KIRKKO TUKEE ASEVELVOLLISUUTTA

Eipä voi muuta sanoa, kuin että

http://www.eroakirkosta.fi/


Kirkko armeijan harmaissa

Suomen evankelis-luterilainen kirkko tekee työtään myös puolustusvoimissa. Suomen jokaisessa varuskunnassa toimii sotilaspappi ja muitakin kirkollisen työn tekijöitä. Toiminnan keskeisiä osa-alueita ovat julistus, opetus ja sielunhoito.

Kaikkiaan maassamme on 28 päätoimista sotilaspappia. Osa-aikaisia ja palkkiotoimisia sotilaspappeja on yhteensä noin 20. Heidän lisäkseen kirkollista työtä tekevät varusmiespalvelustaan suorittavat papit, teologian ylioppilaat, nuorisotyönohjaajat, reservin papit ja diakonit sekä YK:n rauhanturvajoukoissa palvelevat papit ja diakonit. Sotilaspapistoa johtaa kenttäpiispa.

Kirkollinen työ on luonteeltaan ekumeenista ja yhteistyöhakuista. Puolustusvoimien palveluksessa on luterilaisia ja ortodoksisia sotilaspappeja. Itse työssä palvellaan kaikkia uskontokunnasta ja vakaumuksesta riippumatta. Yhteistyö tapahtuu muiden kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen sekä maanpuolustusjärjestöjen kanssa.

Sotilaspapit kuuluvat puolustusvoimien organisaatiossa omana ryhmänään sotilashenkilökuntaan ja päällystöön. He käyttävät palveluksessa sotilaspukua, mutta jumalanpalveluksissa ja kirkollisissa toimituksissa kirkkonsa liturgisia asuja. Sotilasarvomerkkien sijasta sotilaspapeilla on palvelusarvomerkit. Puolustusvoimat maksaa kirkollisen työn henkilökunnan palkat.

Maastohartaudet ja -ehtoollistilaisuudet lisääntyneet

Jumalanpalvelukset ja muu hartauselämä ovat kirkollisen työn keskeinen osa. Jumalanpalveluksia järjestetään erityisesti kirkkovuoden juhla-aikoina sekä sotilasvalaan, itsenäisyyspäivään ja joukko-osaston vuosipäivään liittyen. Hartauksia pidetään keskimäärin kerran viikossa. Hartaudet pitää yleensä sotilaspappi, varusmiespappi tai -diakoni. Varusmiehille jaetaan palveluksen alkuvaiheissa Sotilasvirsikirja sekä Sotilaan testamentti, joka sisältää Uuden testamentin ja psalmit.

Varusmiesten maastohartaudet ja -ehtoollistilaisuudet ovat lisääntyneet, koska maastovuorokausia on tullut koulutusjärjestelmän uudistamisen seurauksena huomattavasti lisää entiseen verrattuna. Porin prikaatissa sotilaspappina toimivan Pertti Hellin mukaan maastossa vietettävistä ehtoollistilaisuuksista on tullut kiitosta. "Varusmiehet pitävät niitä erittäin hyvinä ja puhuttelevina. Monesti varusmiehet ovat tuolloin ensimmäistä kertaa ehtoollisella rippikoulun konfirmaation jälkeen."

Toimituksia, etiikkaa ja vaikeuksien selvittämistä

Kirkolliset toimitukset ovat oleellinen osa sotilaspapin työtä. Hell kertoo vihkineensä, kastaneensa ja hautaansiunannnensa henkilökuntaa ja varusmiehiä. "Olen myös kastanut muutamien henkilökuntaan kuuluvien lapsia ja vihkinyt pareja. Vähän aikaa sitten vihin kaksi kadettia. He ovat kuulemma ensimmäiset kadetit, jotka menevät naimisin keskenään. Nykyäänhän myös naisia on kadetteina."

Sotilasrippikoulut ovat tärkeitä monille nuorille aikuisille, joille rippikoulu on jäänyt aikanaan käymättä tai jotka liittyvät ensi kertaa kirkkoon. Hellillä varusmiesten aikuiskasteita on neljästä kuuteen vuosittain sotilasrippikoulun päätteeksi.

Kirkollisessa opetuksessa annetaan aineksia kristilliseen uskoon ja etiikkaan liittyville pohdinnoille. Kirkollisilla oppitunneilla käsitellään sen pohjalta ihmisenä kasvamista, perheessä, joukossa ja yhteiskunnassa elämistä sekä johtamista. "Varsinkin oppitunti avioliitosta, seurustelusta ja perheestä on saanut hyvää vastakaikua. Kotiutumisoppitunnilla käsittelen niitä käytännön tilanteita , joita kaste- ja vihkimis- tai hautaustilanteissa tulee esiin. Oppitunneilla on aiheena myös se, mitä tarjottavaa seurakunnilla on nuorille aikuisille ja perheille", Hell kertoo.

Sielunhoito on tärkeä osa puolustusvoimien kirkollista työtä. "On tärkeää, että vaikeuksien kohdatessa on olemassa henkilö, jolle voi käydä puhumassa. Nykyään kaikki vaikeudet näyttävät liittyvän koti ja seurustelutilanteisiin sekä rahan riittävyyteen", Hell kertoo. Samalla hän muistuttaa, että sielunhoidolliset keskustelut ovat ehdottoman luottamuksellisia.

Pertti Hell toimi ennen nykyistä virkaansa Somerolla seurakuntapappina sekä sotilaspappina Niinisalon tykistöprikaatissa. Nykyisessä tehtävässään hän on ollut vuodesta 1997 lähtien. "Koen työni mielekkääksi ja haastavaksi. Jokainen päivä voi olla erilainen", Hell kiteyttää.

Puolustusvoimien kirkollisella työllä pitkät perinteet

Pappeja on ollut suomalaisten sotilaiden mukana 1500-luvulta lähtien. Suomen vapaussodassa vuonna 1918 seurakuntapappeja toimi vapaaehtoisina sielunhoitajina. Puolustusvoimien kirkollisen työn katsotaan nykymuotoisena alkaneen 31. maaliskuuta vuonna 1918, jolloin asessori Hjalmar Svanberg esitteli kenraali Mannerheimille armeijan kirkollisen työn suunnitelman. Sotilaspapeilla oli 1920-luvulla laaja kansansivistäjän tehtävä, johon kuului julistuksen, opetuksen, sielunhoidon sekä kirjasto- ja sotilaskotityön lisäksi myös lukemisen ja kirjoittamisen opettamista varusmiehille.

Talvisodassa (1939-1940) luterilaisia sotilaspappeja toimi yli 300 ja ortodoksisia kahdeksan. Useita kymmeniä pappeja toimi sotilastehtävissä. Talvisota lisäsi sotilaspapiston arvostusta. Jatkosodassa (1941-1944) sotilaspappeja oli enimmillään samanaikaisesti yli 500. Kaikkiaan talvi- ja jatkosodissa toimi lähes 900 pappia. He liikkuivat sotilaiden parissa, pitivät hartauksia, jumalanpalveluksia ja ehtoollistilaisuuksia sekä rohkaisivat haavoittuneita.

Sotien aikana syntyi myös merkittävää diakoniatoimintaa. Sotilaspappien vastuulle uskottu kaatuneista huolehtiminen vaati paljon voimia, sillä sotien aikana toimitettiin takaisin kotiseudulleen noin 52 000 kaatunutta. Asemasotavaiheessa rintamajoukoissa pidettiin myös seuroja, oppitunteja ja rippikouluja sekä toimitettiin avioliittoon vihkimisiä.

Sodassa olleiden pappien kokemukset vaikuttivat omalta osaltaan siihen, että kirkko alkoi toisen sotien jälkeen monipuolistaa työmuotojaan. Esimerkiksi perheneuvontatyö, tiedotustoiminta ja yhteiskunnallinen työ tulivat keskeiseksi osaksi kirkon tekemää työtä.