Me Islamissa uskomme, että Koraani vahvistaa kaikki Allahin lähettämät viestit Hänen Lähettiläiden kautta. Joten mikä pätee Muslimeille pätee myös Kristityille sekä Juutalaisille.
Islam opettaa meille, että kun naisella on kuukautisvuotoa hänestä tulee epäpuhdas eikä hänen kuulu rukoilla tai olla sukupuoliyhteydessä miehensä kanssa vuodon aikana. Hän saa pidellä miestään ja tehdä mitä haluaa paitsi olla sukupuoliyhteydessä. Kun vuodot loppuvat, hänen kuuluu kylpeä ennen kuin hän voi rukoilla tai olla sukupuoliyhteydessä mieheensä.
Raamatussa sanotaan: Kun naiselle tulee kuukautisvuotoa hänen kuuluu olla erillään seitsemän päivää. Ja se joka koskee häntä tulee myös olemaan epäpuhdas iltaan asti. Kaikki jonka päällä hän makaa eristyksensä aikana tulee myös olemaan epäpuhdas ja myös kaikki jonka päällä hän istuu (Leviticus 15-19).
Yllä oleva jae julistaa naisen täysin epäpuhtaaksi hänen kuukautistensa aikana. Islam antaa hänelle oikeuden tehdä mitä hän haluaa paitsi olla sukupuoliyhteydessä aviomieheensä. Tämä näyttää sen, että Muslimeille on määrätty samat asiat kuin Kristityille ja Juutalaisille ja jopa helpommin, koska raamattu eristää naisen kokonaan kuukautistensa ajaksi kun taas Islam antaa hänelle vapauksia.
NAISEN ASEMA AVIOLIITOSSA
Islam opettaa että molemmilla miehellä sekä naisella on omat vastuunsa avioliitossa. Nainen on esimerkiksi vastuussa talosta.
Raamatussa sanotaan: Jumala sanoi Eevalle kun hän suostutteli Aatamia, pahennan kipujasi synnytyksen aikana, tulet saamaan lapsia kivussa, mutta halusi kohdistuvat mieheesi, jä hän määrää ylitsesi (genesis 3:6).
Meille Muslimeille on määrätty, että pesemme koko kehomme sukupuoliyhteyden jälkeen. Mitä raamattu sanoo? Raamattu sanoo: Jos mieheltä tulee siemensyöksy hänen tulee pestä koko kehonsa vedellä ja hän on epäpuhdas iltaan asti ja jokainen vaate ja iho johon siemeneste osuu on epäpuhdas iltaan asti ja ne kuuluu pestä vedellä (Leviticus 15:18).
Raamattu sanoo: Jos mies makaa naisen vieressä ja saa siemensyöksyn, molempien kuuluu peseytyä vedellä, ja he ovat kumpikin epäpuhtaita iltaan asti (Leviticus 15:18). Islamissa, kun henkilö kylpee yhdynnän jälkeen, hänestä tulee puhdas samantien ja näin pystyy rukoilemaan ja tekemään mitä hän haluaa. Tämä on se puhtaus jonka Allah on määrännyt kaikille lähettiläilleen
NAISTEN HUIVI RAAMATUSSA
Koraani on kehottanut meitä peittämään häveliäisyytemme, tästä syystä naiset pukeutuvat huiviin. Mitä raamattu sanoo?
Raamatussa lukee: Jos joku nainen rukoilee ja saarnaa pää paljaana hän häpäisee päänsä – se on kuin hänen päänsä olisi ajeltu. Koska jos nainen ei peitä itseään huivilla hänen pitäisi leikata hiuksensa. Mutta jos on häpeällistä naiselle ajella hiuksensa, pitäköön hän huivia (1 Corintians 11:5).
Raamatussa sanotaan myös: Miehen ei kuulu peittää päätään, koska hän on Jumalan kuva ja loisto. Mutta nainen on miehen loisto, miestä ei ole tehty naisesta, vaan nainen miehestä, eikä miestä ole luotu naista varten, vaan nainen miestä varten (1 corintians 11:7).
NAISEN ÄÄNEN PEITTÄMINEN
Raamatussa sanotaan: Naisen pitää pysyä hiljaa kirkoissa, koska heillä ei ole lupaa puhua, heidän pitää vain alistua kuten laki sanoo. Jos heillä on jotakin kysyttävää, tulee heidän kysyä kotona mieheltään, koska on hävettävää naiselle puhua kirkossa (1 corintians 14:34). Naisten pitäisi somistaa itseään vaatimattomasti ja kohtuullisesti säädyllisissä puvuissa, ei kullalla letitetyissä hiuksissa eikä helmillä tai kalleilla vaatteilla vaan hyvillä teoilla (1 timothy 2:9).
Yllä olevista jakeista, voimme kaikki ymmärtää että Muslimi naiset harjoittavat sitä mitä aikaisemmat kristityt harjoittivat. Näyttää siltä ettei nykypäivän kristityt tiedä heidän velvollisuuksistaan käyttää huivia kuten raamatussa sanotaan eikä spirituaalisesta sanomasta naisten suhteen.
Niin monet kristityt uskovat naisten olevan alistettuja Islamissa, mutta kun katsotaan raamatun jakeita huomaamme, että Muslimit ovat tottelevaisia, mutta käskyt ovat samoja. Raamattu sanoo: Älä tuomitse, jottei sinua tuomita. Koska antamallasi tuomiolla tuomitaan myös sinut, ja antamasi mitta tulee olemaan saamasi mitta.
Islam opettaa meille, että kun naisella on kuukautisvuotoa hänestä tulee epäpuhdas eikä hänen kuulu rukoilla tai olla sukupuoliyhteydessä miehensä kanssa vuodon aikana. Hän saa pidellä miestään ja tehdä mitä haluaa paitsi olla sukupuoliyhteydessä. Kun vuodot loppuvat, hänen kuuluu kylpeä ennen kuin hän voi rukoilla tai olla sukupuoliyhteydessä mieheensä.
Raamatussa sanotaan: Kun naiselle tulee kuukautisvuotoa hänen kuuluu olla erillään seitsemän päivää. Ja se joka koskee häntä tulee myös olemaan epäpuhdas iltaan asti. Kaikki jonka päällä hän makaa eristyksensä aikana tulee myös olemaan epäpuhdas ja myös kaikki jonka päällä hän istuu (Leviticus 15-19).
Yllä oleva jae julistaa naisen täysin epäpuhtaaksi hänen kuukautistensa aikana. Islam antaa hänelle oikeuden tehdä mitä hän haluaa paitsi olla sukupuoliyhteydessä aviomieheensä. Tämä näyttää sen, että Muslimeille on määrätty samat asiat kuin Kristityille ja Juutalaisille ja jopa helpommin, koska raamattu eristää naisen kokonaan kuukautistensa ajaksi kun taas Islam antaa hänelle vapauksia.
NAISEN ASEMA AVIOLIITOSSA
Islam opettaa että molemmilla miehellä sekä naisella on omat vastuunsa avioliitossa. Nainen on esimerkiksi vastuussa talosta.
Raamatussa sanotaan: Jumala sanoi Eevalle kun hän suostutteli Aatamia, pahennan kipujasi synnytyksen aikana, tulet saamaan lapsia kivussa, mutta halusi kohdistuvat mieheesi, jä hän määrää ylitsesi (genesis 3:6).
Meille Muslimeille on määrätty, että pesemme koko kehomme sukupuoliyhteyden jälkeen. Mitä raamattu sanoo? Raamattu sanoo: Jos mieheltä tulee siemensyöksy hänen tulee pestä koko kehonsa vedellä ja hän on epäpuhdas iltaan asti ja jokainen vaate ja iho johon siemeneste osuu on epäpuhdas iltaan asti ja ne kuuluu pestä vedellä (Leviticus 15:18).
Raamattu sanoo: Jos mies makaa naisen vieressä ja saa siemensyöksyn, molempien kuuluu peseytyä vedellä, ja he ovat kumpikin epäpuhtaita iltaan asti (Leviticus 15:18). Islamissa, kun henkilö kylpee yhdynnän jälkeen, hänestä tulee puhdas samantien ja näin pystyy rukoilemaan ja tekemään mitä hän haluaa. Tämä on se puhtaus jonka Allah on määrännyt kaikille lähettiläilleen
NAISTEN HUIVI RAAMATUSSA
Koraani on kehottanut meitä peittämään häveliäisyytemme, tästä syystä naiset pukeutuvat huiviin. Mitä raamattu sanoo?
Raamatussa lukee: Jos joku nainen rukoilee ja saarnaa pää paljaana hän häpäisee päänsä – se on kuin hänen päänsä olisi ajeltu. Koska jos nainen ei peitä itseään huivilla hänen pitäisi leikata hiuksensa. Mutta jos on häpeällistä naiselle ajella hiuksensa, pitäköön hän huivia (1 Corintians 11:5).
Raamatussa sanotaan myös: Miehen ei kuulu peittää päätään, koska hän on Jumalan kuva ja loisto. Mutta nainen on miehen loisto, miestä ei ole tehty naisesta, vaan nainen miehestä, eikä miestä ole luotu naista varten, vaan nainen miestä varten (1 corintians 11:7).
NAISEN ÄÄNEN PEITTÄMINEN
Raamatussa sanotaan: Naisen pitää pysyä hiljaa kirkoissa, koska heillä ei ole lupaa puhua, heidän pitää vain alistua kuten laki sanoo. Jos heillä on jotakin kysyttävää, tulee heidän kysyä kotona mieheltään, koska on hävettävää naiselle puhua kirkossa (1 corintians 14:34). Naisten pitäisi somistaa itseään vaatimattomasti ja kohtuullisesti säädyllisissä puvuissa, ei kullalla letitetyissä hiuksissa eikä helmillä tai kalleilla vaatteilla vaan hyvillä teoilla (1 timothy 2:9).
Yllä olevista jakeista, voimme kaikki ymmärtää että Muslimi naiset harjoittavat sitä mitä aikaisemmat kristityt harjoittivat. Näyttää siltä ettei nykypäivän kristityt tiedä heidän velvollisuuksistaan käyttää huivia kuten raamatussa sanotaan eikä spirituaalisesta sanomasta naisten suhteen.
Niin monet kristityt uskovat naisten olevan alistettuja Islamissa, mutta kun katsotaan raamatun jakeita huomaamme, että Muslimit ovat tottelevaisia, mutta käskyt ovat samoja. Raamattu sanoo: Älä tuomitse, jottei sinua tuomita. Koska antamallasi tuomiolla tuomitaan myös sinut, ja antamasi mitta tulee olemaan saamasi mitta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Joo, mutta naiset jotka pitävät islaminuskoisia naisia alistettuina, eivät ole ensisijaisesti kristittyjä vaan länsimaisia, koska harvasta löytyvät ne ihmiset jotka elävät tuhansia vuosia vanhojen sääntöjen mukaan. En minä ainakaan henk.koht. pystyisi tekemään niitä ja pysymään järjissäni ja onnellisena elämääni.
. . .
Totta kai Jumala on kaikkien ihmisten Jumala ja Hänen asettamien periaatteiden alla jokainen ihminen on. Näin ollen Jumalan laki koskee jokaista: myös kieltäjä on sidoksissa Jumalaan, koska hän yhtä kaikki elää Jumalan luomassa maailmassa, jota Jumala pitää yllä.
Koraani puhuu monista Raamatun asioista, toki.
Muhammed oli tietoinen Jumalan Kirjoituksista (toora) ja myös juutalaisuudesta ainakin jossain määrin sekä varhaisesta kristillisyydestäkin. Olisiko ollut niin että Jeshuan vastaanottaminen Vapahtajaksi olisi vaatinut Muhammedilta liian kovaa nöyrtymistä? Joten hän Jumalan puhuttelussa ollessaan teki kompromissin ja omaksui joitain asioita kyllä, mutta ei tosissaan ottanut vastaan Jumalan tarjoamaan Jeshuaa ja Hänen sovintotyötä!
Tässä kompromississa Muhammed omaksui siis joitain juutalaisia käsityksiä ja periaatteita sekä kristillisiä näkökohtia, mutta vain JOITAIN. Kompromissin ja omaehtoisen uskomisen seurauksena hän alkoi saada (minun tulkintani ja käsitykseni mukaan: demonisia) ilmestyksiä, joiden seurauksena syntyi vähitellen muhamettilainen uskonnollisuus.
On syytä muistaa että Muhammed tuolloin eli monijumalisten, demoneita ja henkien palvontaa täynnä olevien kulttuurivaikutusten keskellä eikä ilmeisesti koskaan täysin kääntynyt pois esi-islamilaisista vaikutteista, joiden kautta muinainen väkivallan ja petoksen henki on jäänyt islamin ja muhamettilaisuuden uskontoon.
Viittaat kirjoituksessasi muutamiin VT:n kohtiin.
Kuitenkin jätät huomiotta UT:n keskeisen sanoman jonka pohjalta kristinusko nousee ja jossa ilmoitetaan VT:n olennainen täyttymys.
Tarkastellaan siis ensin VT:tä (vanhan testamentin juutalaiset Kirjoitukset: laki ja profeetat).
* *
1. Nainen on kuukautistilassa "saastainen". Kyllä. Tämä ei merkitse että hän olisi jotenkin kelvoton Jumalan edessä ja/tai että hänen rukouselämänsä olisi estetty. Käsittääkseni juutalainen nainen myös VT:n aikana sai rukoilla. Tästä ei liene Kirjoituksissa kieltoa. Saastaisuus ei koske naista itseään hengellisenä olentona vaan hänen kuukautistilaansa ja sen saastaisuutta. ( Tämän asian Muhammed otti toorasta ja tulkitsi omalla tavallaan sisällyttäen tulkintansa Koraaniin? )
2. Siemensyöksyä koskevat säädökset. Myös nämä on otettu VT:n kirjoituksista ja siis juutalaisuudesta. Puhtaus jonka "Allah" on määrännyt lähettiläilleen (asiaa koskevien Koraanin tulkintojen mukaan) ei kristillisestä näkökulmasta ole Jumalan määräämää ja asettamaa puhtautta vaan muhamettilaisten oma uskonnollinen suoritus, vaikkakin ulkonaisesti on aivan hyvä ja sinänsä Raamatun opetusten sisällön mukainen. Kysymys vain on siitä mitä henkeä tällöin palvotaan? Muslimin puhdistautuminen silloin kuin se on kunnianosoitusta Koraanin ilmoittamalle Allahille on sidonnaisuutta demonisiin henkivaltoihin ja petoksen ja uskonnollisen orjuuden henkeen, josta tosi Jumala haluaisi myös jokaisen muslimin vapauttaa.
3. Naisten huivi. Joissain kristillisissä yhteisöissä tätä noudatetaan kirjaimellisesti ja joissain ei. Kehotuksen sisällöstä on kiistelty. Joidenkin mielestä Paavalin opetus viittaa ja on sidoksissa aikakauden hengellisiin harhaoppeihin joissa nainen pyrki korottamaan itsensä miehen yläpuolelle. Näin ollen korinttolaisille annettu kehoitus olisi käsitettävä kulttuuritaustassaan. Ainakin on totta että naisen tulee saarnata ja rukoilla miehisen auktoriteetin alla, koska järjestys on tämä. Nainen joka pyrkii johtajaksi ja tasa-arvon nojalla toimii vastoin Jumalan asettamaa järjestystä ja periaatteita häpäisee samalla oman palvelutyönsä, saarnaamisensa ja rukoilemisensa ja niin muodoin itsensä, koska on hengellisessä toiminnassaan astunut ulos Pyhän Hengen hallintavallasta ja oikean opin hengestä. Joka tapauksessa on nöyriä ja Jumalaa kunnioittavia naisia jotka puhuvat ja rukoilevat, vaikka eivät käytäkään huivia. He ovat alamaisia eivätkä pyri nousemaan miehen yläpuolelle, joten Herra kuulee heidän rukouksensa. Kuten sanottu, joissain kristillisissä yhteisöissä kehoitusta kuitenkin noudatetaan kirjaimellisesti ja näin on käsittääkseni kaikissa messiaanisissa srk:ssa (siis Jeshuaan eli Jeesukseen Kristukseen uskovat juutalaiset). Mielestäni kehoituksen noudattaminen on erittäin hyvä asia, ainakaan siitä ei ole vahinkoa, se on Jumalan sanan kunnioittamista ja oikein, mutta en kuitenkaan sano että uskovat naiset jotka eivät huivia käytä olisivat jumalattomia. Herra tuntee sydämet. Jos nainen ulkonaisesti pitääkin huivia mutta sisäisesti on ylpeä ja kapinoi miestään vastaan silloin hän joka tapauksessa häpäisee itsensä, ellei tee parannusta.
4. NAISEN ÄÄNI PEITETTÄVÄ. Näin ei opeteta. Kyseinen kohta liittyy ilmeisesti osaltaan aikakauden harhaoppeihin (kuten gnostilaisuuteen) jonka vaikutus oli tunkeutunut korinttolaiseen seurakuntaelämään ja jota vastaan Paavali tässä taistelee? Lisäksi on hyvä tässä muistaa ajan kulttuuri. Naisten tehtävä oli todellakin hoitaa kotia ja miehen tehtävä oli kotona opettaa naista asioista joita myös nainen oli srk:n keskellä kuullut. Hävettävää ei ole naisen puhua kirkossa, vaan jälleen kerran: nousta puheellaan Jumalan järjestystä vastaan, siis korottaa äänensä opettamaan silloin kun hänelle ei ole seurakunnassa puheenvuoroa annettu.
5. Aivan oikein on että Jumala katsoo sydämen kauneuteen. Tämä on totuus. Ei tule keskittyä ulkonaisen vaikutuksen tekemiseen vaan sisälliseen alamaisuuteen ja Pyhän Hengen työhön. Väärin on jos kristitty nainen pukeutumisellaan korostaa itseään niin että pyrkii herättämään miehessä seksuaalisia haluja. Tässä kohdassa srk:ssa on menty maailmallisuuteen ja sielunvihollinen on päässyt monessa kohtaa tekemään tuhotyötä, kuten myös UT selvästi sanoo että viimeisinä aikoina tulee käymään. Kristillisen seurakunnan keskellä on osittain luopumuksen henki moraalittomuuden kautta.
* *
> Yllä olevista jakeista, voimme kaikki ymmärtää että Muslimi naiset harjoittavat sitä mitä aikaisemmat kristityt harjoittivat. <
Ei ole totta. Jumala kysyy ennen kaikkea sydämen alamaisuutta joka on antautumista Jeshualle. Ilman sitä kaikki on ulkonaisia tekoja ja suorituksia. Laki ei pelasta, ainoastaan Kristus (ylösnoussut Jeshua) pelastaa sovintotyönsä kautta ne, jotka uskossa Häneen turvaavat. Joka ei harjoita kristillistä uskoa sydämen antautumisena Jeshualle ei myöskään voi noudattaa Raamatun käskyjä oikeassa mielessä. Sitä paitsi jo VT:ssä sanotaan että yritys ulkonaisilla Jumalaa miellyttävillä teoilla ansaita pelastusta on Hänen edessään kuin "saastainen vaate". Pelastus perustuu armoon (jota VT:ssä kuvasi uhrieläin). Tämä armo on täytenä saatavissa Jeesuksessa Kristuksessa ja vain Hänessä.
UT:n ilmoitus on siis VT:n (jota Koraani käskyineen monessa kohtaa muistuttaa) täyttymys. Pelastushistorian huipentuma johon Kirjoitukset tähtäävät.
* *
Kristityn Raamattu on koko Raamattu: VT ja UT. Tällöin lähestymme Vanhan Testamentin Kirjoituksia uudesta käsin, jossa niiden täyttymys on. "Laki on kasvattaja Kristukseen, mutta Häneen päästyämme emme enää ole kasvattajan alaisia".
Laki koskee edelleen jokaista ihmistä mutta Kristus on tullut lain täyttymykseksi. Siksi todellinen kristitty ei keskity lakiin vaan kuuliaisuuteen Jeesusta kohtaan. Olkoon mies tai nainen. Hänen rukouksensa ei ole koneellista hokemista ja tiettyjä sanamuotoja vaan on sydämen antautuneisuutta todelliselle persoonalle joka vaikuttaa elämässämme, ja tämä persoona on Jumala.
Kristityn ihana etuoikeus on tuntea elävä Jumala ja tämä on mahdollista vain Jeshuan sovintotyön tähden.
Juutalaisuuteen liittyviä säädöksiä ei ole sälytetty kristittyjen harteille.
Varsinainen laki (Kymmenen Käskyä) kuuluu ehdottomasti myös kristitylle koska se on koko ihmiskuntaa koskevien periaatteiden sanallinen ilmaus, joka on lähtenyt Jumalan suusta. Täytyy tässä yhteydessä muistuttaa kuinka Jeesus korosti lain tarkoitusta vuorisaarnassa, kun fariseukset kuvittelivat noudattavansa käskyä "älä tapa" kun eivät murhanneet. Jeesus korosti käskyn todellista sisältöä.
Näin on tarkoitus että Jumalan Sana ei johda meitä omiin suorituksiin vaan johtaa meitä Jumalan varaan, että käännämme katseemme Häneen ja otamme vastaan armon Jeesuksessa, koska kukaan ihminen EI KYKENE noudattamaan lakia niin että sen kautta pelastusi. Tämä on selkeästi Raamatun opetus.
Muhamettilaisuus ja islam josta kokonaan puuttuu UT:n sisältö ei välitä pelastusta ja pelastuksen sanomaa.
HUOM.! On hyvä noudattaa määrättyjä puhtaussäädöksiä MYÖS kristittynä.
Uskon että jokainen kristitty mies sisimmässään kokee ettei ole hyvä asia harrastaa seksiä kuukautistilassa olevan naisen kanssa. Sukupuoliyhdynnästä pidättäytyminen tuona aikana on mieheltä sekä naisen että Jumalan kunnioittamista, ja se on seksuaalielämän pitämistä oikealla tavalla Jumalan antamana kauniina lahjana jota toteutetaan puhtaudessa. Tällöin kyse ei ole joistain VT:n aikaista säädöksistä, jotka siis eivät sinällään sido kristittyä, vaan kyse on kuuliaisuudesta ja sydämen antautumisesta Kristukselle.
Kun vaellamme ihanan Jeshuan seurassa ja tahdomme elää Pyhän Hengen vapauttamaa elämää armon tilassa, silloin Hän ohjaa ja neuvoo sisällisesti kaikkeen siihen, mikä on oikein ja hyvää ja UT:n hengen mukaista. Raamattu sanoo että tällaista vastaan ei ole myöskään laki.
Jumalan Sana puhuu erittäin paljon lihan teoista ja Hengen hedelmästä.
Näkemykseni on että muhamettilainen uskonto panostaa nimenomaan lihan tekoihin.
Jumala on antanut valinnan vapauden eikä pyri saattamaan ihmisiä lapsikseen väkivallan avulla. Kuinka toisenlainen onkaan muhamettilaisen uskonnon käytäntö, koska he eivät tunne sitä Jumalan rakkautta, joka on armollisuutta jokaista lähimmäistä kohtaan. Jumalan Henki vapauttaa vihasta ja opettaa jättämään kostamisen Jumalan käsiin: ihmisen tehtävä ei ole kostaa ja toteuttaa Jumalan tuomioita, vaan toteuttaa Jeshuan rakkautta ja näin julistaa, että Jeshuan ulkopuolella ihminen (olkoon uskonnollisesti kuinka hurskas tahansa) on tuomittu, koska häneltä puuttuu pelastusteon tuoma armo Jumalan Pojan anteeksiantamuksessa.
* *
Raamattu kehottaa rehellisyyteen ja totuuteen.
Olenko oikeassa, kun olen käsittänyt että muhamettilaisuudessa on vallalla taqiah joka tarkoittaa, että asioita saa tarpeen mukaan pyöristää, esittää virheellisessä valossa ja puhua täysin vastoin tosiasioita, ainakin vääräuskoisille, jos tällä tavalla saadaan enemmän ajettua Koraanin ja muhamettilaisuuden asiaa ja voidaan paremmin vahvistaa islamin valtaa maailmassa?
kuukautistilassa ei ole saastainen vaan rituaalisessa mielessä epäpuhdas.Hän ei saanut olla fyysisessä kosketuksessa mieheensä mutta ei ollut kotiinsa sidottu. Myös mies voi olla epäpuhdas itse asiassa suuri osa ihmisistä oli sitä suuren osan aikaa. Tietyllä menetelmällä(uppottautumien, uhraaminen ) päästiin taas epäpuhtaudesta takaisin rituaaliseen puhtauteen.
Avaajamuslimi ei huomaa - kuten eivät yleensä useimmat kristitytkään - että Israelin uskonto oli temppelikultti, jossa tärkeää oli rituaalinen puhtaus. Kyllähän muut peseytymiset hoidettiin normaalista, mutta se mikä johti lain määräämästä epäpuhtaudesta puhtauteen oli asia erikseen, se ei ollut normaali peseytyminen. Tätä tilaa ja siis myös puhdistautumiskäytäntöä ei ole muissa uskonnoissa. Ei siis myös voi verrata. Ensin olisi selvitettävä perusasiat ja tämä jäi molemmilta tekemättä. Tällöin puhe on hyvää päivääkirvesvartta.
Yksikään uskonto ei liioin ole toisten "täyttymys", ei islam sitä edeltävien uskontojen tai kristinusko juutalaisuuden. Yhtä mieletöntä olisi väittää että esperanto on kielten täyttymys se kun on lainannut vähän kaikista, mutta rakentanut muita yksinkertaisemman kieliopin tarkoituksella, "vahingoista " viisastuneena.
Joo, tätä juuri sana "saastainen" tuossa yhteydessä kuvaa, kyse on uskonnollisessa mielessä epäpuhtaasta. Kyseessä on moniulotteinen asia: kyse on terveyteen ja hygieniaan liittyvistä säädöksistä joiden noudattaminen tuon aikaisissa olosuhteissa oli tärkeää (yksi Mooseksen kautta tulleista käskyistä käsitteli suomeksi sanottuna paskomista: mene leirin ulkopuolelle ja peitä jätöksesi pientä lapiota käyttäen, vapaa suomennos), mutta usein myös vertauskuvallisista toimituksista. Joka tapauksessa myös terveyssäädöksistä tuli hengellisiä kysymyksiä koska ne olivat Jumalan antamia säädöksiä ihmisen hyvinvointia varten. Sääntöjä noudatettaessa kunnioitettiin samalla Jumalaa joka oli niiden antaja.
Esimerkiksi naisen kuukautistilan saastaisuudessa on tietyssä mielessä kyseessä kultillinen toiminta, kuten totesit, liittyen juutalaisen uskonnon harjoittamiseen. Kyllä!
Kristittynä kuitenkin ymmärrän ettei kyse ole omaehtoisesta kultista silloinkaan, vaan kyseessä on Jumalan antama säädös, sen Jumalan, johon kristittynä uskon ja joka on antanut kristikunnalle koko Raamatun (VT ja UT) ohjaamaan meitä totuuden tielle:
Jumalan kunnioittamiseen sydämen avoimuudessa Hänelle.
Vasta farisealaisuutena tunnetun käytännön myötä "rituaalinen puhtaus" muotoutui ulkonaisten säädösten pikkutarkaksi noudattamiseksi, jossa ei enää ollut kyse alkuperäisistä käskyistä vaan niistä johdetuista ja lopulta kaikkea elämistä koskevista säännöistä kuinka uskovan piti elää ja toimia. Näin sisäinen suhde Jumalaan korvattiin ihmisen teoilla.
Legalistinen suorittaminen vetoaa ihmisen uskonnolliseen luonteeseen, jossa antautumiseen perustuvan kuuliaisuuden korvaa siis tekeminen ja ulkonainen totteleminen. Suorittamisessa onnistuminen synnyttää mielihyvää. VT:n profeetat julistivat Jumalan tuomiota tällaisen käyttäytymisen yli kun Jumalan laki ei enää saanut johtaa kohti Jumalaa olemaan Hänen varassaan: ihminen alkoi omassa varassaan ikäänkuin miellyttää Jumalaa omalla hurskaudellaan, ja Jumalan mukaan juuri tuo hurskaus ja miellyttäminen oli Hänen edessään saastainen vaate, se oli epäpuhdasta ja kelpaamatonta.
Jumalaa ei koskaan miellytä lain noudattamisemme, ei silloinkaan kun kyseessä on Hänen itsensä antama laki. Ainoa millä voimme miellyttää Jumalaa on ottaa vastaan Hänen lahjansa. Silloin kyse on sydämen asenteesta, jossa kunnioitamme Jumalan lakia rakkauteen perustuvassa kuuliaisuudessa, se on sisäistä riippuvaisuutta ja antautumista Hänen varaansa. Näin mielihyvämme lähde ei ole oma onnistumisemme vaan Jumala itse.
Ainoastaan tällainen suhde voi tuoda ihmisen sisimpään todellisen täyttymyksen ja syvimmän mahdollisen ilon.
Ihmistä ei ole luotu lakia varten vaan laki on annettu ihmistä varten.
Ilmeisesti juuri Jeesuksen aikana farisealainen uskonnollisuus, jossa keskipisteenä on ihmisen suoritus ja teko, saavutti huippunsa. Silloin kyseessä jo oli alkuperäisestä laista vieraantunut kultti, jossa kyllä vedottiin alkuperäisiin Kirjoituksiin mutta oli etäännytty niiden tarkoituksesta ja hengestä. Alkuperäisestä oli johdettu lukemattomia puhdistautumisrituaaleja jotka eivät enää olleet alkuperäisiä vaan olivat omia lisäyksiä ja tulkintoja. Tällaista uskontoa vastaan Jeesus nousi palauttaen Jumalan ihmisten huomion keskipisteeseen ja näin herättäen heissä uudelleen kaipausta lain antajaan ja Hänen tarkoituksiinsa.
Ulkonaisten suoritusten sijaan nousi jälleen persoona, joka muistutti että kuuliaisuus ei ole vain tietyn muotoisia tekoja vaan suhdetta, yhteyttä, sisäistä antautumista.
Juutalaisesta uskonnollisuudesta (sellaisena kuin sitä nykyään toteutetaan) katsottuna kristinusko on toinen uskonto eikä tietenkään ole heidän uskontonsa täyttymys. Tämä juuri johtuu vieraantuneisuudesta ja että ei todella tunneta sitä Jumalaa josta omat pyhät kirjoitukset kertovat. Jeesus Kristus on VT:n täyttymys koska jo itse VT viittaa tähän täyttymykseen. Juutalainen uskonto sisältää yhä edelleen messiaan odotuksen ja julistaa täyttymystä messiaassa, eikö niin? Messias on jo tullut ja Hän on Jeshua: Jeesus Kristus, elävän Jumalan Poika ja ainoa tosi Vapahtaja.
On juutalaisia jotka ovat kohdanneet Jeesuksen nimenomaan oman uskontonsa kirjoitusten ja messiasprofetioiden kautta joita VT:ssä on useita. Esimerkiksi Jesaja luku 53 on johtanut monia juutalaisia miettimään suhdettaan Jeshuaan ja lopulta he ovat ottaneet vastaan Hänet josta luku kertoo. Heidän todistuksensa on että he eivät suinkaan ole kääntäneet selkäänsä juutalaisuudelleen ja juutalaiselle uskonnolle vaan sille toteutustavalle joksi juutalainen uskonto on muodostunut. Heille yhteys elävään Messiaaseen merkitsee syvempää omien juurien ja oman uskonnon ytimen löytämistä: yhteyttä lain antajaan, joka myös on lain täyttymys.
Vanhatestamentillinen usko ITSESSÄÄN ei ole riittävä. Pelastukseen tarvitaan armo josta UT puhuu. Ja myös VT sisältää tämän armon täyteyden odotuksen viitaten tulevaan täyttymykseen monin tavoin. Jeesus Kristus ei ole Koraanin ilmoituksen huipentuma ja täyteys mutta Hän on VT:n ilmoituksen huipentuma ja täyteys.
"Joo, tätä juuri sana "saastainen" tuossa yhteydessä kuvaa, kyse on uskonnollisessa mielessä epäpuhtaasta. Kyseessä on moniulotteinen asia: kyse on terveyteen ja hygieniaan liittyvistä säädöksistä joiden noudattaminen tuon aikaisissa olosuhteissa oli tärkeää (yksi Mooseksen kautta tulleista käskyistä käsitteli suomeksi sanottuna paskomista: mene leirin ulkopuolelle ja peitä jätöksesi pientä lapiota käyttäen, vapaa suomennos),"
ei ole kyse "jätöksistä" tai terveyssyistä vaan rituaalisesta puhtaudesta/epäpuhtaudesta.Ihminen voi olla rituaalisesti epäpuhdas,mutta myös esineet,jopa Israelin maa. Kultilliset säännöt olivat tarkat, tietyt menot auttoivat yli epäpuhtauden ja sääntöjen rikkominen saattoi johtaa jopa kuolemaan. Israelin uskonto oli luonteeltaan tällainen, ei siinä uskottu "oikein" vaan elettiin tietyllä tavalla.
"Vasta farisealaisuutena tunnetun käytännön myötä "rituaalinen puhtaus" muotoutui ulkonaisten säädösten pikkutarkaksi noudattamiseksi, jossa ei enää ollut kyse alkuperäisistä käskyistä vaan niistä johdetuista ja lopulta kaikkea elämistä koskevista säännöistä kuinka uskovan piti elää ja toimia. Näin sisäinen suhde Jumalaan korvattiin ihmisen teoilla." mistä noin ihmeelliseen tulkintaan olet päässyt? Perushim oli yksi ryhmä ei edes kovin suuri-se oli myös poliittinen ryhmä eikä kenenkään ollut pakko liittyä siihen tai noudattaa juuri sen tulkintoja. Suuri osa ei noudattanutkaan. Saddukealaisilla oli omansa, essealaisilla omansa. Jumalanpelosta kuitenkin kukin ryhmä etsi oikeinta tietä toteuttaa Toraa, ei huvikseen tai kiusallaan.
Puhut legalismista tiettyna kristillisenä käsityksenä, mutta Israelin uskonto perustui Toraan, sen määräyksiin, kieltoihin ja käskyihin. Ei vain kulttilaki vaan myös siviili-ja rikosoikeus, muuta lainsäädäntöähän ei ollut. Tulkinnoilla pyrittiin laki pitämään ajan tasalla uusissa oloissa- eihän ole lakia ilman tulkintaa. Se ei siis ole "legalismia" vaan välttämättömyys.
Lainkuuliaisuus on hyvinkin voinut tuoda mielihyvää ihmisille, tarkoitushan oli lakia noudattaa, en oikein ymmärrä mikä on väärä tapa tehdä kuten laki määrää?
"Ainoa millä voimme miellyttää Jumalaa on ottaa vastaan Hänen lahjansa." Jumalan lahja Israelille Israelin uskonnon mukaan oli juuri Tora ja sen mukaan eläminen Jumalan tahdon toteuttamista.
Kaiken kaikkiaan en jaksa tuota ikiaikaista kristillistä fariseushaukkua, joka aikanaan perustui kilpailutilanteeseen ja on nyt anakronismi josta tutkimus on aikaa sitten irtautunut. Sovitaan että he olivat hyvin huonoja ihmisiä ja kristityt ovat heitä verrattomasti parempia.
Muistuttaisin kuitenkin että Jeesuksen oma opetus oli tulkintaa sekin ja suuresti samaa kuin fariseusten vaikka sitä ei enää UT:n kirjoittamisen aikaan tiedetty tai haluttu myöntää. Fariseukset ja lainoppineet kävivät synagogissa joka oli oppineiden perustama ja ylläpitämä instituutio,käsitys iankaikkisesta elämästä ei ole Torasta vaan fariseuksilta, pari kohtaa mainitakseni. Jeesuksen opetuksessa ei ole juuri mitään mitä joku parush tai raban ei olisi jo aiemmin sanonut. Sinun käsityksesi juutalaisuudesta ei eroa muslimin käsityksestä heitä edeltävistä uskonnoista ja on perusteiltaan lähtökohtaisesti yhtä väärää.
"On juutalaisia jotka ovat kohdanneet Jeesuksen nimenomaan oman uskontonsa kirjoitusten ja messiasprofetioiden kautta joita VT:ssä on useita. Esimerkiksi Jesaja luku 53 on johtanut monia juutalaisia miettimään suhdettaan Jeshuaan ja lopulta he ovat ottaneet vastaan Hänet josta luku kertoo. Heidän todistuksensa on että he eivät suinkaan ole kääntäneet selkäänsä juutalaisuudelleen ja juutalaiselle uskonnolle vaan sille toteutustavalle joksi juutalainen uskonto on muodostunut. Heille yhteys elävään Messiaaseen merkitsee syvempää omien juurien ja oman uskonnon ytimen löytämistä: yhteyttä lain antajaan, joka myös on lain täyttymys" en halua väitellä minkään luvun tulkinnasta missäkin uskonnossa mutta minua ihmetyttää nämä Jeesukseen messiaana uskovat juutalaiset : millä lailla he toteuttavat juutalaisuuttaan? Toran he varmaan ovat legalismina heittäneet romukoppaan vaikka se on "ikuinen" Israelin uskonnossa ja myös koska sitä on mahdoton noudattaa ilman oppineiden tulkintoja mitkä ovat kauttaaltaan turhia ja huonoja -mikä heidän elämäntavassaan siis on juutalaista?
Lainaus
---------------------------------------------------
Näyttää siltä ettei nykypäivän kristityt tiedä heidän velvollisuuksistaan käyttää huivia kuten raamatussa sanotaan eikä spirituaalisesta sanomasta naisten suhteen.
-----------------------------------------
Tää kristitty nainen tietää, että Korintossa oli Afrotiden temppeli, jossa palveli tuhatkunta papitarta.(porttoa) Tilanne tuli ongelmalliseksi sillä kristity naiset kulkivat ilman huntua ja heidät sotkettiin hunnuttomiin porttoihin, sillä kunnialliset ei kristityt korintolaiset hunnuttivat itsensä.
Toki oli huomaavaista jo oman miehen takia verhoutua, jottei kaiken maailman pervot tulleet tyrkylle. Minkähän laatuisia tarjouksia luulet sadelleen?
Lisäksi kreikan sana angelos merkitsee 'lähettilästä, sanansaattajaa, julistajaa ja enkeliä'
Paavalin kirje oli vastaus Korintolaisten kirjeisiin ja hänen heistä kuulemaansa. Kaikkea se uskonnollisuus teettää vilkaisehan jaetta 13 ******
Ainiin lisäksi Absolom tarttui hiuksistaan pensaaseen paetessaan ja tämä johti hänen kuolemaansa kun Daavit ei kerennyt estämään soturiaa joten - kaikkea SE LUONTO OPETTAA.
Lainaus
-----------------------------------------------
Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi pää peittämätönnä, häpäisee päänsä, sillä se on aivan sama, kuin jos hänen päänsä olisi paljaaksi ajeltu.
6 Sillä jos vaimo ei verhoa päätään, leikkauttakoon hiuksensakin; mutta koska on häpeäksi vaimolle, että hän leikkauttaa tai ajattaa hiuksensa, niin verhotkoon itsensä.
7 Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia.
8 Sillä mies ei ole alkuisin vaimosta, vaan vaimo miehestä;
9 eikä miestä luotu vaimoa varten, vaan vaimo miestä varten.
10 Sentähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkki enkelien tähden.
11 Herrassa ei kuitenkaan ole vaimoa ilman miestä eikä miestä ilman vaimoa.
12 Sillä samoin kuin vaimo on alkuisin miehestä, samoin myös mies on vaimon kautta; mutta kaikki on Jumalasta.
13 Päättäkää itse: sopiiko vaimon rukoilla Jumalaa pää peittämätönnä?
14 Eikö itse luontokin opeta teille, että jos miehellä on pitkät hiukset, se on hänelle häpeäksi;
15 ja että jos vaimolla on pitkät hiukset, se on hänelle kunniaksi? Sillä ovathan hiukset annetut hänelle hunnuksi.
16 Mutta jos joku haluaa väittää vastaan, niin tietäköön, että meillä ei ole sellaista tapaa eikä Jumalan seurakunnilla.
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1150710861297&search=&rng=0&submit1=Hae&ref=1. Kor. 11:7&ctx=-1&mod1=FinPR&mod2=KJV&mod3=
Juuri tuon vuoksi en usko jumalaan sellaisena kuin hänet mainitaan raamatussa tai koraanissa.
Tosiasiahan on että Muhammed tutustui juutalaisuuteen ja kristinuskoon ja muokkasi tästä uskon jota piti oikeana. Nämä kaikki kolme uskoa ovat hyvin samanlaisia, kaikissa periaatteessa sama jumala ja samankaltaiset säännöt. Muutamat pikkuseikat ja määräykset ovat aavistuksen erilaisia, kuten pyhä kirja.
Minä uskon tavallani, uskokaa te omallanne. Kunhan ette sillä hankaloita muiden elämää liialiisesti.
Minä olen ilman huivia housuissa kulkeva nuori tyttö, eikä kukaan kahlitse minua naisen asemaan, ellen minä itse. Mielestäni on väärin että naiset jotka eivät yksinkertaisesti pysty elämään miehen alamaisina pakotetaan siihen. Naisissa on ihmisiä jotka kykenevätsuurempiin tekoihin kuinmiehet, miksei sitä tosiseikkaa voi hyväksyä? Koska jumala määräsi?
Nykyaikanakin kuukautisia pidetään likaisena asiana, vaikka ei uskottaisi mihinkään tai kehenkään. Toisaalta tuo uskonnon määräämä peseytyminen on hyvä asia, sen ansiosta ihmisen keho pysyy puhtaana eikä mitään tulehduksiaja bakteereita tule.
Jotkin asiat uskonnosta kuuluisi mielestäni muistaa, se, että kihlaus on lupaus avioliitosta ja se että seksi kuuluu oikeastaan vain avioliittoon. Sen sijaan se että miehet määräävät on väärin, se että mies on kolmijalkainen ei tarkoita että hän olisi parempi tai viisaampi. Oikeastaan nuo "kolmijalkaiset" käyttäytyvät monesti kuin elukat, hillitsemättä intohimojaan ja kuvitellen olevansa muita ylempi.
Olkaa rauhassa uskonne kanssa, mutta antakaa muidenkin olla rauhassa oman uskonsa kanssa.
Olen just kaupungille lähdössä, joten kirjoitan nopeasti.
Ensinnäkin kiitos rehellisestä puheenvuorostasi.
Kristillisyydessä naiselle osoitettu kehoitus alamaisuuteen kohdistuu hänen vapaaseen tahtoon ja on pohjimmiltaan hänen ja Jumalan välinen asia. Hänen kuuluu kyllä alamaisuutta oikeana elämänasenteena toteuttaa mutta kyse on ennen kaikkea, korostan, antautumisesta Jumalalle ja alamaisuudesta Hänelle, joka sitten sisäisesti laittaa asioita kohdalleen valaisten ja opastaen niin, että asiat eivät tapahdu orjallisessa uskonnon hengessä vaan Pyhän Hengen vaikuttamassa vapaudessa joka perustuu totuuteen, siihen mitä on ja millaisia olemme.
Miehelle ei siis ole annettu lupaa NAISELLE ANNETTUUN KEHOITUKSEEN vedoten alistaa naista! Miehelle on annettu omat kehoitukse, joihin hänen kuuluu keskittyä: rakastamaan naista kuten Kristuskin rakasti seurakuntaa, uhrautumaan ja antamaan itsensä alttiiksi, huolehtimaan pitkämielisesti. Tämä on miehelle annettu kehoitus!
Nyt asia on käytännössä joskus niin, että nainen keskittyy siihen mitä Raamattu miehelle puhuu. Hän ryhtyy vaatimalla vaatimaan, moittien ettei mies rakasta häntä yhtä uhrautuvasti ja pitkämielisesti itsensä altiiksi asettaen kuin Kristus teki.
Asenne miestä kohtaan on negatiivinen ja syyttävä.
Samoin mies keskittyy siihen mitä Raamattu naiselle puhuu. Ja:
Usein käy sitten niin että tämä "kolmijalkainen" olento tulkitsee Raamatun kehoitusta alamaisuudesta omien mustasukkaisuuksiensa ja muiden tunne-elämänsä kipeyksien ja kasvamattomuutensa läpi, jolloin alamaisuus todellakin muuntuu alistettuna olemiseksi...
On olemassa vanha sanonta että naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä.
Sanonta EI EDUSTA kristillistä käsitystä, vaikkakin vuosisatojen aikana jotkut tuolla tavalla ajattelevat miehet ovat myöskin Raamatusta repäisseet irrallisia jakeita pyrkien uskonnon auktoriteetilla oikeuttamaan alistavan ja naisen ihmisarvoa loukkaavan käyttäytymisensä.
Naisen alistaminen uskonnon varjolla ei ole Jumalan eikä Raamatun vaan Raamattua käyttävän jumalattoman ihmisen vika ja erehdys.
On syytä yhä uudelleen muistuttaa että olemme yksilökohtaisesti kristittyinä Jumalan edessä ja meitä on kutsuttu ennen kaikkea antautumaan Hänelle ja parantumaan Jeshuan rakkaudessa jonka vaikutuksia Pyhä Henki kanavoi taivaallisena hoitona sisimpäämme. Tämä on suhteen todellisuutta, jossa Jumala on elävä ja toimiva omiensa keskellä. Se ei ei voi toteutua ilman totuudellisuutta jossa ihminen SUOSTUU näkemään raadollisuutensa ja ne alueet joissa hän ennen muuta parantumista tarvitsee.
Ihmisen synnillisyyteen kun liittyy taipumus sanella Jumalalle inhimillisestä logiikasta käsin mikä on oikein ja mikä väärin ja kuinka asioiden pitää mennä.
On syytä tunnustaa että järkemme voi monilta osin olla pimentyneessä tilassa ja siksi emme käsitä asioita oikein.
Kristillisyydessä paljon käytetty termi on "olla ristin juurella" ja mielestäni se tarkoittaa ennen kaikkea riippuvaiseksi tulemista Kristuksesta ja Hänen teoistaan. En voi nähdä ajatusteni, asenteideni ja käyttäytymiseni oikeaa ja väärää hengellisestä näkökulmasta ellei Jumala sitä minulle avaa.
Vielä tuohon kuukautistilan saastaisuuteen. Olen tästä asiasta kerran soittanut radio-ohjelmaan jossa asiasta käytiin keskustelua. Silloinkin korostin että kyseessä oli sisällöltään uskonnollinen asia joka liittyi juutalaisiin käsityksiin. Termillä "saastainen" ei tarkoitettu että nainen kuukautistilassaan olisi jotenkin ihmisenä iljettävä tai kelvoton tai edes huonompi.
Eikö voida ajatella myös niin, että Jumala (antaessaan tämän käskyn Mooseksen kautta juutalaiseen kulttuuriin ja sen aikaisen todellisuuden keskelle) nimenomaan ajatteli myös naista ja korosti hänen arvoa? Kuukautisia ei tässä siis pidetä itsessään jonakin saastaisena asiana vaan saastaisuus liittyy uskonnon kultillisiin piirteisiin.
Kuukautiset ovat luonnollinen naiseuteen liittyvä asia mutta tämä asia on tietyssä mielessä tabu, koskematon, ja juuri naiseutensa tähden henkilö on eristetty kuukautisten ajaksi. Tämä suojaa häntä myös oman miehen lähentelyltä, koska miehen on jätettävä hänet "rauhaan" kuukautisten ajaksi.
Lisäksi käskyissä on aina kuuliaisuutta korostava ominaisuus joka muistuttaa ihmiselle hänen paikastaan Jumalan edessä. On joku joka on meidän yläpuolellamme ja Hänellä on valta sanoa kuinka mennään. Näin ihminen alkaa syvemmin kysellä Jumalan todellisuutta ja haluaa löytää oikean suhteen Häneen - toinen vaihtoehto tietysti on että alkaa kapinoida Jumalan antamaa lakia ja käskyjä vastaan, ja vaikka ulkonaisesti niitä noudattaisikin (mikä VT:n aikana oli pakollista) kuitenkin sisäisesti luottaa omaan järkeensä ja kapinoi Herraa vastaan pitäen itseään ja omaatuntoaan asioiden mittapuuna ja jumalana.
Lopuksi. Kristillinen käsitys miehestä naisen (ja koko perheen) päänä ei perustu naisen huonouteen eli siis siihen että mies olisi jotenkin parempi. Kristillisyyden sanoma alkuseurakunnassa oli vallankumouksellinen ja tämä sanoma nimenomaan sisälsi ajatuksen täydestä yhdenvertaisuudesta: Kristuksessa ei ole naista eikä miestä. Kristittyinä olemme yhtä arvokkaita. Se ei kuitenkaan tarkoita että olisimme samanlaisia. Miehen ja naisen erilaisuus otetaan huomioon. Se on hyväksi kummallekin.
Oikea tasa-arvo ei mitätöi sukupuolten erilaisuutta. Tasa-arvo voi toteutua hyvin vain siellä missä on tasapaino.
Nyt on yhä useammin niin että kumpikin yrittää todistella omaa paremmuuttaan ja sen sijaan että mentäisiin rinnakkain eteenpäin yritetään päästä toisen niskan päälle. Miehet naureskelevat naisten typeryydelle purkaen omaa epäonnistumisen tunnettaan ja kaunaansa ja ylpeytensä vangeiksi jääneet naiset halveksivat ja solvaavat vastaavasti miehiä.
Tämä on tulos kun Jumalaa ei enää kunnioiteta Jumalana.
Myös kristillisissä piireissä. Uskovatkin on ottaneet monin paikoin maailmallisia vaikutteita ja "vapauksia" vastaan, yllättäen näiden vapauksien (vapaus määritellä Jumalan sanaa omista inhimillistä haluistaan käsin ja haalia opettajia korvasyyhyynsä) seurauksena ei olekaan vapautettu elämä vaan rikkinäisyys ja pahoinvointi.
Jumalan sanan kunnioittaminen johtaa täysin päinvastaisiin tuloksiin. Se johtaa keskinäiseen rakkauteen ja hyvinvointiin.
Siksi en ryhdy saarnaamaan alamaisuuden tarpeesta naiselle joka ei vielä edes tunne Jeesusta jota kristinusko julistaa. Jeesus kun on ainoa tie Jumalan yhteyteen, sanoo Raamattu.
Raamatun väite on joko tosi tai valhe ja kristittynä tietysti ajattelen niinkuin olen todeksi kokenut että se pitää täsmälleen ja ihanasti paikkansa.
Kukaan ei tule onnelliseksi ryhtymällä ulkokohtaisesti noudattamaan Raamatun käskyjä ja neuvoja. Joissain kohdin ne tietysti johtavat ihmistä paljonkin parempaan elämään, koska Raamatun neuvot ovat aina hyviä kun ne vastaan otetaan ja kristillinen etiikka sisältää tärkeitä elämää suojelevia ja rakentavia periaatteita, joiden noudattamisella on positiivinen seuraus olkoon ihminen sitten uskovainen tai ei.
Ulkokohtainen noudattaminen vain johtaa helposti legalismiin, ja ihmisen syntisyys joka tapauksessa pysyy ennallaan vaikka hän eläisi parempaa elämää. Laki siis kertoo oikean ja väärän eron mutta ei anna voimaa niin että ihminen voisi sydämestään - iloisessa yhteydessä Jumalaan - elää oikein.
Näin ollen vastaus ihmisen sisäiseen nälkään ja tarkoituksettomuuteen ei ole oikea elämäntapa vaan Jeshua, joka sitten auttaa myös elämään oikein. Kyse on asioiden sisäisestä rakenteesta ja hengestä.
Yhteys Jumalaan saa aikaan muuttumista armon kautta. Se on sisäistä muuttumista Jumalan hyvyyden vaikutuksesta, ei ulkonaisten pakotteiden ja uhkausten vaikutuksesta.
Jos ja kun ihminen ensin ottaa vastaan Jeesuksen sen jälkeen hän omakohtaisesti suhteessa Jumalaan on Hänen sanansa kehoitusten kanssa vapauttavan ristin juurella oikeaa tietä ja elämäntapaa etsien.
Kristityille naisille sen sijaan sanon että pohtikaa Jumalan sanan kehoitusta (olla alamainen miehelle) Herran edessä rukoillessanne ja hiljentyessänne. Pohtikaa sitä levosta käsin ja suostukaa niin nöyrtymään ristin juurelle ottaen siinä vastaan Jumalan hyvyyttä ja valoa, kuinka Hän sisimpäänne näistä asioista rakkaudessaan puhuu.
Täysin sama asia miehille!
Olen vakuuttunut että tällainen asenne ja toiminta ei johda lakihenkisen suorittamisen alle vaan todella vapautuneeseen hengellisyyteen jossa ihminen, raadollisuudestaan ja huonoista taipumuksistaan huolimatta, voi kasvaa terveeseen ja lähimmäistä huomioivaan kristillisyyteen. Eheytyä näkemään ja kokemaan Jumalan hyviä tarkoituksia elämää varten. Se on sovituksen ihmettä.
Kyseessä on erityisen vakava asia koska Jumala ei leiki ihmisen kanssa eikä ole antanut Sanaansa turhaan. Ihminen itse saa niittää elämäntapansa, tekojensa ja asenteidensa seurauksia, on sitten uskovainen tai ei.
No, pitkähän kirjoitus täskin tuli.
Moi. :-)
* Jumalalla on hyvät ajatukset ja hyvä tarkoitus Jeesuksessa. *
ketjun vanhemmat lainasivat edellise(i)ltä ja ilmoittivat lisäksi olevan parannus edellisiin jotka siis olivat jotenkin "puutteellisia".
Kukin näistä uskonnoista on syntynyt patriarkaalisena aikana jolloin vain mies oli täysi ihminen. Se totta kai näkyy näissä uskonnoissa. Osa niistä on työskennellyt tämän ongelman parissa (juutalaisuus ja kristinusko) islamkin ehkä tulkinnoissaan jo ainakin jonkin verran, mutta yhä monesti perusolettama on, että nainen on jotenkin ominaisuuksiltaan "vajaa" eikä hän uskonnon piirissä voi olla täysarvoinen vaikka sitä jo on ympäröivässä yhteiskunnassa.
Jumalan lait eivät kiellä tuhoamasta maata joten hän on minulle ilmaa. Ne myös alistavat naista joten ei kiitos. Minun jumalani on minun jumalani, ei herrani. Itse olen itseni herratar.
sen on paras ollakin. Uskoo sitten se joka haluaa.
Tämä itseään äitiparraksi kutsuva
kovasti osaa kauniita sanoja
mutta silmät on kylmät ja ilkeät!
Kristinusko perustuu ennen kaikkea Uuteen Testamenttiin, jonka ydin on armon ja rakkauden sanoma. Vanha Testamentti on juutalaisuuden perusteos. Se on hieman kärjistetysti sanottuna täynnä lakihenkisyyttä, satoja säännöksiä,mutta Jeesus kehotti keskittymään siihen mikä Laissa on tärkeintä, laupeus, uskollisuus jne, ei lain kirjaimellinen noudattaminen satoine sääntöineen vaan oikeassa hengessä tapahtuva 10 käskyn tulkinta. Kristinusko siis vapauttaa pikkutarkasta satojen sääntöjen orjallisesta noudattamisesta, ja korostaa anteeksiantoa ja lähimmäisenrakkautta. Tiukka sääntöjen noudattaminen on siinä orjuutta, josta Pyhä Henki vapauttaa Kristuksessa. Kuitenkin käskyjä tulee noudattaa, mutta ei niin orjallisesti että lain hyvä tarkoitus jää toissijaiseksi. Rakkaus on tärkein. Kristinuskossa Jumala on Rakkaus, ja korkein Hyvä. Kukaan ihminen ei ole täysin hyvä.
VT kuulukaan kuin juutalaisille mutta miksi jos jumala käskee jotain noudattaa sitä ei tarvitsekaan noudattaa?
Jeesus väitti ettei laista häviä pieninkään piirto, mutta olikin sitä mieltä että turhaa niitä noudattaa kunhan ymmärtää käskyjen tarkoituksen (joka kai on pitää ne?).
http://www.ilosanomapiiri.fi/mailis/opet/nainen.htm
Naisen paikka seurakunnassa
Mailis Janatuinen
Radio Dei 26.2.02
Paavalin vaikeita sanoja: nainen vaietkoon seurakunnassa
Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa, naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia/ alamaisia, niin kuin lakikin sanoo. Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa. … Tämä mitä kirjoitan, on Herran käsky. Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä (1.Kor.14:34-38).
Näiden sanojen perustella moni on tullut siihen johtopäätökseen, että Paavali oli jonkinlainen naistenvihaaja. Tämän illan aikana tutkimme, oliko hän todella yhtä huono kuin hänen maineensa tässä suhteessa antaisi olettaa.
Nainen avioliitossa, naimattomana ja leskenä
Paavali todellakin opettaa, että vaimon on kunnioitettava miestään. Mutta eikö tämä olekin ihan viisas neuvo meille naisille. Kenenkään ei pitäisi mennä naimisiin miehen kanssa, jota ei pysty kunnioittamaan: Mies ei näet puolestaan pitkän päälle jaksa rakastaa naista, joka ei häntä kunnioita. Naisen kunnioitus miestään kohtaan on eräässä mielessä koko avioliiton perusta. Mutta miten paljon Paavali samaan hengenvetoon vaatiikaan mieheltä: että hänen on rakastettava vaimoaan yhtä paljon kuin Kristus rakasti seurakuntaa (Ef.5:22-33).
Vanhapoika Paavali joutui kirjeissään antamaan myös kristittyjen seksuaalista käyttäytymistä koskevia neuvoja. Jos apostolilta kerran jotain asiaa kysyttiin, niin hänhän vastasi kiertelemättä ja kaartelematta, nimittäen asioita niiden oikeilla nimillä. Korinttilaiset olivat ilmeisesti tiedustelleet seksuaalisen pidättyvyyden arvoa avioliitossa – oliko se tarpeellista vai ei, ja jos oli, niin kuka siitä päätti. Paavali vastasi, että näistä asioista sovitaan yhdessä aviopuolison kanssa. Kun naimisiin kerran on menty, niin vaimon ruumis ei ole enää hänen omassa vallassaan, vaan miehen. Nainen ei siis saa enää yksin päättää ruumiinsa ”käytöstä”. Tästä asiasta ovat muuten kaikki maailman kulttuurit ja uskonnot olleet liikuttavan yksimielisiä miltei meidän päiviimme asti.
Mutta sitten seuraa pommi: Paavalin mukaan miehenkään ruumis ei ole näet hänen omassa vallassaan, vaan vaimon. Tämähän tarkoittaa suomeksi sanottuna, että Paavali tunnustaa naisen sukupuolivietin olemassaolon ja oikeutuksen. Se on uskomattoman radikaali väite tullakseen uskonnollisen rabbin suusta ajanlaskumme alkuvuosina. Muistakaamme, että yhä tänäkin päivänä ympärileikataan (toisin sanoen silvotaan) muslimimaissa joka vuosi pari miljoonaa tyttölasta. Miksikö? Vain siksi että heistä tulisi ”puhtaita” ja heiltä häviäisi halu sukupuoliseen kanssakäymiseen. Miten suuri ero onkaan tuollaisen sovinismin ja Paavalin opetuksen välillä! Kuten huomaamme, apostoli aivan vakavissaan julistaa naisen tasa-arvoiseksi miehensä kanssa aviollisen seksuaalielämän alueella (1 Kor.7:1-6). Muutenhan Paavali vaatii kristityiltä ehdotonta yksiavioisuutta. Seksi kuuluu miehen ja naisen väliseen elinikäiseen avioliittoon, ei minnekään muualle.
Mutta Paavalin kirjeistä löytyy vielä yksi mullistava uudistus naisen asemaan, nimittäin naimattoman naisen arvo. Vanhaa piikaahan ei juurikaan ole arvostettu missään kulttuurissa ennen tai jälkeen kristinuskon. Paavali pitää kuitenkin selibaatissa elävän sinkun elämää jopa avioliittoa suositeltavampana vaihtoehtona, koska nainen saa siinä omistautua kokonaan Jeesuksen palvelemiseen. Tämä siviilisääty on apostolin mielestä suositeltavampi myös tulevien ahdistusten tähden. (1 Kor.7) Lapsettomuuttakaan ei naisen enää tarvitse hävetä, koska yksinäisellä on lapsia enemmän kuin sillä, jolla on mies! Hengellinen vanhemmuus voi antaa ihmisen elämään yhtä paljon iloa kuin biologinenkin vanhemmuus. (Gal.4:27, 1 Tim.1:2)
Seurakunnassa on vieläkin yksi naisten ryhmä, jota varten Paavali antaa muutaman neuvon sanan: nimittäin lesket. Heidän velvollisuutensa on opettaa nuoremmilleen sekä kodinhoitoa että kristillistä rakkautta ja vieraanvaraisuutta. Ja jos heillä ole ketään läheistä sukulaista elossa, niin seurakunnan on elätettävä heidät heidän vanhoilla päivillään (1 Tim.4 ja 5).
Naisen alamaisuus
Nyt tullaan sitten siihen opin kohtaan, joka saa monet aikamme naiset näkemään punaista, nimittäin naisen alamaisuuteen. Paavalin mukaan mies on vaimonsa ”pää”. Itse asiassa tässä on kysymys järjestyksestä, jonka Jumala on säätänyt paitsi perheeseen, myös seurakuntaan ja jopa kolmiyhteyden sisälle.
Teidän tulee kuitenkin tietää, että jokaisen miehen pää on Kristus, naisen pää on mies ja Kristuksen pää on Jumala (1 Kor.11:3).
Kysymys ei voi olla eriarvoisuudesta, sillä on mahdotonta ajatella, että Jeesuksen ja hänen Isänsä välillä olisi jokin arvoero. Mitä päänä oleminen sitten merkitsee? Se merkitsee yksinkertaisesti vastuusuhdetta: kuka puolustaa ketä vihollista vastaan, kuka tekee lopulliset ratkaisut ja kuka kantaa lopullisen vastuun.
Naisen on siis Paavalin mukaan oltava miehelle alamainen perheessä ja seurakunnassa, koska mies on hänen päänsä. Sana ”alamainen” luetaan kuitenkin meidän aikanamme helposti väärin, ikään kuin Paavali olisi kirjoittanut: ”alistettu”. Naisen ei kuitenkaan ole määrä olla sen enempää miehen alistama kuin Jeesuskaan oli Isänsä alistama.
Sitä paitsi kristillisessä kirkossa pätevät täysin toisenlaiset johtamisen (”päänä olemisen”) periaatteet kuin ympäröivässä maailmassa. Jeesushan opetti näin:
”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta” (Mark.10:43-45).
Miehen on kannettava perheestä ja seurakunnasta vastuuta samalla tavalla kuin Jeesuskin teki: rakastamalla, palvelemalla ja uhrautumalla. Jeesus suostui vapaaehtoisesti orjan osaan – eikö siis kristittyjen miesten tulisi noudattaa hänen esimerkkiään! Ja niin kauan kuin nainen saa kokea miehensä taholta uhrautuvaa rakkautta, hän kunnioittaa tätä ja iloitsee saadessaan ”alistua hänen tahtoonsa” (= uuden käännöksen vastine sanalle ”alamainen”).
Toisaalta Paavali käski kristittyjen miesten rakastaa vaimoaan kuten Kristus rakasti seurakuntaansa. Voisiko rakkauden ihannetta enää sen korkeammalle asettaa! Tällainen rakkaus motivoi meitä naisia alamaisuuteen, komenteleminen ja sortaminen nostattaa meidät vain kapinaan.
Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta... Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään (Ef.5:25-28).
Kuka nainen on syvällä sydämessään onnellinen, jollei hänen miehensä kanna perheestä perimmäistä vastuuta? Kuka vaimo on tyytyväinen tohvelisankariin?
Nainen vaietkoon seurakunnassa – mitä se tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita?
Paavalin kirjeistä löytyy omituinen ristiriita: yhtäällä hän näet mainitsee itsestään selvänä asiana, että naiset profetoivat ja rukoilevat hänen seurakunnissaan (1 Kor.11:5), mutta toisaalla hän antaa heille puhekiellon (1 Kor.14:34).
Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa, naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia/ alamaisia, niin kuin lakikin sanoo. Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa. … Tämä mitä kirjoitan, on Herran käsky. Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä (1.Kor.14:34-38).
Profetoimisen lupa ja puhumiskielto ovat molemmat saman kirjeen sisällä! Tiedämme, ettei apostoli ollut tyhmä mies eikä hänen logiikassaan ollut mitään vikaa. Tiedämme, etteivät hänen kirjeensä ole vain hänen omaa sanaansa, vaan samalla myös Jumalan erehtymätöntä Sanaa. Jos emme tahdo heittää Paavalin kirjeitä (ja sitä myöten vähitellen koko Raamattua) vanhentuneena roskakoppaan, on meidän yksinkertaisesti mietittävä, miten tämä näennäinen ristiriita olisi selitettävissä.
Mitä profetoiminen on?
Ei ole aivan vähäinen asia se, että naiset saivat profetoida kristillisessä kirkossa sen syntyajoista asti. Vanhan liiton aikana profetoimisen lahja oli vain harvojen miesten ja parin kolmen naisen erityisoikeus. Profetiaa esiintyy Vanhassa testamentissa paljon, ja se on nimen omaan lain ja evankeliumin julistamista elävällä ja tilanteeseen sopivalla tavalla. Tämä siis oli luvallista naisille alkukirkossa. Apostolien teot mainitsevat mm. diakoni Filippuksen neljä tytärtä, jotka toimivat profeettoina (21:9). Synagogassa nainen ei sen sijaan saanut avata suutaan, eipä edes rukoilla. Itse asiassa naisten ei ollut pakko osallistua synagoga jumalanpalvelukseen ollenkaan. Tuon ajan pakanauskonnoissa oli sen sijaan tavallista, että naiset toimivat papittarina ja jumaliensa sanan välittäjinä. Naisen asema alkuseurakunnassa ei siis ollut sama kuin ympäröivässä yhteiskunnassa.
Paavali pitää profetoimista yhtenä parhaimmista armolahjoista ja käskee kristittyjen – myös naisten - sitä tavoitella. Hän kuvaa profetoimista seuraavilla tavoilla:
- Profetia on se armolahja, jota meidän pitää ennen muuta tavoitella (1.Kor.14:1).
- Profetia ei Uudessa testamentissa ole vain jotain hurmospuhetta tai tulevaisuuden ennustelua, vaan myös kuulijoiden rakentamista, kehottamista ja lohduttamista(ib.3).
- Profetoiva rakentaa seurakuntaa (ib.4).
- Paavali rinnastaa tiedon, profetoimisen ja opetuksen (ib.6).
- Profetoiva puhuu selvää kieltä (ib.9).
- Profetoiva rakentaa seurakuntaa (ib.12).
- Profetoiminen on merkkinä uskoville (ib.22).
- Mutta myös ei-uskova joutuu profetian kuullessaan kokemaan, että hänen sydämensä salaisuudet paljastuvat (ib.24-25).
- Seurakunnan kokouksessa saa esiintyä vain yksi tai kaksi profeettaa (ib.29).
- Mutta kaikki saavat profetoida vuorollaan (siis seuraavalla ja sitä seuraavalla kerralla) (ib.31).
- Profetian päämäärä on, että kaikki saisivat opetusta ja rohkaisua (ib.31).
- Profeetat pystyvät hallitsemaan henkilahjaansa, ts. päättämään, milloin puhuvat ja milloin ovat puhumatta (ib.32)
Naisten profetoimiselle asetetaan vain yksi ehto: heidän on tehtävä se pää peitettynä (11:1-16). Miksi pään peittäminen sitten oli tärkeää? Se, kuten verensyöntikieltokin, oli välttämätöntä ensinnäkin juutalaisten tähden. Naimisissa olevan naisen hiusten näkeminen oli Paavalin maanmiehille kauhistus. Pään peittäminen oli toisaalta myös ”alamaisuuden merkki”, toisin sanoen osoitus siitä, että ko. nainen oli naimisissa ja kuului tietylle miehelle (1 Kor.11). Meidän kulttuurissamme käytetään huivin asemasta vihkisormusta. Japanissa voitiin ennen vanhaan päätellä naisen siviilisääty hänen kimononsa hihojen pituudesta!
Pitäisikö meidän naisten sitten käyttää päähinettä seurakunnan kokouksissa ollaksemme raamatullisia? Tai jopa kasvattaa itsellemme pitkä tukka, josta Paavali myös puhuu? Tai pitäisikö kristittyjen suudella toisiaan jumalanpalveluksen päätteeksi ”pyhällä suunannolla”? Pitäisi, jos se kuuluu kulttuuriin. Jos elämme muslimimaissa, emme voi kulkea kadulla minihameessa. Jos elämme Japanissa, emme yleensä halaile toisia kristittyjä – jopa kädenpuristus tuntuu tuossa kumarrusten maassa joskus liian intiimiltä toimitukselta.
Asia, jota pään peittäminen symbolisoi, on tärkeä. Jollakin tavalla joka kulttuurissa on ilmaistava, kuuluuko tietty nainen jollekulle miehelle vai onko hän vielä vapaa. Kristillisen kirkon on tässä kohden noudatettava maan tapaa. Pään peittämisasiassa Paavali vetoaa hyvään ”tapaan”, mutta naisen puhekiellon ollessa kyseessä hän vetoaa ”Herran käskyyn”
Jos joku kuitenkin väittää vastaan, niin sanon hänelle, ettei meillä ole sellaista tapaa, eikä yleensäkään Jumalan seurakunnilla (1 Kor.11:16).
Mitä puhuminen on ja mitä se ei ole?
Naiset siis saivat profetoida alkukirkossa, mutta oli kuitenkin jotain, mitä he eivät saaneet tehdä. Miehen ja naisen tehtävät eivät Paavalin mukaan ole täsmälleen samat. Mitä Paavali sitten tarkoittaa sanoessaan, etteivät naiset saa "puhua" seurakunnan kokouksissa – eikö ”profetoiminen” olekaan ”puhumista”.
Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa, naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia/ alamaisia, niin kuin lakikin sanoo.
Missä kohden laki niin sanoo? Alaviite: ”Mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva” (1.Moos.3:16).
(sitaatti jatkuu): Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa. … Tämä mitä kirjoitan, on Herran käsky. Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä (1.Kor.14:34-38).
Kirjeessään Timoteukselle apostoli syventää keskustelua naisen asemasta. Nyt hän tuo siihen kaksi uutta sanaa: Hän ei salli, että nainen opettaa (didakein) ja hallitsee (authentein) miestään/ miehiä seurakunnassa. Paavali vetoaa alamaisuus-prinsiippiin tässä kohtaa. Nainen ei saa seurakunnassa olla sellaisessa asemassa, että hän olisi miehen pää: hallitsisi häntä, olisi hänen johtajansa.
Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat joka paikassa… niin myös että naiset ovat säädyllisessä puvussa… Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hiljaisuudessa. Sillä Adam luotiin ensin, sitten Eeva eikä Adamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen…” (1.Tim.2:8-14).
Paavali muistuttaa Timoteusta luomisjärjestyksestä ja syntiinlankeemusjärjestyksestä. Mies luotiin ensiksi, mutta nainen lankesi ensiksi. Hänet on helpompi pettää kuin mies. Molemmissa kohdissa, missä naiselta kielletään puhuminen, opettaminen ja miehen hallitseminen niputetaan yhteen. Eikö tässä siis olekin puhe johtamisesta? Eikö Paavali peräänkuuluta sitä, kuka kantaa perimmäisen vastuun seurakunnassa ja perheessä: mieskö vai nainenko, jonka Käärme kuitenkin pystyi pettämään teologisessa keskustelussa kohtalokkain seurauksin?
”Lasten synnyttäjänä on kuitenkin pelastuva, jos vain pysyy uskossa…” ”Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa…”* (ib.15) Ja tämän sanoo sama Paavali, joka suorastaan kieltää neitsyitä menemästä naimisiin, koska Jeesuksen tulo on niin lähellä ja sanoo, että ”yksinäisellä on lapsia enemmän kuin sillä, jolla on mies” (Gal. ). Tässä puhutaan äitiyden arvosta, jonka jotkut harhaoppiset tuohon aikaan kielsivät, sekä biologisen että hengellisen äitiyden.
Lukujako hämää meitä, mutta Paavalin argumentaatio jatkuu näin:
”… jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies… sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?”* (3:1-5).
Jeesus ei tehnyt naisista apostoleja. Paavali ei tehnyt heistä seurakuntiensa paimenia/ vanhimpia/ kaitsijoita, tai millä nimellä seurakunnan johtajia nyt nimitettäneenkin (1 Tim.3:1-7, Tiitus 1:5-9). Opetus- ja johtamisvirkaa ei heille alkuseurakunnassa annettu. Sitä siis tarkoittaa Paavalin puhumiskielto. Mitkä tehtävät kuuluvat sitten nimenomaan seurakunnan paimenelle? Samat tehtävät kuin lammaspaimenellekin: hänen pitää ruokkia lampaita ja karitsoita = vastata oikeasta opista. Hänen pitää taistella sutta vastaan, vaikka sitten oman henkensä uhalla = pitää harhaopettajat poissa kristittyjen laumasta. Naisen pitää arvostella oppia, mutta hänen ei tarvitse ryhtyä organisoimaan sotaa. Sen on Jumala antanut seurakunnan paimenen - miehen - tehtäväksi. (Joh.10)
Paimenelle kuuluu myös portinvartijan tehtävä: toisin sanoen siitä päättäminen, kuka päästetään kasteelle ja ehtoolliselle (sakramentit ja seurakuntakuri). Samoin hänelle kuuluu vastuu seurakunnan muista työntekijöistä, heidän opistaan ja elämästään. Listaa voisi vielä jatkaa, mutta jääköön se muiden tehtäväksi.
Tässä kohden kristillinen kirkko jakaantuu kahteen leiriin. Ensinnäkin ovat ne, jotka pitävät Paavalin puhekieltoa vain hänen omina sanoinaan, ei Jumalan sanana. Puhekielto koskee heidän mielestään vain tuota aikaa, mutta nyt kun naisen asema yhteiskunnassa on toinen, se voidaan unohtaa. Toinen puoli kristikuntaa sen sijaan vastustaa naispappeutta, koska pitää kaikkia Paavalin sanoja myös Jumalan sanana. Se ei halua lähteä tielle, jonka päässä häämöttää täydellinen antinomismi, lain hylkääminen. ”Aikaansa sidottu” -periaatetta soveltaen voidaan näet Raamatusta karsia kaikki muutkin käskyt ja kiellot, joita meidän yhteiskunnassamme ei enää noudateta. Käskyt olivat ehkä päteviä Paavalin aikana, mutta eivät enää meidän aikanamme, sanotaan. Me tiedämme tästä asiasta enemmän kuin Paavali tiesi. Myös homosuhteita puolustetaan tämän logiikan avulla, ja jatkoa varmasti seuraa.
Tälle tielle en minä henkilökohtaisesti uskalla lähteä. En uskalla ottaa ainoatakaan paikkaa pois Raamatusta ja sanoa: tämä lause ei ole enää pätevä.
Emme nyt puhu pappeudesta siinä mielessä, missä tätä käsitettä Vanhassa testamentissa käytettiin. Puhumme paimenen virasta. Uhripapin virka kuuluu uudessa liitossa kaikille kristityille yleisen pappeuden perusteella: ”Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa” (1 Piet.2:9).
Meidän naisten pitää siis yleisen pappeuden perusteella julistaa ja todistaa ympäristöllemme Jumalan suuria tekoja siinä missä miestenkin. Me saamme välittää sovituksen sanomaa ja uhrata rukousuhreja miesten rinnalla. Meidän on myös arvosteltava oppia ja korotettava äänemme silloin, kun se ei ole Raamatun mukaista.
Paavalin naispuolisia ystäviä
Priscilla, naisteologi
Priscilla oli syntyperältään juutalainen nainen, Aquilan vaimo. Hän toimi miehensä rinnalla vastuunalaisissa tehtävissä eri seurakunnissa. Voimme vain aavistaa, mitä Priscan ystävyys merkitsi vanhalle ja vainotulle apostolille puolentoista vuosikymmenen aikana. Nimenomaan sellaisen naisen ystävyys ja rakkaus, jolla oli samat teologiset intressit kuin hänellä itselläänkin.
Kuusi kertaa Aquila ja Priscilla mainitaan Raamatussa, joista neljä kertaa vaimon nimi ensin. Luukas kutsuu Priscillaa aina koko nimellä, Paavali lempinimellä.
Euodia ja Syntyke, evankeliumin puolesta taistelijat
Filippiläiskirjeessä Paavali kiittää lämpimästi seurakuntaa saamastaan paketista. Tervehdys-osa alkaa melkein kuin rakkaudentunnustuksella: ”Rakkaat ja kaivatut veljeni, te minun iloni ja kunniaseppeleeni... rakkaat ystävät” (Fil.4:1). Mutta sen jälkeen seuraakin kahdelle naiselle osoitettu hienoinen kritiikin sana:
Kehotan Euodiaa ja Syntykeä elämään sovussa Herraa palvellen. Pyydän myös sinua, uskollinen työtoverini (Synsygus*), auttamaan näitä naisia, jotka ovat minun kanssani taistelleet evankeliumin puolesta samoin kuin veli Clemens ja muutkin työtoverini, joiden kaikkien nimet ovat elämän kirjassa (4:2-5).
Euodia ja Syntyke olivat ehkä Filipin seurakunnan vapaaehtoistyöntekijöitä. Paavali kertoo, että nämä kaksi olivat suorastaan taistelleet hänen ja veli Clemensin rinnalla evankeliumin puolesta. Millä tavalla se sitten oli tapahtunut? Sanan voimalla tietenkin: julistuksen, kehottamisen ja harhaopeista varoittamisen kautta. Paavali siis huoli naisia rinnalleen jopa taistelemaan oikean uskon puolesta!
Se, joka osaa taistella oikean asian puolesta, saattaa joskus sortua taistelemaan myös henkilökohtaisista syistä. Niin oli käynyt myös Euodialle ja Syntykelle: he olivat riitaantuneet keskenään. Paavali piti asiaa niin tärkeänä, että halusi mainita sen julkisessa kirjeessään. Hän pidättäytyi kuitenkin ottamasta kantaa siihen, kumpi osapuoli oli oikeassa, kumpi väärässä. Kovin suuresta asiasta tässä ei liene ollut kysymys; olivathan molempien naisten nimet vielä turvallisesti elämän kirjassa.
Mutta jotta pienet kahakat eivät paisuisi isoksi vihaksi, pyysi Paavali uskollista työtoveriaan (jonka nimi mahdollisesti oli Synsygus, ”apumies”) puuttumaan tilanteeseen. Miehen läsnäolo naistiimissä saattoi olla hyvinkin tasapainottava tekijä.
Foibe, diakoni
Annan teille suositukseni sisarestamme Foibesta, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija. Ottakaa hänet vastaan Herran palvelijana niin kuin pyhille sopii ja auttakaa häntä kaikessa, missä hän tarvitsee teitä. Onhan hän itsekin ollut tukena monelle, myös minulle (Room 16:1-2).
Roomalaiskirjeen lopussa lähetti Paavali terveisiä 25 ystävälleen, joista yhdeksän, eli noin yksi kolmasosa, oli naisia. Aivan ensimmäiseksi hän suositteli Rooman kristityille Foibe-sisarta, Kenkrean seurakunnan diakonia. Foibe oli jostakin syystä matkalla Kreikasta Italiaan, ja Paavali jätti kallisarvoisen kirjeensä hänen kuljetettavakseen. Kenkrea on Korintin satamakaupunki, josta on noin 1000 kilometriä linnuntietä Roomaaan.
Sana ”palvelija”, jota Paavali Foibesta käyttää, kuuluu kreikaksi ”diakonos”, ja se on maskuliinimuoto. Feminiinimuoto ”diakonissa” ei ollut vielä käytössä tuolloin. Jos Foibe kerran oli diakoni, niin ilmeisesti hän myös teki sitä, mitä diakonit Apostolien tekojen mukaan yleensä tekivät: toimitti rakkaudenpalvelusta köyhille ja piti puheita.
Paavali antoi Kenkrean diakonista todella hienon suosituksen: tämä oli ollut tukena monelle, myös apostolille itselleen. Kreikaksi käytetään tuki-sanan kohdalla ilmausta ”prostatis”, suojelija. Foibe oli ollut myös Paavalin itsensä tukija ja suojelija. Ehkä hän oli lahjoittanut apostolille rahaa, ehkä kuunnellut ja rohkaissut häntä, antanut ruokaa ja yösijan, lohduttanut Jumalan sanalla. Ehkä hän oli kulkenut Paavalin kanssa evankelioimiskokouksia pitämässä sinä aikana, kun tämä asui Korintissa.
Foibe ei ilmeisesti ollut naimisissa, koskapa hänellä oli tilaisuus tehdä pitkiä ulkomaanmatkoja. Kaikesta päätellen hän matkusti nytkin ihan yksin; ainakaan kenenkään muun nimeä ei mainita samassa yhteydessä. Voimme vain arvailla, mikä oli Foiben ulkomaanmatkan päätarkoitus. Kiertelikö hän eri seurakunnissa opettamassa diakoniatyötä? Kuljettiko ehkä avustuksia paikasta toiseen? Kertoiko Kreikan seurakuntien kuulumisia Italiassa ja Italian seurakuntien kuulumisia Kreikassa?
Paavalin naispuoliset ystävät Roomassa
Kuten sanottu, Paavali mainitsee Roomalaiskirjeensä lopussa yhdeksän naista nimeltä, mikä tarkoittaa noin yhtä kolmasosaa tervehdyksen saajien lukumäärästä. Ja kysymyksessä on kaiken lisäksi seurakunta, jossa apostoli ei itse siihen mennessä ole edes koskaan vieraillut! Ei voi muuta kuin ihmetellä, miten monenlaisia ja monenikäisiä ystäviä tämä vanhapoika-apostoli oli löytänyt kristittyjen naisten joukosta maailmaa kiertäessään.
”Tervehtikää Priscaa... työtoveriani Jeesuksen Kristuksen palveluksessa” (3). Hänestä olemme jo puhuneet.
”Terveisiä Marialle, joka on nähnyt paljon vaivaa teidän hyväksenne” (6). Juutalainen nainen, joka on toiminut innokkaasti Rooman pakanaseurakunnan hyväksi.
”Terveisiä (Andronikokselle ja) Junialle, heimolaisilleni ja vankilatovereilleni, jotka ovat arvossa pidettyjä apostolien joukossa ja ovat olleet Kristuksen omia jo ennen minua” (7). Onko kysymys Junias-nimisestä miehestä vai Junia-nimisestä naisesta, siitä on hieman erimielisyyttä eri kommentaarien välillä. Ja käännetäänkö sivulause noin kuin se on edellä käännetty vai ”joita apostolit pitävät suuressa arvossa”, siitäkin ollaan eri mieltä. Ehkä tässä on kysymys samasta tilanteesta kuin Pietarin kohdalla: apostolista, joka kuljetti mukanaan vaimoaan, uskonsisarta. Siinä tapauksessa Junia oli urhea nainen, joka oli jopa istunut yhdessä miesten kanssa vankilassa uskonsa tähden. Jotkut pitävät tätä jaetta todisteena siitä, että apostolit voivat olla myös naisia, mutta mielestäni virkateologiaa ei voi rakentaa yhden ainoan nimen varaan.
”Terveisiä Tryfainalle ja Tryfosalle, jotka tekevät ahkerasti Herran työtä” (12). Ehkä kaksostytöt, ehdotti parikin kommentaaria.
”Terveisiä Persikselle, rakkaalle sisarelle, joka on nähnyt paljon vaivaa Herran työssä” (12). Nimi on suomeksi ”persialainen nainen” ja löytyy jostakin vapautettujen orjien luettelosta.
”Terveisiä Rufuksen äidille, joka on kuin äiti minullekin” (13). Jos Mark.15:21 puhuu samasta Rufuksesta, niin tämä nainen on Jeesuksen ristiä kantaneen Simon Kyreneläisen vaimo! Perhe oli selvästikin asunut aiemmin samassa paikassa kuin Paavali, ja äiti oli ottanut sydämen asiaksi pitää huolta perheettömästä apostolista.
”Terveisiä Filologoksen vaimolle Julialle ja ...Nereuksen sisarelle” (15).
Tämän lisäksi tulee Narkissoksen talonväki, johon varmaan kuului montakin naista (11).
Huomiota kiinnittää ennen kaikkea se, miten paljon Paavali antaa arvoa naisten panokselle Jumalan valtakunnan työssä. Vaivannäöstähän hän heitä kiittää! Mutta apostoli rohkenee jopa kutsua yhtä naista rakkaaksi sisarekseen ja toista äidin korvikkeeksi. Paavali oli pioneeri siinä, mitä tulee naisten työpanoksen rohkaisemiseen ja edistämiseen kristillisessä kirkossa. Sitä hämmästyttävämpää sitten on, että juuri tämän asian suhteen hän on saanut osakseen niin paljon epäoikeudenmukaista kritiikkiä.