Keskustan strategisen ajattelun tila on kehittymässä vaihteeksi heikompaan suuntaan. Puoluekokouksessa oli tarjolla Alkion ja Martikaisen kautta kriittistä voimaa demareiden haastamiseen, mutta perusvanhoillinen kokousväki kuuli jälleen kerran punamullan kutsua.
Nyt ongelmaksi muodostuukin se, että Vanhanen, Rantakangas ja Korhonen noudattavat "Vanhasen laskuoppia" eli sitä juonta, jossa keskustan ei tarvitse olla suurin, kun se vain on kiltti SDP:lle.
Kun puolue toimii vain yhden hallitusvaihtoehdon suuntaan, se samalla pelaa helposti itsensä ulos. Peli, jossa on kolme palikkaa, ei luulisi olevan liian vaikea uudellekaan puoluesihteerille, mutta nähtäväksi jää, ymmärtääköhän tämä perusasetelman keskustan kannalta: mikään hallituspohja ei kestä ikuisesti, ja keskustan kannalta olisi tärkeintä varmistaa, että punamullan jälkeen syntyy porvarihallitus.
Keskustan eräissä johtajissa ilmenee ahdistuneisuutta, kun sekä kokoomus että sdp pyrkivät keskustalaistamaan teemojaan, kokoomusjohtaja Katainen jopa kuvailee puolueensa politiikkaa suorilla lainauksilla keskustan periaateohjelmasta. Ahdistuneisuuteen ei toki ole syytä: pitää vain osata tehdä oma politiikka niin hyvin tunnetuksi, että naapurit eivät saa omituksi ideoita.
Valtapoliittisen strategian kannalta sen sijaan on ensiarvoisen tärkeää, että suhteita kokoomukseen ja muihin keskiryhmiin ei rasiteta jonninjoutavalla hillumisella, vaan lausutaan kansalaisille selkokielellä, että hallitusvaihtoehdot ovat tasavahvoja ja vaalitulos ratkaisee.
Nyt ongelmaksi muodostuukin se, että Vanhanen, Rantakangas ja Korhonen noudattavat "Vanhasen laskuoppia" eli sitä juonta, jossa keskustan ei tarvitse olla suurin, kun se vain on kiltti SDP:lle.
Kun puolue toimii vain yhden hallitusvaihtoehdon suuntaan, se samalla pelaa helposti itsensä ulos. Peli, jossa on kolme palikkaa, ei luulisi olevan liian vaikea uudellekaan puoluesihteerille, mutta nähtäväksi jää, ymmärtääköhän tämä perusasetelman keskustan kannalta: mikään hallituspohja ei kestä ikuisesti, ja keskustan kannalta olisi tärkeintä varmistaa, että punamullan jälkeen syntyy porvarihallitus.
Keskustan eräissä johtajissa ilmenee ahdistuneisuutta, kun sekä kokoomus että sdp pyrkivät keskustalaistamaan teemojaan, kokoomusjohtaja Katainen jopa kuvailee puolueensa politiikkaa suorilla lainauksilla keskustan periaateohjelmasta. Ahdistuneisuuteen ei toki ole syytä: pitää vain osata tehdä oma politiikka niin hyvin tunnetuksi, että naapurit eivät saa omituksi ideoita.
Valtapoliittisen strategian kannalta sen sijaan on ensiarvoisen tärkeää, että suhteita kokoomukseen ja muihin keskiryhmiin ei rasiteta jonninjoutavalla hillumisella, vaan lausutaan kansalaisille selkokielellä, että hallitusvaihtoehdot ovat tasavahvoja ja vaalitulos ratkaisee.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eivätkös nämä kaksi mielipidettäsi ole ristiriidassa keskenään:
1) keskustan kannalta olisi tärkeintä varmistaa, että punamullan jälkeen syntyy porvarihallitus.
2) lausutaan kansalaisille selkokielellä, että hallitusvaihtoehdot ovat tasavahvoja ja vaalitulos ratkaisee
tai
Kun puolue toimii vain yhden hallitusvaihtoehdon suuntaan, se samalla pelaa helposti itsensä ulos.
Itse hyväksyn tuon kohdan 2.
Luepas nyt uudelleen ja kokeile seuraavaa ohjetta, joka on kyllä kirjoitettu avaukseen:
1. Mikään hallituspohja ei kestä ikuisesti.
2. Maassa on nyt punamultahallitus.
3. Kun punamultahallituksen pohja aikanaan muuttuu muuksi (ei väliä onko ajankohta 2007 vai 2011 vai joku muu) on tärkeää, että syntyy provarihallitus eikä sinupunahallitus.
Siksi pitää vaalia hyviä suhteita kokoomukseen ja keskiryhmiin.
Vastustan keskustan nykyjohdon umpiluupäistä tarrautumista yhteen vaihtoehtoon, joka lisäksi vielä antaa poliittiselle vasemmistolle etusijan maassa jossa 2/3 äänestäjistä kannattaa porvaripuolueita.
Hallituspohjastahan kepun puoluesihteerivaaleissa äänestettiin. Punamulta sai murskavoiton porvaripohjasta. Ei kait Korhonenkaan niin kahjo ole, että välittömästi hylkää kannattajansa? Vaikka kepulainen onkin.
Hallituspohjastahan kepun puoluesihteerivaaleissa äänestettiin.
----------------
Oliko hallituspohjasta päättäminen esityslistalla?
Punamulta sai murskavoiton porvaripohjasta.
----------------
Oletko tosissasi?
Ei kait Korhonenkaan niin kahjo ole, että välittömästi hylkää kannattajansa? Vaikka kepulainen onkin.
----------------
Oletko sitä mieltä, että Korhosen kannattajat tuovat keskustalle lisä-ääniä liikkuvien äänestäjien joukosta?
Keskustan strategisen ajattelun tila on kehittymässä vaihteeksi heikompaan suuntaan. Puoluekokouksessa oli tarjolla Alkion ja Martikaisen kautta kriittistä voimaa demareiden haastamiseen, mutta perusvanhoillinen kokousväki kuuli jälleen kerran punamullan kutsua.
-------------------------------
Olen itsekin ihmetellyt yli 40 vuotta sitä, miksi nimenoman vanhoillinen kekustaväki vieratsaa kokoomusta niin paljon, että se on vuosikynmmenestä toiseen valmis nuolemaan duunarin hikiset varpaat päästäkseen valtaan ja varsinkin pysyäkseen vallassa.
Nyt ongelmaksi muodostuukin se, että Vanhanen, Rantakangas ja Korhonen noudattavat "Vanhasen laskuoppia" eli sitä juonta, jossa keskustan ei tarvitse olla suurin, kun se vain on kiltti SDP:lle.
--------------------
Vanhasta en syyttäisi, sillä maltillinen Matti Vanhanen on minun mielestäni pohjimmiltaan luja mies, mutta ei sorru sellaiseen kekkaloivaan käräjöintiin niin kuin esim. Jäätteenmäki, jossa tärkeintä on se, että pääsee sanomaan eikä itse asia.
Vanhanen näyttää kiltiltä, koska ei provosoi turhaan, mutta Rantakangas ja Korhonen näyttävät kumartavan lakki kourassa jo etukäteen, että saisivat Heinäluomalta päänsilitystä huhtikuussa 2007.
Kun puolue toimii vain yhden hallitusvaihtoehdon suuntaan, se samalla pelaa helposti itsensä ulos. Peli, jossa on kolme palikkaa, ei luulisi olevan liian vaikea uudellekaan puoluesihteerille, mutta nähtäväksi jää, ymmärtääköhän tämä perusasetelman keskustan kannalta: mikään hallituspohja ei kestä ikuisesti, ja keskustan kannalta olisi tärkeintä varmistaa, että punamullan jälkeen syntyy porvarihallitus.
------------------------
Kun on kolme suurta puoluetta, joista kaksi saa aikaan enemmistön yhdessä rkp:n tai muutaman muunkin pienpuolueen kanssa, niin on täysin idioottimaista jatkaa Väyrysen-Ahon-Jäätteenmäen konttauspolitiikkaa Paasipuistossa SDP:n puoluekonttorin edessä vain siksi, että kolmesta tasavahvasta vaihtoehdosta varmistettaisi keskustalle punamulta.
Siinä voi käydä niin kuin Väyryselle ja Aholle, että tuleekin sinipuna, mitä keskusta ilmeisesti inhoaa yli kaiken.
Keskustan eräissä johtajissa ilmenee ahdistuneisuutta, kun sekä kokoomus että sdp pyrkivät keskustalaistamaan teemojaan, kokoomusjohtaja Katainen jopa kuvailee puolueensa politiikkaa suorilla lainauksilla keskustan periaateohjelmasta.
---------------------
Mikään puolue ei keskustalaista mitään teemojaan. Joka puolueen periaateohjelmat ovat miltei identtiset.
Lipponen toi demarit oikealle kokoomuksen tontille ja Heinäluoma puhuu pienestä ihmisestä niin kuin keskustakin.
Kokoomus on sen sijaan ollut aina aatteellisesti keskustaoikeistolainen, se on sanottu monasti julki. Miksi se nyt olisi sen kummallisempaa kuin aiemminkaan? Siksikö, ettei kepulla ole muuta sanottavaa kokoomuksesta?
Ahdistuneisuuteen ei toki ole syytä: pitää vain osata tehdä oma politiikka niin hyvin tunnetuksi, että naapurit eivät saa omituksi ideoita.
-------------------
Politiikka on sekä päämääriä, että keinoja. Päämäärät ovat monilla samat, mutta keinot erilaisia. Niinpä olisi paikallaan, että puolueet toisivat keinonsa paremmin ja avoimemmin julki, ja nimenomaan ennen vaaleja.
Tähän suuntaanhan on puhnut mm. Matti Vanhanen.
Valtapoliittisen strategian kannalta sen sijaan on ensiarvoisen tärkeää, että suhteita kokoomukseen ja muihin keskiryhmiin ei rasiteta jonninjoutavalla hillumisella, vaan lausutaan kansalaisille selkokielellä, että hallitusvaihtoehdot ovat tasavahvoja ja vaalitulos ratkaisee.
----------------------
Juuri noin !!!
Ennen vaaleja kerrotaan omat ohjelmat ja vaalien jälkeen ne puolueet tekevät hallituksen keiden ohjelmissa oli eniten yhteistä nimittäjää.
Sammutetuin lyhdyin vaaleihin menevät ja ohjelmaneuvotteluissa takkiaan kääntelevät ajetaan ilman muuta oppositioon, eikö vaan?