Jumala on mielikuvituksen tuote

mie tässä kirjoitti:

Voipi olla että joku uskoo, että jumala on olemassa, mutta paitsi ettei sana tai nimi vielä kesää tee, jospa tämä joku yksiselitteisesti, tyhjenävästi osoittaisi ja täsmentäisi sekä yksilöiden märittellisi perustellusti riittävin ja tieteellisesti hyväksyttävin argumentein käyttämänsä käsitteen objektiivisen semanttisen substanssin kielisekaannusten välttämäsiseksi ymmärrettäväni yleisesti tajuttavasti, kenestä tai mistä puhumme kun puhumme jumalasta ja minkä vuoksi, mistä syystä ettei ilmiöin muoto veisi voittoa sen sisällöstä jääden näin määrittelemättömäksi ja hämäräksi tarkastelijan objektiivisuuden ja subjektiivisuuden määrästä, asenteellisuudesta ja varauksellisuudesta ja asennoitumisesta suhteessa ite problemiin kuin puuhun ympätty oksa toisena synnynnäisenä tekoälynä ja aivopestyn mielen kompensaatio-, mielle-, tieto-, ja havaintokyvystä riippuen. sillä biologinen äiteys voidaan todistaa, jumaluutta ei, vaikka suuria säveltäjiä jumaloinkin, kun ei tiedetä ja tunnta käsiteen merkitystä muussa kuin runollisessa mielessä. Musiikki näet on paljopn enemmän kuin sanat.

Tai syynä lienee pikemminkin se, että jumala mielteenä ja mielikuvana kompensoi menetetyn isä-, tai äitirakkkauden-, ja suhteen jättämän haavan tai muiston ihmisen tajunnassa lapsuuden hellyydentäyteistä ja turvatusta onnen kulta-ajasta, jonka kanssa nykyisyys ei kestä koskaan vertailua tai koska subjekti on luonteeltaan ollut vanhemmistaan ja auktoriteeteistaan riippuvainen ja fiksoitunut heiodän helmoihinsa käpertyväö persoona, joka löytää jumaluskonsa keinoäidin manan majoille menneen biologisen vastaavaksi korvaajaksi.

Tai ehkäö siksi, että jostakin kirjasta ja roskaromaanista hän tuli pienenä lukerneeksi niin eikä osaa ajatella omilla aivoillaan itsenäiseksi saati ylimalkaan van toistaa sanatarkasti päähän päntättyä tekstiä tai että joku papippis vihkimyksen saanut namusetä valehteli ja hän uskoi pienenä sen todeksi kykenemättä seksuiaalisesti mutta ennen kaikkea älylisesti iältään kypsymättömänä kyseenalaistamaan ja suhteutrumaan kuulemaansa skeptillisen kriitillisesti, kuten tässä ammatissa kuuluukin.



Subjektin oma tahtokeskisyys ja keskeisyys on kaiken jumaluskon perusedellytys ja sen perussyy lähtrien olion sinänsä järjestyksen pohjalta luopuessamme ajattelusta ja kaikesta älyllisyydestä subjektiivisen jumaluskon hyväksi, sekä persoonallisten egosentristen ja niitä palvelevien moraaliseettisten, primitiivisten itsesäilytysviettien, hyvän ja pahan olon ja niistä kumpuavien tarpeiden ja tarkoitusperien hyväksi tajunnan pysyessä immanenttina älyn kykenemättä irtautumaan juurstaan tahdosta ja tunkemaan joustavuutensa varassa eneregiallaan sitä, myös uskon perussyytä, pois tajunnastamme. Tahtokeskisyydellä tarkoitan sitä, mihin subjekti haluaa uskoa tai mitä palvoa ja ylisträä sekä ihannoidajumalanaan tiettyjen subjektiivisten tarkoitusperien, esim. ikuisen elämän saavuttamiseksi tai sielun kuolemattomuudeksi. jUmala olioina sinänsäon ainoastaan tahdostamme veistetty ja kiinnittynyt tahtomisen tapa saden siis siltä kokonaan olemassaolon oikeutuksensa ja syynsä eikä jumalalle voida myöskään edellyttää mielteestämme riippumatonta olemassaoloa tyhjänä käsitteellisenä muotona, joka ei palaudu havaintoon, muutoin kuin kokemuksena tahtomisen aktista, jolla ei voida omistaa ihmismielen ja mielikuvituksen tuotteena absluuttista objektiivista olemassaoloa, kuten millekään objektillekaan, tai olettaa sinänsä olevana aineena tai henkenä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä