Uskonnot ovat täynnä symbolismia. Raamattu on täynnä symbolismia. Miksi silti monet uskovat Raamatun tapahtumiin kuin ne olisivat oikeasti tapahtuneet? Perisynti on useimpien kristillisten suuntausten pääpointti: Jeesushan pelasti meidät perisynnin ikeestä. Koko perisynti on ajatuksena ihan kummallinen. Jos me oikeasti olisimme jonkin perisynnin ikeessä jo vauvasta lähtien, niin se tarkoittaisi aikaisempaa olemassaoloa, josta synti periytyy. No tähän eivät taas usko perinteiset kristityt. Kun taas otetaan huomioon ihmisen kehittyminen homo sapiensiksi, niin mitään yksittäistä Adamia ja Eevaa ei ole ollutkaan.
Minä uskon, että perisynti tarkoittaa seuraavaa: Ihminen kehittyi evoluution (tai Jumalan ohjauksen = evoluutio) kautta. Tuhansia ja tuhansia vuosia ihminen oli eläin eläinten joukossa ja hänellä ei ollut lakia. Kun kehitys saapui Homo Sapiensiin saakka, ihmiselle kehittyi omatunto; laki. Vasta tässä vaiheessa ihminen kykeni tekemään syntiä, eli tekemään tekoja, jotka rikkoivat omatuntoa. Ja kas kummaa, homo sapiens tosiaan rikkoi lakia (esim. nuijalla päähän toista tyyppiä, että pääsisi köyrimään sen kaveria) - ja rikkoo edelleen. Perisynti tarkoittaa sitä, että homo sapiens omaa kyvyn rikkoa omatuntoaan, eli "Jumalan lakia". Kukaan ihminen ei voi elää elämäänsä rikkomatta omatuntoaan vastaan. Näin on ymmärrettävissä perisynti.
Kun Raamatussa kuvataan omenan syönnin avanneen ihmisen silmät ja nähneen oman tilansa, viitataan nimenomaan siihen kohtaan ihmisen kehitystä, kun oli mahdollista tiedostaa itsensä ja ymmärtää, että toiset ovat myös tietoisia olentoja.
Jumala olisi voinut vääntää sellaisen koodin ihmisen päänuppiin, että omatuntoa vastoin rikkominen olisi mahdotonta. Näin ei kuitenkaan tehty, joten voisi melkein syyttää Jumalaa siitä, että hänen luomassaan ihmisessä oli virhe. Näin ei kuitenkaan ole, koska muutoin ihmisellä ei olisi vapaata tahtoa ja samalla mahdollisuutta kehittyä omien valintojensa kautta.
Minä uskon, että perisynti tarkoittaa seuraavaa: Ihminen kehittyi evoluution (tai Jumalan ohjauksen = evoluutio) kautta. Tuhansia ja tuhansia vuosia ihminen oli eläin eläinten joukossa ja hänellä ei ollut lakia. Kun kehitys saapui Homo Sapiensiin saakka, ihmiselle kehittyi omatunto; laki. Vasta tässä vaiheessa ihminen kykeni tekemään syntiä, eli tekemään tekoja, jotka rikkoivat omatuntoa. Ja kas kummaa, homo sapiens tosiaan rikkoi lakia (esim. nuijalla päähän toista tyyppiä, että pääsisi köyrimään sen kaveria) - ja rikkoo edelleen. Perisynti tarkoittaa sitä, että homo sapiens omaa kyvyn rikkoa omatuntoaan, eli "Jumalan lakia". Kukaan ihminen ei voi elää elämäänsä rikkomatta omatuntoaan vastaan. Näin on ymmärrettävissä perisynti.
Kun Raamatussa kuvataan omenan syönnin avanneen ihmisen silmät ja nähneen oman tilansa, viitataan nimenomaan siihen kohtaan ihmisen kehitystä, kun oli mahdollista tiedostaa itsensä ja ymmärtää, että toiset ovat myös tietoisia olentoja.
Jumala olisi voinut vääntää sellaisen koodin ihmisen päänuppiin, että omatuntoa vastoin rikkominen olisi mahdotonta. Näin ei kuitenkaan tehty, joten voisi melkein syyttää Jumalaa siitä, että hänen luomassaan ihmisessä oli virhe. Näin ei kuitenkaan ole, koska muutoin ihmisellä ei olisi vapaata tahtoa ja samalla mahdollisuutta kehittyä omien valintojensa kautta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luomiskertomus ja lankeemus on tutkittava niiden hengellisen merkityksen kautta. Olen joskus koettanut tavallasi saada aikaan kompromissin evoluutioteorian ja hengellisten tapahtumien välillä. Olennaisempaa kuin tuon kompromissin etsiminen on ajatella ihmisen alkuperää Jumalan henkilapsena.
Nytkin olen vielä sikäli evoluution kannalla, että pidän ihmisen ruumiin luomista evoluution tuloksena (luotiin maan tomusta), mutta sitten, kun tuo ruumis oli valmis Jumalan henkilapsen asuinsijaksi, hänestä syntyi ihminen Jumalan "puhallettua hänen sieramiinsa elämän henkäyksen" (1. Moos. 2:7). Jumala oli luonut paratiisin ihmisen asuttavaksi, mutta lankeemuksen vuoksi se oli jätettävä.
Perisynti on harhaoppi. Synnymme kyllä synnin alaisuuteen, mutta emme ole kukaan syntisiä perisynnin vuoksi. Siksi Kristus voitti kuoleman ehdoitta kaikkien puolesta. Syntiemme anteeksisaaminen on ehdollista.
Karkeasti voidaan sanoa että synti lopulta syntyy tiedosta. Raamattu kuvaa tämän tapahtuman omalla tavallaan, joka vuosituhansista huolimatta lienee ajatuksellisesti aivan oikea ja monien viisaiden tutkimana, - tai siitä huolimatta säilynyt ennallaan. Tietysti herää vaikeasti vastattavia kysymyksiä. Olisimmeko olemassa ilman tietoa tai moraalia jne. loputtomasti?
Ev.luterismi käsityksen mukaan synti erottaa ihmisen elämän lähteestä, Jumalasta (Katekismus, 15). Jumalan luomisessaan ilmaisema tahto on, että ihminen eläisi siinä rakkaudessa, jota Hän itse osoittaa.
Jumalan hyvää tahtoa ilmaisevat 10 käskyä sekä Kristuksen opetukset ja esimerkki. Niiden hylkääminen ja rikkominen niitä vastaan tuhoaa ihmisen oman elämän ja särkee hänen suhteensa niin Jumalaan kuin lähimmäiseen ja koko luomakuntaan. Rakkaus vääristyy itserakkaudeksi.
Raamatun syntiinlankeemuskertomus (1. Moos. 3) on kirjalliselta lajityypiltään myyttinen ja kuvaa ihmiskunnan luopumusta Jumalan tahdosta ja siitä seurannutta kadotuksen tilaa. Luulisin tuohon liittyvän mm. itsekkyden yms.
Se kuvaa ihmisen hätään langenneena ja paratiisista karkotettuna eksyneenä orpona. Syntiinlankeemusmyytti on peruskertomus pahuudesta, jossa käärme (Saatanan symboli) viettelee ihmisen nauttimaan sellaisen puun hedelmää, joka tuottaa kuoleman.
Synnin käsitteessä erotetaan tekosynti ja perisynti.
Tekosynti on yksittäinen paha teko. Yksittäiset pahat teot nousevat perisynnistä, joka merkitsee ihmiskunnan Jumalan hyvän tahdon vastaista perusasennetta. Esimerkiksi sota ei synny tyhjästä, vaan kasvaa ihmiskunnan syntiinlangenneesta, jumalanvastaisesta olemuksesta.
Synti on pimeä valta, joka orjuuttaa ihmistä ja saa hänet kiertymään itsensä ympärille, tavoittelemaan vain omaa etuaan ja käyttämään lähimmäisiä omien pyrkimystensä välineinä sekä nousemaan itse omaksi jumalakseen.
Perisynnin hedelmiä ovat ne teot, joita kymmenen käskyä kieltää tekemästä. Tohtori Lutheruksen Ison Katekismuksen mukaan näitä perisynnistä kasvavia pahan hedelmiä ovat mm. epäusko, harhaoppi, epäjumalanpalvelus, ylimielisyys, epätoivo, Jumalan sanan halveksiminen, murha, epäsiveellisyys, varkaus ja petos. Minusta kukaan ihminen ei voi vapautua kokonaan varsinkaan perisynnistä. Helposti kyllä niin itsestämme uskomme.
Synnistä ei voi irtautua omin voimin, vaan vain Pyhän Hengen vaikutuksesta armonvälineiden kautta. Jeesus Kristus on elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan kukistanut synnin, kuoleman ja Perkeleen vallan. Usko Kristukseen siirtää ihmisen Saatanan kahleista Jumalan valtakunnan vapauteen.
Juhlallisia sanoja on helppo käyttää, vaikeus syntyy vasta kuin sovellamme niitä omaan aikaamme ja arkipäivän elämään.
Osaammeko olla rehellisiä vai petämmekö itseämme?
Minä uskon meille parhaan mahdollisen toteutuneen silloin kuin olemme täydellisessä sopusoinnussa itsemme Jumalamme ja koko ympäristömme kanssa tehtyämme kaiken sen joka meille yksilöinä on mahdollista.
Turust