Neljän presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalela oli taannoin haastateltavana Launtaiseurassa.
Kalela sanoi, että UKK:n terveys alkoi horjua jo 70-luvun alussa. Erityisesti Sylvi Kekkosen kuolema oli yksi steppi, jossa UKK:n henkinen kunto huononi. Samaan aikaan UKK itse joutui eturauhasleikkaukseen ja näiden kahden tapahtuman yhteisvaikutus hänen henkiseen kanttiinsa oli musertava.
Vuonna 1979 UKK jo itsekin mietti miten voisi lopettaa pressan hommissa.
Jaakko Kalela muuten sanoi myös julki sen yleisesti tiedetyn asian, että UKK:lla oma etu ja valtion etu menivät usein sekaisin.
Tällaisia hylkiöpresidenttejä KEPU tuottaa.
Kalela sanoi, että UKK:n terveys alkoi horjua jo 70-luvun alussa. Erityisesti Sylvi Kekkosen kuolema oli yksi steppi, jossa UKK:n henkinen kunto huononi. Samaan aikaan UKK itse joutui eturauhasleikkaukseen ja näiden kahden tapahtuman yhteisvaikutus hänen henkiseen kanttiinsa oli musertava.
Vuonna 1979 UKK jo itsekin mietti miten voisi lopettaa pressan hommissa.
Jaakko Kalela muuten sanoi myös julki sen yleisesti tiedetyn asian, että UKK:lla oma etu ja valtion etu menivät usein sekaisin.
Tällaisia hylkiöpresidenttejä KEPU tuottaa.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Eikös tuo Kalela kuollut jo 10 vuotta sitten?
Jaakko Kalela ei ole enää presidentin kansliapäällikkö. Hän on nykyisin Suomen Viron suurlähettiläs Tallinnassa.
http://www.finland.ee/fi/
Otsikossa toteamus
kuoleman syytä tutkitaan.
...jo vuosikymmnet.
Joku viikko sitten YLE-teeman ohjelmistossa Max Jacobson sanoi tuon nykyisin yleisesti tiedetyn asian Kekkosesta, että oma ja maan etu sekoittuivat usein Kekkosella.
Silloinhan Urkki oli niin kuin Känäkin.
Dementoitunut jo 1970-luvulla.
Urkin nimimerkkihän se Känä oli.
Suuri ruorimies saatiin siirrettyä sivuun vasta, kun hän karkasi kaitsijoiltaan Islannissa ja meinasi hukkua. Matti Vanhanen ehdotteli Urkille jatkoja presidentin virkaan vain hetkeä aiemmin.
Kuvassa miehet (keitähän he olivat?) raahasivat Kekkosta kuiville.
Paavo Väyrynen ulkoministerinä uhkaili toimittajia, ettei Urkin jokeen tippumista uutisoitaisi.
Mutta eikö Matti Vanhanen ehdotellut vielä 1980-luvun alkupuolella Kekkoselle jatkoa,
Kekkosen ollessa jo viimeisellä sairauslomallaan?
Vanhasen kerrotaan oikein tuohtuneen, kun oli puhuttu, ettei Kekkosesta taida olla enää palaamaan virkaansa?
Siitä oli jossain Vanhasen kirjoituskin asiasta tuolta ajalta.
Vanhanen oli jo silloin ajan tasalla. Ymmärsi oleellisen, voi perkele!
Tuo on totta, mutta minä viittasin lähinnä tuohon kuvatukseen, joka käyttää Känä nikkiä. Hän lienee Kekkosen lailla dementoitunut jo 1970-luvulla. Sen verran kipeitä hänen kirjoituksensa on.
UKK pysyi pinnalla koska häntä kannateltiin niin loputtoman innokkaasti.
Mutta ollos huoleti myös sinä imitaattori Känä. Ei Urkki dementoituneenakaan saanut mitään pahaa aikaan. Kunto rapistui kohti sitä mihin muilla känisijöillä terävimmillään olisi mahdollista. Ei ehkä saanut aikaan enää niin paljoa hyvää kuin oli 60-luvulla saanut. Mutta ehti tehdä paljon ja välttämätöntä.
Jakobson on myös känäinen kähisijä. Hänellä ei ole koulutusta mutta ei ole matkan varrella saatua viisauttakaan. Hänen asemansa perustuu hänen suojelijoihinsa. Hänellä on rikkaita suojelijoita. Sanoin rikkaita, en viisaita. Valitettavasti älyä ei voi ostaa rahalla.
Älyä ei voi ostaa rahalla. On se niin väärin. Tuo asia pitää korjata seuraavassa Kokoomuksen puolueohjelmassa. Ainakin asettaa selvä tavoite.
...luvulla eli ollut silloin kapalo-ikäinen tai sitten hän on syntynyt 50-luvulla ja nk. myöhäisiän dementia on
puhjennut vasta kaksikymppisenä, mikä dementiatyyppi on myös hyvin yleinen Suomessa.
Tarkennas vähän miten se liittyy tän päivän Keskustalaiseen politiikkaan?
Urkki johtaa kepua haudan takaa. Se on vaarallista suomalaisille.
Mannertenvälinen nahjus Vanhanen haluaa olla kuin Kekkonen.
Otsikossa huolestunut kysymys muistisi toiminnasta.
Kyllä Matti Taneli on ja oli kekkosfani. Fanin päällimmäinen ominaisuus on idolinsa kritiikitön ihailu.
Vuoden 1978 presidentinvaaleissa Urho Kekkonen oli kokoomuksen, keskustan, sosialidemokraattien ja Skdl:n yhteinen ehdokas. Neljä vuotta aiemmin samat puolueet äänestivät Kekkoselle poikkeuslailla neljän vuoden jatkoajan virassaan.
Ja vuonna 1980 sosialidemokraatit olivat jo lähtemässä pyytämään Kekkosta presidenttiehdokkaakseen vuoden 1984 vaaleissa, mutta lykkäsivät onnekseen reissuaan.
Nimittäin kun edellisten vaalien vaalitentissä tv-toimittajat kysyivät "Mitä sanoisitte, jos joku pyytäisi teitä ehdokkaaksi vielä kuudenkin vuoden päästä", Kekkonen vastasi: "Sanoisin hänelle, että teillä on fantastinen huumorintaju".
Eikö ne oo vähän eri tyylin johtajia?
Vanhoista uutisfilmeistä voimme itsekukin nähdä Kekkosen olemuksessa ja käyttäytymisessä 1970-luvun alkupuolella tapahtuneen muutoksen. Kyllä hän monissa tilanteissa varsin out niistä näyttäisi olevan. Sekaantumisensa papereihinsa itsenäisyyspäivän juhlapuheissa pantiin silloin väärien silälasien syyksi, mutta syyt olivat silmiä syvemmällä.
Lauri Puntila kertoo Kekkosta yli vuosikymmenen hyvin läheltä seuranneen ykkösadjutantin, Kekkosen luottomiehen kenraalimajuri Urpo Levon sanoneen jo 1973 oraakkelimaisesti "ei Kekkosta enää, ei". Mutta poliitikot päättivät toisin - omista syistään. Kekkosella itsellään ei silloin enää kai ollut hallussaan enää päätäntävalta edes itsestään.
Kekkonen on kieltämättä raskas kiviriippa nykykeskustallekin, jolla sittenkin saattaa olla vielä tulevaisuutta. Luepa tuo ja kommenttini siitä ole hyvä!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000017324600
Missähän kontekstissa Urkkia tässä arvioidaan?
Dementian kontekstissa? Mahtoiko olla niin hälyttävää? Jos nimittäin olisi ollut, arvioinnin kohteena pitäisi olla aivan muiden kuin dementikon itsensä.
Eturauhassyövän kontekstissa? Ihosyövän kontekstissa? Molemmat taudit ovat tavallisia myös valtaa käyttävien keskuudessa.
Ulkopolitiikan kontekstissa? Siinä Kekkosta kelpaa arvioida. Paasikiven linjan jatkaminen ei siinä riittänyt, koska peli koveni. Vastapuoleen piti luoda hallintaa takaavat aktiiviset suhteet, mutta vastapuolen pelaajista tai pelistä ei koskaan voinut olla varma. Näin mitään muuta mahdollisuutta kuin kaikkien lankojen keskittäminen omiin käsiin ei ollut. Se oli yksinäistä työtä. Omien keskuudessa riitti tunareita, kampittajia ja katkeria vuorineuvoksia. Soltut osoittautuivat sekä ajastaan jääneiksi että epäluotettaviksi täysin epäisanmaallisiksi seikkailijoiksi.
Sisäpolitiikan kontekstissa? Siinä syvästä yhtenäiskulttuurin suosta uloskasvava kansa tarvitsi vielä vahvaa johtajaa. Kekkonen teki likimain kaiken minkä vahva vallanpitäjä voi tehdä moniarvoisuuden puolesta. Tuettiin työläiskirjailijoita ja reporadiota. Akateeminen väki sai oppia alkeet yhteiskuntakritiikin sietämisestä. Keskusta ei tänä päivänä voi tosiaan sanoa olevansa Kekkosen linjoilla demokratisoitumisprosessin edistajänä. Keskusta elää yhä vielä koti-uskonto-isänmaa -yhtenäiskulttuurin aikaa, eikä Keskustasta taida löytyä yhtä ainoaa vakavasti noteerattavaa intellektuellia. Keskustan ei kannattaisi olla ylpeä Kekkosesta samaan aikaan kun se ei ole tyytymätön omaan täydellisen henkisen pysähtyneisyyden tilaansa.
Teollistumisen ja kasvavan hyvinvoinnin kontekstissa? Siinä Kekkosen aikana tapahtu edistystä, jolle tuskin minkään kansan vaurastuminen maailmassa vetää vertaa. Esimerkiksi jokaisen uuden teknisen laitteen leviämisnopeudessa tehtiin Suomessa Kekkosen aikana vähintään Euroopan-, yleensä maailmanennätys.
Niin että missä kontekstissa sitä Kekkosta siis pitää arvioida?
Onko arviointi tapahtunut erityisessä känä-individi-jormakkorhonen -kontekstissa? Että vaikka ei mitään ymmärrä, kaunaa riittää? Että vaikka aikojen ja kausien vaihteluja ei hallitsekaan, kekkosinho on kiintopiste jonka ohi, yli eikä ympäri millään pääse?
Voi teitä ressukoita.
Ns. historiallisen henkilön roolia ja merkitystä voidaan arvioida vain tiettyjä taustoja vasten. Jos ja kun arviointia tehdään, nämä taustat on nostettava näkyviin. Henkilöhistoriaa ei pidä harjoittaa kuin julkkiskulttuuria, jossa riittää se että juorupalstoja nälkäisinä tirkisteleville ämmille löydetään vihjaileva todiste jonkun julkimon rietasteluista. Voi olla ymmärrettävää että historikko jonka älylliset resurssit eivät mahdollista varsinaista asioiden kokonaishallintaa päätyy kirjoittamaan tirkistelyhistoriaa Kekkosesta. Lehtinenhän sortuu jutusteluissaan jokseenkin juorulehtitasolle. Mutta pitää nähdä, ettei tällaista ollenkaan tapahtuisi jos arviointeja tehtäessä ne taustat joita vasten merkityksiä nähdään olisi selvästi eksplikoitu.
Surkeinta "historiaa" tietysti on jos joku poimii valikoiden henkilöä koskevia yksittäistietoja ja esittää tämän valikoiman ikään kuin valinnan pätevöittämänä tiivisteltynä historiallisena totuutena. Tällöin historiatieteestä ei ole ymmärretty mitään. Ei alkeellisintakaan lähtökohtaa.
Tapahtumahistoriaakaan ei pitäisi kirjoittaa tunnustamatta väriä sen suhteen millaisissa kehyksissä asiat näkee. Kun kuvitellaan että tapahtumilla on jokin itseisarvo, ja että tapahtuma-alkioista kuin itsestään muodostuisi jokin kokonaisuus, silloin ollaan tiedon- ja historianfilosofisesti ihan sumeilla vesillä. Historiallisen tapahtumisen tulkitseminen tarvitsee aina aputieteitä, yhteiskuntatieteitä ja psykologiaa, joista varsinkin viimemainittu on jatkuvasti kohentamassa asemiaan.
Historiaa opiskelemaan lähteviä evästetään nykyisin syöttämällä heille ensi vaiheessa rajusti yhteiskunta-analyttista faktaa, ja voi olla että tällaiselta pohjalta sitten saadaan tulevaisuudessa vähän laadukkaampaa historiantutkimustakin. Ainakin näille opiskelijoille kasvaa luonnollista kanttia käyttää aputieteitä jo lähtökohtatasolla. Heistä ei sitten tule uusia hannurautkallioita tai lasselehtisiä, tai muita politiikanteon tai jopa julkkiskulttuurin etäpäätteitä akateemisen historiatieteen kentänlaidoille.
Hänen puolueaatteensa on selvästi sdp:läinen. Kukaan muun puolueen jäsen ei ole noin härski ja ajattelematon. Sossuille sopii tälläinen teksti. ONKO HÄN SOSSUJEN PALKKALISTOILLA?
Kyllä känä on pesunkestävä kokoomuslainen, sen vasemmistosiiven sinipunainen kaakattaja.
Kalelan haastattelu on kyllä varmaan nähtävissä
ylen sivulla.
Hänhän siinä ohjelmasa sanoi keskustelleensa Kekkosen kanssa hänen loppuaikanaan ja ihmetteli Kekkosen harvinaista terävyyttä.
Toki UKK:lla saattoi olla kirkkaitakin hetkiä vielä myöhemminkin, mutta Kekkonen oli dementoitunut jo 70-luvun alussa. Dementia paheni myöhemmin ja johti moniin kiusallisiin tapahtumiin. Tämä oli vahingollista koko valtiolle, mutta perässähiihtäjät koittivat pitää tiedot salassa. Sen verran monen taloudellinen ja muu valta oli kiinni UKK:n pysymisestä presidenttinä.
Mitäs luulet, montakohan "kirkasta hetkeä" Kekkosella "saattoi olla" vielä myöhemminkin?
Olisi kiva tietää millaisia haarukoita mielessäsi on näiden mahdollisten "kirkkaiden hetkien" suhteen.
Olisko noita nyt ollut 1-5 kpl? Vai olisikohan kirkkaiden hetkien suuruusluokka ehkä 100-1000? Vai pitäisikö puhua määrästä 10000-100000?
Mitä kaikkeinviisain auktoriteetti Kalela sanoo näistä?
No mahtuuhan elämään hetkiä. Mahtuu myöskin tyhjiä sanoja, tyhjiä käsitteitä. Ne eivät auta käsittämään mitään. Mutta niitä on aina käsillä kun tyhjäpäät niitä tarvitsevat.
Olisikohan sinun viisaampaa kehittää itsellesi jokin muu harrastus kuin poliittinen historia? Meinaan sellainen jonka voisit ottaa tosissasi. Vaikka meneehän ne päivät tietysti noinkin.
...tuohon aikaan sitten missä kunnossa tahansa niin hänen pystyssä pysymistään oli pönkittämässä melkoinen hovi joka puolueesta, joka muodosti sekin varmaan 99,9 % väestöstä ja jotka vielä kuvittelivat pysyvänsä vallassa Kekkosen siivellä.
Hänhän taisi juuri olla tuolloin saavuttanut suurimman suosion joka puolueen keskuudessa.
Kai hänessä jotakin vikaa on täytynyt olla, koska hän ei kyennyt sanomaan ei niile demarien, kokoomuksen ja hänen oman hovinsa mankujille, jotka pakottivat hänet kenties vastoin hänen omaa vakaata tahtoaan jatkamaan aina paskaviran paskaisen loppuun asti, vaikka olisi itse halunnut irtaantua koko roskasta.
Se Kalelan haastattelu oli myös aika outo, hämmentävä ja paljastava.
jätti UKK:n hovinsa vapaasti hännysteltäväksi. Siinä todellisuudentaju vähitellen hämärtyi. Aika monesta lähteestä tulee ilmi Sylvi-vaimon rauhoittava vaikutus UKK:n kuohahtelevaan persoonaan. Kun ei ollut jostain asiasta aivan varma, UKK käytti Sylviä neuvonantajanaan. Moni myllykirje jäi lähettämättä, kun Sylvi kielsi.
....on jotenkin saattanut olla.
Puntila on päivännyt 10.3.1978 seuraavaa:
"Oli keskusteltu UKK:n kunnosta. Johannes Virolainen oli todennut, että edessä on hyvin vaikea kuusivuotiskausi: presidentti on jo nyt siinä tilassa, ettei muista aamulla, mitä illalla on sovittu" (kirjan sivulla 394).
Ja lisää seuraa:
Lauri A.Puntila kertoo kirjassa ”Huomautin hyvin täsmällisesti” päivämäärällä 14.8.1972 keskustelustaan Erkki Partasen kanssa. Partanen kertoi presidentin adjutantti kenraali Urpo Levon sanoneen ”Ei Urho Kekkosta enää uudelleen”. Puntila kertoo ymmärtäneensä heti Levon tarkoituksen ja sanoneensa Partaselle, että Kekkonen näyttää kuvista päätellen kuitenkin hyvin virkeältä. Tällöin Partanen oli vain toistanut Levon huomautuksen. Puntila toteaa, että omituista olisi, jos adjutantti olisi sanonut näin, jos sille ei olisi perusteita.
Kepusaitilla kiivasta menoa ja JKK antaa taatusti vauhtia:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016593142
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016608764
Puntila on päivännyt 10.3.1978 seuraavaa:
"Oli keskusteltu UKK:n kunnosta. Johannes Virolainen oli todennut, että edessä on hyvin vaikea kuusivuotiskausi: presidentti on jo nyt siinä tilassa, ettei muista aamulla, mitä illalla on sovittu" (kirjan sivulla 394).
Samainen L.A. Puntila kirjoitti väitöskirjassaan Ruotsalaisuus Suomessa 1944 näin:
Axel Olof Freudenthal (1836-1911) Helsingin yliopiston ruotsin kielen professori
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000129&posting=22000000012933156#22000000012933156
L. A. Puntila, Ruotsalaisuus Suomessa, s. 149-150.
>>Siellä missä ruotsalainen väestö oli säilynyt puhtaimpana, kuten Pohjanmaan Närpiössä, sen ulkomuoto oli jalon arjalainen: 'hieno, valkoinen iho, puhtaat, jossakin määrin ylimykselliset kasvonpiirteet, kirkkaansiniset silmät ja mustat hiukset' - Juuri toiminnan tarmokkuus oli Freudenthalin mielestä maamme ruotsalaisen väestön luonteen silmäänpistävin piirre.
jos se ei olisi kuulunut SDP:n vallankaappaussuunnitelmaan. Olihan melkein varma, ettei Kekkosen terveys tule kestämään 6:tta vuotta. Heikentyneeltä Kekkoselta valta oli helppo kaapata. Tiedä kuinka silloin olisi käynyt, jos presidentiksi olisi valittu täydessä iskussa oleva henkilö.