Onko teistä kukaan muu törmännyt sellaiseen ongelmaan, että elämän arvot ovat täysin erilaiset kuin muilla?
Itse olen naimisissa ja pyrimme elämään sanan mukaan ja jumala on puheissamme useinkin.
Nykyään tuntuu ettei ihmisillä ole elämän arvoja. Itsekkyys ja ajattelemattomuus on päälimmäisenä ihmisten mielessä.
Tietoisesti tehdään aviottomia lapsia. Juopotellaan vaikka on pieniä lapsia tai juostaan kapakoissa.
Avioliitto ja lopun ikäinen sitoutuminen ei ole mitään.
Lasten kasvatusta ei ole, sillä aikuisia ei huvita hoitaa lapsia.
Lapsille ei anneta hellyyttä ja aikaa saatikka kannusteta heitä, komentamisesta puhumattakaan. Tässä vain osa.
Minusta tuntuu kuin en tulisi ihmisten kanssa juttuun enkä jaksa kuunnella tuollaisia juttuja. Ei välitetä käydä töissä, kun fatta maksaa.
Lapsia tehdessä ei kerrota mitään tulevan lapsen isälle, jos yritetään tulla raskaaksi.
Mitä tämä on?
Koska minä oikein putosin kärryiltä?
Annetaan lasten lukea Harry Potteria ja vitchejä tai muuta paholaisen kanssa pelehtimistä, saatikka ei valvota lasten television katselua ja sieltähän tulee mitä vaan.
Annetaan pelata tietokonepelejä joissa jatkuvasti ammutaan ihmisiä ja oikein jännittyneenä odotetaan koska taas saa ampua yhden ihmisen.
Mihin tämä kaikki vie?
En ole enää tavannut tavallisia ihmisiä joihin itse kuulun, vaan pahuus on hivuttautunut hitaasti mutta varmasti lastenkammareihin ja vanhemmat vielä suosivat niitä, sillä lapsi on pois jaloista ja hiljaa.
Hevimusiikkikin on niin vanhempien kuin lastenkin suosikkina.
Itse olen naimisissa ja pyrimme elämään sanan mukaan ja jumala on puheissamme useinkin.
Nykyään tuntuu ettei ihmisillä ole elämän arvoja. Itsekkyys ja ajattelemattomuus on päälimmäisenä ihmisten mielessä.
Tietoisesti tehdään aviottomia lapsia. Juopotellaan vaikka on pieniä lapsia tai juostaan kapakoissa.
Avioliitto ja lopun ikäinen sitoutuminen ei ole mitään.
Lasten kasvatusta ei ole, sillä aikuisia ei huvita hoitaa lapsia.
Lapsille ei anneta hellyyttä ja aikaa saatikka kannusteta heitä, komentamisesta puhumattakaan. Tässä vain osa.
Minusta tuntuu kuin en tulisi ihmisten kanssa juttuun enkä jaksa kuunnella tuollaisia juttuja. Ei välitetä käydä töissä, kun fatta maksaa.
Lapsia tehdessä ei kerrota mitään tulevan lapsen isälle, jos yritetään tulla raskaaksi.
Mitä tämä on?
Koska minä oikein putosin kärryiltä?
Annetaan lasten lukea Harry Potteria ja vitchejä tai muuta paholaisen kanssa pelehtimistä, saatikka ei valvota lasten television katselua ja sieltähän tulee mitä vaan.
Annetaan pelata tietokonepelejä joissa jatkuvasti ammutaan ihmisiä ja oikein jännittyneenä odotetaan koska taas saa ampua yhden ihmisen.
Mihin tämä kaikki vie?
En ole enää tavannut tavallisia ihmisiä joihin itse kuulun, vaan pahuus on hivuttautunut hitaasti mutta varmasti lastenkammareihin ja vanhemmat vielä suosivat niitä, sillä lapsi on pois jaloista ja hiljaa.
Hevimusiikkikin on niin vanhempien kuin lastenkin suosikkina.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Siis vielä haluaisin painottaa, että en tarkoita kristillisyyttä silmän palvovasti vaan oikeasti. Muiden katseilta poissa neljän seinän sisällä.
Jos on naimisissa ei tarvitse pitää sormusta. Kunhan vain on uskollinen vaikka mikä tulisi.
Ei hehkuttele ja mainosta uskoaan, vaan yrittää elää sääntöjen mukaan ja olla esimerkki, kuitenkin jos kysytään uskaltaa kertoa oman mielipiteensä, ja ettei kuitenkaan ole arka, vaan uskaltaa seistä vakaumuksensa takana.
Onhan meitä monenlaisia.
Kiitä mitä sinulla on, kuinka soisinkaan että kaikki maailman lapset tulisivat hoidetuiksi ja ruokituiksi .
Meitä on niin moneen laivaan ja laiturillekin jää porukkaa vaikka kuinka paljon.
Siunausta sinulle.
Ensinnäkin hieman yleistät. Niin kristittyjen kuin ei kristittyjenkin joukosta löytyy paljon ihmisiä, joilla ns. "arvoja" ja "moraalia", vaikkakin samaan hengenvetoon, että ei ole täysin itsestäänselvää mikä milloinkin kenenkin ihmisen kohdalla tietyssä tilanteessa on oikein, mikä väärin ja kuinka paljon väärin.
Toiseksi tunnut itse unohtaneen Jeesuksen yhden tärkeimmämmistä opetuksista "se joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven" Ehkä joku on juoppo, mutta kuka sanoi, ettei sinun perheestäsi, sinusta ja sinun sanoistasi, esim. äskeisessä viestissä löydy ihan yhtä pahaa syntiä tai jopa pahempaa? Sinun virheesi ehkä kätkevät itsensä paremmin kuin osan, mutta siellä ne silti ovat.
Samalla olet osittain oikeassa, että jossain määrin esiintyy enemmän ehkä irtonaisuutta ja sen ohella esim. häilyvää sitoutumista suhteeseen. Kuitenkin minun isovanhempani noudattivat herran tahtoa ja yhdessä loppuuna asti kulkivat, mummi tosin mustelmilla ja henkisesti alaspainettuna- ehkä ennen kaikki nyky perspektiivistä oli hyvin ja hurskasta, mutta jos historiaan porautuu syvemmälle huomaa, että ihminen on aina ollut samanlainen olento kuin nykypäivänä, niin hyvässä kuin pahassa.
Sinulla on varmasti hyviä arvoja, kuulostavat ainakin sellaisilta, että ne tuovat hyvää elämääsi. Varo kuitenkin nousemasta mudien yläpuolelle ja ylpistymästä, et ole sen parempi kuin muutkaan. Se voi olla, että sinä olet pian työpaikalla/tuttujen kesken se, jonka juttuja kukaan ei jaksa kuunnella...
Et voi TIETÄÄ mistä ihmiset tulevat, mitä he ovat kokeneet, nähneet ja kuulleet. Esim. jos sanon, että oma äitini pisti välit poikki kanssani murrosiässä aikuistumiseni vuoksi, sanoisit häntä huonoksi äidiksi. Mutta jos tietäisit, että hän eli lapsuutensa juoppojen vanhempien kanssa, jotka henkisesti ja fyysisesti pahoinpitelivät häntä 20vuotta, ymmärtäisit niin kuin minäkin, miksi voi olla vaikea luopua sopuisasti lapsestaan tämän aikuisuudessa, kun on käynyt läpi helvetin pienenä ja oppinut että kaikki jättävät. kaikesta huolimatta äitini ei ole juoppo, hän kasvatti minusta vastuuntuntoisen ja suht normaalin ihmisen, joka pärjää omillaan ja tulee toimeen ihmisten kanssa. Se mikä ulkopuoliselle voi näyttää virheelliseltä, riitti minulle, elin ihan onnellisen lapsuuden. Samoin jonkun toisen lapsen elämä voi sinusta olla ulospäin hirveää, mutta hän itse kokee rakkautta ja kasvaa virheistä huolimatta ihan hyvin- kukaan vanhempi ei ole täydellinen. Et sinäkään. Kysy lapsiltasi kun he ovat 25, jokainen heistä osaa nimetä asioita, jotka sinä teit, jotka satuttivat heitä ja ehkä muuttivat heitä epätoivottuun suuntaan. Se on osa vanhemmutta, tajuta, että ei ole täydellinen ja että omat lapset ovat ihan hyviä, vaikka myöhemmin tekisivät jotain toisin kuin sinä itse olisit tehnyt.
Olen samaa mieltä siitä, että lapset katsovat (jotkut, ei kaikki!!) liian myöhään televisiosta liian vanhojen ohjelmia. Harry Potter on kyllä ihan satukirja, se on hieman liioittelua ehkä...musita myös, että liian tiukalla kasvatuksella aiheutat lapsillesi ihan yhtä paljon ongelmia. Joskus voi olla ok katsoa k15 leffaa vaikka on 12 tai 13...rajoistakin pitää neuvotella lapsen henkisen iän mukaan ja kuunnella lastakin, varsinkin heti kun ikää alkaa tulemaan... Voi olla vaikea saada kavereita, jso ei saa katsoa mitään televisiosta mitä muut, ei saa mitään videopelejä pelata( en nyt tatkota niitä ihmisampumispelejä), ei saa minnekään mennä...jne.
Et voi myöskään kietoa lapsiasi pumpuliin, he törmäävät noihin kaikkiin jossakin aviheessa, koulussa, kavreilla, ulkona, sattumalta. Parempi on suojella niin paljon kuin voi pahimmilta ja muuten vain puhua lapsen kanssa, mitä ne asiat ovat.
Ei ole yhtäkään tavallista ihmistä...jokainen ihminen on Jumalan edessä yhtä arvokas, tavallinen ja ihmeellinen ja kaunis ja hieno ja me kaikki olemme Jumalan edessä ihan toivottoman väärässä...miksi sinä voit tuomita toisen ihmsien elämäntavan tai musamaun tai vaatetuksen tai kasvatustyylin, oeltko sinä kenties omassa päässäi jo Jumalaa suurempi??
Niin naivistista ja niin ahdasmielistä, osittain tuotakin minä tarkoitin.
Syytät minua itseni ylentämisestä. Pois se minusta: "Joka itsensä ylentää, hän itsensä alentaa."
Voimakasta välinpitämättömyyttä on myös ajatuksissasi lasten kasvatukseen.
Helppo mennä muiden mukana ja vedota "kun muutkin saa" tai "lapsihan joutuu muista eristyksiin".
Tuo on liian helppoa ja vastuutonta. Juuri noihin fraaseihin vetoamme, kun haluamme päästä vähemmällä.
Tätä minä juuri sinun kunnioitettavalla avustuksellasi yritin selittää, mutta olin liian väsynyt kyetäkseni kaikkea erittelemään, mutta kiitos sinun sinä ainakin valotit osittain tätä nykyajan menon ongelmaa.
Siunausta ja nöyryyttä:)
Kyllähän sitä päivästä toiseen yksi jos toinen ihminen aina morkkaa, etten elä oikein, milloin joku vanhoillislestadiolainen toteaa, ettei elämäntyylini ole se oikea, milloin joku helluntailainen sanoo, etten ole saanut upotuskastetta, milloin naapurin muslimi paheksuu elämäntapoja, milloin itse kukin arvostelee - omasta näkökulmastaan. He ajattelevat että heidän mallinsa on se oikea ja minun väärä.
Niin kuin sinäkin teet.
Olen tehnyt omat ratkaisuni, elän puolisoni kanssa avioliitossa ja olemme uskollisia toisillemme ja kiitämme Jumalaa siitä, että olemme saaneet toisemme. Me emme jaksa lasten itkua eikä huutoa, joten emme ole edes yrittäneet saada lasta, koska kumpaakaan ei lapset kiinnosta. Jos vahingossa tulisi lapsi, ottaisimme sen tietysti vastaan, mutta toivon, ettei sitä tule. Tästä syystä olen joittenkin mielestä kauhea ihminen, kun en halua lapsia. Me olemme kaksistaan tyytyväisiä elämäämme ja saamme tehdä niitä asioita joista pidämme. Meillä on neljä kummilasta ulkomailla lastenkodissa joitten koulutuksen me maksamme, saamme joskus sieltä valokuvia ja kortteja. Kun he tulevat täysi-ikäisiksi, otamme uusia kummilapsia, ottaisimme enemmänkin jos olisi varaa.
Aina riittää arvostelijoita, vaikka eläisi miten päin se ei ihmisille kelpaa. Tästä syystä en enää välitä vaikka kuka sanoisi mitä, elän niin kuin elän, noudatan lakia, käyn töissä ja hoidan asiani niin kuin yhteiskunnassa kuuluu. Käyn äänestämässäkin kaikissa vaaleissa. Olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Annan omastani jos joku tarvii enkä lähetä ketään nälkäisenä kotoani takaisin matkaan. Hyvää juhannusta hilpertillekin.
Mutta sinähän olet ihan kunnollinen ihminen.
On hyvä, että tietää omat resurssinsa eikä rupea tekemään muksuja jos ei niitä halua.
Mitä pahaa siinä on? Kaikkia tarvitaan.
En ole sanonut, että kaikkien tarvitsisi tehdä lapsia. Ei ole synti jos niitä ei tee.
Avioerokaan ei ole synti jos toinen pahoinpitelee toista tai toinen käy vieraissa, se tieto löytyy raamatustakin, mutta kirkkohan ei sitä mainosta:) Sellaiset jutut on kiihkouskovaisten silmän palvojien juttuja, jotka kuuluvalla äänellä huutaa uskoaan eikä oikeasti sydämmessään ole Jumalan palvoja.
Rakkaus ja kunnioitus, niitä minä perään kuulutan ja niitä ei ole tarpeeksi, mutta teillähän sitä on. Enkä minä ole ketään tuomitsemaan! Aloitin kirjoitukseni siksi, että koen itseni kovin yksinäiseksi, kun en löydä saman ajatustavan omaavia ihmisiä työpaikaltani.
En tuomitse ihmisiä, enkä kerro ihmisille olevani uskovainen, sillä sillä ei ole merkitystä, se tehdään kotona, en ole tuomitseva enkä töykeä, en myöskään hihhuli. Olen ollut syntymästäni uskossa, minut on kasvatettu arvoihini ja uskooni, olen luterilainen.
Minua vain häiritsee oma ulkopuolisuuteni, kun en pysty kuitenkaan muuttamaan omaa kymmentä käskyäni pois päältä ja sinne myös kuuluu rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi ja siihen olen pyrkinyt. Mutta mitä tehdä kun toiset ei sitä rakkautta anna kuin itselleen, muista viis veisaavat, käyttävät vain karkeasti hyväksi.
Se väsymys, kun kuulen ihmisten puheessa toisten hyväksi käyttöä, haukkumista, avioliitossa olevien ihmisten houkuttelemista petokseen ja vielä kehua a retostelee tekemisillään odottaen nauraen hyväksyntää, välinpitämättömyyttä, irtosuhteiden harrastusta, aviorikosten hyväksymistä, niin paljon mitä kuulee ja silti on oltava kuin en olisikaan ja menen pois, sillä pahaa tekee ihmisten itsekkyys.
sen päättävät lapset itse, mikä on heidän mielestään oikein ja mikä väärin. ET SINÄ
Vähämpä sinä elämästä tiedät:)
Sinulle sanoisin vielä, että se että antaa lasten tehdä mitä he itse haluavat ei ole rakkautta, vaan aikuisen itsekkyyttä ja laiskuutta, omanapaisuutta joka kostautuu lapselle vielä aikuisena. Ei täällä kukaan aikuinenkaan saa tehdä mitä haluaa, no jotkut kyllä tekee vaan kateeksi ei käy. Onhan tuo jo todettu taaskin eräässä perhetragediassa tas kerran ja perheiden sisäinen pahoinvointi vain on kasvanut. Miksi, siihen ei voi muuta sanoa, kuin että ihmisten olisi aika herätä ja katsoa hyvin tarkasti sinne peiliin
...miten muuten sä voisit määritellä omaa elämääs ja sitä, mitä haluut olla, kuin niitten kautta, jotka tekee ihan päinvastaisesti, ku sinä?? Mistä sä tietäisit, mikä sun mielestä on oikein, jos ei ois mitään sun mielestä väärää??
Valitettavasti joudun kertomaan sinulle, että et taida olla aivan tavallinen ihminen, et ainakaan suomlaiseksi. Oman käsitykseni mukaan suurin osa suomalaisista ei ole yhtä uskovaisia ja Raamatusta välittäviä kuin sinä. Saatan tosin olla väärässäkin mutta minusta on vain mukava ajatella niin.
En tiedä ovatko ihmisten kärsimystä tuottavat käyttäytymismallit lisääntyneet vai vähentyneet jostakin menneestä ajasta, varmaankin kaikkia mainitsemiasi asioita on vähintäänkin sivisaation aamunkoitosta asti tapahtunut enemmän tai vähemmän.
Tuohon tulokseen minäkin olen tullut ja siksi minulla ei olekkaan yhteistä muiden kanssa. Kummallista, mutta eikö jokaisen ihmisen pitäisi elää käskyjen ja sääntöjen mukaan niiden ohjaten elämäämme? Ettemme voisi tehdä mitä meitä huvittaa, tai ei huvita.
Eläen niin, että otettaisiin huomioon toiset, kun elämme elämäämme. Ettemme toisi kenellekkään pahaa mieltä.
Minulla ei ole mitään yhteistä kenenkään lasten vanhempien kanssa eikä työkavereideni kanssa. Kuuntelen sujuvasti, mutta elämäntapani on kuin toiselta planeetalta.
Se on sisäänrakennettua jo lapsuudesta saatua. En pysty muuttumaan.
Olen toki yrittänyt olla toisenlainen, mutta omatunnon soimaus on niin kova, että olen katsonut paremmaksi jatkaa omaa elämääni.
Ei se ole ikävää. Meillä on ihanaa yhdessä lasteni ja mieheni kanssa. Riitoja ei ole, kun elää toisen huomioon ottaen.
Ei täällä ketään alisteta.
Kyse on kunnioituksesta jossa otetaan toinen yhtä tasavertaiseksi kuin itsekin on.
Onhan, se etten voi käyttää alkoholia enkä käydä ravintoloissa, mutta en pidäkkään niistä.
Vietän mieluummin aikaani perheeni parissa.
Ajattelin vain sitä, että eikös tämän pitäisi olla kristitty maa? Niin missä on ne kristityt muutakin kuin tilastoissa.
Ihmisten elämän tyylissä sitä ei ole ja kammoksuen katselen miten perheissä ei välitetä enää toisista, kun itsekkyys iskee kehiin. Valat on menettäneet merkityksensä. Niitä suolletaan lämpimikseen. Himoille annetaan valta.
Lapset jätetään yksin. Niin paljon on yksinäisyyttä, siis ihan oikeata yksinäisyyttä ihmisissä, kun juostaan olemattoman perässä ja turvattomuus on aikuisten ja lasten parissa käsin kosketeltavaa.
Olen onnellinen elämästäni, mutta tulevaisuus huolettaa.
Uskottomat jotka sanovat itseään kristityiksi eivät elä sanan mukaan ja houkuttelevat pois uskosta.
Syyttelevät valtiota ja koululaitosta, vaikka se kaikki mitä he haluavat on käden ulottuvilla juuri siinä kodissa ja sielä olevissa ihmisissä.
Aikuiset juoksevat suhteesta toiseen ja jättävät lapset henkisesti ja konkreettisestikkin yksin vaatien lasta hyväksymään aikuisten päätökset ja tunteidensa (lasten) turvattomuuden.
Eivät näe enää itseään eikä ympäristöään.
Omasta mielestäni kenenkään ei "pitäisi" tehdä mitään, ellei sitten virkkeeseen, jossa kyseinen käsitä esiintyy, lisätä sanaa "jos". Esim. en tue lausetta "Ihmisten pitäisi kunnioittaa isäänsä ja äitiään" vaan virkettä "Ihmisten pitäisi kunnioittaa isäänsä ja äitiään, jos he haluaisivat noudattaa kaikkia Raamtan kymmenestä käskystä". Mutta minähän olenkin tällainen wannabe-vuohi.
_Ajattelin vain sitä, että eikös tämän pitäisi olla kristitty maa? Niin missä on ne kristityt muutakin kuin tilastoissa. _
Vain jos joku Führer on maan sellaiseksi julistanut, ja silloinkin ehkä vain hänen mielestään. Onhan Suomi nyt ainakin näennäiskristillinen kulttuurialue mutta omasta puolestani sen näennäisyydenkin voisi karsia pois. Ne, jotka ovat kristittyjä, olkoot rauhassa kristittyjä (kunhan eivät siinä vahingoita muita). Ne, jotka eivät ole kristittyjä, olkoot rauhassa jotain muuta kuin kristittyjä (kunhan eivät siinä samalla vahingoita muita).
Sinänsä kuvailemasi asiat ovat mielestäni traagisia mutta muistutan vain, että "hyvyyttä" löytyy paljon muualtakin kuin kristinuskon piiristä, kuten vaikkapa buddhalaisuudesta, vasemman käden polulta ja ihan jo humanismistakin.