Jälleen todella kova kirjoitus kansanpalstalla (Maaseudun tulevaisuus 25.11.2002). Samalla kansanpalstalla on myös muita hyviä kirjoituksia.
KRISTILLINEN RAKKAUS
Suomi on ainoa toiseen maailmansotaan sotkeutunut maa, joka toimitti mahdollisuuksien mukaan sankarivainajansa "kotipitäjän multiin". Sankarivainajat saivat paikkansa kirkkojen sankaripuistoissa ja nimensä marmoritauluun kuuluivatpa he kirkkoon tai olivatpa aikanaan syystä tai toisesta kirkosta eronneita. Tämä oli kauniisti tehty.
Tietämäni mukaan miltei kaikki seurakunnat (tarkoitan luterilaisia seurakuntia) päättivät, että hautapaikan lunastus ja hautausmaksu on rintamatunnuksen omaaville ilmainen. Tämä kunnia ei koske kirkosta eronneita veteraaneja, asiaa miltei aina kuitenkin tarkennetaan. Tästä muutamia ajatuksia.
Kyseinen etuus ei missään tapauksessa koske taloudellista etuisuutta. Se on ymmärrettävä kirkon kunniaosoituksena niille, jotka menettivät nuoruutensa ja terveytensä kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Voitaneen kysyä onko kunnian antamisessa erotettava vuohet lampaista. Eikö kirkosta eronneet taistelleetkaan kyseisten arvojen puolesta. Eikö kirkon palvelijat olleet usein itse syypäitä seurakunnasta eroamiseen.
Muistelkaamme kirkkoa vuoden 1918 jälkeen. Silloinen arkkipiispa tuli lausuneeksi: "Suomen työväki on ottanut Kainin merkin, eikä sille Korkeimman vihan vuoksi voida elämän sanaa julistaa." Kainin merkki on tosiasia. Mikäli kansalaissodan voittajat olisivat olleet punaiset, olisimme suurella todennäköisyydellä vajonneet kommunistiseen suohon. Kirkon kristillisyys ei kuitenkaan jaksanut tajuta, että voittajien kosto oli karmea. Kyseinen arkkipiispa ei ehtinyt näkemään, että nuo otsaan merkityt punaiset ja heidän lapsensa taistelivat kahdessa sodassamme ainakin yhtä urhoollisesti kuin kansalaissodan voittajatkin. Vahinko. Arkkipiispa olisi kenties pyytänyt anteeksi ja useita kirkosta eroamisia olisi voitu välttää. Kirkolla on myös suuri taipumus nationalistisiin liikkeisiin, kuten Lapuan liikkeeseen ja myöhemmin IKL:ään. IKL:n käyttämä tunnus, karhun selässä istuva nuijamies, periytyi Lapuan seurakunnan vanhasta sinetistä.
Juha Siltala kertoo paljon kirjassaan "Lapuan liike ja kyyditykset 1930" Vihtori Herttua -nimisestä herännäisaktivistista, joka kuului lapuan liikkeen johtoryhmään (1). Ester ja Kaarlo Ståhlbergin kyydityksen jälkeen monet lojaalit papit ja kansakouluopettajat erosivat IKL:stä. Eivät ehkä kaikki. Tellervo Koivisto kertoo opettajasta, joka löi häntä koulutyttöä siitä syystä, että hänen isänsä kuului työväenliikkeeseen.
Kirkosta eroaminen jatkuu tänä päivänä. Kirkkohallitus on täyttänyt tehtävänsä tekemällä tiettäväksi, että paljon puhuttu kirkolliskokouksen ponsi ei oikeuta vähäisessäkään määrin kirkon virkamiestä kieltäytymästä virkansa hoitamisesta. Kirkon korkeimman hallintoelimen ohje valuu eräiden pappien tottelemisvelvollisuudesta kuin vesi hanhen selästä. Kirkkohallitus seisoo "tumput suorana". Jotakin tarttis tehdä. Lojaali kirkkoväki jättää kirkon. Viittaan Valkealan tapaukseen.
Kirkko siis osoitti kunnianosoitustaan veteraaneille tarjoamalla ilmaisen hautapaikan hautausmaaltaan, mutta jätti kunnioittamatta ne veteraanit, joita se oli loukannut ja nimenomaan ne, jotka eivät nöyrtyneet epäkristillisyyden edessä. Nämä ovat menneen talven lumia. Tuuli on jo käynyt meidän ylitsemme. Kristillisen rakkauden historiaan tämäkin tapaus jää. Jumalakaan ei voi muuttaa menneisyyttä.
Yrjö Jämsänen
Talvi- ja jatkosodan veteraani, Nilsiä
(1) Kirjoituksessani Yksijumalainen muinaissuomalaisuus toin esiin Elias Lönnrotin päiväkirjojen perusteella näkemyksen, että varsin vaikutusvaltainen herännäisjohtaja Henrik Rennqvist oli väärä profeetta.
A.Mannerkorpi, Jyväskylä
KRISTILLINEN RAKKAUS
Suomi on ainoa toiseen maailmansotaan sotkeutunut maa, joka toimitti mahdollisuuksien mukaan sankarivainajansa "kotipitäjän multiin". Sankarivainajat saivat paikkansa kirkkojen sankaripuistoissa ja nimensä marmoritauluun kuuluivatpa he kirkkoon tai olivatpa aikanaan syystä tai toisesta kirkosta eronneita. Tämä oli kauniisti tehty.
Tietämäni mukaan miltei kaikki seurakunnat (tarkoitan luterilaisia seurakuntia) päättivät, että hautapaikan lunastus ja hautausmaksu on rintamatunnuksen omaaville ilmainen. Tämä kunnia ei koske kirkosta eronneita veteraaneja, asiaa miltei aina kuitenkin tarkennetaan. Tästä muutamia ajatuksia.
Kyseinen etuus ei missään tapauksessa koske taloudellista etuisuutta. Se on ymmärrettävä kirkon kunniaosoituksena niille, jotka menettivät nuoruutensa ja terveytensä kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Voitaneen kysyä onko kunnian antamisessa erotettava vuohet lampaista. Eikö kirkosta eronneet taistelleetkaan kyseisten arvojen puolesta. Eikö kirkon palvelijat olleet usein itse syypäitä seurakunnasta eroamiseen.
Muistelkaamme kirkkoa vuoden 1918 jälkeen. Silloinen arkkipiispa tuli lausuneeksi: "Suomen työväki on ottanut Kainin merkin, eikä sille Korkeimman vihan vuoksi voida elämän sanaa julistaa." Kainin merkki on tosiasia. Mikäli kansalaissodan voittajat olisivat olleet punaiset, olisimme suurella todennäköisyydellä vajonneet kommunistiseen suohon. Kirkon kristillisyys ei kuitenkaan jaksanut tajuta, että voittajien kosto oli karmea. Kyseinen arkkipiispa ei ehtinyt näkemään, että nuo otsaan merkityt punaiset ja heidän lapsensa taistelivat kahdessa sodassamme ainakin yhtä urhoollisesti kuin kansalaissodan voittajatkin. Vahinko. Arkkipiispa olisi kenties pyytänyt anteeksi ja useita kirkosta eroamisia olisi voitu välttää. Kirkolla on myös suuri taipumus nationalistisiin liikkeisiin, kuten Lapuan liikkeeseen ja myöhemmin IKL:ään. IKL:n käyttämä tunnus, karhun selässä istuva nuijamies, periytyi Lapuan seurakunnan vanhasta sinetistä.
Juha Siltala kertoo paljon kirjassaan "Lapuan liike ja kyyditykset 1930" Vihtori Herttua -nimisestä herännäisaktivistista, joka kuului lapuan liikkeen johtoryhmään (1). Ester ja Kaarlo Ståhlbergin kyydityksen jälkeen monet lojaalit papit ja kansakouluopettajat erosivat IKL:stä. Eivät ehkä kaikki. Tellervo Koivisto kertoo opettajasta, joka löi häntä koulutyttöä siitä syystä, että hänen isänsä kuului työväenliikkeeseen.
Kirkosta eroaminen jatkuu tänä päivänä. Kirkkohallitus on täyttänyt tehtävänsä tekemällä tiettäväksi, että paljon puhuttu kirkolliskokouksen ponsi ei oikeuta vähäisessäkään määrin kirkon virkamiestä kieltäytymästä virkansa hoitamisesta. Kirkon korkeimman hallintoelimen ohje valuu eräiden pappien tottelemisvelvollisuudesta kuin vesi hanhen selästä. Kirkkohallitus seisoo "tumput suorana". Jotakin tarttis tehdä. Lojaali kirkkoväki jättää kirkon. Viittaan Valkealan tapaukseen.
Kirkko siis osoitti kunnianosoitustaan veteraaneille tarjoamalla ilmaisen hautapaikan hautausmaaltaan, mutta jätti kunnioittamatta ne veteraanit, joita se oli loukannut ja nimenomaan ne, jotka eivät nöyrtyneet epäkristillisyyden edessä. Nämä ovat menneen talven lumia. Tuuli on jo käynyt meidän ylitsemme. Kristillisen rakkauden historiaan tämäkin tapaus jää. Jumalakaan ei voi muuttaa menneisyyttä.
Yrjö Jämsänen
Talvi- ja jatkosodan veteraani, Nilsiä
(1) Kirjoituksessani Yksijumalainen muinaissuomalaisuus toin esiin Elias Lönnrotin päiväkirjojen perusteella näkemyksen, että varsin vaikutusvaltainen herännäisjohtaja Henrik Rennqvist oli väärä profeetta.
A.Mannerkorpi, Jyväskylä
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä ymmärrän asian niin, että kirkko on pettänyt sotaveteraaneille antamansa lupauksen ilmaisesta hautapaikasta siitä riippumatta, kuuluvatko he kirkkoon vai ei. On kaksinaamaista väittää, että ainostaan sodassa kuollut kirkkoonkuulumaton on ansainnut ilmaisen hautapaikan.
Terv. Morigam
"Kirkosta eroaminen jatkuu tänä päivänä."
Joo, ei varmaan oo ollut aikaa jolloin se ei olisi jatkunut, ja ennen vanhaan kun kaikkien vissiin oli pakko olla kirkossa, niin tuskin sitä silloinkaan kaikki ottivat vakavasti. Hyvin vähäinen se kirkosta eroavien määrä kuiteskin viime vuosina on ollut, ja liittyviäkin on melkein yhtä paljon vuositasolla.
"Kirkolla on myös suuri taipumus nationalistisiin liikkeisiin, kuten Lapuan liikkeeseen ja myöhemmin IKL:ään. IKL:n käyttämä tunnus, karhun selässä istuva nuijamies, periytyi Lapuan seurakunnan vanhasta sinetistä."
Minusta taas kirkko on enemmänkin vasemmalla. Ja eikös tuo karhun selässä istuva nuijamies ole Lapuan kunnan vaakuna? Vai onko se kunnalle periytynyt muka seurakunnalta, kuulostaa oudolta?
"Eikö kirkon palvelijat olleet usein itse syypäitä seurakunnasta eroamiseen."
It takes two to tango. Ei voi johtua yksinomaan kirkon palvelijoista, jos osa kansasta kuitenkin pysyy kirkossa. Kai ihmisellä pitää itselläänkin olla jotain vastuuta.
Kaikki kunnioitus silti sotaveteraaneille. Minusta heitä olisi kuitenkin tärkeämpi muistaa _ennen_ kuolemaa, eipä heitä ole paljoa jäljellä. Oliko siis tarkoituksesi todella auttaa sotaveteraaneja tällä kirjoituksella, vai käyttää heitä välineenä hyökätäksesi kirkkoa vastaan niinkuin kunnon fariseus UT:ssa ikään? Ehkä apua tarvittaisiin konkreettisesti niissä laitoksissa, jonne sotaveteraanit on työnnetty kuolemaan. Jos todella haluat auttaa, mene sinne. Käsittääkseni kirkkokin tekee siellä arvokasta työtä.