta osaltaan ihmiset tyytyväisenä, maailma voisi olla sekasortoisempi ilman sitä kuin jo on.
Uskonto antaa meille sielun, koska ajattelemme, että täytyyhän jotain olla kuoleman kälkeen, eikö täydykin?
Väärin, ei kuoleman jälkeen tarvi, eikä todennäköisesti olekaan mitään.
Ihminen on liian tietoinen itsestään ja muista, ettei kykene ajattelemaan millaista voisi olla olemattomuus, mutta kun ajattelee kunnolla niin miksi emme voisi vain lakata olemasta.
Otetaan esimerkki... Mitä jos jonain päivänä ihminen kehittää tekoälyn, joka kykenee ajattelemaan kuin ihminen, onko sillä sielua? Mitä jos katkaisemme virran, mitä sille tapahtuu?
Kaikki varmaan voi olla yhtämieltä siitä, että se vain sammuu, lakkaa olemasta kunnes se taas käynnistetään, mutta eihän ihminen eroa kyseisestä tekoälystä periaatteeltaan, mekin olemme vain mekanismi.
Siinä missä tekoäly toimii sähköllä johtimissa ja komponenteissa, meidänkin ajatukset ja tunteet syntyvät avoissa, jotka toimivat sähköimpulsseilla, onpa jopa löydetty jo alueita avoista joissa esim. pelko muodostuu.
Tässä vaiheessa voisi miettiä mikä sitten on se oikea teoria aiheesta, se ei selviä vasta kun saadaan pitävää todistetta suuntaan tai toiseen, mutta ennen sitä voisi tarkastella ehkä kaikkien aikojen viisainta toteamusta, jonka esitti filosofi Wilhelm Von Ockham latinaksi
"entia non sunt multiplicanda praeter necessitatem",
joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa, että ilmiöitä selittävien tekijöiden määrän tulee olla mahdollisimman vähäinen.
Eli toisin sanoen yksinkertaisin teoria on yleensä se oikea.
Jokainen voi tietysti omalla kohdallaan miettiä mikä se yksinkertaisin teoria sitte on, mutta varmasti monet voi myöntää, että uskonto ei todellakaan selitä mitään yksinkertaisesti saatika uskottavasti, kuten esimerkiksi se että ihmiset ovat vain niin tottuneita tiedostamaan, että eivät voi kuvitella katoavansa ja/tai eivät edes halua hyväksyä sitä.
Siinäpä minun näkemykseni asiasta, sain heitettyä omankin lusikan soppaan ja oi kuinka kiva soppa tämä onkaan :D
Vastaukset 25
Vanhimmat
voi myös käyttää väärin. "Kumpi on yksinkertaisempi selitys: se, että kuussa todella käytiin 1960- ja 1970-luvuilla, vai se, että kuukävelyt ja avaruusmatkat olivat pelkkää lavastettua televisioteatteria?"
Yksinkertaisinta on uskoa, että avaruusmatkat ja kuukävelyt olivat pelkkää feikkiä. Varsinkin ne, jotka eivät itse ole eläneet vielä silloin, kun avaruusmatkat tehtiin, ovat kaikkein taipuvaisimpia uskomaan avaruusmatkat pelkäksi lavastetuksi petokseksi.
Olen itse jo kuollut yhden kerran ja minut on elvytetty. Olen sen jälkeen tutkinut asioita - niin uskonnon, aivotutkimuksen, solubiologian kuin monen muunkin asian kantilta, ja lukenut asiasta hyvin paljon. Tilanne on se, että mikäli materialistinen monismi (luonnontieteiden virallinen paradigma) olisi totta, mitään kuolemakokiemuksia ei pitäisi olla olemassakaan. Silti minulla oli ja kohtasin Jumalan. Näitä kokemuksia on maailmalla taatusti tuhansia, ja lisää tulee joka päivä - sitä mukaa, kun sairaalateknologia kehittyy ja yhä useampia kliinisesti kuolleita kyetään elvyttämään.
Vastaus tuohon tekoälykysymykseesi on, että sielu kykenee kiinnittymään mihin tahansa sellaiseen sovellusalustaan, joka on sille riittävän kehittynyt ja jossa on riittävästi tietojenkäsittelykapasiteettia. Tällä hetkellä käsktys, jonka mukaan aivot eivät kehitä tajuntaa eivätkä tietoisuutta, vaan aivot ovat vain tietoisuuden käyttöliittymä materiaan, on kaikkein vahvimmilla, mikäli Occamin partaveitseen on uskominen.
Ei kuolemankokemukset todista mitään.
Se on helposti selitettävissä sillä, että mielemme näyttää meille juuri sitä mitä haluamme nähdä.
Esim. tutkimuksissa kohinassa on erotettu sanoja kun ne on ensin sanottu tutkittavalle henkilölle vaikka sielä ei mitään ole puhuttukaan, samoin myös kuolemankokemuksissa.
Ihmisille on kautta aikain sanottu, että kun kuolee näkyy valkoista valoa jne.
Kuolemankokemus on hallusinaatio/uni joka tapahtuu tajuttomuuden ja aivojensulkeutumisen välillä tai kun ollaan toipumassa tällaisesta väliaikaisesta kuolemasta.
Jos kuolemankokemus todella olisi taivaanporteilla käynti niin miksi vain pieni osa ihmisistä kokee sen? miksi ei kaikki, jotka kuolevat ja sitten elvytetään?
Tämä myös nostaa esille mielenkiintoisen kysymyksen syväjäädytyksestä.
Eräässä kokeessa koiraa pietettiin n. 3 tuntia kuolleena ja herätettiin sitten henkiin, tutkijoiden mukaan tämä voitaisiin tehdä myös ihmiselle ja jopa kauemmaksikin aikaa.
Mitä silloin tapahtuisi jos ihminen ylittäisikin tämä kohdan sielä portilla mistä ei ole paluuta ja sen jälkeen herätettäisiin henkiin?
Ja vielä tuosta Occamin partaveitsestä.
Sitä todellakin voi käyttää väärin, siitäkin voi monesti kiistellä, että missä sitä pitäisi käyttää, mutta yleensä mitä suurempi ero yksinkertaisen ja monimutkaisen teorian välillä sitä todennäköisemmin yksinkertainen on oikea.
Tämä osoittaa sen, että esimerkkisi kuussa käymisestä on huono, koska siinä molemmat vaihtoehdot ovat melko yksinkertaisia, jolloin väärinkäytön vaara kasvaa.
Mutta unskonnon ja yksinkertaisen toteamuksen, että mitään ei tapahdu kun kuolemme, välillä on mielestäni vähän suurempia eroavaisuuksia.
>>Ei kuolemankokemukset todista mitään.>Se on helposti selitettävissä sillä, että mielemme näyttää meille juuri sitä mitä haluamme nähdä.>Esim. tutkimuksissa kohinassa on erotettu sanoja kun ne on ensin sanottu tutkittavalle henkilölle vaikka sielä ei mitään ole puhuttukaan, samoin myös kuolemankokemuksissa.> Ihmisille on kautta aikain sanottu, että kun kuolee näkyy valkoista valoa jne. >Kuolemankokemus on hallusinaatio/uni joka tapahtuu tajuttomuuden ja aivojensulkeutumisen välillä tai kun ollaan toipumassa tällaisesta väliaikaisesta kuolemasta>Jos kuolemankokemus todella olisi taivaanporteilla käynti niin miksi vain pieni osa ihmisistä kokee sen?>Eräässä kokeessa koiraa pietettiin n. 3 tuntia kuolleena ja herätettiin sitten henkiin, tutkijoiden mukaan tämä voitaisiin tehdä myös ihmiselle ja jopa kauemmaksikin aikaa. Mitä silloin tapahtuisi jos ihminen ylittäisikin tämä kohdan sielä portilla mistä ei ole paluuta ja sen jälkeen herätettäisiin henkiin?>Ja vielä tuosta Occamin partaveitsestä.
Sitä todellakin voi käyttää väärin, siitäkin voi monesti kiistellä, että missä sitä pitäisi käyttää, mutta yleensä mitä suurempi ero yksinkertaisen ja monimutkaisen teorian välillä sitä todennäköisemmin yksinkertainen on oikea.
Tuo linkki oli kyllä mielenkiintoinen ja pistää miettimään, tosin herää epäilys siitä kuinka todenmukainen se on ja onko mahdollista, että ihmisen aivot niinkin rankan kokemuksen jälkeen kehittävät muistiin asioita, joita ei oikeasti ole edes kokenut, joka voisi olla selitys siinä tapauksessa kun kuolema on ollut hyvin äkillinen ja potilaan EEG näyttänyt tasaista heräämiseen saakka.
Tutkin asiaa vähän syvällisemmin tässä kun ehdin.
>>Eli siis kuukävelyt olivat pelkkää televisioteatteria?
En sitä sanonut, vaan sanoin, että tässä kuukävely tapauksessa Occamin partaveistä käyttäen voi saada väärän lopputuloksen todennäköisemmin kuin tapauksessa, jossa verrataan kahta teoriaa, joista toinen on huomattavasti yksinkertaisempi kuin toinen.
En tiedä muista, mutta minusta kuussa käyminen on hyvinkin yksinkertaista.
>>Milläpä todistat, että ihminen todella on käynyt kuussa eivätkä kuukävelyt olleet vain pelkkä lavastettu TV-teatteri? Occamin partaveistä soveltaen ne olivat pelkkää stiiknafuuliaa.
tällaisessa tapauksessa missä molemmat teoriat ovat selitettävissä tieteen keinoin ei edes tulisi käyttää Occamin partaveistä.
Enpä ole hiomakivestä kuullut, mutta se ei olisi edes soveltunut millään lailla tähän ongelmaan.
Kuolemanjälkeisen elämän teoria on kyllä monimutkaisempi, mutta se ei selitä mitään paremmin eikä täydellisesti, ainoastaan monimutkaisemmin.
Mielestäni kuolemakokemukset muodostavat eräänlaisen sillan luonnontieteiden ja teologian välille. Koska kaikki yritykset selittää niitä materialistisesti ovat epäonnistuneet, ja Occamin partaveitsen mukaan nyt tällä hetkellä dualistinen teoria (= on olemassa erillinen materia ja sielu) aiheuttaa vähemmän teorian ulkopuolisia todistamattomia olettamuksia kuin yrittää selittää materialistisesti sitä, miten tietoisuutta voi olla olemassa silloin, kun EEG näyttää suoraa viivaa (kaiken järjen mukaan sen pitäisi olla mahdotonta). Siksi mielekkäintä olisi nyt tutkia kuolemakokemuksia dualistisista lähtökohdista.
Yksi mielenkiintoisimpia teorioita on van Lommelin 2001 esiintuoma teoria, jonka mukaan ihmisaivot olisivatkin vain universaalin tietoisuuden käyttöliittymä materiaan - samalla tavoin kuin tietokone itsessään ei luo tietoa, vaan on käyttöliittymä niin binääritasolle kuin verkotettuna Internetiin. Near-death.com:issa on lisää tästä teoriasta, ja sen mukaan kyse olisi ns. omega-piste -teorian sovelluksesta: tietoisuus sijaitsisi itse maailmankaikkeuden rakenteessa, kvanttitasolla, ja se reagoisi materiaan aivojen hermosolujen ja niiden mikrotubuluksien kautta. Tämän teorian mukaan kvanttikoherenssi pitäisi tietoisuuden koossa, eikä se tuhoutuisi materiaalisen käyttöliittymän tuhoutuessa kuolemassa.
Minulle yksi järkyttävimpiä havaintoja oli, ettei tuonpuoleisessa ole lainkaan aikaa. Järkyttävä siksi, että olin aikoinaan tullut täsmälleen samaan tulokseen termodynamiikan II laista: aika on entropian gradientti, ja ilmaisee entropian kasvun suunnan. Entropiaa puolestaan on vain systeemissä, jossa on hiukkasia, eli aika (ja sitämyötä entropia) on yksi materian ominaisuus. Systeemissä, jossa ei ole materiaa, ei myöskään ole aikaa. Siksi ei ole mielekästä puhua "ajasta ennen Big Bangia", sillä alkuräjähdys ("Tulkon valkeus!!") loi, paitsi materian, myös ajan. Maailmankaikkeutemme sai alkunsa singulariteetista, ja singulariteetissa, jollainen sijaitsee esimerkiksi mustien aukkojen keskipisteessä, ei ole lainkaan aikaa.
Tutkittaessa kuolemakokemuksia on tärkeää, ettei hirttäydytä mihinkään uskontoon ja sen käsityksiin. Eri uskonnot ovat vain hypoteeseja, tapoja selittää selittämätöntä ja approksimaatioita. Puhun Jumalasta, koska se on omalle kulttuurillemme lähin käsite. Yhtä hyvin voisin puhua buddhalaisittain Atmanista - eri sanat ovat vain nimilappuja käsitteelle, joka ei meille materiassa eläville ole tuttu. Samoin on yhdentekevää, puhunko kristillisittäin taivaasta, juutalaisittain paratiisista, buddhalaisittain nirvanasta vaiko vaikka wican termein kesämaasta. Kuitenkin minulle selvisi, että tuonpuoleinen on oikea kotimme ja olemme täällä materiassa vain käymässä. Olemme jokainen pieni pala Jumalaa, ja palaamme kuoltuamme sinne takaisin. Egomme kyllä on kuolevainen ja tuhoutuu kuolemassa. tässä suhteessa niin kristinusko, buddhalaisuus kuin materialismikin ovat kaikki oikeassa.
On täsmälleen yksi asia, josta voin olla varma. Jumala on Rakkaus. Ei niin, että rakkaus olisi vain yksi Jumalan attribuutti, vaan että Hän on Rakkaus - täysin rajaton, ehdoton ja kaikenkattava. Hän tietää ja tuntee meistä jokaisen henkilökohtaisesti - onhan hän meidät tehnyt ja antanut meille yksilöllisyytemme. Materia ja evoluutio puolestaan on antanut meille egon tätä maailmaa varten. Samoin se kirkkaus, jonka kohtasin, ei ollut fysikaalista valoa. Se oli paljon enemmän kuin pelkkä sähkömagneettinen säteily; se ei ollut vain valkoista, vaan siinä olivat yhtäaikaa kaikki mahdolliset värit - myös ne, jotka kykenemme sielumme silmin havaitsemaan mutta emme materiaalisin aivoin, kuten UV ja infrapuna. Siihen kirkkauteen verrattuna Aurinko oli kuin 60 watin lamppu, mutta Häneen katsomisensa ei tehnyt kipeää lainkaan.
Miksi olemme täällä? Mikä on elämän tarkoitus? Miksi tämä kaikki tuska ja kärsimys? Yllättävää kyllä, sain noihin kysymyksiin vastauksen. Tämä koko maailma ja sen ihmeet ovat Elämän Koulu. Olemme täällä materiaalisessa maailmassa oppimassa, kasvamassa ja kokemassa Taivaan Kotia varten. Olemme täällä kaikki vapaaehtoisina, ja tulimme tänne kokeaksemme, miltä tuntuu elää erossa tuosta kaikenkattavasta rakkaudesta, miltä tuntuu elää pelossa, kärsimyksessä ja tuskassa, ja miten voisimme itse luoda rakkautta maailmaan, joka ei sitä mitenkään tarjoa. On olemassa kaksi sääntöä, jotka ovat yhteisiä kaikille maailman tosille uskonnoille, ja ne ovat rakkauden kaksoiskäsky sekä kultainen sääntö. Ne eivät löydy ainoastaan kristinuskosta, vaan kaikista valideista uskonnoista. Elämän tarkoitus on kasvaa ihmisyydessä, oppia ja ennenkaikkea oppia rakastamaan. Niin Jumalaa, itseämme kuin lähimmäisiämmekin. Tämä maailma on paha, kova, julma ja kylmä paikka - ja niin sen pitää ollakin. Se on tehty sellaiseksi, jotta todella oppisimme kantapään kautta. Lopulta kaikki kyyneleemme kuitenkin pyyhitään pois.
Olen kurkkuani myöden täynnä tällä palstalla vierailevia "pillistä kiinni ja Raamatulla päähän" -saarnaajia, joilla ei ole sen enempää kokemusta kuin näkemystäkään asioista, ja jotka tunkevat kurkusta alas Raamatusta lukemiaan asioita - ja närkästyvät kovasti, jos heille todetaan, että ette ole tervetulleita tänne saarnaamaan. Todellisuudessa maailmankaikkeus ei ole oudompi kuin kuvitelemme - se on paljon oudompi kuin edes kykenemme kuvittelemaan. Samoin Taivaan Isä on paljon ihmeellisempi kuin mikään uskonto esittää. Mikäli dualistinen malli pitää paikkaansa, siinä on tulevaisuuden tutkijoille työsarkaa vuosisadoiksi eteenpäin!
Ainakaan itse en enää pelkää kuolemaa. Se on tässä maailmassa se vihoviimeinen seikkailu, ja toivon mukaan riemullinen kotiinpaluu tästä murheen alhosta takaisin Taivaan Isän luokse.
>>Siksi mielekkäintä olisi nyt tutkia kuolemakokemuksia dualistisista lähtökohdista.
Perehdyttyäni Van Lommelin teoriaan ja lukuisiin tapauksiin, joissa tietoisuus on säilynyt mahdotomissa olosuhteissa, uskomatonta kyllä, voin olla tästä kanssasi samaa mieltä, tietenkin, enhän voi muuta.
Aivot ovat tietoisuuden käyttöliittymä materiaan on todellakin paras vaihtoehto tällä hetkellä ja sillä voi selittää monia yliluonnollisia asioita, jotka sivuavat tätä asiaa läheltä ja vähän kauempaakin, mutta siinä missä asiat selkenee ne synnyttävät vain entistä enemmän kysymyksiä.
Kenellä on sielu? delfiineillä? linnuilla? bakteereilla? missä kohtaa elävä olento on liian merkitsemätön, että ei tarvitse/ansaitse sielua?
Miettiessäni tätä kaikkea en voinut olla törmäämättä ajatukseen, että ainoastaan alitajunta on tietoisuutemme kuoleman jälkeen.
Mietitäänpä tätä hetkinen.
>>Egomme kyllä on kuolevainen ja tuhoutuu kuolemassa.
Egomme voisi juuri olla kaikki muut aivojen osa-alueet kuin alitajunta ja alitajunta olisi suoraan yhteydessä tietoisuuteemme, eli toisin sanoen alitajunta olisi varsinainen tietoisuutemme, joka ohjaa ja opastaa meitä.
Aivojen osat, jotka kehittyvät sen mukaan miten elämme ja kasvattavat egoamme, olisi vain kuori tietoisuutemme ympärillä, joka estää meitä muistamasta mitä oli ennen syntymää ja kuinka hallita sitä muotoa meistä joka jää kuoleman jälkeen.
Se selittäisi sen miksi joillakin on kykyjä, joita emme voi ymmärtää ja, joita he eivät osaa juurikaan hallita.
Se selittäisi myös sen, miksi jotkut kuolleet uskaltautuisivat uudestisyntymiseen.
Tätä ennen ajattelin niin, että miksi kukaan haluaisi syntyä uudestaan, kun kerta muisti pyyhkiytyy, mutta sehän voikin olla niin, että se mitä ennen syntymää on tapahtunut on kuin onkin alitajunnassamme, mutta emme vain pääse käsiksi siihen.
Ja kun sitten lopulta kuolemme ja tämä maallinen kuori poistuu, niin muistamme taas kaiken ja ajatuksemme ovat selkeitä ja tietoisuutemme kirkas, tämä voisi olla se autuas tunne ja korkea tiedostaminen kuolemankokemuksissa.
Se auttaisi rajaamaan eläinkunnasta ne joilla ei ole siulua sen mukaan onko kyseisellä lajilla alitajuntaa.
Tällä ajattelutavalla olen löytänyt selitykset jo moniin eri asioihin, joita kaikkia en tässä ala pohtimaan.
Onhan tässäkin jo pureskeltavaa joksikin aikaa, myös itselläni.
Niin kauan kun ei ihminen tunne ruumistaan, ei voida todistaa sielun olemassaoloa/sitä ettei se ole olemassa.
Ihan turha tuollaista.
Tyhmät.
nimellä "argumentum ad ignorantiam" eli tietämättömyyteen vetoaminen. Se on virhepäätelmä.
Katso tässä on Pyhän Raamatun kohta. Rikas mies ja Lasarus tuonelassa. Eli usko Jeesukseen ratkaisee sen, että kummalle puolelle joutuu.
http://www.jeesusonherra.net/rikasmies_ja_lasarus.htm
Oisin todella toivonut, että tämä olisi pysynyt järkevänä keskusteluna siitä mitä kuollessa tapahtuu.
Raamatusta otetut lainaukset ovat yhtä tyhjän kanssa.
Se on verrattavissa siihen, että minä kirjoittaisin satukirjan, väittäisin sen totena ja lainaisin tekstiä ja kertomuksia sieltä.
Jäin miettimään, että mitähän mahdoit tarkoittaa tuolla, että ihminen ei muutu biointeliksi?
Biological Intelligence on vain englanninkielinen termi, jota käytetään tajunnan ja tiedostamisen syntymisestä aivoissa biologisin keinoin.
En toki sanonut mitään siitä, enkä todellakaan sanonut, että ihminen... "muuttuisi"? sellaiseksi, väitän toki, että ihminen ON sellainen.
"Uskonto antaa meille sielun, koska ajattelemme, että täytyyhän jotain olla kuoleman jälkeen, eikö täydykin?"
"antaa kuolleet haudata kuolleessa"
...sanoo että ihminen alkoi uskoa yliluonnolliseen kun veteli psykoaktiivisia kasveja. Tästä olisivat todisteena esim. noin 30.000 v vanhat luolamaalaukset joissa on kuvattu omituisia hahmoja, osittain ihmisen- ja osittain eläimenmallisia. Tämmöisiä hybridejä voi kuulema helposti nähdä kun tempaisee esim. ayahuascaa tai ibogaiinia.
Opiskelen tätä asiaa juuri lukemalla kirjaa "Supernatural", Graham Hancock. Ukko oli itse kokeillut ayahuascaa ja nähnyt mm. egyptiläisen jumalattaren, käärmeitä, humanoideja...
Onko se koko roska jossakin meidän kollektiivisessa tietoisuudessamme josta se purskuu esiin kun järjestää otolliset olosuhteet (huumeita, paasto, voimakas väsymystila, rummunpätke tms.) vai ovatko nuo kaikki olennot vain visioita jonkinlaisesta "toisesta todellisuudesta" joka oikeasti ON olemassa, on jokaisen itse pääteltävä. Lopullista vastausta tuskin löytyy.
että psykoaktiivisten aineiden, enteogeenien, aikaansaamat hallut eivät muistuta lainkaan todellisia hengellisiä kokemuksia tai kuolemakokemusta. Hullukaalin sisältämä hyoskyamiini on kaikkein pahinta - sillä todella saadaan aikaan kokemus, jossa lennetään luudalla paholaisen kanssa. On oletettu, että Vanhan testamentin näkyleivät sisälsivät torajyvää ja sen ergotamiineja; näin olisi päästy yhteyteen Jahven kanssa. Tietysti meidänkin luonnostamme löytyy madonlakkeja, ja vanhaa kunnon punaista kärpässientä...
Lähimmäksi on päästy Karl Jansenin et al kokeilla ketamiinilla (1999-2000). Mutta silloinkaan ei ole saatu kuin vain osia kuolemakokemuksesta. Se iso kysymys on: onko löydös syy vaiko seuraus? Onko vain löydetty se mekanismi, jolla universaali tietoisuus kiinnittyy materiaan - ja em. kemikaaleilla kyetään peukaloimaan tätä mekanismia? Mielenkiintoista sinänsä, Jansen itse aloitti umpimaterialistina, ja sitä mukaa, mitä pitemmälle hän kokeissaan pääsi, sitä enemmän hän alkoi pohtimaan objektiivisen, materiasta erillisen, hengellisen mahdollisuutta.
> että psykoaktiivisten aineiden, enteogeenien, aikaansaamat hallut eivät muistuta lainkaan todellisia hengellisiä kokemuksia
Olen nähnyt värillisiä viivoja ja geometrisia kuvioita joita kuulema voi nähdä käyttämällä mm. ayahuascaa. Ja minähän en ole käyttänyt mitään. Hybridiolentoja, osittain eläimiä ja osittain ihmisiä, en nyt äkkiseltään muista nähneeni, mutta 5-vuotiaana unessa näin linnunpäisen miehen. Oletan siis ihan näidenkin kokemusten perusteella että "se kaikki" on olemassa vähintäänkin meidän päissämme, ja tulee sieltä esiin joko unitilassa tai valveen ja unen rajalla, shamanistisissa kokemuksissa ja poikkeusolosuhteissa jne.
Sitä vain en tiedä että onko se kaikki jotain todellista todellisuutta vai vain meidän tietoisuutemme oikkuja.
En nyt tässä tullut ajatelleeksi että "hengellinen" kokemus ei välttämättä ole sinulle sama käsite kuin minulle. Minustahan kaikki on hengellistä mikä ei ole normaalia arkielämäämme... Ts. siis meditaation tuomat visiot ja kaikki mahdollinen ja mahdoton!
Elii juu. ihmismieli on vain satunnaisesti syntynyt elin. Se käsittelee todella useita eri asioita yhtäaikaa ja eri asisteilla. se kykenee erottamaan tarpeellisen ja tarpeettoman tiedon ja sitten käsittelemään tarpeellista tietoa aikaisempien kokemusten tai tunteiden perusteella. Samaan aikaan ne säätelevät kehon eri toimintoja, kuten esimerkoksi ruumiinlämpötilaa. Sattumalta synytny. juu juu, uskokaa vaa.
On myös toinen vastaava esimerkki. maapallo.
Maa on täsmälleen oikean kokoinen, jotta se voi pitää ilmakehää yllä. jos se olisi suurempi tai pienempi, ei tämä onnistuisi.'
Lisäksi se on juuri oikealla etäisyydellä auringosta, jotta emme kärvisty/jäädy.
Sitten kuu. Se on juuri oikean kkokoinen ja oikealla etäisyydellä maasta jotta syntyy vuorovesi, jonka ansiosta veteen sekoittuu happea. Jos se olisi liian iso/lähellä olisi vuorovesi tuhoisaa, jos taas liian pieni/kaukana ei vuorovesi-ilmiö olisi tarpeeksi voimakasta. Mutta uskokaa nyt ihmeessä, että tämä on ihan sattumaa kaikki.
tiedän mä vielä pari muutaki esimerkkiä siitä, mitä kaikkee hienoo voi syntyä SATTUMALTA.
Tässä tulee seuraavaksi pientä informaatioita, jossa kerron, kuinka todennäköistä tämän kaiken on syntyä sattumalta. Se siis on ihan mahdollista.
tunnettu astronomi Sir Frederick Hoyle havainnollisti, ajatus siitä, että aminohapot yhteen jouduttuaan sattumalta muodostaisivat ihmissolun, on matemaattisesti absurdi. "Kuinka todennäköistä on, että romuliikkeen pihamaalle osunut pyörremyrsky imaisisi mukaansa kaikki Boeing 747:n rakentamiseen tarvittavat osat, kuljettaisi ne kiitoradan päähän ja kokoaisi niistä lähtövalmiin lentokoneen? Vaikka pyörremyrsky kulkisi niin monen romuvaraston kautta, että ne täyttäisivät koko maailmankaikkeuden, niin mahdollisuus onnistua olisi silti merkityksettömän pieni!"
Elikkä siis: madollisuus on äärettömän pieni, mutta TEORIASSA ihan mahdollinen.
Tästäs saitte pientä pohdittavaa.
>Sir Frederick Hoyle havainnollisti, ajatus siitä, että aminohapot yhteen jouduttuaan sattumalta muodostaisivat ihmissolun, on matemaattisesti absurdi
Tiedehän ei väitä että ihmissolut ovat syntyneet hokkuspokkus tyhjästä, vaan aminohappojen ja solujen muodostumisen välissä lienee hyvinkin pitkä ja monipolvinen prosessi (jota en epätiedehenkilönä osaa tähän selvitellä...)
Mutta: itse kuitenkin olisin mieluiten sillä kannalla että kaikella ON tarkoitus, että koko olemassaolo olisi valtava itseään muokkaava ja kokemuksia keräävä kenties tietoinen kokonaisuus. Halusin vain osoittaa että kun yritetään keksiä perusteluja asioille, kannattaa tehdä niistä mahdollisimman hyviä.
Josko sitten "sattumattomuutta" voi ikinä tyhjentävästi perustellakaan.
Tämän maailmankaikkeuden luonnonlait ja alkuparametrit on valittu niin, että se luo itse itsestään ennemmin tai myöhemmin älyllistä elämää.
Mutta kuka sääti ne luonnonlait ja valitsi ne alkuparametrit?
Ei evoluutio ole Jumalan olemassaolon kanssa mitenkään ristiriidassa. Evoluutio vain on se tapa, jolla Jumala luo koko ajan uutta elämää annetuista alkuparametreistä. Tämä maailmankaikkeus ja sen rakenne on kertakaikkiaan ohjelmoitu niin, että ennemmin tai myöhemmin jossain sen kolkassa aina syntyy uutta elämää uusien sielujen kiinnittäytymisalustaksi.
Tuota minäkin olen yrittänyt aika monelle selittää. Että kristinusko ja evoluutio eivät sulje toisiaan pois.
Kiitos. On kiva tietää että on joku toinenkin, joka ajattelee näin.
Hyvää illanjatkoa kaikille!!
Ja kiitos vielä kerran. Pelastit muuten niin tylsän päiväni :)
Miksi se jumala pitää aina sotkee muuten nii hienosti rakentuneeseen maailmaan?
Kenenkään tai minkään ei ole tarvinut säätää/asettaa minkäänlaisia... umm, "alkuparametrejä"?? :D
Universumissa sattuu nyt vaan olemaan niin äärettömiä määriä tähtiä ja planeettoja, että varmasti vähintään yhdelle tai useammalle planeetalle syntyy elämää, ei siihen tarvi kenenkään puuttua.
Kysysinkin, että miksi selittää kaikki jumalalla, kun kaikki voisi syntyä ihan itsestään?
Jumalan mukaan ottaminen vain monimutkaistaa asioita, jotka jo muutenkin on ihan tarpeeksi monimutkaisia.
Selvitetään ensin tämä materiaalinen puoli tästä maailmasta ja katsotaan sitten onko sitä hengellistä puolta edes olemassa, siihen asti... kaikilla on oikeus elää omassa haavemaailmassa, mutta älkää tuputtako sitä muille!
Niinkuin nyt on uskontojen kanssa käynyt, että on käytetty hyväksi heikoimpia/heikkouskosia ihmisiä ja rakennettu valtava kanantuspohja, joka on täytynyt lopulta ottaa vakavasti, koska ajatellaan, että kun ei ole uskossa, kuuluu vähemmistöön, toiset taas ajattelee, että eihän suurin osa maailman ihmisistä voi elää harhassa jne... On monia syitä miksi jumalaan täytyisi uskoa, mutta mikään niistä ei ole pätevä syy.
Miksi ihmeessä ihmisten pitää uskoa tarinoita, jotka on verrattavissa joulupukkiin tai liisa ihmemaassa hömpötyksiin jos ei ole MITÄÄN todistetta MISTÄÄN.
Voin toki itsekkin tulla uskoon, kunhan saan pitävät todisteet siitä, että raamattu pitää paikkansa :D
Tällä hetkellä tätä maailman tilannetta voisi verrata henkilöön, jolta pyyhitään muisti ja lukitaam yksin pimeään pehmustettuun huoneeseen... Tarpeeksi sielä oltuaan hän alkaa miettiä mitähän näiden pehmeiden juttujen takana on ja lopulta kehittelee mitä ihmeellisempiä juttuja siitä mitä sielä voisi olla, näkee ehkä muutaman hallusinaationkin siinä välissä ja ottaa ne todesta ja mukaan siihen pohdintaan miksi hän on olemassa ja mihin menossa.
Tämä kyseinen henkilö edustaa verrainnollisesti tämän maapallon yhdyskuntaa ja huone maailmaa.
Se ei ole sen kummallisempaa.
Uskallan sanoa, että ne jotka eivät sokeasti usko jumalaan ja kehittelevät omaa käsitystä maailmasta järkevin perustein enemmistöä vastustaen, ovat varmasti luovempia, älykkäämpiä ja omaavat suuremman vastustuskyvyn yleisille mielipiteille ja houkutuksille.
Loppuun unohdin vielä selventää, että luovuutta tarvitsee uuden ja eroavan käsityksen luomiseen, älykkyyttä sen ymmärtämiseen ja lopulta vastustuskykä mielipiteille ja houkutuksille kristinuskoa ja sitä kannattavaa enemmistöä vastaan. OVER AND OUT
että materiaalinen puoli alkaa olla jo aika hyvin selvitetty, mutta se ei kykene selittämään kuolemakokemuksia. Joten nyt on aika alkaa penkomaan sitä hengellistä.
Selitäpä mielestäsi antrooppinen periaate. Miksi tämä maailmankaikkeus vaikuttaa siltä, että sen luonnonlait on kertakaikkiaan suunniteltu sellaisiksi, että tämä maailmankaikkeus ennemmin tai myöhemmin synnyttää älyllistä elämää?
Maailmankaikkeudessa ei ole ääretöntä määrää tähtiä ja planeettoja. On laskettu, että maailmankaikkeudessa olisi kaikenkaikkiaan noin 10 exp(86) hiukkasta, ja niiden määrä vähenee jatkuvasti fuusioreaktioiden ja mustien aukkojen myötä. Tuo määrä on paljon, muttei äärettömän paljon. Samoin termodynamiikan II lain mukaan aikaa ei ole ollut äärettömästi.
Raamatun ei tarvitse olla olikeassa; maailmassa on paljon muitakin uskontoja kuin kristinusko, ja Jumala voi olla olemassa, vaikka yksikään kaikista olemassaolevista uskonnoista ei olisi kategorisesti oikea.
tarkasteluissasi vain kristinuskoon?
..Samaa voisin kysyä häneltä minäkin ;)
Ihan kuin maailmassa olisi vain kaksi näkemystä ja vaihtoehtoa; kristillinen tai materialistinen..heh.
Niin kuin sanottu; totuus on tarua ihmeellisempää..Jokainenhan tajuaa tämän ajallaan..Toisilla menee monta monituista inkarnaatiota, toisilla huomattavasti vähemmän..
Kaikki pääsevät kuitenkin kerran Isän luokse,ennemmin tai myöhemmin ;)
JeeJee!
tuli vain mieleen että minkä uskonnon mukaan ihmisellä sitten on sielu ja se matkaa johonkin kuoleman jälkeen? Buddhalaisuudessa ei näin ole eikä näytä luterilainen kirkkokaan tuollaista keskiaikaista käsitystä tukevan.. mihin siis tuo juttu kohdistuu?