KUOKKAVIERAAT 2002
Muutamia huomautuksia vuonna 2002
Itsenäisyyspäivän kuokkavierasmielenosoitukset ovat syntyneet vihasta uusliberalistista politiikkaa vastaan ja tarpeesta puolustaa kaikkien ihmisten tasavertaisuutta ja yhtäläisiä oikeuksia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana harjoitetun politiikan seuraukset ovat nähtävissä. Tuloerot ovat kasvaneet, palkkojen ja julkisten palvelujen osuus tuotetusta varallisuudesta laskenut ja pääoman osuus noussut. Tilastojen takana on ihmisiä ilman sairaanhoitoa, ilman asuntoa, ilman toimeentuloa, ilman oikeuksia ja ihmisarvoa. Monet selviytyvät vielä, mutta joutuvat havaitsemaan elämänsä entistä turvattomammaksi.
Vuosien varrella kuokkavieraat ovat toimineet julkisten palvelujen, toimeentulon ja solidaarisuuden puolesta globaalissa viitekehyksessä. Nämä ovat asioita joiden puolesta olemme liikkeellä myös vuonna 2002. Vuosi vuodelta protestia on kehitetty, ja myös tänä vuonna se on uudenlainen tapahtuma.
Toimintatapamme
Meitä on syytetty häiriköinnistä, rähinöinnistä, jopa mellakoinnista, silloinkin kun toimintamuotomme ovat olleet väkivallattomia. Protestimme on haluttu ensin vaieta kuoliaaksi ja sitten leimata marginaaliseksi ääri-ilmiöksi. Mitä poliittisia pyrkimyksiä mahtaa liittyä puheenvuoroihin, jotka ovat nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa valmiita leimaamaan vallan jakautumiseen kriittisesti suhtautuvia toimijoita? Joka tapauksessa, kuokkavieraiden toiminta ei ole kilpailua yleisestä "hyvästä maineesta" tai muutamasta kohteliaisuudesta konservatiivisessa mediassa. Meille ovat tärkeämpiä mielipiteet niiden yhteiskunnallisesti heikossa asemassa olevien yhteisöjen piirissä, joille toimintamme tavoitteet ovat läheisiä - sekä yleisesti ottaen valtaan kriittisesti suhtautuvan toiminnan luominen.
Ei ole mitään syytä ihmetellä sitä,
että uusliberalistinen politiikka synnyttää vastarintaa ja yhteiskunnallisia konflikteja. Huolestuttavampaa on se passiivisuus, jolla eri ammattiliitot, kansalaisjärjestöt ja poliittiset järjestöt ovat alistuneet vallan ja pääoman syleilyyn. Meillä ei ole valtaa, rahaa tai aseita, joilla lunastaisimme paikan päätöksenteossa. Meillä on kuitenkin kehomme, älymme ja tottelemattomuutemme. Nämä me tuomme jälleen kadulle ja kutsumme mukaamme kaikki uusliberalismin vastustajat.
Presidentinlinnan juhliin kokoontuvat uusliberalismin voittajat. Vaikka kyseessä on globaaleihin rahan ja vallan verkostoihin lukeutuva joukko, uusinnetaan juhlien ympärillä spektaakkelia "koko kansan juhlasta", kansallisesta yhtenäisyydestä. Tämä ei ole mitään muuta kuin ristiriitojen peittämistä ja tukahduttamista - eivätkä linnanjuhliin kokoontuvat kulttuurielämän ja kansalaisjärjestökentän "silmää tekevät" ole tässä yhtään vähemmän vastuullisia kuin poliitikot ja viranomaiset. He ovat joissain suhteissa jopa vastuullisempia, tarvitseehan viihteellistynyt maailma kiiltokuvia politiikkansa oikeuttamiseksi.
Työ ja toimeentulo
Elämä ilman palkkatyötä on asia, jota vihaavat ja samalla tarvitsevat kaikki vallan rakenteet. Valta ja pääoma vihaavat elämää, joka palkkatyön ulkopuolisena irrottautuu sen suorasta otteesta, mutta samalla vallan ja pääoman uusintamisen edellytyksenä on elämää, jolle se ei halua maksaa ja jota se ei osaa järjestää. Hyvinvoinnin, sosiaalisten kykyjen, tietojen, taitojen ja uusien sukupolvien tuottaminen tapahtuu suurelta osin virallisen työelämän ulkopuolella. Opiskelu, työnhaku tai lasten kasvattaminen ovat yhteiskunnallisesti välttämätöntä työtä, jota ilman talouselämäkään ei pystyisi toimimaan. Yhteiskunnassa, jossa informaation, palvelujen ja aineettomien asioiden tuottaminen nousee yhä tärkeämmäksi, on nykyinen jako palkalliseen ja palkattomaan työhön keinotekoinen ja epäoikeudenmukainen.
Hyvä ystävä, hyvä äiti tai hyvä keskustelija tuottavat enemmän kuin hyvä osastopäällikkö tai markkinointijohtaja. Taatussa toimeentulossa ei ole siis kysymys abstraktista oikeudesta tai hyväntekeväisyydestä, vaan se merkitsee hyvinvoinnin jakamista kaikille sen tuottajille, myös niille jotka eivät ole palkkatyössä. Se myös heikentäisi viranomaisten mahdollisuuksia nöyryyttää sosiaalietuuksien saajia. Taattu toimeentulo lisäisi ihmisten mahdollisuuksia tehdä elämässään joustavia ratkaisuja omilla ehdoillaan sekä parantaisi naisten asemaa matalapalkka-alojen arvostuksen ja ansiotason nousun myötä. Lisäksi on keskeistä, että taatun toimeentulon vaatiminen ja toteuttaminen tapahtuu vähintään eurooppalaisella tasolla, sillä yhteiskuntien keskinäisen riippuvaisuuden ja vaihdon sekä kansallisvaltioiden suvereniteetin murentumisen tilanteessa rajatut ratkaisut ovat riittämättömiä.
Demokratia ja kansallisvaltio
Tiedämme, että vastustajamme ovat varsinkin vaalien lähestyessä valmiita pukeutumaan hyvinvointivaltion kaapuun ja tukeutumaan kansallisiin myytteihin. Tällainen myytti on myös tulopoliittinen kokonaisratkaisu, tuo työn ja pääoman valtiollisen välityksen sekä kansallisen yhtenäisyyden tuottamisen muoto.
Globaalien vallan ja rahan verkostojen havittelema "kustannustehokkuus" ei ole mitään muuta kuin hyökkäys ihmisten hyvinvoinnin mahdollisuuksia vastaan. Näiden markkinoiminen "kansallisen kilpailukyvyn" ja "taloudellisten pakkojen" tai vaikkapa "verokilpailun vaatimusten" avulla on vain yritys rajata politiikan vaihtoehdot ennakolta paikalliseen tai kansalliseen niukkuuden jakamiseen globaalin vastarinnan sijaan. Kun virallisen politiikan kenttä on näin rajattu, on tuskin syytä ihmetellä, että se on alkanut muistuttaa pikemminkin saippuasarjaa kuin yhteiskunnallisten taistelujen näyttämöä. Voi hyvin olla, että äänestämättä jättäneiden määrä nouseekin ensi vaaleissa suuremmaksi kuin koko nykyisen hallituskoalition äänimäärä.
Globaalin rahavallan strategian toteuttajien ja ihmisarvon puolustajien välillä ei voi olla mitään yhteistä kansallista etua. Que se vayan todos - menkööt kaikki!
Maailmassa ei ole ulkopuolisia
Kansallisvaltioiden rajojen ja kansalaisuuden ylläpitäminen eriarvoisuuden ja oikeuksien poistamisen mekanismeina ovat globaalin talouden ja vallan aikakauden irvokkaimpia ilmentymiä. Samaan aikaan kun presidentinlinnassa juhlitaan, istuu vain kilometrin päässä joukko ihmisiä muurien sisällä eristyksissä väärän kansalaisuuden takia. Katajanokan säilöönottokeskus, jonne vangitaan ihmisiä ilman rikossyytteitä tai tuomioita, on räikeä esimerkki siitä, kuinka hurskaiden puheiden takana piilee valmius ihmisarvon riistämiseen.
Sota
Lisääntyvä eriarvoisuus johtaa väistämättä kärjistyviin konflikteihin ja yhä laajempaan tyytymättömyyteen. Uusliberaalin vallan jatkuvuutta pidetäänkin yhä enenevässä määrin yllä suoralla väkivallalla. Asunnottomuuden ja syrjäytymisen tuomia ongelmia ratkaistaan vartiointiliikkeiden pampuilla, öljyn hintaa painetaan alas pommikoneilla ja mielenosoituksiin vastataan kumiluodeilla tai kaasukranaateilla. Pysyvämpää turvallisuutta ei voida luoda vartijoilla, poliisivalvonnalla tai "ennaltaehkäisevillä iskuilla".
Vain oikeudenmukainen maailma voi olla turvallinen. Pahinta tekopyhyyttä harjoittavat ne, jotka harrastavat korulauseita rauhasta ja väkivallattomuudesta, mutta ovat valmiita siunaamaan pommeilla tai kaasulla tehdyt joukkomurhat, kunhan niiden toteuttajina ovat suurvallat.
------
Kokoontumiset Helsingissä 6.12.2002 Rautatientorilla & Hakaniementorilla klo 17.30
Muutamia huomautuksia vuonna 2002
Itsenäisyyspäivän kuokkavierasmielenosoitukset ovat syntyneet vihasta uusliberalistista politiikkaa vastaan ja tarpeesta puolustaa kaikkien ihmisten tasavertaisuutta ja yhtäläisiä oikeuksia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana harjoitetun politiikan seuraukset ovat nähtävissä. Tuloerot ovat kasvaneet, palkkojen ja julkisten palvelujen osuus tuotetusta varallisuudesta laskenut ja pääoman osuus noussut. Tilastojen takana on ihmisiä ilman sairaanhoitoa, ilman asuntoa, ilman toimeentuloa, ilman oikeuksia ja ihmisarvoa. Monet selviytyvät vielä, mutta joutuvat havaitsemaan elämänsä entistä turvattomammaksi.
Vuosien varrella kuokkavieraat ovat toimineet julkisten palvelujen, toimeentulon ja solidaarisuuden puolesta globaalissa viitekehyksessä. Nämä ovat asioita joiden puolesta olemme liikkeellä myös vuonna 2002. Vuosi vuodelta protestia on kehitetty, ja myös tänä vuonna se on uudenlainen tapahtuma.
Toimintatapamme
Meitä on syytetty häiriköinnistä, rähinöinnistä, jopa mellakoinnista, silloinkin kun toimintamuotomme ovat olleet väkivallattomia. Protestimme on haluttu ensin vaieta kuoliaaksi ja sitten leimata marginaaliseksi ääri-ilmiöksi. Mitä poliittisia pyrkimyksiä mahtaa liittyä puheenvuoroihin, jotka ovat nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa valmiita leimaamaan vallan jakautumiseen kriittisesti suhtautuvia toimijoita? Joka tapauksessa, kuokkavieraiden toiminta ei ole kilpailua yleisestä "hyvästä maineesta" tai muutamasta kohteliaisuudesta konservatiivisessa mediassa. Meille ovat tärkeämpiä mielipiteet niiden yhteiskunnallisesti heikossa asemassa olevien yhteisöjen piirissä, joille toimintamme tavoitteet ovat läheisiä - sekä yleisesti ottaen valtaan kriittisesti suhtautuvan toiminnan luominen.
Ei ole mitään syytä ihmetellä sitä,
että uusliberalistinen politiikka synnyttää vastarintaa ja yhteiskunnallisia konflikteja. Huolestuttavampaa on se passiivisuus, jolla eri ammattiliitot, kansalaisjärjestöt ja poliittiset järjestöt ovat alistuneet vallan ja pääoman syleilyyn. Meillä ei ole valtaa, rahaa tai aseita, joilla lunastaisimme paikan päätöksenteossa. Meillä on kuitenkin kehomme, älymme ja tottelemattomuutemme. Nämä me tuomme jälleen kadulle ja kutsumme mukaamme kaikki uusliberalismin vastustajat.
Presidentinlinnan juhliin kokoontuvat uusliberalismin voittajat. Vaikka kyseessä on globaaleihin rahan ja vallan verkostoihin lukeutuva joukko, uusinnetaan juhlien ympärillä spektaakkelia "koko kansan juhlasta", kansallisesta yhtenäisyydestä. Tämä ei ole mitään muuta kuin ristiriitojen peittämistä ja tukahduttamista - eivätkä linnanjuhliin kokoontuvat kulttuurielämän ja kansalaisjärjestökentän "silmää tekevät" ole tässä yhtään vähemmän vastuullisia kuin poliitikot ja viranomaiset. He ovat joissain suhteissa jopa vastuullisempia, tarvitseehan viihteellistynyt maailma kiiltokuvia politiikkansa oikeuttamiseksi.
Työ ja toimeentulo
Elämä ilman palkkatyötä on asia, jota vihaavat ja samalla tarvitsevat kaikki vallan rakenteet. Valta ja pääoma vihaavat elämää, joka palkkatyön ulkopuolisena irrottautuu sen suorasta otteesta, mutta samalla vallan ja pääoman uusintamisen edellytyksenä on elämää, jolle se ei halua maksaa ja jota se ei osaa järjestää. Hyvinvoinnin, sosiaalisten kykyjen, tietojen, taitojen ja uusien sukupolvien tuottaminen tapahtuu suurelta osin virallisen työelämän ulkopuolella. Opiskelu, työnhaku tai lasten kasvattaminen ovat yhteiskunnallisesti välttämätöntä työtä, jota ilman talouselämäkään ei pystyisi toimimaan. Yhteiskunnassa, jossa informaation, palvelujen ja aineettomien asioiden tuottaminen nousee yhä tärkeämmäksi, on nykyinen jako palkalliseen ja palkattomaan työhön keinotekoinen ja epäoikeudenmukainen.
Hyvä ystävä, hyvä äiti tai hyvä keskustelija tuottavat enemmän kuin hyvä osastopäällikkö tai markkinointijohtaja. Taatussa toimeentulossa ei ole siis kysymys abstraktista oikeudesta tai hyväntekeväisyydestä, vaan se merkitsee hyvinvoinnin jakamista kaikille sen tuottajille, myös niille jotka eivät ole palkkatyössä. Se myös heikentäisi viranomaisten mahdollisuuksia nöyryyttää sosiaalietuuksien saajia. Taattu toimeentulo lisäisi ihmisten mahdollisuuksia tehdä elämässään joustavia ratkaisuja omilla ehdoillaan sekä parantaisi naisten asemaa matalapalkka-alojen arvostuksen ja ansiotason nousun myötä. Lisäksi on keskeistä, että taatun toimeentulon vaatiminen ja toteuttaminen tapahtuu vähintään eurooppalaisella tasolla, sillä yhteiskuntien keskinäisen riippuvaisuuden ja vaihdon sekä kansallisvaltioiden suvereniteetin murentumisen tilanteessa rajatut ratkaisut ovat riittämättömiä.
Demokratia ja kansallisvaltio
Tiedämme, että vastustajamme ovat varsinkin vaalien lähestyessä valmiita pukeutumaan hyvinvointivaltion kaapuun ja tukeutumaan kansallisiin myytteihin. Tällainen myytti on myös tulopoliittinen kokonaisratkaisu, tuo työn ja pääoman valtiollisen välityksen sekä kansallisen yhtenäisyyden tuottamisen muoto.
Globaalien vallan ja rahan verkostojen havittelema "kustannustehokkuus" ei ole mitään muuta kuin hyökkäys ihmisten hyvinvoinnin mahdollisuuksia vastaan. Näiden markkinoiminen "kansallisen kilpailukyvyn" ja "taloudellisten pakkojen" tai vaikkapa "verokilpailun vaatimusten" avulla on vain yritys rajata politiikan vaihtoehdot ennakolta paikalliseen tai kansalliseen niukkuuden jakamiseen globaalin vastarinnan sijaan. Kun virallisen politiikan kenttä on näin rajattu, on tuskin syytä ihmetellä, että se on alkanut muistuttaa pikemminkin saippuasarjaa kuin yhteiskunnallisten taistelujen näyttämöä. Voi hyvin olla, että äänestämättä jättäneiden määrä nouseekin ensi vaaleissa suuremmaksi kuin koko nykyisen hallituskoalition äänimäärä.
Globaalin rahavallan strategian toteuttajien ja ihmisarvon puolustajien välillä ei voi olla mitään yhteistä kansallista etua. Que se vayan todos - menkööt kaikki!
Maailmassa ei ole ulkopuolisia
Kansallisvaltioiden rajojen ja kansalaisuuden ylläpitäminen eriarvoisuuden ja oikeuksien poistamisen mekanismeina ovat globaalin talouden ja vallan aikakauden irvokkaimpia ilmentymiä. Samaan aikaan kun presidentinlinnassa juhlitaan, istuu vain kilometrin päässä joukko ihmisiä muurien sisällä eristyksissä väärän kansalaisuuden takia. Katajanokan säilöönottokeskus, jonne vangitaan ihmisiä ilman rikossyytteitä tai tuomioita, on räikeä esimerkki siitä, kuinka hurskaiden puheiden takana piilee valmius ihmisarvon riistämiseen.
Sota
Lisääntyvä eriarvoisuus johtaa väistämättä kärjistyviin konflikteihin ja yhä laajempaan tyytymättömyyteen. Uusliberaalin vallan jatkuvuutta pidetäänkin yhä enenevässä määrin yllä suoralla väkivallalla. Asunnottomuuden ja syrjäytymisen tuomia ongelmia ratkaistaan vartiointiliikkeiden pampuilla, öljyn hintaa painetaan alas pommikoneilla ja mielenosoituksiin vastataan kumiluodeilla tai kaasukranaateilla. Pysyvämpää turvallisuutta ei voida luoda vartijoilla, poliisivalvonnalla tai "ennaltaehkäisevillä iskuilla".
Vain oikeudenmukainen maailma voi olla turvallinen. Pahinta tekopyhyyttä harjoittavat ne, jotka harrastavat korulauseita rauhasta ja väkivallattomuudesta, mutta ovat valmiita siunaamaan pommeilla tai kaasulla tehdyt joukkomurhat, kunhan niiden toteuttajina ovat suurvallat.
------
Kokoontumiset Helsingissä 6.12.2002 Rautatientorilla & Hakaniementorilla klo 17.30
Vastaukset 4
Vanhimmat
jees me tullaan porukalla bileisiin!!
nimittäin pannaan teidät takasin sinne landelle iahnnoimaan utopiastanne
...
Kylläpä on hauskaa mennä taas soihtukulkueeseen ja nauraa teille köyhille anarkisteille. Toivottavasti 300 paikalle tulevaa poliisia innostuisivat pitämään pientä turpasaunaa teidän hölmölle joukolle.
Soihtukulkueen jälkeen mennään ravintolaan ja nostetaan shamppanjamalja itsenäiselle Suomelle, sosialismin kuolemalle ja vapaalle kapitalismille. Palelkaa toverit!
Nyt, kun itsenäisyyspäivä on jo takanapäin, voidaan miettiä, mitä hyötyä oli kuokkavieraiden mellakoinnista. Kaikki mainitsemasi yhteiskunnan epäkohdat hävisivät ja maailmaan tuli rauha? EI TODELLAKAAN! Mielenosoituksesta ei ollut mitään hyötyä. Sitä paitsi osoititte sen väärälle kohteelle. Linnanjuhliin oli kutsuttu paljon muitakin kuin vain rikasta eliittiä. Esim. vasemmistoliittoon kuuluvia poliitikkoja, joilla on samankaltainen arvomaailma kuin teillä Kuokkavieraat, tosin heidän keinonsa vaikuttaa asioihin ovat paljon järkevämpiä. Eräs tuttuni oli myös kutsuttu juhliin omien poliittisten ansioidensa takia, ja hän on pienituloinen nainen!!!
Tarja Halonen on paras presidentti, mitä Suomella on koskaan ollut ja hän on ajanut myös vähäosaisten asiaa. Niin hyvälle presidentille suotakoon kerran vuodessa kunnon juhlat,vaikka sitten verorahoistamme. Luuletteko Kuokkavieraat, että Linnanjuhliin pitäisi kutsua kaikki Suomen kansalaiset? Sitten pitäisi rakentaa valtavan kokoinen linna, minne kaikki mahtuisivat. Hei, käyttäkää järkeä!!!