Kesän tulo on meille suomalaisille merkittävä asia. Odotamme kesää ja tarkkailemme onko se varhainen vai myöhässä. Tänä vuonna moni on todennut kevään ja kesän tulleen hitaasti. Niitä on saanut odottaa.
Suvivirren merkitys kesän alkuna on ollut suomalaisille tärkeä. Eräässä tilaisuudessa sanottiin: ”Lauletaan Suvivirsi. Tuntuu, että kesä ei oikein ole alkanut ilman sitä.”
Suvivirsi on tullut tärkeäksi koulujen kevätjuhlista, juhannusjuhlista, kesähäistä jne. Sitä on laulettu auringon paistaessa ja luonnon kukoistaessa. Ympäröivä todellisuus on vahvistanut sen sanomaa:
Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.
Suvivirressä ei tyydytä vain luonnon kuvailuun, vaan halutaan myös oppia ja opettaa. Luonto muistuttaa ihmistä Jumalan hyvyydestä, lintujen laulu Kaikkivaltiaan ylistämisestä. Omana aikanamme tämä on antanut joillekin aiheen vastustaa virttä ja sen julkista laulamista. Sijaan on tarjottu vaihtoehtoa, jossa tuttu sävelmä lauletaan sanoilla, joista kaikki uskonnollisuus on karsittu tarkkaan pois. Kuvanneeko tämä moniarvoisen aikamme herkkähipiäisyyttä tutuimman ja lähimmän uskonilmaisun edessä?
Kritiikistä huolimatta Suvivirsi puhuu meille Jumalan hyvyydestä, jonka kesäinen luontokin vahvistaa. Käsitys elämästä, jonka perusta on hyvä, ei ole ollenkaan vähäinen arvo elämässä. Jos sen torjumme, tilalle saattaa asettua jotakin, jonka vaikutuksia emme tarkkaan edes tunne. Ihminenhän uskoo aina johonkin, joko tietäen tai tiedostamattaan. Kristillisen uskomme käsitykset ja elämänarvot on punnittu jo monen sukupolven aikana. Ne ovat vahvistaneet uskoa, toivoa ja rakkautta keskuudessamme.
Virren neljäs säkeistö puhuu Jeesuksesta kirkkaana paisteena ja sydämen valona. Jospa sydämessä olisikin aina kesä! Silloin olisimme vahvoja ja onnellisia, valmiit myös auttamaan ja palvelemaan. Sillä ihminenhän saa iloa siitä, että kaikilla on hyvin, ei vain minulla.
Lämmintä sydämen kesää kaikille!
Suvivirren merkitys kesän alkuna on ollut suomalaisille tärkeä. Eräässä tilaisuudessa sanottiin: ”Lauletaan Suvivirsi. Tuntuu, että kesä ei oikein ole alkanut ilman sitä.”
Suvivirsi on tullut tärkeäksi koulujen kevätjuhlista, juhannusjuhlista, kesähäistä jne. Sitä on laulettu auringon paistaessa ja luonnon kukoistaessa. Ympäröivä todellisuus on vahvistanut sen sanomaa:
Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.
Suvivirressä ei tyydytä vain luonnon kuvailuun, vaan halutaan myös oppia ja opettaa. Luonto muistuttaa ihmistä Jumalan hyvyydestä, lintujen laulu Kaikkivaltiaan ylistämisestä. Omana aikanamme tämä on antanut joillekin aiheen vastustaa virttä ja sen julkista laulamista. Sijaan on tarjottu vaihtoehtoa, jossa tuttu sävelmä lauletaan sanoilla, joista kaikki uskonnollisuus on karsittu tarkkaan pois. Kuvanneeko tämä moniarvoisen aikamme herkkähipiäisyyttä tutuimman ja lähimmän uskonilmaisun edessä?
Kritiikistä huolimatta Suvivirsi puhuu meille Jumalan hyvyydestä, jonka kesäinen luontokin vahvistaa. Käsitys elämästä, jonka perusta on hyvä, ei ole ollenkaan vähäinen arvo elämässä. Jos sen torjumme, tilalle saattaa asettua jotakin, jonka vaikutuksia emme tarkkaan edes tunne. Ihminenhän uskoo aina johonkin, joko tietäen tai tiedostamattaan. Kristillisen uskomme käsitykset ja elämänarvot on punnittu jo monen sukupolven aikana. Ne ovat vahvistaneet uskoa, toivoa ja rakkautta keskuudessamme.
Virren neljäs säkeistö puhuu Jeesuksesta kirkkaana paisteena ja sydämen valona. Jospa sydämessä olisikin aina kesä! Silloin olisimme vahvoja ja onnellisia, valmiit myös auttamaan ja palvelemaan. Sillä ihminenhän saa iloa siitä, että kaikilla on hyvin, ei vain minulla.
Lämmintä sydämen kesää kaikille!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.