Mikä evoluutioteoriassa sitten mättää?
Seattlesta käsin toimivan Discovery Instituutin tutkijat keräsivät 44 tieteellistä julkaisua joiden tutkimustulosten he väittivät olevan ongelmallisia darwinistiselle evoluutioteorialle. Lähes välittömästi tämän julkaisun jälkeen evoluutioteorian opettamista edistävä National Center for Science Education (NCSE) lähetti 44 tutkimuksen tekijöille kyselyn, jossa tiedusteltiin näiden tutkijoiden käsitystä evoluutioteorian paikkansapitävyydestä. Kukaan vastanneista ei kiistänyt evoluutioteoriaa ja NCSE katsoi kerralla kumonneensa Discovery Instituutin tutkijoiden esityksen. Ilo oli kuitenkin ennen aikaista. Itse asiassa NCSE nimittäin osoitti, miksi evoluutioteoria pitää sinnikkäästi pintansa ja monopoliasemansa sitä horjuttavista tutkimuksista huolimatta.
Kukaan NCSE:n kyselyyn vastanneista tutkijoista ei näyttänyt ymmärtävän oman teoriansa merkitystä evoluutioteorialle kokonaisuudessaan, kuten Discovery Instituutin tutkijat vastineessaan NCSE:lle totesivat. Evoluutioteoria on tutkijamaailmassa pääasiallisesti pakollinen perusoletus, jota jo sen monialaisuuden tähden ei vaivauduta kyseenalaistamaan. Osa tutkijoista on kuitenkin rohkeasti arvioinut tutkimustensa merkitystä koko evoluutioteorian mielekkyydelle. Amerikkalainen biokemisti Michael Behe on yksi heistä.
Behe julkaisi vuonna 1996 huomattavaa kohua herättäneen kirjan Darwin’s Black Box, jossa hän väitti tiettyjen biologisten rakenteiden olevan redusoimattoman monimutkaisia. Tällä hän tarkoitti sitä, että kyseiset rakenteet eivät voi, kuten darwinistinen mekanismi edellyttäisi, kehittyä asteittain siten, että jokainen välivaihe olisi edellistä käyttökelpoisempi ja näin selviäisi luonnonvalinnan armottomassa karsinnassa. Kirja synnytti massiivisen kritiikkivyöryn. Eri kriitikot olivat toistensa kanssa ajoittain selvästi ristiriidassa, mutta ideologinen perusoletus yhdisti; darwinistinen mekanismi riittää. Behe pyrki peräänkuuluttamaan selkeää empiiristä näyttöä esimerkiksi mainitsemansa koli-bakteerin siiman pyörittäjämekanismin synnystä. Erilaisia ehdotuksia ja hypoteeseja sateli joka suunnalta, mutta varsinaista tarkastelun kestävää tutkimustulosta ei osattu esittää. Luettuani kymmeniä kriittisiä artikkeleita Behen työstä vakuutuin ennen kaikkea darwinistisen evoluutioteorian ideologisesta luonteesta. Normaalisti tiedemaailmassa radikaalinkin ehdotuksen tekijä otetaan melko maltillisesti vastaan ja hän saa ponnistella uuden teoriansa kanssa verrattain myötätuntoisessa ilmapiirissä. Behe oli kuitenkin osunut liian arkaan paikkaan.
Seuraava suuri järkytys evoluutioteorialle oli Berkeleyn yliopistossa aiheeseen läheisesti liittyvästä alkion kehityksestä tohtoriksi väitelleen Jonathan Wellsin julkaisema kirja, jossa hän pyrkii osoittamaan oppikirjojen evoluutiotodisteet vanhentuneisiin ja vääriin tietoihin perustuviksi. Wellsin projektin keulakuvana oli lähes kaikista oppikirjoista löytyvät saksalaisen professori Ernst Haeckelin 1880-luvulla väärentämät sikiökuvat, jotka brittitutkija Michael Richardsonin valokuvat 1990-luvun puolessa välissä lopullisesti osoittivat vääriksi. Huolimatta siitä, että Haeckelin piirrokset on tiedetty väärennökseksi jo ainakin 1920-luvulta asti, ne ovat ”todisteena ” edelleen mm. suomalaisissa lukion biologian kirjoissa. Evoluution puolustajat ovat väittäneet vastustajien tekevän tällaisesta yksittäisestä seikasta liian suuren numeron. Tapahtuuhan tieteessä jatkuvasti korjauksia. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole vain yksi tieto tai teoria, vaan pikemminkin tieteensosiologinen kysymys siitä, miksi tällainen tieto saattoi säilyä. Kriittinen ajattelija alkaa väistämättä pohtia, ovatko muutkin esitetyt todisteet yhtä pitäviä. Wellsin mukaan ne eivät ole.
Elämän synnyn arvoitus
Koko evoluutioteorian edellytys, elämän syntyminen on tutkijoille edelleen täydellinen arvoitus. Oppikirjat esittävät urheasti kuvia Stanley Millerin rakentamasta laitteesta, jossa tämä Nobel-tutkija sai 1950-luvun alussa ensimmäistä kertaa syntymään elämän synnylle välttämättömiä aminohappoja. Myöhemmin tutkimus on kuitenkin osoittanut lukuisia ongelmia Millerin testissä, yhtenä tärkeimmistä sen, että siinä alkumaan olosuhteiden oletettiin olevan voimakkaasti pelkistäviä. Uudempi tutkimus on varsin vahvasti hapettavan tai neutraalin alkuilmakehän kannalla. Tilannetta voi tarkentaa esimerkillä. Saan helmikuussa päärynämehupullon jäätymään varsin helposti viemällä sen pihalle. Heinäkuussa ulkona jäädyttäminen onkin mäkkaiverimaisempi temppu. Samalla tavoin Millerin kokeessa olosuhteet olivat väärät, eikä mitään ”ihmeellistä” itse asiassa tapahtunutkaan. Tutkijalle, joka keksii mielekkään ja perustellun mekanismin elämän synnylle, on tutkijayhteisöltä luvassa lähes kahden miljoonan euron tutkimusapuraha. Apuraha on edelleen nostamatta. Elämän synnyn tutkijat kokoontuvat muutaman vuoden välein alan tärkeimpään kansainväliseen konferenssiin. Vuonna 1999 tässä ISSOL-konferenssissa mukana olleet Hugh Ross ja Fazell Rana kuvasivat tunnelmaa pessimistiseksi. Kerta toisensa jälkeen ehdotukset elämän synnyn mekanismiksi on kumottu. Aihetta on tutkittu hellittämättä yli 50 vuotta ja edistystä ei juurikaan ole tapahtunut. Luonnollisesti tieteellinen työ jatkuu ja vastausta etsitään edelleen.
Mitä sitten?
Tieteellisen tiedon puute ei kuitenkaan osoita automaattisesti, että Jumala on olemassa tai että Jumala on yliluonnollisesti puuttunut asioiden kulkuun. Tällaista tieteellisen tiedon aukkojen täyttämistä Jumalan sormella kutsutaan tieteenfilosofiassa aukkojen Jumala –argumentiksi. Esimerkiksi kaikkien aikojen fyysikko Isaac Newton oletti Luojan aika ajoin korjaavan planeettojen kiertoratoja. Sittemmin tällaisen korjauksen tarve on tarkempien tutkimusten myötä havaittu virheelliseksi. Niinpä tiedemiehet ovat tavallisesti hyvin varovaisia esittämään yliluonnollista syytä ilmiölle. Miten tässä valossa edellä esitettyihin evoluutioteorian ongelma-alueisiin tulisi suhtautua? Ammattitutkijoiden parissa suhtautumistapoja on monenlaisia.
Yksi ryhmä kiistää ongelmien olemassaolon ja pyrkii korostamaan, että kyseessä on vain kreationistien (luomiseen uskovat) halvat kikat, joilla he yrittävä ajaa uskonnollispoliittisia tavoitteitaan. Esimerkiksi Internetissä aktiivisesti evoluutioteoriaa puolustava Talk.Origin –sivusto on esimerkki tämänkaltaisesta ajattelusta. Ongelmana tässä ajattelussa on se, että ongelmat ovat todellisia ja tieteellisestä standarditutkimuksesta vahvistettuja kuten Discovery Instituutin tutkijoiden keräämät 44 esimerkkiä vääjäämättä osoittavat.
Toinen ryhmä viittaa tieteellisen tutkimuksen luonteeseen ja korostaa, että vaikka emme vielä tiedäkään tieteellistä vastausta, se ei tarkoita, etteikö vastausta olisi olemassa. Tiedehän on täynnä tutkimusongelmia, joihin etsitään vastauksia. Tämä näkemys on huomattavasti edellistä vaihtoehtoa rehellisempi. Hyvä esimerkki on Michael Behen kirjaan suosituskirjoituksen kirjoittanut maineikas tutkija James Shapiro, joka on suoraan todennut, että evoluutioteoriaan sisältyy ratkaisemattomia ongelmia, mutta että hän itse odottaa tieteen vielä jonakin päivänä ratkaisevan ne ”luonnollisesti”.
Kolmas ryhmä katsoo, että evoluutioteorian selitysmahdollisuudet on kaluttu loppuun. Jäljelle jää jonkinlaisen yliluonnollisen suunnittelijan toiminta. Nämä tutkijat ovat hyvin tietoisia aukkojen jumala –argumentista mutta ovat kääntäneet termin aukkojen darwinismiksi. Amerikkalainen matemaatikko ja filosofi William Dembski on suorittanut uraa uurtavaa tutkimusta filosofian alalla nimenomaan sattuman ja suunnittelun määrittelykysymyksestä. Hänen mukaansa tietyissä tapauksissa, kun tapahtuman todennäköisyys on erittäin alhainen ja se sisältää merkityksellisen tapahtuman, on mielekästä puhua suunnittelusta sattuman sijaan. Tämä suhteellisen pieni mutta jatkuvasti kasvava ryhmä, Intelligent Design liike, on herättänyt paljon julkisuutta lähinnä Yhdysvalloissa.
Kun näitä suhtautumistapoja arvioidaan uskonnollisen ajattelun viitekehyksessä, voidaan todeta, että ensimmäinen vaihtoehto on lähinnä uskottelua ja kaksi seuraavaa uskon asioita. Voidaan uskoa tieteen lähes kaikkivoipaan selityskykyyn tai sitten Luojaan, miksi ikinä häntä sitten kutsutaankin. Evoluutioteoria on ongelmallinen selityskykynsä huomattavien puutteiden johdosta. Tämä ei kuitenkaan ole loogisesti kestävä osoitus Raamatun luomiskertomuksen (varsinkaan kirjaimellisesta) todenperäisyydestä. Rekrytoidessasi ystävääsi helluntaiuskoon Hesburgerissa, et siis voi hypätä toteamuksesta ”evoluutioteoria on ongelmallinen” johtopäätökseen ”Raamattu on siis totta”. Kestävämpi malli on se, että kristinuskoa vastaan esitetty ateistinen kritiikki perustuu usein evoluutioteorian kaikkivoipaan selityskykyyn ja nämä ongelmat osoittavat tämän kritiikin hataruuden.
Pääasiallisia lähteitä
Behe, Michael (1996) Darwin’s Black Box
Creation Hypothesis (1994) toim. James P. Moreland, InterVarsity: Downers Grove.
Denton, Michael (1985) Evolution – A Theory in Crisis, Adler & Adler: Chevy Chase.
Evoluution maailmankuva (2000) toim. M. Leisola, S. Scherer, R. Junker, Data-kirjat: Helsinki
Johnson, Philip (1993) Darwin on Trial, the second edition, InterVarsity: Downers Grove
Johnson, Philip (2000) Evoluution maailmankuva, Uusi tie: Helsinki.
Mere Creation (1999) toim. William Dembski, InterVarsity: Downers Grove
Of Pandas and People (1993) toim. P. Davis, D. H. Kenyon, C. B. Thaxton, Haughton Publishing: Dallas.
Plantinga, Alvin
Roth, Ariel (1998) Origins: Linking Science and Scripture, Review & Herald, Hagerstown.
Sarfati, Jonathan (1999) Refuting Evolution, Master Books: Green Forest
Scherer – Leisola – Junker (2000), Data-kirjat
Spetner, Lee (1997) Not by Chance, Judaica Press: New York.
Snderland, Luther (1988) Darwin’s Enigma, Master Books: Green Forest.
Wells, Jonathan 1999 Icons of Evolution, Regnery: Washington DC
Seattlesta käsin toimivan Discovery Instituutin tutkijat keräsivät 44 tieteellistä julkaisua joiden tutkimustulosten he väittivät olevan ongelmallisia darwinistiselle evoluutioteorialle. Lähes välittömästi tämän julkaisun jälkeen evoluutioteorian opettamista edistävä National Center for Science Education (NCSE) lähetti 44 tutkimuksen tekijöille kyselyn, jossa tiedusteltiin näiden tutkijoiden käsitystä evoluutioteorian paikkansapitävyydestä. Kukaan vastanneista ei kiistänyt evoluutioteoriaa ja NCSE katsoi kerralla kumonneensa Discovery Instituutin tutkijoiden esityksen. Ilo oli kuitenkin ennen aikaista. Itse asiassa NCSE nimittäin osoitti, miksi evoluutioteoria pitää sinnikkäästi pintansa ja monopoliasemansa sitä horjuttavista tutkimuksista huolimatta.
Kukaan NCSE:n kyselyyn vastanneista tutkijoista ei näyttänyt ymmärtävän oman teoriansa merkitystä evoluutioteorialle kokonaisuudessaan, kuten Discovery Instituutin tutkijat vastineessaan NCSE:lle totesivat. Evoluutioteoria on tutkijamaailmassa pääasiallisesti pakollinen perusoletus, jota jo sen monialaisuuden tähden ei vaivauduta kyseenalaistamaan. Osa tutkijoista on kuitenkin rohkeasti arvioinut tutkimustensa merkitystä koko evoluutioteorian mielekkyydelle. Amerikkalainen biokemisti Michael Behe on yksi heistä.
Behe julkaisi vuonna 1996 huomattavaa kohua herättäneen kirjan Darwin’s Black Box, jossa hän väitti tiettyjen biologisten rakenteiden olevan redusoimattoman monimutkaisia. Tällä hän tarkoitti sitä, että kyseiset rakenteet eivät voi, kuten darwinistinen mekanismi edellyttäisi, kehittyä asteittain siten, että jokainen välivaihe olisi edellistä käyttökelpoisempi ja näin selviäisi luonnonvalinnan armottomassa karsinnassa. Kirja synnytti massiivisen kritiikkivyöryn. Eri kriitikot olivat toistensa kanssa ajoittain selvästi ristiriidassa, mutta ideologinen perusoletus yhdisti; darwinistinen mekanismi riittää. Behe pyrki peräänkuuluttamaan selkeää empiiristä näyttöä esimerkiksi mainitsemansa koli-bakteerin siiman pyörittäjämekanismin synnystä. Erilaisia ehdotuksia ja hypoteeseja sateli joka suunnalta, mutta varsinaista tarkastelun kestävää tutkimustulosta ei osattu esittää. Luettuani kymmeniä kriittisiä artikkeleita Behen työstä vakuutuin ennen kaikkea darwinistisen evoluutioteorian ideologisesta luonteesta. Normaalisti tiedemaailmassa radikaalinkin ehdotuksen tekijä otetaan melko maltillisesti vastaan ja hän saa ponnistella uuden teoriansa kanssa verrattain myötätuntoisessa ilmapiirissä. Behe oli kuitenkin osunut liian arkaan paikkaan.
Seuraava suuri järkytys evoluutioteorialle oli Berkeleyn yliopistossa aiheeseen läheisesti liittyvästä alkion kehityksestä tohtoriksi väitelleen Jonathan Wellsin julkaisema kirja, jossa hän pyrkii osoittamaan oppikirjojen evoluutiotodisteet vanhentuneisiin ja vääriin tietoihin perustuviksi. Wellsin projektin keulakuvana oli lähes kaikista oppikirjoista löytyvät saksalaisen professori Ernst Haeckelin 1880-luvulla väärentämät sikiökuvat, jotka brittitutkija Michael Richardsonin valokuvat 1990-luvun puolessa välissä lopullisesti osoittivat vääriksi. Huolimatta siitä, että Haeckelin piirrokset on tiedetty väärennökseksi jo ainakin 1920-luvulta asti, ne ovat ”todisteena ” edelleen mm. suomalaisissa lukion biologian kirjoissa. Evoluution puolustajat ovat väittäneet vastustajien tekevän tällaisesta yksittäisestä seikasta liian suuren numeron. Tapahtuuhan tieteessä jatkuvasti korjauksia. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole vain yksi tieto tai teoria, vaan pikemminkin tieteensosiologinen kysymys siitä, miksi tällainen tieto saattoi säilyä. Kriittinen ajattelija alkaa väistämättä pohtia, ovatko muutkin esitetyt todisteet yhtä pitäviä. Wellsin mukaan ne eivät ole.
Elämän synnyn arvoitus
Koko evoluutioteorian edellytys, elämän syntyminen on tutkijoille edelleen täydellinen arvoitus. Oppikirjat esittävät urheasti kuvia Stanley Millerin rakentamasta laitteesta, jossa tämä Nobel-tutkija sai 1950-luvun alussa ensimmäistä kertaa syntymään elämän synnylle välttämättömiä aminohappoja. Myöhemmin tutkimus on kuitenkin osoittanut lukuisia ongelmia Millerin testissä, yhtenä tärkeimmistä sen, että siinä alkumaan olosuhteiden oletettiin olevan voimakkaasti pelkistäviä. Uudempi tutkimus on varsin vahvasti hapettavan tai neutraalin alkuilmakehän kannalla. Tilannetta voi tarkentaa esimerkillä. Saan helmikuussa päärynämehupullon jäätymään varsin helposti viemällä sen pihalle. Heinäkuussa ulkona jäädyttäminen onkin mäkkaiverimaisempi temppu. Samalla tavoin Millerin kokeessa olosuhteet olivat väärät, eikä mitään ”ihmeellistä” itse asiassa tapahtunutkaan. Tutkijalle, joka keksii mielekkään ja perustellun mekanismin elämän synnylle, on tutkijayhteisöltä luvassa lähes kahden miljoonan euron tutkimusapuraha. Apuraha on edelleen nostamatta. Elämän synnyn tutkijat kokoontuvat muutaman vuoden välein alan tärkeimpään kansainväliseen konferenssiin. Vuonna 1999 tässä ISSOL-konferenssissa mukana olleet Hugh Ross ja Fazell Rana kuvasivat tunnelmaa pessimistiseksi. Kerta toisensa jälkeen ehdotukset elämän synnyn mekanismiksi on kumottu. Aihetta on tutkittu hellittämättä yli 50 vuotta ja edistystä ei juurikaan ole tapahtunut. Luonnollisesti tieteellinen työ jatkuu ja vastausta etsitään edelleen.
Mitä sitten?
Tieteellisen tiedon puute ei kuitenkaan osoita automaattisesti, että Jumala on olemassa tai että Jumala on yliluonnollisesti puuttunut asioiden kulkuun. Tällaista tieteellisen tiedon aukkojen täyttämistä Jumalan sormella kutsutaan tieteenfilosofiassa aukkojen Jumala –argumentiksi. Esimerkiksi kaikkien aikojen fyysikko Isaac Newton oletti Luojan aika ajoin korjaavan planeettojen kiertoratoja. Sittemmin tällaisen korjauksen tarve on tarkempien tutkimusten myötä havaittu virheelliseksi. Niinpä tiedemiehet ovat tavallisesti hyvin varovaisia esittämään yliluonnollista syytä ilmiölle. Miten tässä valossa edellä esitettyihin evoluutioteorian ongelma-alueisiin tulisi suhtautua? Ammattitutkijoiden parissa suhtautumistapoja on monenlaisia.
Yksi ryhmä kiistää ongelmien olemassaolon ja pyrkii korostamaan, että kyseessä on vain kreationistien (luomiseen uskovat) halvat kikat, joilla he yrittävä ajaa uskonnollispoliittisia tavoitteitaan. Esimerkiksi Internetissä aktiivisesti evoluutioteoriaa puolustava Talk.Origin –sivusto on esimerkki tämänkaltaisesta ajattelusta. Ongelmana tässä ajattelussa on se, että ongelmat ovat todellisia ja tieteellisestä standarditutkimuksesta vahvistettuja kuten Discovery Instituutin tutkijoiden keräämät 44 esimerkkiä vääjäämättä osoittavat.
Toinen ryhmä viittaa tieteellisen tutkimuksen luonteeseen ja korostaa, että vaikka emme vielä tiedäkään tieteellistä vastausta, se ei tarkoita, etteikö vastausta olisi olemassa. Tiedehän on täynnä tutkimusongelmia, joihin etsitään vastauksia. Tämä näkemys on huomattavasti edellistä vaihtoehtoa rehellisempi. Hyvä esimerkki on Michael Behen kirjaan suosituskirjoituksen kirjoittanut maineikas tutkija James Shapiro, joka on suoraan todennut, että evoluutioteoriaan sisältyy ratkaisemattomia ongelmia, mutta että hän itse odottaa tieteen vielä jonakin päivänä ratkaisevan ne ”luonnollisesti”.
Kolmas ryhmä katsoo, että evoluutioteorian selitysmahdollisuudet on kaluttu loppuun. Jäljelle jää jonkinlaisen yliluonnollisen suunnittelijan toiminta. Nämä tutkijat ovat hyvin tietoisia aukkojen jumala –argumentista mutta ovat kääntäneet termin aukkojen darwinismiksi. Amerikkalainen matemaatikko ja filosofi William Dembski on suorittanut uraa uurtavaa tutkimusta filosofian alalla nimenomaan sattuman ja suunnittelun määrittelykysymyksestä. Hänen mukaansa tietyissä tapauksissa, kun tapahtuman todennäköisyys on erittäin alhainen ja se sisältää merkityksellisen tapahtuman, on mielekästä puhua suunnittelusta sattuman sijaan. Tämä suhteellisen pieni mutta jatkuvasti kasvava ryhmä, Intelligent Design liike, on herättänyt paljon julkisuutta lähinnä Yhdysvalloissa.
Kun näitä suhtautumistapoja arvioidaan uskonnollisen ajattelun viitekehyksessä, voidaan todeta, että ensimmäinen vaihtoehto on lähinnä uskottelua ja kaksi seuraavaa uskon asioita. Voidaan uskoa tieteen lähes kaikkivoipaan selityskykyyn tai sitten Luojaan, miksi ikinä häntä sitten kutsutaankin. Evoluutioteoria on ongelmallinen selityskykynsä huomattavien puutteiden johdosta. Tämä ei kuitenkaan ole loogisesti kestävä osoitus Raamatun luomiskertomuksen (varsinkaan kirjaimellisesta) todenperäisyydestä. Rekrytoidessasi ystävääsi helluntaiuskoon Hesburgerissa, et siis voi hypätä toteamuksesta ”evoluutioteoria on ongelmallinen” johtopäätökseen ”Raamattu on siis totta”. Kestävämpi malli on se, että kristinuskoa vastaan esitetty ateistinen kritiikki perustuu usein evoluutioteorian kaikkivoipaan selityskykyyn ja nämä ongelmat osoittavat tämän kritiikin hataruuden.
Pääasiallisia lähteitä
Behe, Michael (1996) Darwin’s Black Box
Creation Hypothesis (1994) toim. James P. Moreland, InterVarsity: Downers Grove.
Denton, Michael (1985) Evolution – A Theory in Crisis, Adler & Adler: Chevy Chase.
Evoluution maailmankuva (2000) toim. M. Leisola, S. Scherer, R. Junker, Data-kirjat: Helsinki
Johnson, Philip (1993) Darwin on Trial, the second edition, InterVarsity: Downers Grove
Johnson, Philip (2000) Evoluution maailmankuva, Uusi tie: Helsinki.
Mere Creation (1999) toim. William Dembski, InterVarsity: Downers Grove
Of Pandas and People (1993) toim. P. Davis, D. H. Kenyon, C. B. Thaxton, Haughton Publishing: Dallas.
Plantinga, Alvin
Roth, Ariel (1998) Origins: Linking Science and Scripture, Review & Herald, Hagerstown.
Sarfati, Jonathan (1999) Refuting Evolution, Master Books: Green Forest
Scherer – Leisola – Junker (2000), Data-kirjat
Spetner, Lee (1997) Not by Chance, Judaica Press: New York.
Snderland, Luther (1988) Darwin’s Enigma, Master Books: Green Forest.
Wells, Jonathan 1999 Icons of Evolution, Regnery: Washington DC
Vastaukset 5
Vanhimmat
> Huolimatta siitä, että Haeckelin piirrokset on tiedetty väärennökseksi
> jo ainakin 1920-luvulta asti, ne ovat ”todisteena ” edelleen mm.
> suomalaisissa lukion biologian kirjoissa.
1. Antaisitko esimerkin tällaisesta lukion biologian kirjasta, omani kun on lentänyt roskiin jo vuosia sitten niin en voi varmistaa mitään.
2. "Todisteena" mistä?
Käsittääkseni kenenkään tekemiä piirroksia ei sinänsä voi pitää todisteena mistään muusta kuin siitä että joku on ne piirtänyt. Sen sijaan ne voivat esittää jotakin joka todistaa jotakin jostakin.
Haeckelin käsittääkseni alun perin väitti että ihmissikiö käy läpi koko evoluutioprosessin yksisoluisesta mömmiäisestä kalojen kautta nisäkkääksi. En muista tuollaista väitettä biologiantunnilla kuulleeni enkä biologiankirjasta lukeneeni. Korjaa jos olen väärässä (siis Haeckelin väitteestä, ei muististani).
Olivat ne lukion kirjoissa vuonna 2000 tms. mutta asialla ei ollut mitään tekemistä evoluution kanssa, vaan sikiön kehittymisen.
Siis esiteltiin vain miten eri lajien pikku sikiöt kehittyvät lähes samanlaisista mötiäisistä lapsiksi. ei siinä todisteltu mitään miten kanoista olisi kasvanut ihmisiä, vaan niiden sikiöiden kehittymisen samankaltaisuus.
> Koko evoluutioteorian edellytys, elämän syntyminen
Jeps. Evoluutioteoria todellakin edellyttää että elämää on olemassa. Kyyylllä.
Väitätkö sinä että sitä ei ole olemassa?
Sinänsä evoluutioteorian kannalta on aivan sama syntyikö elämä itsekseen, loiko sen jumala, kulkeutuiko se maahan avaruudesta, vai onko takana kenties jokin muu syy. Evoluutioteoria käsittelee elämän muuntumista ympäristön paineissa.
http://www.talkorigins.org/faqs/behe.html
Luehan läpi tuon sivun linkit, niin ymmärrät itsekin, että Behen väitteet eivät ole kovin kestäviä.
Mm. tuon mainitsemasi bakteerin uintisiiman kehittymiselle voidaan osoittaa luonnollinen mekanismi.