(lainaus)
Lisäksi Turun tuomiokirkko ei ole mikään "kansallispyhättömme". Se on luterilaisille kuuluva kirkkorakennus, jossa Jeesus ei ole läsnä alttarin sakramentissa, tabernaakkelissa.
---
Poimin virkkeen pitkästä ekumeniaa koskevasta keskustelusta. Sen oli kirjoittanut nimimerkki "minä itse".
Luterilaisena ja tälle palstalle ensimmäistä kertaa kirjoittavana minua kiinnostaa varsinkin virkkeen jälkimmäinen osa, sen sivulause, Jeesuksen läsnäolosta. Haluasin laittaa uuden aloituksen, koska kysymykseni olisi varmasti hukkunut lainatun pitkän viestiketjun uumeniin.
Etukäteen vastauksista kiittäen
Lisäksi Turun tuomiokirkko ei ole mikään "kansallispyhättömme". Se on luterilaisille kuuluva kirkkorakennus, jossa Jeesus ei ole läsnä alttarin sakramentissa, tabernaakkelissa.
---
Poimin virkkeen pitkästä ekumeniaa koskevasta keskustelusta. Sen oli kirjoittanut nimimerkki "minä itse".
Luterilaisena ja tälle palstalle ensimmäistä kertaa kirjoittavana minua kiinnostaa varsinkin virkkeen jälkimmäinen osa, sen sivulause, Jeesuksen läsnäolosta. Haluasin laittaa uuden aloituksen, koska kysymykseni olisi varmasti hukkunut lainatun pitkän viestiketjun uumeniin.
Etukäteen vastauksista kiittäen
Vastaukset 30
Vanhimmat
Katolisissa kirkoissa on keskeisenä kirkkoarkkitehtuurin osana tabernaakkeli, jossa säilytetään hostioita, jotka ovat messun yhteydessä pyhitetty (öylätti). Katolilaiset uskovat että Kristus on todellisesti läsnä ehtoollisen sakramentissa, ja että Hän ei häviä mihinkään kun pappi lausuu loppurukouksen. Tabernaakkelissa säilytetään suurta hostiaa, jota käytetään adoraatiossa ja viaticumia, joka annetaan sairaille ja kuoleville.
Kun katolilainen astuu kirkkoon, hän ristinmerkin (ja jos ei olla paastossa niin vihkiveden käyttämisen) jälkeen notkistaa polvensa tabernaakkelia kohden. Tällä tavalla hän tunnustaa Jeesuksen todellisen läsnäolon ja Hänen herruutensa.
Katolilaisissa (ja ortodoksisissa) kirkoissa Kristus on aina läsnä (paitsi pitkäperjantaina). Ja se luterilaisista kirkoista puuttuu, sillä sekä katolilaiset että ortodoksit opettavat ettei luterilaisten ehtoollinen ole pätevä - siinä ei siis Kristus tule todellisesti läsnäolevaksi leivän muodossa.
Kiitän vastauksestasi. En ole todellakaan PEREHTYNYT mitenkään pitkälle sen enempää luterilaiseenkaan kuin katoliseenkaan dogmatiikkaan. Kirkkohistorian tuntemuskin rupeaa näin keski-ikäisellä rapistumaan. Tiivistelmäsi oli minulle hyvä "jälki-istunto", tai ainakin kertauksen alku.
Toisaalta en ole hengellisissä asioissa ajatellut, että ihan KAIKKEA tarvitsee edes tietää, ja ihan kaikkea ei ehkä kykene ihmisiän aikana ymmärtääkään. Siksi kerron Sinulle, että (luterilaisena)
- teen ristinmerkin aina kun astun kirkkoon tai käyn ehtoollisella, usein muutenkin. Se tarkoittaa minulle: Herra varjele minun uskoni, uudista minun mieleni. Tämä on minun siis minun oma vapaa ajatukseni, ei mistään oppikirjasta lainattua. Ristinmerkin teko ei ole luterilaisen uskon mukaan velvoite.
- olen ymmärtänyt, että luterilaisessa alttarin sakramentissa (ehtoollisessa) ylijääneen viinin juovat papit, ja ehtoollisleivät eli öylätit säilytetään sakaristossa. Minulle on opetettu, että kirkko on Herran pyhä temppeli, jossa Herra on aina läsnä, uskon kautta. Miksi muuten tekisin ristinmerkkiä ja kenelle?
- ehtoollisesta olen ajatellut:
Synnintunnon, katumuksen, kääntymyksen = Ripin (usein myös varsinaisen henkilökohtaisen ripin) jälkeen minä syön Kristuksen lihan ja juon Kristuksen veren. Syntien anteeksisaamiseksi ja Jumalan valmistaman ikuisen ja horjumattoman pelastuksen omistamiseksi Jeesuksen täydellisen vanhurskauden tähden.
Leipä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis, uskon kautta. Viini on Herramme Jeesuksen Kristuksen veri, uskon kautta. Eli ehtoollisella on todella Kristuksen ruumis ja veri. Epäuskoinen syö ja juo Kristuksen tuomiokseen.
Joh. 6:54
Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Joh. 6:56
Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
Luterilaisuus-palstalla eräs toinen kirjoittaja kirjoitti luterilaisesta ehtoollisesta hyvin osuvasti näin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000100&posting=22000000017249737
Mikä siis sinut ja minut erottaa?
Mutta moni asia meitä erottaa. Katolinen kirkko on se kirkko jonka Kristus perusti - esim. luterilainen kirkko on siitä irronnut. Luterilaiset voivat itse kysyä itseltään miksi he ovat äitikirkosta erollaan nykypäivänä: siinä vastaus kysymykseesi.
Rukouksen kautta Jumala on läsnä minun kodissanikin - ja jos luterilaiset ovat luterilaisten mielestä kuin hengellinen koti, niin se on vaan hyvä juttu. Meille katolilaisille Kristuksen läsnäolo on ihan konkreettinen juttu. Ja se ainakin minusta on ikävää kun menee luterilaiseen kirkkoon (sen kliinisyyden lisäksi): että Jeesus ei ole siellä alttarin sakramentissa läsnä.
Harmillista, mutta totta.
että luterilaisessa kirkossa Jeesus Kristus ei ole ehtoollisen sakramentissa läsnä?
---
Mielestäni Jeesus Kristus on ruumiineen ja verineen läsnä niin katolisen kuin luterilaisenkin kirkon ehtoollisessa nimittäin: minä uskon näin.
Sillä mitä kirkkopoliittiset päätökset sanovat on toinen juttu.
Eikö pelastuksessa nimenomaan ole kysymys uskosta? Vai toistatko vain kirkkopoliittisia päätöslauselmia? Vai haluatko sanoa, että kokemus tyhjyyden tunteesta luterilaisessa kirkossa vierailtaessa on Sinulle vain Sinun oma tunteesi? Vai pyritkö kertomaan, että meistä kahdesta jommankumman ehtoollisusko on väärää ja jos näin, millä perusteella?
---
Lisäksi haluan sanoa, että Raamatun pohjalta Jeesus ei halua laittaa kristittyjä keskinäisen paremmuuden perusteella vertailuasetelmaan: kaikille tarjotaan pelastus. Minä olen sattunut syntymään luterilaisessa Suomessa ja kuullut pelastuksen aakkoset saarnattavan luterilaisessa kirkossa. Et voi ylentää itseäsi paremmaksi kristityksi roomalaiskatoliseen kirkkoon kuulumalla. Monetkaan kristityt maailmassa eivät voi asettaa itselleen ehdottamallasi tavalla kysymystä: "miksi olen eronnut Rooman äiti-kirkosta". Useimmat eivät käsitä eronneensa yhtään mistään, siihen vaaditaan koulutusta ja sivistystä. Vapahtajan tulee olla Sinulle ja minulle henkilökohtainen.
paikalle... Luther ei eronnut äitikirkosta, vaan hänet erotettiin. Jo aikalaiset ihmettelivät perusteita: se mikä Augustinuksen kynästä lähteneenä on oikeaoppista, onkin Lutherin kirjoittamana vääräoppista.
Myös luterilaiset uskovat, että Herran veren olemus on todellisesti läsnä ehtoollisessa, vaikka eivät opetakaan viinin olemuksen häviämistä (kuten eivät kai ortodoksitkaan).
Viran suksessio/apostolinen seuraanto kai on suurempi ongelma, kun yhdessä tapauksessa ei vihkimyksessä ollut läsnä kolmea pappia, vain yksi. Mutta kun tuo kolmen sääntö oli tehty turvaamaan se että ainakin yksi olisi, niin kyllä sekä katolisen että ortodoksisen puolen tulisi hyväksyä luterilainen virka.
Arkkipiispa Paavali (ort) seisahtui kerran Joensuussa kadulla ja totesi: tässä on joku juuri rukoillut. Tuttuni kuuli tämän ja oli nähnyt kaukaa hurskaan luterilaisen mummon seisahtuneen samalla kohdalla. Jos meillä olisi tällaista herkkyyttä, niin ongelmat kyllä selviäisivät.
luerilainen ehtoollinen on yhtä pätevä ja yhtä lailla siinä on Kristus itse. vain fanaattiset ekumenian vastustajat kirjoittelvat niin kuin sinä! Tuo ei ole mikään virallinen opetus missään paitsi äärilaidan fanaatikoilla.
aivan oikeassa noissa pohdinnoissasi! Kaunista juhannuspäivää ja Jumala kanssasi.
perustanut roomalaiskatolista kirkkoa. Kristus oli juutalainen, joka eli ja kuoli juutalaisena. Se alkuperäinen "katolinen kirkko" on yhtä kuin yleinen, kaikkia yhdistävä. Siitä roomalaiskatolinen kirkko on jatkanut omaan suuntaansa siinä missä ortodoksit ja monet muutkin. Mitään nykyisistä kirkkokunnista Jeesus Kristus ei ole perustanut. Älä esitä täällä villejä satuja tai propagandaa faktana, kiitos.
on töysin konkreettisesti mutta näkymättömänä läsnä myös luterilaisissa kirkoissa. Sinun on siis turha harmitella. Harmittelun syynä on vain oma tietämättömyytesi, ennakkoluulosi ja vaikeutesi kunnioittaa toisten elävää uskoa. Olet varsinainen pikku triumfalisti!
Onneksi myös luterilaiset kirkot ovat siistejä ja puhtaita (siihen varmaan koetit viitata sivistyssanavalinnallasi "kliinisiä", mutta sanavalinta meni nyt vähän metsään). Luterilaiset kirkkorakennukset edustavat usein tyylikästä arkkitehtuuria ja niissä on pätevä henkilökunta pitämässä ne kunnossa, siisteinä ja arvonsa mukaisina Herran kohtaamisen paikkoina. Sen sijaan usein ulkomailla matkustaessani olen törmännyt sotkuisiin, likaisiin ja huolimattomasti ylläpidettyihin katolisiin kirkkoihin. Likaa ja sotkua on sitten yritetty peittää vallan mahdottomalla määrällä imelää uskonnollista kitschiä. Tässäkin pisteet luterilaisille 6-0.
Voit kaikessa rauhassa lakata voimia kuluttavan harmittelusi: Kristus on myös luterilaisissa kirkoissa todellisesti läsnä, Kristus on kaikkialla. Olennaista on, että Hän on sydämissäni. Mutta antaako oma oikeassaolosi ja oman erehtymättömyytesi palvonta Kristukselle tilaa päästä myös sinun sydämeesi?
juuri näin! Hieno ja viisas postitus, kiitos siitä!
että protestanttien on pakko koko ajan puolustella itseään haukkumalla katolilaisia, ja niitä jotka uskovat niinkuin kirkko opettaa.
mutta ei se minua oikeastaan yllätä: he itse ovat eronneet katolisesta kirkosta, jolla on apostoliset juuret ja jatkumo. pakko kai se jollain tapaa on yrittää todistella että lahkolaisuus on hyväksyttävää ja oikeastaan ihan hyvä asia. mitähän tästä sanoi apostoli Paavali?
jos kiinnostaa tietää mitä katolinen kirkko opettaa, niin ottakaa katolisen kirkon katekismus käsiin. sieltä varmasti saa useita vastauksia. voi soittaa papillekin - Helsingin seurakunnat vastaavat aina. se on oma kokemukseni.
ja jos protestanttiselle nimim. viaticumilla ei ole varoja hankkia omaa katekismusta ja englanti sujuu kohtalaisesti, niin asiat voi tarkistaa vaikka Vatikaanin kotisivuilta:
http://www.vatican.va
ja sieltä Katekismus.
p.s. apostoliseen pappisvihkimykseen tarvitaan ainakin yksi pätevästi vihitty PIISPA, siinä ei munkkkilupauksensa rikkoneet augustinolaismunkit paljon auta... kannattaa tarkistaa asiat ennenkuin alkoo aukomaan.
hyvät jatkot vaan kaikille. nyt tämä lähtee makkaran paistoon.
"Kristus oli juutalainen, joka eli ja kuoli juutalaisena." Pitää tietyssä mielessä paikkansa, siis ainakin mitä etniseen alkuperään tulee. Tosin sitä voidaan aprikoida, onko näin mahdollista sanoa myös ylösnousseesta Kristuksesta.
Entä sitten se kirkon perustaminen? Jonkin kirkon hän kuitenkin sanoi rakentavansa sille kalliolle (petra, keefaa) joka oli Pietari (Petros, Keefaa) tai - toisen tulkinnan mukaan - se apostolinen Kristus-tunnustus, jonka Pietari sanoi ääneen: "Sinä olet Messias (=Kristus), elävän Jumalan Poika." (Matt. 16: 16-18.) Tämän tunnustuksen hyväksyminen ei ollut myöskään sovitettavissa yhteen yleisesti hyväksytyn uskonnollisen juutalaisuuden kanssa, tunnetuin seurauksin.
että tässä viestiketjussa avoimesti luterilaisena kirjoittavia ei lisäkseni ole muita kuin minä. Kirjoitan nimimerkillä "Grown up".
Siksi lauseesi
"että protestanttien on pakko koko ajan puolustella itseään haukkumalla katolilaisia, ja niitä jotka uskovat niinkuin kirkko opettaa.
mutta ei se minua oikeastaan yllätä: he itse ovat eronneet katolisesta kirkosta, jolla on apostoliset juuret ja jatkumo. pakko kai se jollain tapaa on yrittää todistella että lahkolaisuus on hyväksyttävää---"
ei osu lainkaan maaliinsa. Tutustu ensin rauhassa kirjoituksiini ja palaa lauhtuneena keskusteluun. Toivottavasti makkara maistuu. Juhannusta!
Raamatun mukaan helluntaina. Kun Jeesus Raamatun mukaan kuoli, hänhän oli syönyt aterialla oppilaineen tavalla, josta kirkko elaboroi opetuksen ehtoollisen asettamisesta. Kuolemansa aikoina Jeesus Raamatun mukaan näytti kantavan lähinnä huolta siitä, että opetuslapset säilyisivät suhteellisen sovussa ja saarnaisivat sitä juutalaisuuden tulkintaa, jota Jeesus edusti. Messiaana Jeesus kaikesta päätellen ei itseään koskaan pitänyt, sanovat aiheeseen perehtyneet raamatuntutkijat.
tekstit ovat syntyneet vähintään vuosikymmeniä Jeesuksen kuoleman jälkeen. Ne siis sisällöltään heijastavat varhaiskristillisen yhteisön teologisia katsoamuksia pikemminkin kuin historiallisen Jeesuksen sanomisia ja ajatuksia. Raamatun tekstit eivät ole historiankirjoitusta vaan "teologisia propagandatekstejä" (propaganda siis merkityksessä tarkoitus editää omaa oppia ja omaa opillista tulkintaa, ei haukkumasanan merkityksessä).
Tässäkänn ketjussa eivät ole protestantit haukkuneet katolilaisia vaan muutama kiihkokatolilainen on valitettavasti "mainostanut" kirkkoaan kovin kyseenalaisesti haukkumalla luterilaisuutta ja luterilaisia täysin keksityin "perustein". Surullista, että omaa itsetuntoaan joutuvat nuo vastakääntyneet pönkittämään noin epäkristillisin ja myös epäekumeenisin keinon. Ennakkoluulo ei tosiaan ole tiedon väärtti!
ei ole lahko, tiedoksesi tämä tosiseikka. Sen sijaan oma kiihkoilusi on sitä mitä syystäkin nimitetään lahkolaisuudeksi! Lahkolaisuutta esiintyy kyllä kiivaissa katolilaisissakin, etenkin suhteellisen tuoreissa ja tietämättömissä vastakääntyneissä. Ikävä kyllä. Piispa Wrobelissakin sitä esiintyy vaikkei ihan vastakääntynyt taida ollakaan. Millainen puu, sellaiset omenat (tämä ei ollut kohteliaisuus).
... vetoat noihin propagandakirjoituksiin:
"Kirkkohan syntyi RAAMATUN MUKAAN helluntaina. Kun Jeesus RAAMATUN MUKAAN kuoli, hänhän oli syönyt aterialla oppilaineen tavalla, josta kirkko elaboroi opetuksen ehtoollisen asettamisesta. Kuolemansa aikoina Jeesus RAAMATUN MUKAAN näytti kantavan lähinnä huolta siitä, että opetuslapset säilyisivät suhteellisen sovussa..."
"Messiaana Jeesus kaikesta päätellen ei itseään koskaan pitänyt, sanovat aiheeseen perehtyneet raamatuntutkijat." - Tuokin taitaa vähän riippua siitä, kuka aiheeseen perehtynyt raamatuntutkija kulloinkin on äänessä.
On muuten niitäkin, jotka pitävät kirkon syntymäpäivänä mieluummin joulua tai jopa Marian ilmestyspäivää kuin helluntaita - Kristuksen ruumis kun sai silloin alkunsa!
oletko Sinä nimim. "Matkalainen" itse katolilainen? Jos olet, pystyt ehkä vastaamaan seuraaviin kysymyksiin
- kuinka vanha tämä palsta on?
- pitäisikö minun "vihreänä" tietää palstan sisäisestä hierarkiasta? Eli, ketä kirjoittajaa karttaa ja ketä kuunnella? Ettei menisi turhaan proppuja ja paukkuja.
- milloin palstalla on viimeksi käyty opillista keskustelua asiallisessa/hengellisessä sävyssä?
- onko Raamatun kohtien siteeraaminen katolisten mielestä liian protestanttisluonteista (literalismia)?
- kannattaako välttää luterilaisten suosimaa terminologiaa esim. sanaa "vanhurskauttaminen" vai kirjoittaa sillä tavalla kuin itsestä parhaimmalta tuntuu?
---
Nämä kysymykset sen takia, että haluaisin niin kovasti vaihtaa sydämen ajatuksia uskosta ja pelastuksesta, mutta ensisilmäyksellä tämän juhannuksenseudun keskustelut ovat olleet kyllä aika rajuja. Tilanne on vähän sama, kuin jos puiston penkillä istahtaisin tuntemattoman kanssa rukoilemaan ja hän kysyisi sitä ennen, "ettet vain ole luterilainen/katolilainen, nimittäin sitten en voi kyllä kanssasi rukoilla".
Tällaisia ajatuksenvaihdon kohteita voisivat olla esim. sakramentit. Ei niin, että siteerattaisiin systemaattisesti netistä löytyviä omia opinkappaleita, jotka on tarkoitettu "perkelettä" torjumaan, vaan niin, että sydän olisi avoin kuuntelemaan, mitä kanssakeskustelija ajattelee/tuntee saavansa niistä. Luterilaisessa kirkossa katolisen kirkon useita sakramentteja kutsutaan kirkollisiksi toimituksiksi. Tärkeimpänä omalta kohdaltani koen kuitenkin keskustelun siitä, mitä ajattelemme esim. avioliiton pyhyydestä, ripistä jne. Esim. ortodoksisuudessa ei tietääkseni ole ratifioitu sakramenttien määrää.
Vastauksesta kiittäen
varsin yleinen käsitys kristillisessä teologiassa, että kirkon katsotaan syntyneen helluntain tapahtumien yhteydessä. Jeesus syntyi perimätiedon mukaan jouluna, mutta se on eri asia kuin ns. kirkon syntyminen, kirkon rakenteena ja teologisena konseptina alku. Jos puhumme siitä, mihin kristillisessä teologiassa vedotaan, meidän varsin luontevaa kääntyä Raamatun puoleen. Raamattu ei ole luotettavaa historiankirjoitusta siitä, mitä Jeesus eläessään teki. Sen sijaan se kertoo kyllä miten varhaiset kristityt Jeesuksen toiminnan ja opetuksen ymmärsivät ja niitä tulkitsivat ja millaisin argumentein he Jeesuksen ja Jeesus-liikkeen pohjalta syntyneen kirkon päämääriä ja opillisia tulkintoja edistivät. Sitä sillä "propagandalla" tarkoitin, monet raamatuntutkijat sanovat samaa: tyypiltään ja tarkoitukseltaan UT:n tekstit ovat olleet oman opin levittämisen, selittämisen ja sen opillisen puhtauden takaamiseen tarkoitettuja, siis oman liikkeen aatteellisia ja ideologisia tekstejä. Niitä lukemalla saamme kuvan siitä, kuinka Jeesus varhaisten kristittyjen käsityksen ja ymmärryksen mukaan eli ja opetti. Siksi vetosin ja vetoan Raamattuun. Muita, historiallisesti luotettavia, lähteitähän ei meillä Jeesuksen elämästä ja toiminnasta ole.
itse sanoa tämän suomi-24:n katolisuusosion ikää, itse olen kirjoitellut silloin tällöin muutaman vuoden ajan.
Jos annan neuvoja ketä välttää ja ketä uskoa, niin siitä vasta muutenkin riitaisella palstalla vasta sota repeäisi. Viisainta on varmaan vähän katsella ja tarkkailla kirjoituksia ja tyyppejä ja sen pohjaltaa rakentaa oma kuvansa, keihin syntyy asiallinen keskusteluyhteys ja keihin ei vahingossakaan. Varsinaisia jankuttajia jankutuksen ilosta ja oman erehtymättömyyskuvitelmansa vaalijoita ovat ainakin rousku ja Sole. Heidän kanssaan jos sortuu väittelyyn, niin tuhlaa kyllä aikaansa ja voimiaan hukkaan. Listan turboruuveja, jotka saavat kiivaita reaktioita aikaan ja hutkivat jokseenkin raskaalla sanansäilällä, ovat Grecian 2000 ja Perunamies, kiisteltyjä persoonallisuuksia. Tuovat joka tapauksessa listalle vauhtia provosoivilla kirjoituksillaan. Muutoin sanon, että katsele ja kuulostele...
Koko ajanhan täällä monet keskustelut liippaavat jollakin tapaa opillisia kysymyksiä, mutta sehän taas on sitten subjektiivista, mikä vielä kenestäkin on asiallista ja kenestä jo epäasiallista ja vähemmän hengellistä. Palstaa seuraamalla oma käsitys kirkastuu.
Minusta kannattaa ehdottomasti kirjoittaa niin kuin itsestä tuntuu!
Katolilainen olen siinä mielessä, että enpä ole vielä ainakaan tullut katolisesta kirkosta eronneeksi, enkä edes tiedä eroanko koskaan... Toistaiseksi siis olen ainakin tuossa määrin katolilainen enkä sen kummemmin arvioi katolisuuteni hyvyyttä tai syvyyttä.
Tervetuloa mukaan, Grown up!
Eihän meistä voi puhua samana päivänäkään luterilaisten kanssa; meillä katolilaisilla on kirkko, joka on kuin lämmin koti, takkavalkea kylmässä talvisäässä. Luterilaiset sen sijaan joutuvat menemään kylmään ulkohuussiin, missä uloste haisee, istuin on kylmä ja takalistoa paleltaa. Tässä näin tiivistetysti ero kirkkokuntiemme välillä.
Meillä on Jeesus aina läsnä, toisin kuin teillä. Ymmärräthän, ystävä hyvä, että kaikki on kiinni Hostiasta. Ilman sitä ei ole Jeesusta. Olisi kauhea paikka, jos kaikki maailman papit kuolisivat yhtä aikaa ja kaikki hostiatkin olisi syöty ja viety kirkoista pois: sitten ei olisi enää Jeesusta!!!
Pyhällä Hengellään uskovan sydämessä. Näin ainakin Raamattu opettaa.
Olen pahoillani puheenvuorostasi.
Minä en halveksi Hostiaa, ymmärrän sinun uskosi sillä tavalla, että kun kurotat ajatuksesi kohtia Hostiaa, jossa Kristuksen ruumis on, otat Vapahtajasi uskolla ja rukouksella vastaan.
Minun kirkossani ei ole hostiaa, mutta se ei vähennä uskoani. Jeesus Kristus on uskon ja rukouksen kautta läsnä, myös kirkkorakennuksesta poistuttaessa ulos maailmaan. Niinhän sinunkin tulisi viedä uskosi ja ilosi ihmisten keskuuteen:
Mark. 4
21 Ja hän sanoi heille: "Eihän lamppua oteta esiin, pantavaksi vakan alle tai vuoteen alle? Eiköhän lampunjalkaan pantavaksi?
22 Sillä ei mikään ole salattuna muuta varten, kuin että se tulisi ilmi, eikä kätkettynä muuta varten, kuin tullakseen julki.
Siunauksin Grown up = Henrik
kyllä luterilaisessa kirkossa on itse asiassa hostia käytössä siinä missä katolisessakin. Hostia on yksinkertaisesti ehtoollisleipä. Katolisessa perinteessä ehtoollisleipää nimitetään hostiaksi. Latinan sana hostia merkitsee uhria ja jumalille annettua uhrieläintä kuten uhrikaritsaa. Luterilaisessa perinteessä ehtoollisleivän nimi on öylätti, joka tulee latinan oblaatti-sanasta. Sekin sana (oblatus) merkitsee uhriksi annettua, jumalille uhrattua.
Erona on se, että katolisissa kirkoissa messun aikana pyhitettyjä eli konsekroituja ehtoollisleipiä ja adoraatiossa (esille asetetun pyhitetyn ehtoollisleivän rituaalisessa palvonnassa) käytettävää suurkokoista hostiaa säilytetään tabernaakkelissa, erityisessä lukitussa kaapissa, joka on yleensä alttarin yhteydessä - tai sitten mm. Henrikinkirkon tapaan erillisessä sakramenttikappelissa. Sen sisällön takia tabernaakkelin edessä notkistetaan polvi eli sille osoitetaan Kristukselle kuuluvaa kunnioitusta.
Me katolilaiset olemme kanssasi samaa mieltä siitä, että kaikkein tärkeintä on juuri se, että Kristus on elävänä läsnä uskovan sydämessä. Siinäkin olet ihan oikeassa. Mutta nyt piispa Wrobelin kaudella on alkanut katolilaisten joukossa kasvaa varsin merkillisiä - ja äänekkäitä - kukkia. He eivät ole koko totuus eikä totuus ollenkaan katolisesta uskosta ja ajattelusta. Tsemppiä dialogiin!
kirjoitusvirheeni: tarkoitin, että omassa kirkossani ei ole tabernaakkelia. Hostia totta kai on ehtoollisleipä.
Terveisiä
pitkälle! Perunamies-trolli herjaa luterilaista kirkkoa hyvin rumalla ja erittäin epäasiallisella tavalla. Ylläpito hoi!!!
Ei, pilkan kohde oli ihan muu kuin luterilaiset. Etkö tuon vertaa ymmärrä, että muusimies pistää katolista kirkkoa, tekopyhiä ja hurskastelevia hölmöjä alta lipan!
Perunamiehen et al. pilkan ja herjaamisen kohteena viime kädessä on katolinen kirkko ja katolilaiset, mutta samalla hän myös lausuu hyvin asiattomasti toisista kirkkokunnista, tarkoitti hän sitä oikeasti tai ei.
"Mutta nyt piispa Wrobelin kaudella on alkanut katolilaisten joukossa kasvaa varsin merkillisiä - ja äänekkäitä - kukkia"
Minusta on aika mielenkiintoista, että ihmiset, jotka perustavat uskonsa apostoliseen suksessioon samalla arvostelevat omaa piispansa. Eikös katolilaisen pitäisi ottaa kirkon usko vastaan ja hyväksyä se sellaisenaan, kyeenalaistamatta mitään. Luulisi, että vähintään omaa piispaa silloin vältettäisiin herjaamasta ja hänen sanansa otettaisiin lakina. Kysyn vaan, enkä siis ole katolilainen, vaan se sama homo, joka kirjoittelee ylempänä.
syytä tai määräystä ottaa piispan sanaa lakina. Wrobel on kelvoton piispa, kyllä sen katolilainenkin saa huomata ja sanoa.