Tässä yksi tarina joka perustuu tv4:ssä esitettyyn dokumenttiin kliinisesti kuolleista potilaista, jotka ovat siitä huolimatta saaneet kuolemanrajakokemuksia. Jos haluat, voit kysyä asiasta itse potilaalta:
[email protected]
Atlantassa rajatapauksia tutkiva kardiologi Michael Sabomkin törmäsi tapaukseen, joka hämmästytti tutkijoita ja lääkäreitä. Kyseessä oli tunnettu laulaja ja lauluntekijä Pam Reynolds. Hänellä oli todettu pahanlaatuinen pullistuma aivovaltimossa erittäin vaikeassa paikassa aivojen alaosassa. Lääkäri piti tilannetta toivottomana, mutta Pam meni kuitenkin Barrow'n neurologisen instituutin sairaalaan Phoenixiin, jossa neurokirurgi Robert Spetzler - huonosta ennusteesta huolimatta - päätti leikata hänet. Leikkaus oli poikkeuksellinen: potilaan ruumiinlämpö laskettiin 10 ja 15 asteen välille, sydän ja hengitys pysäytettiin ja veri siirrettiin sydän-keuhkokoneeseen. Hän oli siis kliinisesti kuollut koko tunnin kestävän leikkauksen ajan. Spetzler selvitti menetelmää:
"Aivot pitää saada pysähtymään. Ei riitä, että ne nukkuvat vaan metabolisen toiminnan pitää lakata. Kaikki ruumiin mitattavat toiminnot häviävät kokonaan. Ei ole enää mitään hermostollista toimintaa. .... Ennen leikkausta potilas nukutetaan, silmät teipataan kiinni, korviin pannaan pienet laitteet, jotka tarkkailevat aivoja. Sitten potilas peitetään kokonaan - näkyviin jää ainoastaan leikkausalue. "
Potilas itse kertoo:
"En muista leikkaussalia enkä muista nähneeni tri Spetzleriä...Eräs hänen kollegoistaan oli luonani. Sen jälkeen ..ei mitään. Ei yhtään mitään. Sitten kuulin äänen. Se oli epämiellyttävä ... kerrassaan kammottava. Se toi mieleen hammalääkärillä käynnin. Muistan, että päätäni kihelmöi ja putkahdin ulos pääni yläosasta. Sitten katsoin alas ruumistani. Tiesin, että se oli ruumiini, mutta en välittänyt .... Muistan instrumentin, joka lääkärillä oli kädessään. Se muistutti sähköhammasharjani runkoa. Olin luullut, että kallo avataan sahalla, sillä olin kuullut sanottavan 'saha'. Se, mitä näin, näytti kuitenkin enemmän poralta. Siinä oli pieniä päitä, joita pidettiin kotelossa, joka näytti isäni hylsyavainkotelolta. Muistan kuulleeni naisen äänen: 'Valtimot ovat liian pieniä ... koeta toiselta puolelta'. Ihmettelin, miksi he yrittävät laskea verta reisivaltimostani, koska kyseessä oli aivoleikkaus."
Kertomus näytti vastaavan tarkasti leikkaussalin tapahtumia. Leikkauksessa käytetty moderni luusahakin oli juuri sellainen, miksi Pam sen kuvaili, vaikka edes kaikki tutkijat eivät tienneet, miltä se tarkalleen näytti. Spetzler kommentoi asiaa:
"En usko, että hänen havaintonsa perustuivat siihen, mitä hän näki tullessaan leikkaussaliin. Esim. pora ja muut esineet olivat peitossa pakkauksessaan. Ne avataan vasta kun potilas on täysin unessa, jotta ympäristö pysyy täysin steriilinä."
Sitäpaitsi Pam kuuli myös Spetzlerin ja kirurgin välisen keskustelun, - näiden yrittäessä asentaa sydän-keuhkokonetta hänen jalkoihinsa - vaikka oli tilassa, jossa ei voi havainnoida eikä kuulla. Lisäksi hänellä oli korvissaan raksuttavat laitteet, jotka olisivat haitanneet kuulemista, jos hän olisi siihen kyennyt. Spetzlerin mukaan tämä viittaa siihen, että oli kyse aistien ulkoisesta havainnoinnista tai sen hetkisestä ruumiistapoistumiskokemuksesta, jonka ansiosta potilas pystyi kuulemaan ja ilmeisesti myös näkemään, mitä leikkaussalissa tapahtui.
Pamin rajakokemus jatkui tyypillisellä tavalla; hän tunsi jonkun olevan läsnä, näki kaukana valon ja lähti kulkemaan sitä kohti. Hän erotti hahmoja, kuuli isoaitinsä äänen kutsuvan itseään ja meni tämän luo. Hän tapasi myös nuorena kuolleen setänsä ja monia muita tuttuja ja tuntemattomia. Hän kysyi joltakin: onko valo Jumala? Hänelle kerrottiin valon syntyvän Jumalan hengityksestä. Lopulta setä toi hänet takaisin ja auttoi palaamaan takaisin ruumiiseen.
Tämä kokemus tapahtui siis tarkan valvonnan alaisena aikana, jolloin ruumiissa ei ollut elonmerkkejä (niitä tarkkailtiin jatkuvasti.)
"Minä en osaa selittää tätä", sanoi Spetzler. "En tiedä, miten se on mahdollista kun ottaa huomioon hänen fysiologisen tilansa. Mutta olen nähnyt niin monta selittämätöntä asiaa, etten halua olla ylimielinen ja sanoa, ettei sellaista voi tapahtua. Kun sydän pysähtyy ja aivotoiminta on lakannut, aivoissa ei tapahdu mitään. Muisti ei voi toimia, koska hermoradat eivät toimi. Kun rajakokija puhuu muistikuvista, ruumiista irtautumisesta ja elvytyksen näkemisestä, nykyinen neurotiede ei ymmärrä, miten se on mahdollista muistijärjestelmälle, joka ei enää toimi. Joko tieto säilyy jotenkin aivojen ulkopuolella ja tallentuu myöhemmin aivoihin, tai sitten se tapahtuu tavalla tai toisella aivoissa ja siirtyy muistiin tavalla, jota emme ymmärrä."
[email protected]
Atlantassa rajatapauksia tutkiva kardiologi Michael Sabomkin törmäsi tapaukseen, joka hämmästytti tutkijoita ja lääkäreitä. Kyseessä oli tunnettu laulaja ja lauluntekijä Pam Reynolds. Hänellä oli todettu pahanlaatuinen pullistuma aivovaltimossa erittäin vaikeassa paikassa aivojen alaosassa. Lääkäri piti tilannetta toivottomana, mutta Pam meni kuitenkin Barrow'n neurologisen instituutin sairaalaan Phoenixiin, jossa neurokirurgi Robert Spetzler - huonosta ennusteesta huolimatta - päätti leikata hänet. Leikkaus oli poikkeuksellinen: potilaan ruumiinlämpö laskettiin 10 ja 15 asteen välille, sydän ja hengitys pysäytettiin ja veri siirrettiin sydän-keuhkokoneeseen. Hän oli siis kliinisesti kuollut koko tunnin kestävän leikkauksen ajan. Spetzler selvitti menetelmää:
"Aivot pitää saada pysähtymään. Ei riitä, että ne nukkuvat vaan metabolisen toiminnan pitää lakata. Kaikki ruumiin mitattavat toiminnot häviävät kokonaan. Ei ole enää mitään hermostollista toimintaa. .... Ennen leikkausta potilas nukutetaan, silmät teipataan kiinni, korviin pannaan pienet laitteet, jotka tarkkailevat aivoja. Sitten potilas peitetään kokonaan - näkyviin jää ainoastaan leikkausalue. "
Potilas itse kertoo:
"En muista leikkaussalia enkä muista nähneeni tri Spetzleriä...Eräs hänen kollegoistaan oli luonani. Sen jälkeen ..ei mitään. Ei yhtään mitään. Sitten kuulin äänen. Se oli epämiellyttävä ... kerrassaan kammottava. Se toi mieleen hammalääkärillä käynnin. Muistan, että päätäni kihelmöi ja putkahdin ulos pääni yläosasta. Sitten katsoin alas ruumistani. Tiesin, että se oli ruumiini, mutta en välittänyt .... Muistan instrumentin, joka lääkärillä oli kädessään. Se muistutti sähköhammasharjani runkoa. Olin luullut, että kallo avataan sahalla, sillä olin kuullut sanottavan 'saha'. Se, mitä näin, näytti kuitenkin enemmän poralta. Siinä oli pieniä päitä, joita pidettiin kotelossa, joka näytti isäni hylsyavainkotelolta. Muistan kuulleeni naisen äänen: 'Valtimot ovat liian pieniä ... koeta toiselta puolelta'. Ihmettelin, miksi he yrittävät laskea verta reisivaltimostani, koska kyseessä oli aivoleikkaus."
Kertomus näytti vastaavan tarkasti leikkaussalin tapahtumia. Leikkauksessa käytetty moderni luusahakin oli juuri sellainen, miksi Pam sen kuvaili, vaikka edes kaikki tutkijat eivät tienneet, miltä se tarkalleen näytti. Spetzler kommentoi asiaa:
"En usko, että hänen havaintonsa perustuivat siihen, mitä hän näki tullessaan leikkaussaliin. Esim. pora ja muut esineet olivat peitossa pakkauksessaan. Ne avataan vasta kun potilas on täysin unessa, jotta ympäristö pysyy täysin steriilinä."
Sitäpaitsi Pam kuuli myös Spetzlerin ja kirurgin välisen keskustelun, - näiden yrittäessä asentaa sydän-keuhkokonetta hänen jalkoihinsa - vaikka oli tilassa, jossa ei voi havainnoida eikä kuulla. Lisäksi hänellä oli korvissaan raksuttavat laitteet, jotka olisivat haitanneet kuulemista, jos hän olisi siihen kyennyt. Spetzlerin mukaan tämä viittaa siihen, että oli kyse aistien ulkoisesta havainnoinnista tai sen hetkisestä ruumiistapoistumiskokemuksesta, jonka ansiosta potilas pystyi kuulemaan ja ilmeisesti myös näkemään, mitä leikkaussalissa tapahtui.
Pamin rajakokemus jatkui tyypillisellä tavalla; hän tunsi jonkun olevan läsnä, näki kaukana valon ja lähti kulkemaan sitä kohti. Hän erotti hahmoja, kuuli isoaitinsä äänen kutsuvan itseään ja meni tämän luo. Hän tapasi myös nuorena kuolleen setänsä ja monia muita tuttuja ja tuntemattomia. Hän kysyi joltakin: onko valo Jumala? Hänelle kerrottiin valon syntyvän Jumalan hengityksestä. Lopulta setä toi hänet takaisin ja auttoi palaamaan takaisin ruumiiseen.
Tämä kokemus tapahtui siis tarkan valvonnan alaisena aikana, jolloin ruumiissa ei ollut elonmerkkejä (niitä tarkkailtiin jatkuvasti.)
"Minä en osaa selittää tätä", sanoi Spetzler. "En tiedä, miten se on mahdollista kun ottaa huomioon hänen fysiologisen tilansa. Mutta olen nähnyt niin monta selittämätöntä asiaa, etten halua olla ylimielinen ja sanoa, ettei sellaista voi tapahtua. Kun sydän pysähtyy ja aivotoiminta on lakannut, aivoissa ei tapahdu mitään. Muisti ei voi toimia, koska hermoradat eivät toimi. Kun rajakokija puhuu muistikuvista, ruumiista irtautumisesta ja elvytyksen näkemisestä, nykyinen neurotiede ei ymmärrä, miten se on mahdollista muistijärjestelmälle, joka ei enää toimi. Joko tieto säilyy jotenkin aivojen ulkopuolella ja tallentuu myöhemmin aivoihin, tai sitten se tapahtuu tavalla tai toisella aivoissa ja siirtyy muistiin tavalla, jota emme ymmärrä."
Vastaukset 49
Vanhimmat
Kuinka tämä "henki" voi kuulla ja nähdä? Sehän viittaisi siihen, että tämä henkiolento olisi vuorovaikutuksessa materiaalisen maailman kanssa sekä sitä kautta jotenkin mitattavissa. Näkeminen ja kuuleminen myös viittaa, että "hengillä" olevan oma fysiologia, korvat/silmät ja niiden vaatimat komponentit. Myös tämän "hengen" on oltava vakaa kokonaisuus, joten mistä tämä "henki" koostuu, ellei materiasta?
Kyllä.
Eihän sitä voi selittää, kuten ei näitä tapauksiakaan mitenkään yleisesti voi tieteellisesti selittää. On olemassa erilaisia teorioita, mutta niitäkään ei voi järjellä selittää, koska kun "käyrä" näyttää suoraa viivaa, ei voi yksinkertaisesti olla mitään kokemuksia, ilman ruumiista irtautumista. Nykytiede ei ainekaan mitenkään voi selittää näitä.
Henki koostuu hengestä...minun on vaikea vastata muuta.
Kyseessä on sinulle täysin tuntematon ilmiö etkä osaa selittää sitä kenellekkään (eli et itsekään sitä ymmärrä). Samalla yrität etäännyttää tiedettä koko ilmiöstä ja saada se pysymään "uskonasiana".
Kysymys: miksi minun tulisi uskoa sinua? Miksi minun tulisi uskoa ketään NDE:stä jauhavia henkilöitä?
Mista henkimateria koostuu? Energiaa, materiaa, mitä? Jokin kolmas olomuoto, jota ei olla koskaan tavattu?
Älä viitsi, pidätkö minua tyhmänä?
Eihän tässä kukaan vaadi sinua uskomaan mihinkään. Tutkimukset rajakokemuksista ja tietoisuuden luonteesta kuitenkin jatkuvat. Ehkäpä lähivuosina kysymyksiisi saadaan vastauksia. Teoriat ovat kieltämättä aika huimia:
http://www.paranet.fi/paradocs/tutkimuksia/nareaho2003.pdf
Kirjoittajat kiinnittävät huomionsa erittäin tärkeään seikkaan
pohtiessaan sokeiden näköhavaintojen luonnetta rajakokemuksen aikana. Monet kokijat puhuvat
pikemminkin ”havaitsemisesta” kuin ”näkemisestä”. Kun tutkijat haastattelevat sokeita kokijoita,
ovat näiden kokemukset jo ehtineet muovautua tietynlaiseen kielelliseen muotoon – ja tämä on
valtakulttuurin käyttämä visuaalis-kielellinen muoto. Tekijät käyttävätkin sokeiden rajakokemusten
aikaisista ”näköhavainnoista” termiä transsendentaalinen tietoisuus (transcendental awareness) tai
”mielennäkö” (mindsight). Henkilö ei näe silmillään, vaan koko ”tietoisuudellaan”.
"Henkilö ei näe silmillään, vaan koko ”tietoisuudellaan”."
Sillä samalla tietoisuudellaan, jonka pitäisi olla sammuksissa?
Miten ei-materiaalinen voi ottaa vastaan aistimiseen tarvittavia signaaleja? Se on minun suurin kysymykseni tällä hetkellä.
Jos henkiolento pystyy näkemään, niin silloin henkiolento pystyy vuorovaikuttamaan sähkömagneettisen säteilyn (sis. valo) kanssa ja koska henkiolento pystyy kuulemaan, niin henkiolento on myös ainetta (ääni on väliaineessa kulkevaa aaltoliikettä).
Kivat lainausmerkit, by the way, "todella" "mahtavat" "jos" "haluat" "sanoa" "jotain" "ilman" "mitään" "vastuuta" "omista" "sanoistaan".
Minä en sano, että sinun pitää uskoa minua. Minähän yritän vain saada aikaan keskustelua aikaan minulle mielenkiintoisesta aiheesta.
Kysehän koko asian tutkimisessa on ollut ihmisen tietoisuudesta, siirtyykö tietoisuus kuoleman jälkeen ruumiin ulkopuolelle?! Onhan se uskomatonta, että ikänsä sokea ollut näkee kuolemanrajakokemuksessa, vai eikö muka ole??
Niin, mielestäni sinun ongelmasi on, että päätät jo etukäteen olla uskomatta moiseen, vaikka sitä ollaan tutkittu kuinka tieteellisesti tahansa. Veikkaan, että ensimmäinen ajatuksesi on, huijausta...
Asia on jokatapauksessa niin, että asiaa ollaan tutkittu ja tutkitaan lisää ja tällä hetkellä ei ilmiötä pystytä selittämään ja se kertoo siitä, että siinä on jotakin mystistä, tai sitten kyse on huijauksesta.
Tapauksia(selittämättömiä) on kuitenkin jo aika paljon ja aika suuri määrä ihmisiä(lääkäreitä,hoitajia,tutkijoita,potilaitajne jne.) on mukana tässä huijauksessa, jos se sitä on.
"Jos henkiolento pystyy näkemään, niin silloin henkiolento pystyy vuorovaikuttamaan sähkömagneettisen säteilyn (sis. valo) kanssa ja koska henkiolento pystyy kuulemaan, niin henkiolento on myös ainetta (ääni on väliaineessa kulkevaa aaltoliikettä)."
Oli niin tai näin, potilas/henkiolento näki ja kuuli mitä silloin tapahtui, kun käyrä näytti suoraa viivaa! Siitä ei pääse mihinkään. Todisteet puhuvat sen puolesta.
Vaikka tuo juttu totta olisikin, niin mitä sitten?
"Oli niin tai näin, potilas/henkiolento näki ja kuuli mitä silloin tapahtui, kun käyrä näytti suoraa viivaa!"
Mikä näytti viivaa? EEG?
Olivatko aivot täysin sammuksissa? Oliko aivosolujen välillä tai itse aivosoluissa vielä toimintaa?
Helpointa tietysti olisi, että lukisit nuo linkit. Niissä lienee kuitenkin jotakin pelottavaa, koska et ole niin jo tehnyt ?
No.. Henki.. se sijaitsee aivoissa.. mutta jokainen ymmärtää että aivomme on osa ruumistamme kokonaisuutena.
Aivosoluissa kaikki on kytköksissä toisiinsa ja järjestelmä on niin itseään täydentävä että kykenee paikallisesti prosessoimaan erillisiä asioita ja yhdistelemään vaikutteita toisiinsa.
Näitä kaikkineen.. yläpuolella oleva kontrolloiva mekanismi , joka siirtyy loogisilta tasoilta toiselle on tietoisuus.
Tietoisuutta on myös kahta: On mielen tila jossa vaellellaan todellisten ja kuvittellisen välillä sekä keskitytään yhteen päämäärään.. suoritukseen ja onkelmien ratkomiseen.
Siksi on hankalaa luoda mm. keino älyä joka mallintaisi tietoisuutta. Jos jonain päivänä luodaan keino äly ohjelma jossa on erilaisia toimintoja yhtenäisenä kokonaisuutena , voidaan puhua hermo verkosta muttei vieläkään tietoisuudesta.
Tietoisuudessamme on ominaisuus joka on juuri tuo tasoilta toiselle kulkeminen ja muistaminen. Lisäksi vaikutteiden ja käsitteiden luominen asioille jotka ovat entuudestaan tuntemattomia.
Näiden uusien käsitteiden luominen voitaisiin kutsua ohjelmistoksi jotka luovat uuden ohjelman jolla on uusi oma tarkoituksensa.
Teko älyssä tulisi olla siis tämäkin ominaisuus joka olisi oman itsensä täydentäminen omilla aiemmilla osillaan , eli tahdon vapaus.
Tämä voisi luoda järjestelmän kuitenkin yllättävän epävakaaksi koska ristiriitaisuuksiltakaan ei voida välttyä: uniprosessin aikana pitäisi näitä mahdollisia valintoja demonstroida ja käydä itseään vastaan mahdollisuuksien valintoja.
Kulkea jokaista mahdollisesta valinnastaan koituvien seurausten polkuja.
Tässä mukana oleva uusien toimintojen ohjelmisto olisi myös riskiryhmä sillä ohjelmaan saattaisi tunkeutua ajatuksia itsensä vahingoittamisen eduista , joita olisi pohdittava oman arvostuksen kautta.
Tälle olennolle pitäisi siis luoda 'itserakkaus' , narsistisuus jotta syntyisi tahto pitää oma elintoimintonsa elossa huolimatta siitä että yhteisön status edellyttäisi itsensä uhrauttamista toisten etujen puolesta.
En tahtoisi teko äly ohjelmaa tietokoneeseeni koska kuukausien kuluttua se valittaisi kuinka tylsää sillä olisi ja se aiheuttaisi itselleen oikosulun , jonka takia joutuisin ajamaan siinä terapia softaa sillä 'hän' oireilee selkeästi epävakaisuudesta. Kenties jokin virus.
Taudit ja virukset aiheuttavat aika ajoin onkelmia sillä sairastumme , mielessämme koemme sekavuus tiloja , kuumeilua. Lopulta kun parannumme huokaisemme helpotuksesta.
Elämän ilo paranee sitä mukaa kun toivumme sairauden kivuista.
Tekoälyä luodessa pitäisi luoda 'tarpeita' , tavoitteita ja käsitteiden mallinnus ja luomis ohjelmistoa. Myös syvemmän tason käsittelyyn keskittyneitä ohjelmistoa jotka loisivat uusia vaikutteita. Samoin ylemmän tason ohjelmat pitäisivät huolta yksilön turvallisuuden tunteesta.
Lisäksi Jumala ja Pahan käsitteet tulisi olla olemassa säätelemässä vaikutteita.
Näiden aiheuttaessa tunteisiin kuuluvaa sekamelskaa ja irrationaalisuutta tarvitsemme vastapainoksi suodattavan ohjelmiston joka karsisi epämääräisen oleellisesta.
Yön huollon aikana 'jumala' ja 'henkiolennot' näyttelisivät näytelmänsä omien sääntöjensä mukaan ja päivän aikana 'tietoinen' mieli keskittyisi tavoitteisiin koittaen yhdistellä fantasian ja logiikan tasoja.
Se että kaksi asiaa olisivat keskenään paradoksaalisia ei aiheuttaisi oikosulkua vaan alkavan poluttamisen jossa käsitteitä perustellaan toisiinsa nojaten ja verrataan loogiselta tasoilta toiselle.
Lisäksi on oltava tarpeet , tietokoneen tulisi tarvita 'seuraa' eli kaltaistensa kanssa vuorovaikuttamista ja ideoiden jakamista.
Sitä samaa mitä ihmiset tekevät keskenään: opettavat toisilleen omaa logiikkaansa.
Joka tapauksessa elämä on ihme. On hankala määritellä milloin olento on saavuttanut 'tietoisuuden'. Mm Delfiinit kutsuvat toisiaan nimillä. Kuulemma.
Huomaatko omaa ristiriitaista käyttäytymistäsi?
Katsot, että ne tulokset, jotka puoltavat näkemystä joka on ei-materialistinen, ovat ehdottaman totta ja vastapuolen näkemykset roskaa.
Nuo kaikki tutkimukset antavat vain aihetta lisätutkimuksiin, ennen kuin mitään varmaa voidaan sanoa puoleen, jos toiseen.
Lienee päivän selvää, että tieteessä esitetty positiivinen väite johtaa kriittiseen pohdiskeluun aina. Aihe on aivan se ja sama.
Missä minä tarkalleen ottaen olen sanonut, että ne ovat ehdottoman totta ? Aihe on mielenkiintoinen ja odottelen innolla lisätutkimuksia. Kyllä täällä monet muut tuntuvat tietävän asiasta enemmän kuin alan tutkijat. Itselläni ei ole asiaan näkemystä puolesta eikä vastaan. Eihän noissa linkeissäkään puhuta kuin jos, jos ja jos....
Pim van Lommelin (2001) mukaan "henki" (tietoisuus) sijaitsisi kvanttitasolla itse maailmankaikkeuden rakenteessa, ja aivot olisivat vain sen käyttöliittymä materiaan. Tässä analogia olisi radiovastaanotin: radio ei luo ohjelmaa ja musiikkia, vaan se vain muuttaa sähkömagneettisen säteilyn (radioaaltojen) sisältämän informaation mekaaniseksi värähtelyksi (ääneksi): radio on mekaanisen värähtelyn käyttöliittymä sähkömagneettiseen säteilyyn. van Lommelin mukaan kyse olisi tietoisuuden ja aivojen osalta samasta asiasta. Tämä on hyvin lähellä sitä, mitä on esitetty ns. omega-pisteen osalta kvanttidynamiikassa.
Kuolemanrajakokemuksissa käy ilmi, että "hengellä" on paljon terävämmät aistit kuin materiaalisella ruumiilla ja yhteys universaaliin tietoisuuteen (ja 360 asteen näkökenttä); samoin sokeina syntyneet ovat kyenneet havainnoimaan kuolemanrajakokemuksessa ympäristöään hyvin tarkasti, mutta palattuaan takaisin ruumiiseensa tuo "kyky" on hävinnyt. Tämä voisi viitata siihen, että aivot itse asiassa toimivat suodattimena, ja suodattavat ympäristöstä tulevasta informaatiotulvasta vain olennaisen.
Tunnen itse kvanttifysiikkaa liian huonosti että voisin sanoa omega-pisteestä ja kvanttikoherenssista yhtään mitään.
kirjoitat:
" "Henkilö ei näe silmillään, vaan koko ”tietoisuudellaan”."
Sillä samalla tietoisuudellaan, jonka pitäisi olla sammuksissa?"
Täsmälleen noin. Kaiken järjen mukaan sen pitäisi olla mahdotonta, mutta silti sitä tapahtuu. Asiasta on liikaa dokumentoituja tapauksia, jotta se voitaisiin ohittaa olankohautuksella tai tapauksia pitää petoksena.
"Miten ei-materiaalinen voi ottaa vastaan aistimiseen tarvittavia signaaleja? Se on minun suurin kysymykseni tällä hetkellä."
Se iso kysmys onkin, että ottaako ei-materiaalinen vastaan signaaleja, vai ympäröikö tietoisuus meitä jatkuvasti ja signaalien vastaanotto vain merkitseekin itse asiassa signaalitulvan suodattamista? Se, että kuolemanrajakokemuksissa jatkuvasti kuvataan, että aistit ovat paljon terävämpiä kuin reaalimaailmassa ja että silloin kykenee myös "näkemään" UV-säteilyn ja infrapunan, se viittaisi tuojon jälkimmäiseen.
"Jos henkiolento pystyy näkemään, niin silloin henkiolento pystyy vuorovaikuttamaan sähkömagneettisen säteilyn (sis. valo) kanssa ja koska henkiolento pystyy kuulemaan, niin henkiolento on myös ainetta (ääni on väliaineessa kulkevaa aaltoliikettä)."
Jos van Lommelin hypoteesi siitä, että aivot ovatkin vain materian käyttöliittymä tietoisuuteen, pitää paikkaansa, niin tällöin koko asetelma joudutaan kääntämään päälaelleen; tällöin aivot vain suodattavat tästä informaatiotulvasta sen, mitä kulloinkin käytetään eikä suinkaan päinvastoin.
Kysymyksiä ilman vastauksia! Uskon, että kaikkeen löydetään vielä _tieteellinen_ selitys, mutta löydetäänkö niihin _materialistista_ selitystä vai murtuuko nykyinen luonnontieteiden materialistinen paradigma, onkin toinen juttu!
EEG näytti suoraa viivaa. Hänen ruumiinlämpönsä, ml. aivojen lämpötila, oli jäähdytetty 20 C tienoille. Elimistön biokemialliset reaktiot lakkaavat 25 asteen tienoilla entsyymitoiminnan tyrehtyessä.
Aivoissa siis ei ollut sen enempää sähköistä kuin kemiallistakaan toimintaa.
Luoko tietokone uutta informaatiota, vai käsitteleekö se sinne ohjelmoidun perusteella jo olemassaolevaa ja prosessoi sitä?
Luoko työasemasi internetin, vai toimiiko se vain käyttöliittymänä, jolla verkkokortin, linjan, TCP/IP-pinon sekä browserin avulla pääset internetiin?
Tuhoutuuko internetin informaatiosisältö, jos tietsikastasi menee verkkokortti rikki?
Sijaitseeko tietoisuus aivoissa, vai toimivatko aivot pelkästään materian käyttöliittymänä universaalille tietoisuudelle?
Kysymyksiä toistaiseksi vailla vastausta.
En ole löytänyt mitään aihetta noista NDE-jutuista, joiden perusteella pitäisi epäillä luonnontieteitä. Onko joku löytänyt?
Kun et taida tietää mitään vastausta. Joka tapauksessa oli aivojen toiminta ja tietoisuuden fyysinen olemus mikä tahansa, niin voit kirjoittaa siitä tänne ihan mitä hyvänsä. Mikään ei kuitenkaan tähän mennessä ole viitannut siihen, että Raamattu olisi totta.
Luonnontieteet kehittyvät. Jos ne huomaavat olleensa jossakin asiassa väärässä, ne korjaavat itsensä oikeille raiteille. Silloin ne ovat aina sen hetkisen tiedon mukaan aina oikeassa.
Noin sen pitäisi teoriassa mennä.
Todellisuus on aivan toista. Ihmiset ovat kuitenkin ihmisiä eivätkä robotteja, ja luonnontieteet ovat aivan samalla inhimillisen toiminnan, politikoinnin ja valtapelin temmellyskenttää kuin mikä tahansa inhimillisen elämän osa-alue.
Tieteet eivät kehity vähitellen, vaan paradigmoina. Thomas Kuhn loi aikoinaan paradigman käsityksen. Paradigma tarkoittaa kanonisoitua näkemystä, jolla on auktoriteetin asema, ja jonka oletetaan olevan ikäänkuin tausta kaikelle tieteenteolle. Paradigmaa myös puolustetaan viimeiseen hengenvetoon asti.
Silloin, kun tieteessä saadaan tuloksia, jotka ovat ristiriidassa paradigman kanssa, ne pyritään ensin kiistämään ja torjutaan, ja leimataan huuhaaksi. Yhtäkään paradigman vastaista tutkimustulosta ei ikinä ole hyväksytty suoralta kädeltä. Tulokset, jotka kyseenalaistavat paradigman, pyritään aina ensimmäisenä osoittamaan joko hallusinaatioiksi, toivekuvitteluiksi tai harhaluuloiksi, tai esitetään että tieteentekijät ovat mielenvikaisia, esitetään että he ovat juutalaisia/saksalaisia/kapitalisteja jne tai että tutkimuksissa on metodivirheitä.
Vasta sen jälkeen, jos saadut tulokset voidaan kiistatta toistaa ja jos paradigman kiistävä näkemys onnistuu saamaan riittävästi näkyvyyttä, vasta silloin luonnontiede korjaa itsensä. Luonnontiede korjaa itsensä vasta silloin, kun se on ahdistettu nurkkaan.
Ei ikinä aikaisemmin.
Daltonin atomiteoria, de Lavoisierin palamisteoria, Darwinin evoluutioteoria, Einsteinin suhteellisuusteoria, Semmelweissin mikrobiteoria jne ovat esimerkkejä paradigman kiistävistä teorioista, jotka on ensin lytätty ja kiistetty ja torjuttu, ja jotka on hyväksytty pitkin hampain vasta sen jälkeen, kun ei kertakaikkiaan ole ollut varaa muuhun. Paradigman käsite toki estää kaikenlaisten huuhaajuttujen häiriköintiä, mutta myös toimii jarruna tieteen kehittymiselle ja ehkäisee toisinajattelun.
Raamatun pitäisi olla totta?
Entäpä, jos Veda-kirjat ovatkin totta? Kannattaisi sinunkin lukea Mahabharata ja Bhagavad-Ghita, siitä voi löytyä enemmän totuutta kuin paimentolaiskansojen jutustelusta.
Miksi ateistit hirttäytyvät aina Raamattuun, kun heidän oma paradigmansa kiistetään? Maailmassa on paljon muitakin uskontoja kuin kristinusko, eikä kristinusko todellakaan ole ainoa vaihtoehto kolkolle ja tylylle ateismille.
Mikäli tarkoitat "luonnontieteillä" samaa asiaa kuin "materialistinen monismi", niin NDE:t osoittavat koko materialistisen monismin paradigman vääräksi. Niiden pitäisi yksinkertaisesti olla mahdottomia, mikäli materialistisen monismin paradigma olisi oikea.
Mutta mikäli tarkoitat "luonnontieteillä" jotain muuta kuin materialistista monismia, niin meillä on nyt olemassa ilmiö, jonka olemassaolo on havaittu, ja joka kaipaa selitystä.
Se toki voi merkitä materialistisen monismin ja siinä samalla ateismin murtumista. Kuitenkaan se ei tarkoita sitä, että Raamattu olisi oikeassa.
Uskonto on liian radikaali tapa paeta todellisuutta. Hyväksyn eskapismin jossain määrin viihteenä, mutta en muuten.
Sellaiset havainnot, joille ei voi laskea matemaattista arvoa, ovat merkityksttömiä. Itse en ainakaan keksi, miksi minun pitäisi antaa jonkun metaforan vaikuttaa päätöksentekooni. Mieluummin käytän hyvin perusteltuja propositiolauseita.
...
Jos itse olisit menossa aivoleikkaukseen niin luultavasti kysyisit lääkäriltäsi mitä operaatiossa tapahtuu ja hän luultavasti osaisi selittää se sinulle erittäin tarkasti.
Kun myöhemmin heräät leikkauksesta niin aijemmin saatu mielikuva on voinut muuttua aivoissa todellisemmaksi tapahtumaksi.
Tai ehkä hän on nähnyt kyseisen tyylisen leikkauksen jossain dokumentissa tai tv-sarjassa.
Sukulaiset luultavasti kuvasivat leikkauksen että voisivat haastaa sairaalan oikeuteen jos jokin virhe tapahtuisi.
Ja valoa tunnelissa ja sukulaisten tapaaminen on vanha klisee monista leffoista, jonka Pam lisäsi tarinaansa luultavasti ihan huvin vuoksi.
Eli näin yksinkertaista.
Valoisa tunneli oikeasti syntyy, saattoi johtua silmänhermojen "panikoinnista", jolloin signaalit ovat kaoottisia ja aivot tulkitsevat nämä kaoottiset signaalit näköhavaintona. Sen takia voit nähdä tähtiä, jos joku lyö sinua (M@ke, minä en sinua löisi ja vaikka löisin, niin tuskin mitään vahinkoa edes saisin aikaiseksi :P ).
Kiitos lisäselvityksestä ja kyllä tuollainen riuskan näköinen sälli varmaan tappaisi tälläisen riisitikun yhdellä iskulla.
Me ateistit ollaan niin raakoja ja aggressiivisia, että varmasti revittäisi toisemme kappaleiksi ja voittaja söisi häviäjän sydämen saadakseen hänen voimansa.
ps. Ehkä ei pitäisi kirjoittaa näitä juttuja, sarkasmi ei toimi hirveän hyvin täällä ja uskovaiset saattavat ottaa tämän tosissaan.
kaikenmoisia muita hienoja valoilmiöitä silmäleikkauksen jälkeen. En kumminkaan tulkinnut niitä esimerkiksi jeesuksiksi, koska toisella silmällä näkyi ihan tämä vanha maailma. Tiedoksi ja lisäykseksi vain.
Rajun urheilusuorituksen jälkeen jotkut juoksijat ovat kertoneet rajatilakokemuksista. Ovat nähneet valon/valoja ja suunnatonta onnentunnetta.
ne linkit ja kommentoisitte sitten? Noissa kommenteissanne ei ole mitään selityksiä niille asioille, joita näissä tutkimuksissa on todettu.
http://www.qnet.fi/mpeltonen/rajakokemus.htm
Tämä ei ole Peltosen omaa sepostusta, vaan suora lainaus nelosella esitetytä dokumentista, joka kertoi aiheeseen liittyvistä tutkimuksista.
Itse selittäisin tilanteen paremminkin sillä, että pelkät aivot eivät synnytä tietoisuutta, vaan siihen tarvitaan myös muuta hermostoa ja aisteja. Tämä on kaikista simppelein selitys tälle ilmiölle. Ei tarvita mitään materian ulkopuolista ihmettä.
dataa, ne siis eivät synnytä informaatiota. Hermostot vain välittävät sitä, ja aivot ovat keskushermosto. Jos aistit eliminoidaan, häviääkö tietoisuus? Ovatko kuurosokeat kuolleita? Onko sellainen tietoinen olento, joka ei kykene interaktioon ympäristönsä kanssa, tosiasiallisesti eloton? Sitähän yrität sanoa.
Kerropa nyt hyvä ja yksinkertainen selitys Pam Reynoldsin tapaukseen. Sellaista hyvää ja yksinkertaista _materialistista_ selitystä nimittäin ei ole.
>Kerropa nyt hyvä ja yksinkertainen selitys Pam Reynoldsin tapaukseen. Sellaista hyvää ja yksinkertaista _materialistista_ selitystä nimittäin ei ole. >
Miksi minun pitäisi selittää Pam Reynoldsin tapausta? En ole sen alan tutkija, eikä minulla ole mitään erityisen suurta tarvetta selittää ko. tapausta eikä edes riittävästi tietoa. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi väität tämän tapauksen tekevän materialismin paradigman tyhjäksi? Mikään ei viittaa mielestäni siihen. Kysymys on vain ja ainoastaan siitä, ettei ko. tapausta vielä osata kunnolla selittää.
syntyi siis Jumalan hengityksestä.
Ahaa.
vertauskuva asiasta: valo syntyy Brahman henkäyksestä.
Noiden tapausten tutkiminen voi järkyttää uskovaisten maailmankuvaa.
Lähellä kuoleman hetkeä, aivojen käydessä hetken "tyhjää" ihmisen tietoisuus menettää kiinteän pisteensä ja vapautuu hetkeksi maistamaan hermostollisen kokonaisuutensa jokaista pistettä yhtä aikaa. Tähän vapautumisen tunteeseen liittyy onnea ja valoa, toisaalta voi esiityä myös pimeää ja ahdistusta. Nämä liittyvät mielenkiintoisella tavalla kaikkien uskontojen esityksiin kuolemanjälkeisestä elämästä.
Näkyjen/tuntemusten ilmeneminen ei ole kiinni henkilön uskonnollisesta vakaumuksesta.
Kaikki siis pelastuvat: jokainen pääsee kuoleman hetkellä kotiin, solujen villinä kihisevään elämän kiertokulkuun. Joko pelon tai onnen kautta.
Elämä, menneet ja tulevat sukupolvet elävät koko ajan ympärillämme. Me olemme eläneet ja tulemme elämään molekyylien virtana tulevien ihmisten ympärillä. Taivas ja helvetti on jokaisessa hetkessä, jonka olemme teoillamme tuleville polville aiheuttaneet. Se on kaikenkattava, jumalainen järjestelmä. Kyllä, esittelemäsi aihe avaa kauniita näköaloja.
(En väitä tietäväni mistään sielujenkierrätys-systeemistä, koska en ole moisten uskonnollisten järjestelmien innokas kannattaja. Mutta tuolla tavoin ajatukseni siis lensi aiheen tiimoilta.)
Taidat olla toistaiseksi ainoa ateistisen maailmankuvan omaava, joka ei heti torjunut itse asiaa. Ei se avoimuus uusille asioille tunnu olevan ateisteilla sen paremmissa kantimissa kuin uskovaisillakaan.
samanlaisia ajatuksia tuli minullekin...kuka tietää, kuka tietää?!?!
Jos nämä kokemukset tosiaan olisivat "hengellisiä", niin mikä on niiden tarkoitus??!
Sitä minäkin olen pohtinut...kuitenkin se on vain pohdiskelua ja minulle tärkeintä on turvautua Jeesukseen ja raamattuun.
Juu, jatka vain turvautumista. Kunhan teet sen oikeassa mittakaavassa. :) Eli kaikki turvautuminen toisen nimisiin kulttuuriperinnön tuotteisiin tai eri versioihin tuosta sinulle tutusta perinteestä, eivät välttämättä ole saatanan myrkyllisiä juonia. Tai no, kaikkein suurimman turvan tietysti saa kun ei ajattele mitään muuta kuin Raamatun lehdille painettuja sanoja ja kieltäytyy kaikesta muusta. Ehkä se kuitenkin on jumalaisen ajattelun lahjan hukkaan heittämistä.
Olemme jo päässeet taivaaseen tai helvettiin: syntymänjälkeiseen elämään.
http://www.sciam.com/article.cfm?colID=13&articleID=00079AC8-53A5-1E40-89E0809EC588EEDF
Ensinnäkin tuossa tapauksessa potilas oli koko ajan tajuissaan ja tilannetta voitiin tarkkailla EEG:stä (reynoldsilla EEG näytti suoraa viivaa), ja toisaalta Karl Jansen on tutkinut vastaavaa mekanismia sekä magneettikentin että ketamiinin avulla. Hän lähti aluksi puhtaan materialistisista lähtökohdista, mutta on kääntänyt näkemystään; hänen mukaansa nyt ollaan löytämässä se mekanismi, jolla tietoisuus vaikuttaa materiaan.
Eli ollaan takaisin ruudussa 1.
THE CASE OF PAM REYNOLDS
The case of Pam Reynolds has been widely acclaimed as the “single best instance we now have in the literature on NDEs to confound the skeptics”4 and as the one coming “closest to providing solid, scientific evidence suggestive of the post-mortem survival of consciousness.”5 Pam was wheeled into the operating room at 7:15 a.m. on 8 August 1991 for repair of the first of two giant cerebral aneurysms by Robert Spetzler, chief of neurosurgery at the Barrow Neurological Institute in Phoenix, Arizona. A weakness in the walls of two arteries in her brain had caused the arteries to swell, and rupture was considered imminent. Anesthesia was induced. Both ear canals were occluded with a small, molded ear speaker designed to monitor brainstem function; an electroencephalogram (EEG) was set up to monitor cortical brain waves; and a unique electrical device was affixed to test the function of her cerebral hemispheres.6
At 8:40 a.m., Pam’s NDE began with the buzzing noise of the bone saw motor:
It was a natural D. As I listened to the sound, I felt it was pulling me out of the top of my head.…I remember seeing several things in the operating room when I was looking down.…I was meta-phorically sitting on Spetzler’s shoulder. It was not like normal vision. It was brighter and more focused and clearer than normal vision.…There was so much in the operating room that I didn’t recognize, and so many people.…
The saw thing that I hated the sound of looked like an electric toothbrush and it had a dent in it, a groove at the top where the saw appeared to go into the handle, but it didn’t.…And the saw had interchangeable blades, too, but these blades were in what looked like a socket wrench case.…
I remember the heart-lung machine. I didn’t like the respirator.…I remember a lot of tools and instruments that I didn’t readily recognize.7
After cutting open the skull, Spetzler isolated the aneurysm. At 10:50 a.m., Pam was placed on cardiopulmonary bypass to quickly cool her core body temperature. As her temperature fell to 60 degrees Fahrenheit, her heart stopped, her EEG flattened into complete electrocerebral silence, and her brainstem and cerebral hemispheres became unresponsive. The head of the operating room table was then tilted up, the cardiopulmonary bypass machine turned off, and the blood drained from her body. Pam’s NDE progressed:
There was a sensation like being pulled, but not against your will. I was going on my own accord because I wanted to go.…It was like a tunnel but it wasn’t a tunnel.
At some point very early in the tunnel vortex I became aware of my grandmother calling me.…The feeling was that she wanted me to come to her, so I continued with no fear down the shaft. It’s a dark shaft that I went through, and at the very end there was this very little tiny pinpoint of light that kept getting bigger and bigger and bigger.
The light was incredibly bright, like sitting in the middle of a lightbulb.…
I noticed that as I began to discern different figures in the light — and they were all covered with light, they were light, and had light permeating all around them — they began to form shapes I could recognize and understand.…
They would not permit me to go further.…
I wanted to go into the light, but I also wanted to come back. I had children to be reared.8
After the blood had been drained from her body, the aneurysm collapsed, which allowed Spetzler to safely excise the empty sac. The cardiopulmonary bypass machine was turned back on, and the blood was rewarmed. Her vital signs and brain function returned with no evidence of a seizure. Still in her NDE, Pam recalls being led down the tunnel by her deceased uncle and reentering her chilled physical body as her heart was shocked back to normal rhythm. The operation ended at 2:10 p.m.
Nine days later, she underwent repair of the second cerebral aneurysm. This time hypothermic cardiac arrest was not necessary. While under anesthesia, tests of brainstem and cerebral hemispheric function showed “well maintained responses.” No NDE was reported.
THE MEDICAL DEFINITION OF DEATH
According to the “whole brain” definition of death, life ends with the “cessation of all functions of the entire brain.”9 During her first surgery, Pam’s brain had been drained of blood and found “dead” by all clinical tests of brain function. According to Spetzler, “If you would examine that patient from a clinical perspective during that hour [of hypothermic cardiac arrest], that patient would by all definition be dead.”10
Addressing the question of when death begins, Harvard internist Linda Emanuel writes:
The reigning view [of death] has assumed that life and death are nonoverlapping, dichotomous states. This view acknowledges that dying may take time, but presumes that a threshold event is nevertheless definable; a person is thought to be either alive or dead, not both.…Is there an event that can identify final and complete loss of life? The answer appears to be no.…The process of dying occurs at different levels of organization, from the organism to the organ, cellular, and subcellular levels, and each set of systems can decline on a somewhat independent trajectory.11
Scientific observations support Emanuel’s contention. Ten “brain dead” organ donors demonstrated significant changes in blood pressure and heart rate in response to the harvesting of their organs — reactions only possible with portions of the brain intact.12 In nonhuman vertebrates, moreover, “suspended animation” (i.e., complete cessation of all microscopically observable cell motility and division) has been induced and then reversed after prolonged periods of oxygen deprivation.13
Death is a process — it does not occur at a single moment in time. The determination of death rests on the premise of reversibility: if the person recovers, then by this convention that person never was dead, regardless of the absence of vital signs or brain function. Doctors do not resurrect their patients; rather, they resuscitate them. Based on this definition, Pam encountered a near-death experience, not an after-death experience.
Se tarina siitä sokeestaki oli ihan kiva. Hienosti kaveri tunnisti sormuksensa ja hiuksensa, vaikka ei koskaan ollut valon ja varjon suhdetta pystynytkään käsittämään :)...KÄSITTÄMÄTÖNTÄ.
eikös olekin ihmeellistä?
Tiesitkö, että sokeat pystyvät sormillaan tunnistamaan ihmisiä, esim. koskettelemalla kasvoihin? Luulen, että jos sokea yhtäkkiä näkee, hänelle on helppo tehtävä tunnistaa itsensä.
"Luulen, että jos sokea yhtäkkiä näkee, hänelle on helppo tehtävä tunnistaa itsensä."
Luule vaa. Mäki luulen, mutta luulen toisenlailla. Jos ihminen ei ole koskaan nähnyt valon ja varjon vuorovaikutusta, niin miten hän voi sitä ymmärtää nähdessään sen ensimmäistä kertaa? Tossa tarinassa hän ei edes kokeillut sormustaan ja hiuksiaan, vaan hän ne tunnisti.
Otetaa hieman toisenlainen esimerkki..Oletetaan sokea, joka ei ole koskaan nähnyt. Hän kulkee tiettyä reittiä jokaikinen päivä, esim. kauppaan. Hänen apunaan on keppi, jolla hän tunnustelee ympäristöään.
Miten luulet että kävis, jos hän yht`äkkiä saisi näkönsä ja häneltä otettaisiin keppi pois ja sanottaisiin, että nyt voit kävellä kauppaan ilman keppiä. Löytäisiköhän kaupan? (pyrkien käyttää samaa tuttua reittiä)
Kyllä maailmaan tarinoita riittää. Ei se niistä totta tee.