Entinen kirkkoherra, pastori Markku Koivisto on nyt sitten erotettu neljäksi kuukaudeksi ev. lut. papin tehtävistä, ettei hän voi kastaa, haudata, vihkiä tai suorittaa muita ev. lut. kirkollisia toimituksia missään, koska hän uskalsi väittää, että piispa oli vuotanut julkisuuteen hänen rippikirjeensä, joka kirkkolain mukaan kuuluu rippisalaisuuden piiriin. Mikä on totuus vai onko sitä ollenkaan? Onko Markku Koivisto nyt uskonnon (ev. lut.) uhri?
Markku Koivisto on uskonnon uhri
Pikku Myy
319784
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
on tietää mikä on totuus.
Ei ole uskonnon uhri. Jos pappi lähettää piispalle sähköpostia ja lähettää samalla kertaa kopion kirjeestä parille kollegalle ja kirjoittaa lisäksi me-muodossa ja tiedustelee kirkon järjestykseen liittyvää asiaa, niin kyseessä ei ole rippisalaisuus. Ja rippisalaisuuden rikkominen on yksi vakavimmista rikoksista mitä pappi (myös piispa) voi tehdä, joten on vakavaa myös syyttää piispaa kyseisen rikoksen tekemisestä aiheetta.
Lisäksi voi kysyä, mikä merkitys on viralta pidättämisellä papille, joka ei edes toimi kirkon virassa? Vähän kuin määrättäisi ammattiautoilijalle ammattiajokielto kesäloman ajaksi...
Markku on mun serkun mies.
Mies, joka yrittää loitsuamalla herättää kuollutta pikkupoikaa henkiin (yllättäen onnistumatta siinä), taitaa pikemminkin olla huonon mielenterveyden uhri.
Media on Koiviston liekanarussa aika pahasti. Vai uhri se Koivisto on: tekee omaa bisnestä hyväuskoisia höynäyttämällä! Vaarallisinta tässä on se, että tuommoinen höpinä saa julkisuutta.
Tuomiokapituli toimi oikein. Ei julkinen herjaaminen sentään saa rangaistuksetta jäädä.
Mikäli joku valtion virkamies kokee kärsineensä vääryyttä ja tekee siitä kantelun, asia otetaan tutkittavaksi. Mikäli tutkinnassa osoittautuu, että kantelu on ollut aiheeton, se ei aiheuta enempää toimenpiteitä. Asian pitäisi olla sillä selvä. Ev.lut kirkolla näyttää kuitenkin olevan vähintään kummallinen oikeuskäsitys; kantelijaa rangaistaan Suomen oloissa poikkeuksellisen kovalla kädellä. Koivistohan ei ole ollut kirkon palveluksessa moneen vuoteen, mutta nyt symbolisena eleenä semmoinen kirkon kirous.
Mikäli taas katsot uskonnon ylipäänsä hyväuskoisten höynäyttämiseksi, voisit ottaa ensin kohteeksi tämän valtion kirkkomme ja sen harjoittaman hyväuskoisten höynäyttämisen.
Kyse ei ollut herjaamisesta, se on totta. En oikein nyt tajua, kuka sinun mielestäsi on tehnyt kantelun ja kenen kantelu on todettu aiheettomaksi. Ainoa kantelu, josta koko asiassa on kyse, on kaiketi se, joka on tehty Koiviston opetuksesta ja sen käsittely on vielä kesken.
Sen sijaan Koivisto on väittänyt piispan rikkoneen rippisalaisuutta, joka on aika vakava syyte - ottaen huomioon, että rippisalaisuuden rikkomiseta pappi voi menettää virkansa.
Evankelisluterilainen pappi voidaan määrätä menettämään pappeutensa määräaikaisesti tai kokonaan riippumatta siitä, onko hän suoraan kirkon palveluksessa vai ei. Sen sijaan määräaikaisella pappeudesta pidättämisellä ei kovin suurta merkitystä käytännössä ole sellaiselle joka ei edes virassa ole. Koivisto voi hoitaa käytännössä työnsä tuosta huolimatta.
Itse asiassa tuossa nykyisessä tehtävässään Koivisto ei juuri luterilaisen kirkon pappeutta lie tarvitse edes - kyllä hän pystyisi nokiamissiota johtamaan ilman (lut) pappeuttaankin.
Kantelu Koiviston opetuksesta on tehty ja se on käsitelty Tampereen hiippakunnan tuomiokapitulissa.
http://w
ww.tampereenhiippakunta.fi/tuomiokapituli/koivisto_1/
Kovin onkin tarkkaan käsitelty ja Sanaa tutkittu. Mahtaako olla kaikilla ev.lut. srk:n papeilla ja työntekijöillä tiedossa onko heidän oma uskonsa tämän opin mukaista?
Hieman toisella tapaa käsiteltiin kantelua Antti Kylliäistä koskevassa kantelussa hänen "Kaikki pääsevät taivaaseen" -kirjassaan.
http://www.evl.fi/kkh/kt/uutiset/mar97/kantelu.htm
Eipä voi kuin ihmetellä miten nyt ollaan noin tarkkana tunnustuskirjojen sun muiden Lutherin opetusten kanssa.
Voisi moni seurakunnan pappi päästä virastaan, kun samoilla uskonopin kriteereillä alettaisiin kuulustella kuin Koiviston tapauksessa.
Koivistohan ei varsinaisesti kantelua tehnyt. Hän vain julkitoi nettisivuillaan sen, että oli lähettänyt luottamuksellista sähköpostia Pihkalalle ja hän oli tuonut tämän sähköpostin julkisuuteen. Kun taas Koivisto piti tätä rippisalaisuuden rikkomisena, otettiin asia kapitulissa tutkittavaksi.
Mikäli kapituli olisi toiminut oikeudenmukaisesti, olisi se sitten katsonut ettei asia pidä paikkaansa eikä aiheuta toimenpiteitä.
Koivistolla on varmasti ollut oma mielipide rippisalaisuuteen ja sen luonteeseen. Kun kapituli on ollut asiasta toista mieltä, on aivan kohtuutonta siitä Koivistoa rangaista.
http://www.tampereenhiippakunta.fi/tuomiokapituli/koivisto_1/
Nokia-mission näkemys tapahtuneesta:
http://tampere.nokiamissio.fi/
Toki jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Mutta tiettyjä asioita kun ei hoideta mielipiteiden mukaan... Lisäksi tuo 4 kkn rangaistus ei tullut vain tuosta rippi-vai-ei-kysymyksestä. Tuomiokapitulin sivulta löytyvät muutkin perustelut.
Koivistoa kooskeva kantelu on edelleen kesken. Sitä on käsitelty, mutta ilmaus "se on käsitelty" kuulostaa loppuunkäsitellyltä, mitä se siis ei ole. Käsittely jatkuu syksyllä. Tämäkin tieto löytyy kapitulin sivuilta.
Ohessa linkki keskusteluun, jossa Helluntailaisuus-palstan ei-uskovainen uskova (!!!) Jukka kertoo siitä, miten hän tekee uskonnon uhreja. Lukekaapa. Ihmetyttää vain enää se, ettei edes seriffi tai ylläpito puutu selkeään saman asian toistoon uusin avauksin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000017387822
Linkki näkyi jääneen pois. Tässäpä teille.
Markku Koiviston ja Tampereen hiippakunnan tuomiokapitulin välisestä kiistasta
Argumentoiva kriittinen keskustelu on lähes mahdotonta maassamme. Parhaimmillaan tällainen pohdiskelu on ilmapiiriä puhdistavaa ja rakentavaa. Kun joutuu koville omien käsitystensä kanssa, samalla oma näkemys laajenee muitakin mielipiteitä ymmärtävämmäksi.
Elämme maassamme näennäissuvaitsevaisuuden liberaalia aikaa. Kuitenkin kaikki asiat standardoidaan keskiarvokulttuuriksi. Yksilöllisyyttä, joka erottuu tästä standardista nuijitaaan standardin mukaiseksi. Itse olen sanoutunut irti tästä ajattelusta, enkä kulje joukkojen mukana. Ehkä tähän vaikuttaa se, että olen kasvanut yhteisöllisessä kyläyhteisössä, jossa kukin hyväksyttiin omana itsenään ja toimittiin yhteisen hyvän nimissä. Tällaista yhteistä ”hyvää” ei nykyään juurikaan tapaa.
Ollaanko kirkonkin piirissä liikaa menty tällaiseen liberaaliin standardiajatteluun. Suvaitsevaisuus on aivan toinen kysymys.
Kun Nokian seurakunnassa aikoinaan alkoi herätysliikkeen ja seurakunnan välinen skisma, Tampereen tuomiokapituli asettui toiselle puolelle Markku Koiviston herätysliikettä vastaan. Tästä alkoi nyrkit tanassa taistelu. Neutraali sovittelu olisi myös ollut mahdollista. Tätä vaihtoehtoa pidän itse parempana. Vallitseva tilanne on aiheuttanut sen, että useat ihmiset ovat kokeneet oikeustajunsa loukatuksi.
Skisman saadessa runsaasti julkisuutta, se on tullut näkyväksi yhteiskunnassamme. Nokian herätysliikkeestä on tullut eräänlainen esitaistelija niin sanotuille uskovaisille ja tunnustaville ryhmille. Taistellaan maallistunutta, liberaalia kirkkoa vastaan, vaikka tämä kuva ei vastaakaan todellisuutta. Ihmiset toimivat mielikuviensa mukaan.
Kun pappi parkaa on simputettu ja hänelle lätkitään rangaistuksia, yleinen mielipide on muuttunut aina sympaattisemmaksi herätysliikettä kohtaan ja antipatiat kirkkoa kohtaan ovat kasvaneet. Tämä näkyy siten, että aikakauslehdissä on kirjoituksia, joissa ollaan Markku Koiviston puolella.
Ehkä kirkon piirissä on ajateltu, että kovapäiseen Markku Koivistoon ei tepsi muu kuin alistaminen.
Ajattelen kuitenkin, että Markku Koiviston vioista huolimatta ei elo oikein yrittää puristaa häntä standardiin. Onko standardiliberalismi tuhonnut kirkostakin suvaitsevaisuuden ja sen toiminta on muuttunut fundamentaaliseksi yksilinjaisuudeksi?
Meissä kaikissa on omat vikamme, emmekä voi elää tasapainossa ilman anteeksiantoa.
Kuitenkin aina on mahdollista aloittaa sovinnon tekeminen vaikka se onkin vaikeaa lukkiutuneiden asenteiden takia.
Paljon mieluummin näkisin aikakausilehdissä kirjoituksia, joissa kumpikin osapuoli pohtii rehellisesti kantojaan hakien yhteisymmärrystä. Itse en enää lue nykyisissä lehdissä asiaan liittyviä väritettyjä artikkeleita.
Arppe
Markun todellinen ongelma on kaappi.... ja niin kauan kun hän ei sitä hyväksy hän on Leo Mellerin kaltaisen huijarin oppipoika.
Siis kuka olikaan pohdiskelija. Jäljet johtavat sylttytehtaalle. Jos osaatte muuta kuin E-mailien lähettämistä niin saatte kyllä selville tämän "salaisen" pohdiskelijan.
Koivisto ei ole minkään muun uhri kuin omaan päähänsä nousseen kusen.
Asiattomia heittoja on helppo esittää. Aialliset perustelut ovat jo toinen asia. Olisi hauska kuulla mitä perusteluja heiton takana on. Vainko halu esiintyä?
vaikkapa ne muutamat täysin sekopäiset TV-pätkät, joita lahkon kokouksista yms on esitetty. Eihän tuollainen touhu VOI olla terveestä päästä lähtöisin. Ja se, että mies yrittää herättää kuolleita lapsia henkiin...
Miksi ihmeessä joidenkin ns lahkolaisten käyttäytyminen on noin typerää? Jumalako heidät pistää mölisemään ties mitä siansaksaa ja nauramaan tyhjälle tuntikausia sätkien lattialla? Miksi?
Itse en ole karismaatiikko, enkä yritä ymmärtää uskonnollista hurmosta. Joissakin karismaattisissa herätysliikkeissä esiintyy hurmoksellista käyttäytymistä. En tiedä osaako kukaan selittää tällaisia ilmiöitä. Kuitenkin hurmosilmiöitä on tutkittu.
Itse olen ottanut kantaa herätysliikkeen ja luterilaisen kansankirkkomme suhteeseen. Jos ihmisten keskuudessa esiintyy hengellistä etsintää ja kirkolla ei ole vastausta tällaiseen etsintään, syntyy näitä Nokian hetrtysliikkeitä seurakuntien (kirkon) ulkopuolelle. Kysymys kuuluu: "Pystyykö kirkko vastaamaan ihmisten hätään ja etsintään, vai onko kirkko vain opillinen instituutio sääntöineen?" Jos näin on, mikä on kirkon funktio yhteiskunnassamme? Vaikka en ymmärräkään jotakin asiaa, en halua tuomita sitä. Rupean perehtymään ilmiöön ja otan siitä selvää. Vasta tämän jälkeen voin sanoa asiasta jotakin.
Kirkon ja Nokian herätyksen suhdetta olen ihmetellyt. Meillä Suomessa joko hyväksytään jokia asia tai tuomitaan se täydellisesti. Sivistyneempi ja rakentavampi menetekmä on kuitenkin se, että eri osapuolet suostuvat keskustelemaan rehellisesti ja hakevat yhteisymmärrystä. Tämä on lisäksi kristillisempi tapa kuin tapella peitset tanassa. Jumala ei mahdu meidän ihmisten päähän ja kukaan ei kykene määrittelemään Jumalaa mihinkään standardiin. Itse haluan laajentaa henkistä kapasiteettiani ja ymmärtää elämää paremmin. Se on hyväksyttävä, että ihmistä ei voi ymmärtää loogisen järjen avulla. Ihmiset toimivat tunteen ja intuition varassa silloinkin kun he kuvittelevat olevansa loogisia ja järkeviä.
Minusta tässä ei ole hiukkaakaan kyse siitä, saako Nokian herätys toimia vai ei, hyväksytäänkö se sinänsä vai ei - vaan siitä, onko Koiviston toiminta enää _luterilaisen_ kirkon mukaista. Sinänsä tässä prosessissa ei arviodia Nokian liikettä, vaan ainoastaan Koivistoa - mutta ehkä voisi miettiä koko liikettäkin. Voiko liike, jonka pastoritiimistä kaiketi noin puolet on luterilaisia, puolet helluntailaisia, olla enää luterilainen liike luterilaisen kirkon sisällä? Eikö olisi rehellisempää irtautua niin luterilaisesta kirkosta kuin helluntailiikkeestäkin ja olla oma yksikkönsä, kun kerran ollaan kahden perinteisen suunnan välimaastossa?
En ole varma sellaisesta puhdasoppisesta linjasta, jossa määritellään tarkasti ketkäsaavat kuulua luterilaiseen kansan-kirkkoomme. Jos ajatellaan näin, että kaikki papit, jotka ovat esittäneet erilaisia näkemyksiä, erotetaan kirkosta, kuinka suuri mahtaakaan olla määrä.
Jos ei osata olla sovussa, silloin parempi ratkaisu on pysyä erillään toisistaan.
Viha erilaisten ryhmien välillä ei kuitenkaan ole johtanut mihinkään hyvään tulokseen. Tästä esimerkkinä esim. entisen Jugoslavian alueella olevat uskonnolliset ja etniset ongelmat.
Uskonnonkaan alueella en ole löytänyt niin puhdasoppista linjaa, etteikö opin sisällä olisi erilaisia näkemyksiä. Kautta aikojen on ollut uskonnollisia ryhmiä, jotka ovat määritelleet Jumalan ja uskon rajat. En kuitenkaan usko, että Jumala on niin rajallinen, että mahtuu kenenkään päähän.
Vaikka kiistassa huomio on kohdistettu Markku Koivistoon ja hänen opillisiin näkemyksiinsä, on herätysliikkeen toimintakin ollut aikamoisen huomion kohteena.
Sivullisena en tiedä mistä kaikista asioista riidan yhteydessä on kyse. Kun liike siirtyi Nokialta Tampereelle, ei puhuttu mitään Markku Koiviston opillisista näkemyksistä. Karismaattinen herätysliike ei vain voinut toimia seurakunnassa jyrkkien näkemysten vuoksi ja sen herättämän pahennuksen takia.
No, jos sitä haluaa nimittää puhdasoppisuudeksi, niin kaipa sitten...
Mutta mietipä mihin muuhun luterilaiseen seurakuntaan tai järjestöön palkattaisiin helluntailainen - tai mihin helluntailaiseen seurakuntaan luterilainen pastori? Tietysti vaihtoehto olisi purkaa kaikki kirkkokunnat yms...mutta jostain syystä vain opilliset asiat tuntuvat olevan tärkeitä koska niiden perusteella on kautta aikojen erotttu ja perustettu uusia kirkkoja/seurakuntia.
Kristillistä uskoa toki on luterilaisen kirkon ulkopuolellakin ja toisaalta on totta, että kirkon sisällä opetetaan monenlaista. Mutta jossakin menevät kirkon opinkin rajat - toivottavasti.
Se taas, että Koivisto joutui valitsemaan seurakuntansa ja missionsa välillä, oli mielestäni aika luonnollista kun karismaattinen toiminta kasvoi ja Koiviston työaika alkoi täyttyä siitä niin että hänellä ei riittänyt aikaa hoitaa kirkkoherran tehtäviä riittäväällä tavalla. Toki tämä on kirkon ongelma - papin pitäisi voida ennen kaikkea olla julistaja ja sielunhoitaja, mutta se seurakunnan byrokratiakin on jonkun hoidettava, jos tällaisessa kirkkomallissa eletään - ja se kuuluu kirkkoherralle, joka Koivisto tuolloin oli... Ei siinä sen kummemmasta teologiasta lie ollut kysymys.
Tiedän kyllä, että Koivistossakin oli syytä Nokian seurakunnassa syntyneeseen skismaan herätysliikkeen ja seurakunnan kanssa. Itse olisin eronnut kokonaan luterilaisesta kirkosta hänen sijassaan. Toisen henkilön puolesta ei kuitenkaan voi tehdä ratkaisuja. Olen käsittänyt, että Markku Koivisto kokee tärkeäksi olla luterilainen pappi. Mielestäni hänen opillinen käsityksensä ei ole perusasioissa ristiriidassa luterilaisen kansankirkkomme opin kanssa. Tästäkin asiasta sivullisen on vaikea sonoa mitään. Internetissä on ollut hänen ja Tampereen tuomiokapitulin näkemyksiä.
Olen halunnut nähdä asioita myös Markku Koiviston ja herätysliikkeen kannalta. En muodosta näkemyksiäni yleisen mielipiteen mukaan. Tutustun asioihin ja pohdin vaihtoehtoja.
Jos seurakunnan yhteydessä syntyy herätysliike, se tarkoittaa sitä, että sen keskuudessa on hengellistä etsintää. Tätä hengellistä etsintää pitää olla seurakunnissa, jotta ne pysyisivät elävinä yhteisöinä. Voimakkaasti karismaattinen liike ei kuitenkaan koskaan ole ollut hyväksytty kansankirkossamme. Onko ajateltava nykyään niin, että herätystä voi olla vain kirkon ulkopuolella.
Pelkkä kylmä oppirakenne ei ole pitänyt kirkkoa pystyssä, enkä usko, että tulevaisuudessakaan pitää.
Vaikka Markku Koivisto onkin joutunut kovaan puristukseen tuomiokapitulin ja ilmeisesti myös joidenkin kirkon virkamiesten ja pappien taholta, uskon kuitenkin, että hänen uskonsa on aitoa, vaikka se ei kaikesta päätellen ole kirkon käsikirjan mukaista. En itsekään hae uskolleni kirkon opillista hyväksyntää. Jos koen kasvani henkisesti ja koen yhteyden Kristukseen se riittää minulle.
Suuri julkisuus skismassa on aiheuttanut sen, että Markku Koivistosta on tullut tunnustavien uskovaisten keulakuva maallistunutta kirkkoa vastaan. Vaikka tämä ei pidäkään paikkaansa, ihmiset muodostavat kuitenkin asioista oman mielikuvansa. Maallikoille ei merkitse mitään pappien teologiset ristiriidat. Ihmiset hakevat vastausta henkiseen tyhjyyteensä ja kaipaavat lähimmäisestä välittävää yhteisöllisyyttä. armahtamista ja anteeksiantoa sekä vapautumista taakoista. Jos vertaan Nokian herätystä ja kirkkoa tässä suhteessa, herätysliike vastaa paremmin ihmisten etsintään kuin kirkko.
Sellaisessa maailmassa en haluaisi elää, jossa jokaionen uskonnollinen ja ideologinen ryhmä eristäytyy muista ja varjelee itseään muilta ulkopuolisilta liikkeiltä.
Historissa on tarpeeksi esimerkkejä siitä, kuinka uskonnollisen ja etnisen puhtauden vaatimus on saanut aikaan sotia ja etnisiä puhdistuksia. Jos hyväksyn oman kulttuurisen identtiteettini, se tarkoittaa kohdallani sitä, että hyväksyn muidenkin erilaisissa kulttuureissa elävien ihmisten identiteetin ja pyrin edistämään ymmärrystä erilaisten kulttuurien ja uskontojen välillä, vaikka itse elänkin oman uskoni ja kulttuuritaustani mukaan. Sama koskee myös erilaisen uskonnollisen taustan omaaviin ryhmiin. Itsensä tunteminen ja hyväksyminen on tie toistenkin hyväksymiseen.
Argumentoivaa ja rakentavaa keskustelua, joka tähtää erilaisuuden ymmärtämiseen ei juurikaan ole yhteiskunnassamme, ei myöskään henkistä hyvinvointia edistävää kulttuuria. Tässä joitakin syitä, miksi olen tarkastellut asioita myös herätysliikkeen näkökulmasta. Mieluummin tutkin asiaa sekä liikkeen, että kirkon näkökulmasta, enkä ryhdy tuomariksi kummallekaan puolelle ajattelee suuri yleisö mitä tahansa asiasta.
Hän julistaa opetusta joka ei ole ev.lut kirkon opin mukaista, on selvää ettei kirkonjohdon sellaista henkilöä tarvitse antaa toimia pastorin työssä. Vaan hänellä on vapaus, vapaassa maassa pistää oma puulaaki pystöön koska tahansa. Niinkuin on tehnytkin jo. Mutta omatoimisesti ei tajua lähteä pois pappin virasta. Haluaa varmaan vaan tahallaan aiheuttaa riitaa roikkumalla tehtävässä ja julistaa omaa karismaattisen liikkeen opetusta. Jossa keskeisintä on hauskan pito, ylistysmusiikki, ihmeet ja pitkiä aikoja lattialla makaamiset.
Koivisto olisi viisas mies jos nyt sovinnolla itse ilmoittaisi, että eroaa kansankirkon papin virasta ja siirtyy täystoimiseksi evankeliksi omassa lafkassaan. Onhan hänellä laajaa kirjabisnestäkin siinä sivussa. Ihan varmasti tulisi toimeen nokia missionin tuotoilla ei siihen mitään papin virkaa kansankirkossa tarvita ellei Markku ole vaan mielettömän rahan ahne kaveri.
Oletko varma, että markku Koivisto tekee työtään vain rahan takia. Myöskin on mahdollista, että hän tekee työtään kutsumuksensa perusteella.
Kun puhutaan hänen opillsten näkemystensä eroavuudesta luterilaisen kansankirkkomme linjasta, puhutaa liikkeen piirissä tapahtuvista ulkoisista ilmenemismuodoista. Olisi hyvä tietää myös mitkä seikat hänen opetuksesssaan eroavat luterilaisen kirkkomme opetuksesta? Ulkopuolelta katsottuna Markku Koivistoon kohdistetut painostustoimet täyttävät kaikki työpaikka-kiusaamisen tunnusmerkit. Tämän totean luteri-laisen kirkon jäsenenä, en herätysliikkeen jäsenenä.
Asiat pitää perustella tosiasioilla, ei liikettä kohtaan tuntemallaan vastenmielisyydellä ja omilla asenteilla. Tätä asiallista keskustelua olen itse kuuluttanut takaa. Ihmisten asenteet puolesta tai vastaan jätän omaan arvoonsa.
Nimenomaan uskonto vainoaa elävää uskoa ja siitä tässä Pihkala - Koivisto pakkosambassa oli ja on kyse!
Me voimme tietää uskonnollisia asioita paljon, vaikka Raamatun ulkoa, mutta pelkkä tieto ei avaa meille uskon näköalaa eli Raamatun elävää todellisuutta. Siihen tarvitaan uudestisyntyminen ja Pyhä Henki selittää Raamatun kirjoitukset niin, että Sanasta tulee joka päiväisen elämän voima.
Jotenkin kummastuttaa kun tällä palstalla monet kirjoittajat kirjoittavat selvästi pelkän antipatian perusteella asioista, joista heillä ei ole sisäistä ja omakohtaista kokemusta. "Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi" sanoo Raamattu.
Heippa!
Ilmeisesti on uhri,niinä aikoina kun mestarimme Jeesus asteli maankamaralla silloinkin lainoppineet ja muut väittivät hänen työnsä kyseenalaiseksi, valitettavasti kirkosamme (evl)
pätee yhä (huom) samat väitteet, miten jos joku piispoista saisi armolahjan pitäisikö hänet erottaa? yst, terv Anders - Västanfjärd
Markun kannattaisi kääntyä tämän yhdistyksen puoleen, jos kokee olevansa uhri http://www.uskontojenuhrientuki.fi/index.html
;) ;) ;) ;)