Mikä on nykyhistorian käsitys jatkosodan alkamisen syistä ja sotakabinetin toimista? Vai onko tämä kiisteltyä?
Historiankirjani ja historian opettajani antavat aivan eri käsityksen, mitä Stig Jägerskiöldin Suomen marsalkka kirja (-81) sodan alusta.
Kuitenkin Jägerskiöldin lähteet ovat minusta täsmällisiä ja uskottavia, ja luulisi että jo 80-luvulla olisi voitu kunnolla keskustella aiheesta. Jägerskiöldin Mannerheim-sarjaa on arvosteltu sen liiallisesta epäkriittisyydestä marsalkkaa kohtaan. Mutta silti se Mannerheimin virallisilla on mainittu laajimpana ja kattavimpana elämänkerrallisena tutkielmana.
käsitykseni Jägerskiöldistä:
Suomi oli Saksan ja NL:n välissä. Saksan kuljetuksen Suomen alueella olivat puhtaasti armeijan asia, eikä mitenkään kuulunut hallitukselle.
Suomalaisille ei kerrottu Barbarossasta, Hitler oli erityisen huolellisesti varmistamassa, etteivät suomalaiset saisi vihiä siitä, että Saksa suunnitteli hyökkäystä Neuvostoliittoon.
Suomi oli joka tapauksessa hirveässä tilanteessa, koska toisaalta tilanne tekemällä NL:n kanssa olisi johtanut myönnytyksiin ja suoraan joutumista bolshevikkien syliin. Muuten se oli Saksan käsissä ja Saksa saattoi tehdä mitä tahansa arvaamatonta. Ruotsi ei auttanut.
Joten tehtiin viattomia sopimuksia kuljetuksista ja saksalaiset tiedustelivat eräitä asioita Suomen puolustuksesta ym tietoja. Sitten solmittiin sopimuksia sitä tilannetta varten että sota syttyisi, miten Suomi toimisi? Saksa halusi tietää. Sopimuksissa ei ollut mitään puhetta mistään suunnitelmasta, vain ne olivat vain varalle. Edes epävirallisesti Saksa ei kertonut mitään aikeistaan. Sopimuksia Saksan kanssa oli Suomen tavallaan pakko tehdä kun olimme kahden suurvallan armoilla.
Sopimuksissa tuli ilmi, että sotatilanteessa Ryti olisi halukas valtaamaan Itä-Karjalaa kun taas Mannerheim piti sitä järjettömänä.
Kun asia, Saksan aiottu hyökkäys Neuvostoliittoon, viimein tuli ilmi, tuli hallitus tivaamaan sotakabinetilta mitä ihmettä oli tekeillä, eikä sotakabinetti sen paremmin tiennyt. .. Suomi oli ollut sotavalmiudessa tietämättä mitä tuleman piti, mutta Suomi halusi olla valmiina. Oli tietenkin kuulopuheita barbarossasta, mutta suomalaisen johdon suhtautuminen niihin oli ristiriitaista.
historian kirjasta:
Sotakabinetti tiesi Saksan suunnitelmista ja teki yhteistyötä sodan aloittamiseksi. Jo kuljetuksista lähtien oli vireillä suunnitelmiä yhteisestä sodasta Neuvostoliittoa vastaan. Kiistelty oli myös joukko suomalaisia joka lähetettiin SS-joukkoihin.
Suomi halusi revenssisodan ja hyvitystä kesken jääneestä talvisodasta. Suomi uskoi Saksan voittoon ja sen arvokkaaseen apuun.
Suomi tiesi että NL oli taas suuri uhka Suomen itsenäisyydelle ja sota tulisi, halusipa Suomi sitä tai ei.
Jokatapauksessa Ryti oli se hahmo joka johti politiikkaa, kun taas Mannerheim halusi pysytellä siitä erossa ja toimia mahdollisimman varovaisesti mm. suomalaisten lähettäminen Saksaan oli yksi Mannerheimin vastustamisen kohteita.
Sodassa Mannerheimillä oli kuitenkin lähes yksinvaltiaan voimat, ja hän saattoi tehdä aivan mitä halusi. Kuitenkin hän teki velvollisuutensa neuvottelemalla ja kyselemällä Rytiltä kaikesta presidentille kuuluvasta.
Hän ei myöskään antanut poliittisia lausuntoja, eikä tehnyt poliittisia ratkaisuja yksin, vaikkakin on vaikeaa määritellä mikä ei olisi poliittista tuossa tilanteessa.
Jos, T.T.Anttila. huomaat tässä virheitä, kerro ihmeessä. Ja muutenkin mikä käsitys tästä asiasta on nykyään voimassa.
Historiankirjani ja historian opettajani antavat aivan eri käsityksen, mitä Stig Jägerskiöldin Suomen marsalkka kirja (-81) sodan alusta.
Kuitenkin Jägerskiöldin lähteet ovat minusta täsmällisiä ja uskottavia, ja luulisi että jo 80-luvulla olisi voitu kunnolla keskustella aiheesta. Jägerskiöldin Mannerheim-sarjaa on arvosteltu sen liiallisesta epäkriittisyydestä marsalkkaa kohtaan. Mutta silti se Mannerheimin virallisilla on mainittu laajimpana ja kattavimpana elämänkerrallisena tutkielmana.
käsitykseni Jägerskiöldistä:
Suomi oli Saksan ja NL:n välissä. Saksan kuljetuksen Suomen alueella olivat puhtaasti armeijan asia, eikä mitenkään kuulunut hallitukselle.
Suomalaisille ei kerrottu Barbarossasta, Hitler oli erityisen huolellisesti varmistamassa, etteivät suomalaiset saisi vihiä siitä, että Saksa suunnitteli hyökkäystä Neuvostoliittoon.
Suomi oli joka tapauksessa hirveässä tilanteessa, koska toisaalta tilanne tekemällä NL:n kanssa olisi johtanut myönnytyksiin ja suoraan joutumista bolshevikkien syliin. Muuten se oli Saksan käsissä ja Saksa saattoi tehdä mitä tahansa arvaamatonta. Ruotsi ei auttanut.
Joten tehtiin viattomia sopimuksia kuljetuksista ja saksalaiset tiedustelivat eräitä asioita Suomen puolustuksesta ym tietoja. Sitten solmittiin sopimuksia sitä tilannetta varten että sota syttyisi, miten Suomi toimisi? Saksa halusi tietää. Sopimuksissa ei ollut mitään puhetta mistään suunnitelmasta, vain ne olivat vain varalle. Edes epävirallisesti Saksa ei kertonut mitään aikeistaan. Sopimuksia Saksan kanssa oli Suomen tavallaan pakko tehdä kun olimme kahden suurvallan armoilla.
Sopimuksissa tuli ilmi, että sotatilanteessa Ryti olisi halukas valtaamaan Itä-Karjalaa kun taas Mannerheim piti sitä järjettömänä.
Kun asia, Saksan aiottu hyökkäys Neuvostoliittoon, viimein tuli ilmi, tuli hallitus tivaamaan sotakabinetilta mitä ihmettä oli tekeillä, eikä sotakabinetti sen paremmin tiennyt. .. Suomi oli ollut sotavalmiudessa tietämättä mitä tuleman piti, mutta Suomi halusi olla valmiina. Oli tietenkin kuulopuheita barbarossasta, mutta suomalaisen johdon suhtautuminen niihin oli ristiriitaista.
historian kirjasta:
Sotakabinetti tiesi Saksan suunnitelmista ja teki yhteistyötä sodan aloittamiseksi. Jo kuljetuksista lähtien oli vireillä suunnitelmiä yhteisestä sodasta Neuvostoliittoa vastaan. Kiistelty oli myös joukko suomalaisia joka lähetettiin SS-joukkoihin.
Suomi halusi revenssisodan ja hyvitystä kesken jääneestä talvisodasta. Suomi uskoi Saksan voittoon ja sen arvokkaaseen apuun.
Suomi tiesi että NL oli taas suuri uhka Suomen itsenäisyydelle ja sota tulisi, halusipa Suomi sitä tai ei.
Jokatapauksessa Ryti oli se hahmo joka johti politiikkaa, kun taas Mannerheim halusi pysytellä siitä erossa ja toimia mahdollisimman varovaisesti mm. suomalaisten lähettäminen Saksaan oli yksi Mannerheimin vastustamisen kohteita.
Sodassa Mannerheimillä oli kuitenkin lähes yksinvaltiaan voimat, ja hän saattoi tehdä aivan mitä halusi. Kuitenkin hän teki velvollisuutensa neuvottelemalla ja kyselemällä Rytiltä kaikesta presidentille kuuluvasta.
Hän ei myöskään antanut poliittisia lausuntoja, eikä tehnyt poliittisia ratkaisuja yksin, vaikkakin on vaikeaa määritellä mikä ei olisi poliittista tuossa tilanteessa.
Jos, T.T.Anttila. huomaat tässä virheitä, kerro ihmeessä. Ja muutenkin mikä käsitys tästä asiasta on nykyään voimassa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
vaatimaton kysysmys... Ilman poliittista agendaa, siis etsimättä sotasyyllisiä, voi tuumailla mm.
Talvisodan jälkeeen rintama-upseerit, ainakin vänäjänkielen taitoiset, olivat sitä mieltä, että "sieltä tullaan vielä". Näiden herrojen vaikutus jatkosodan syttymisenn lienee ilmeinen. Eli syy oli varsin ilmeinen. Kuka poliitikoista tiesi tai ei tiennyt on tässä mielessä, lähinnä akateeminen. Eli, taas kerran, muistelmat muistelmina... vailla "todistusta".
Vielä, saksa internoi suomalaiset alukset satamiinsa ja koska ruotsi ei sallinut kauttakulkua, edes "yksityisille" aluksille, on selvää että suomaliset ymmärsivät tarvitsevansa "liittolaisen", mikä linee saksan tarkoituskin.
Toisaalta, saksan intressit suomessa olivat varmasti merkityksellisiä. Olisivatko suomalaiset voineet kieltäytyä saksan "kauttakulku sopimuksesta"? Uskon etteivät. Mikä merkitys saksan "ylimääräisellä divisioonalla" norjassa oli suomen sotajohtoon? joka tapauksessa se siirrettiin v.-43 kun kävi ilmeiseksi ettei saksa voi valloittaa Leningraadia. Ja suomessakin oli lähes 300000 saksalaista sotilasta-yli puolet suomen kenttä-armeijasta.
On selvää, että suomen sotajohto oli perillä saksan suunnitelmista(Barbarossa). Vaihto-ehtoina oli sota, sekä n:liittoa, että saksaa vastaan, tai liittoutuminen jommankumman kanssa. Mielestäni valinta oli viisaas.
Taas mitä tulee suomalaisiin SS-joukkoihin, pitää muistaa, että saksa pyysi suomelta divisioonaa. Suomi antoi pataljoonan, ero on noin dekan luokkaa. Suomi vetosi perustuslakiinsa, jälleen tilanne oli pakonomainen.
Mitä tulee Rytiin, käsittääkseni Marsalkka käski rytiä tekemään sen, mitä hän teki... koska suomi oli täydellisesti riippuvainen saksan avusta. Ryti itse, ainakin 20-luvun lausuntojen peruteella, oli sotaa vastaan, kaikenlaista sotaa. Ryti oli ennenkaikkea pankkimies. Hän ehdotti maailmanpankissa, että maailman liitto lainaisi, laittoman hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle(suomi.talvisota) 100 Bij. USAD. ehdotus ei mennyt läpi(saksa,N:liitto ja Usa vastustivat). Siis Rytin teko on valtiomies teko suuremmasta päästä.
Vanha kunnon ajopuu on hylätty keskusteluissa ties kuinka monta kertaa. Tottahan se on, että Suomi teki omia ratkaisujaan eikä odottanut kädet ristissä, mitä tuleman piti. Silti kukaan ei voi ennakkoon tietää mitä erilaisista suurista ja pienistä ratkaisuista lopulta seuraa - eihän Stalinkaan osannut odottaa Hitlerin hyökkäystä kesäkuussa 1941. Kiihkottomasti voidaan todeta, että Suomi myötäili Saksan aikeita, mutta en suostu uskomaan, että Hitler olisi luottanut suomalaisiin sen enempää kuin suomalaiset luottivat Hitleriin.
Sen sijaan että mietittäisiin sodan alkamista, olisi parempi katsoa, mitä sodassa saavutettiin. Ensimmäisenä ja tärkeimpänä asiana pitäisin, että Suomea ei missään vaiheessa miehitetty väkivalloin, niin kuin lähes kaikkia Euroopan maita miehitettiin. Kun myötäily ensin Saksaa ja lopuksi NL:a kohtaan auttoi välttämän miehityksen, niin valittu poliittinen linja oli ehdottoman oikea. Ei kumpikaan suurista maista olisi epäröinyt tulla tänne, ellei Suomi olisi "miehittänyt itse itseään".
Toinen suuri saavutus oli, että sotaa ei käyty Suomen alueella, ennen kuin välirauha oli solmittu syyskuussa 1944. Lapin sota osoitti, mitä Balttiassa ja muualla Saksan ja NL:n välimaastossa oli tapahtunut, ja siltä muu Suomi säästyi.
Tietenkään alkuvuonna 1941 ei voitu tietää mihin sota johtaisi. VArmasti valtiojohtoa hirvitti, mutta he tiesivät, ettei muuta mahdollisuutta ollut, kuin joustaa ja pyrkiä minimoimaan uhat. Sodan ulkopuolelle eivät loputa jääneet kuin Espanja, Portugali, Sveitsi ja Irlanti. Ruotsi oli "puolueeton" myyden terästä Saksalle ja korjaten telakoillaan saksalaisia sotalaivoja.
Ei Suomi ollut tahdoton ajopuu, joka ei selviä alas koskesta, vaan takertuu kiviin ja kareihin. Parempi vertaus olisi koskivene, joka selvisi jotenkuten vaaroista, kenties vain hyvällä onnella ja oikealla reitin valinnalla.
Uudessa sodassa, joka kesti runsaasti neljä kesää ja kolme talvea, meidän oli pakko olla vailla Skandinavian ja länsimaiden moraalista ja aineellista tukea, jota niin viljalti oli tullut osaksemme talvisodan aikana. Saksa taas, joka 1939 oli antanut vastustajallemme vapauden tuhota meidän, katsoi etuihinsa sopivan tukea meitä jatkosodassamme. Mutta me emme taistelleen Saksan ja sen ideologian puolesta. Kummassakin puolustussodassamme taistelimme oman oikean asiamme puolesta: säilyttääksemme oikeuden elää omaa elämäämme itsenäisenä kansakuntana omien länsimaisten inhimillisen yhteiselämän ihanteittemme mukaisesti.
Suomalaisen sotilaan oivallisten soturinominaisuuksien ansioista sekä parempien varusteiden ja sotilaspoliittisesti suotuisan alkutilanteen takia armeijamme saattoi kesällä 1941 palauttaa valtakuntamme historialliset rajat ja siirtää puolustuksen vastustajan alueelle. Sen jälkeen meidän oli kestettävä odottaen hetkeä, jolloin Suomi voisi irtautua sodan otteesta ja pelastaa elämänsä ja vapautensa niin vähin vaurioin kuin suinkin. Niin kauan kuin Hitlerin valtakunnan sotilaallinen mahti oli järkkymätön ja Suomen huoltomahdollisuudet kokonaan riippuvaiset Saksan avusta, olisi se rintamanmuutos, jota rauhallinen välien selvitys vastustajamme kanssa edellytti, merkinnyt sotaa Saksaa vastaan, ja sen välittömänä seurauksena olisi ollut Pohjois-Suomen miehitys sekä arvaamaton hävityksen, nälänhädän ja sisäisen hajaannuksen uhka.
Puolustusvoimien ansio oli, että me vihdoinkin, neljättä vuotta kamppailtuamme, saavutimme rauhan menettämättä maamme itsenäisyyttä. Vaikka vastustaja lopuksi ylivoimaisin joukoin murtautuikin linjojemme läpi, armeija nousi uudestaan, pysäytti hyökkäyksen ja antoi diplomatialle sen tarvitseman mahdollisuuden. Tässä tilanteessa minä elokuussa 1944 otin toistamiseen kantaakseni valtion päämiehen vastuun johdattaakseni maamme irti sodasta.
; C. G. Mannerheim , Mannerheimin muistelmat,osa 1, esipuhe s. 8-9
Toukokuussa ja kesäkuun alussa -41 oli Suomen ylintä sodanjohtoa (kenraalit Heinrichs ja Tapola mm.) ottamassa osaa Barbarossa suunnitelmiin. Tanner kertoo muistelmissaan että jo 15. kesäkuuta hallituksen sisäpiiri tiesi hyökkäyksen alkavan sunnuntaina 22. päivä. Suomi liittyy sotaan kymmenen päivää myöhemmin.
Venäläisten pommittaessa suomalaisia satamia ja lentokenttiä kävi Blycher Rytin luona ja sanoi että nyt on otollinen hetki todeta Suomen olevan sodassa Neuvostoliitoa vastaan.
En pysty koskaan ymmärtämään niitä jotka sanovat että oli hyvä että hyökättiin Saksan rinnalla vaikka hävittiin. Saksan nopealla voitolla piti saada Karjalaa ja Kuolaa mutta tulos oli että lisäksi Petsamo menetettiin. Ne jotka jotain historian virheistä oppivat ymmärtävät että oli lähes katastrofin aihe lähteä Hitlerin kelkkaan.
Vai oisko Hitler hyökännyt Neuvostoliittoon jos olisi ollut varma että turpiin tulee?
et pysty ymmärtämään suurintaosaa suomen kansasta vai?
Suurin osa suomalasista tietää että toimittiin oikein sota-aikana ja eikä oltu mitään natsimyönteisiä.
Sano nyt pirun jälkiviisas miten meidän olisi pitänyt toimia niin että olisi itsenäisyys säilyny?
Miten on? Omasta puolestani kannatan röyhkeää hyökkäystä, sillä hyökkääjällä on sotilaallinen etu puolellaan. Sitä paitsi Neukku pommitti Suomea ennen suomalaisten hyökkäystä.
olen samaa mieltä. Tuotahan minä yritin sanoa tuolle joka väitti suomen tehneen väärin sodan-aikana, eikä voinut ymmärtää suomen ratkaisuja sodassa. Kiva että joku muukin ymmärtää suomen sota-ajan hisoriaa:).
sisäpiiri tiesi hyökkäyksen alkavan sunnuntaina 22. päivä. Suomi liittyy sotaan kymmenen päivää myöhemmin.
---
Tämä tarkoittaisi Jatkosodan alkaneen heinäkuussa. Jostain syystä kuvittelen Jatkosodan alkaneen kesäkuussa.
Saksan kuljetuksen Suomen alueella olivat puhtaasti armeijan asia, eikä mitenkään kuulunut hallitukselle.
----
Oliko Suomessa mahdollisesti tehty vallankaappaus? Vai horisetko omiasi?
alaisia?
Eikö se nyt kuitenkin mene niin, että sopimukset valtioiden välillä tekee lailliset hallitukset.
Jos puolustusvoimat tekee salaa sopimuksia ulkovaltojen kanssa, niin eikös se silloin syyllisty maanpetokseen?
Jos näin olisi tehty, niin eipä olisi ollenkaan ihme ns. sotasyyllisyysoikeudenkäynnit. Tosin väärät henkilöt tuomittiin ja tuomittuja oli liian vähän.