Ateismi määritellään mm. seuraavasti:
Ateisti ei usko Jumalan- tai jumalien olemassaoloon.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ateismi
Olisiko niin, että kun ajatusrakennelmasta (esim. uskonnollinen tai ei-uskonnollinen) on tullut kiinteä osa henkilön persoonallisuutta ja minärakennelmaa ja maailmankuvaa, niin sen jälkeen saattaa olla vaikea hyväksyä (tosi-)asioita, jotka horjuttavat tuota kuvaa, koska samalla jotuu horjuttamaan omaa mielenrauhaansa ja minäkuvaansa - eikä itsetunto sitä ehkä kestä.
Terveen itsetunnon omaavalle ei yleensä tuottane vaikeuksia tosiasioiden tunnustaminen silloinkaan kun ne ovat selvässä ristiriidassa hänen aiempien käsitystensä kanssa. Hän yleensä kykenee tunnustamaan myös virheensä ja erehdyksensä, koska totuus ja oikeudenmukaisuus ovat hänelle korkeimmat arvot.
Terve itsetunto lienee hieman eri asia kuin hyvä itsetunto, joka on usein vain näennäistä, ja jota narsistisuuteen taipuvaiset henkilöt korostavat, koska narsistisuudessa ns. "heikkoutta" ei suvaita (narsistit eivät ole rehellisiä ja
aitoja).
Terveen itsetunnon omaavalla ei ole yleensä jyrkkiä mustavalkoisia asenteita, koska hän näkee, että mustavalkoasetelmat ovat usein keinotekoisia (esim. ateismi vs. jumalausko, evoluutio vs.kreationismi jne). Ehdotonta totuuttahan ei välttämättä löydy "kolikon" kummaltakaan puolelta.
Esimerkiksi ns.yliluonnollisista ilmiöistä jotkut ovat kiistatta todellisia, mutta siitä huolimatta
skeptikot inttävät omia vastaväitteitään ja niin tekevät monet ateistitkin (henkisen todellisuuden olemassaolon kieltäminen on monille ateisteille jostain syystä tärkeää).
Terve kriittisyys lienee aina paikallaan, mutta skeptisyydessä ja ateismissa on kyse usein ihan
jostain muusta. Pelkäävätkö skeptikot ja ateistit
sitä, että Henkinen Todellisuus - ja esimerkiksi Ufot - ovatkin totisinta totta, ja he joutuvat tunnustamaan rajoittuneet käsityksensä vääriksi ja "minä-rakennelma" sortuu ja itsetunto kärsii?
(usein kysymys on varmasti myös taloudellisista- ja omaan vaikutusvaltaan liittyvistä peloista mm. tiedemaailman edustajilla).
Monet rehelliset ja aidot uskovat tiedostavat henkisen todellisuuden omalla tavallaan (ovat kokeneet jotain "yliluonnollista" ,johdatusta
tms). On tietysti olemassa uskonnollisuudesta
riippumatontakin ajattelua ja totuudenetsintää.
Kuitenkin monet ateisteiksi tunnustautuvatkin ovat kokeneet telepatiaa tai vastaavaa, mutta sekään ei heidän asenteisiinsa aina vaikuta.
Mistä sitten pohjimmiltaan on kysymys tavallisten skeptikoiden ja ateistien asenteissa?
Ehkäpä ahdasmielisyydestä ja epärehellisyydestä, jota asianomainen ei halua tai kykene itsessään näkemään - ja pelosta, johon ko henkilöllä ei ole kosketusta ja yhteyttä tietoisella tasolla siten, että hän voisi hyväksyä pelon luonnollisena osana itseään.
Mieleltään avoimille ja ennakkoluulottomille ihmisille Henkisen Todellisuuden olemassaolon tunnustaminen ei tuota yleensä ongelmia ja ihminenhän oppii uutta avoimella mielellä
jatkuvasti uusia asioita.
Ateisti ei usko Jumalan- tai jumalien olemassaoloon.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ateismi
Olisiko niin, että kun ajatusrakennelmasta (esim. uskonnollinen tai ei-uskonnollinen) on tullut kiinteä osa henkilön persoonallisuutta ja minärakennelmaa ja maailmankuvaa, niin sen jälkeen saattaa olla vaikea hyväksyä (tosi-)asioita, jotka horjuttavat tuota kuvaa, koska samalla jotuu horjuttamaan omaa mielenrauhaansa ja minäkuvaansa - eikä itsetunto sitä ehkä kestä.
Terveen itsetunnon omaavalle ei yleensä tuottane vaikeuksia tosiasioiden tunnustaminen silloinkaan kun ne ovat selvässä ristiriidassa hänen aiempien käsitystensä kanssa. Hän yleensä kykenee tunnustamaan myös virheensä ja erehdyksensä, koska totuus ja oikeudenmukaisuus ovat hänelle korkeimmat arvot.
Terve itsetunto lienee hieman eri asia kuin hyvä itsetunto, joka on usein vain näennäistä, ja jota narsistisuuteen taipuvaiset henkilöt korostavat, koska narsistisuudessa ns. "heikkoutta" ei suvaita (narsistit eivät ole rehellisiä ja
aitoja).
Terveen itsetunnon omaavalla ei ole yleensä jyrkkiä mustavalkoisia asenteita, koska hän näkee, että mustavalkoasetelmat ovat usein keinotekoisia (esim. ateismi vs. jumalausko, evoluutio vs.kreationismi jne). Ehdotonta totuuttahan ei välttämättä löydy "kolikon" kummaltakaan puolelta.
Esimerkiksi ns.yliluonnollisista ilmiöistä jotkut ovat kiistatta todellisia, mutta siitä huolimatta
skeptikot inttävät omia vastaväitteitään ja niin tekevät monet ateistitkin (henkisen todellisuuden olemassaolon kieltäminen on monille ateisteille jostain syystä tärkeää).
Terve kriittisyys lienee aina paikallaan, mutta skeptisyydessä ja ateismissa on kyse usein ihan
jostain muusta. Pelkäävätkö skeptikot ja ateistit
sitä, että Henkinen Todellisuus - ja esimerkiksi Ufot - ovatkin totisinta totta, ja he joutuvat tunnustamaan rajoittuneet käsityksensä vääriksi ja "minä-rakennelma" sortuu ja itsetunto kärsii?
(usein kysymys on varmasti myös taloudellisista- ja omaan vaikutusvaltaan liittyvistä peloista mm. tiedemaailman edustajilla).
Monet rehelliset ja aidot uskovat tiedostavat henkisen todellisuuden omalla tavallaan (ovat kokeneet jotain "yliluonnollista" ,johdatusta
tms). On tietysti olemassa uskonnollisuudesta
riippumatontakin ajattelua ja totuudenetsintää.
Kuitenkin monet ateisteiksi tunnustautuvatkin ovat kokeneet telepatiaa tai vastaavaa, mutta sekään ei heidän asenteisiinsa aina vaikuta.
Mistä sitten pohjimmiltaan on kysymys tavallisten skeptikoiden ja ateistien asenteissa?
Ehkäpä ahdasmielisyydestä ja epärehellisyydestä, jota asianomainen ei halua tai kykene itsessään näkemään - ja pelosta, johon ko henkilöllä ei ole kosketusta ja yhteyttä tietoisella tasolla siten, että hän voisi hyväksyä pelon luonnollisena osana itseään.
Mieleltään avoimille ja ennakkoluulottomille ihmisille Henkisen Todellisuuden olemassaolon tunnustaminen ei tuota yleensä ongelmia ja ihminenhän oppii uutta avoimella mielellä
jatkuvasti uusia asioita.
Vastaukset 83
Vanhimmat
>>Esimerkiksi ns.yliluonnollisista ilmiöistä jotkut ovat kiistatta todellisia, mutta siitä huolimatta
skeptikot inttävät omia vastaväitteitään ja niin tekevät monet ateistitkin (henkisen todellisuuden olemassaolon kieltäminen on monille ateisteille jostain syystä tärkeää).>Terve kriittisyys lienee aina paikallaan, mutta skeptisyydessä ja ateismissa on kyse usein ihan
jostain muusta. Pelkäävätkö skeptikot ja ateistit
sitä, että Henkinen Todellisuus - ja esimerkiksi Ufot - ovatkin totisinta totta, ja he joutuvat tunnustamaan rajoittuneet käsityksensä vääriksi ja "minä-rakennelma" sortuu ja itsetunto kärsii?>Mieleltään avoimille ja ennakkoluulottomille ihmisille Henkisen Todellisuuden olemassaolon tunnustaminen ei tuota yleensä ongelmia ja ihminenhän oppii uutta avoimella mielellä
jatkuvasti uusia asioita.
Hyvä kirjoitus. Mieleen jäi tuo viimeinen osa, että aivot keksivät kaikkea kivaa, mutta rehellinen ja järkevä ihminen ymmärtää keksimänsä ja todellisuuden eron. Itse romantisoin mielelläni asioita ja keksin yhteyksiä, ja täten leikittelen yliluonnollisuuksilla. Se on erittäin virkistävää, mutta en todellisuudessa usko epäloogisiin ajatustemppuihin. Järkeni menee satunnaisten huvitusten ohi.
Sinulla on juuri oikea mielenlaatu kirjallisuuden (ja elokuvien) harrastajaksi! Sillä mielellä kaikesta saa paljon iloa irti telepatiasta UFOihin - ja tietenkin historiasta ja seikkailuista myös!
>>Ateismi ja narsismi
...välttämättä asenteellinenkaan rinnastus, vaan realismia.
ettet kupsahda lähteeseen, kuten Narcissos vainaa teki!
Täällä opiskelija-äiti taas. Silloin tällöin kriiseistään selviytyneenä/läpikäyneenä mielenkiintoista olisi seurata just sun mielipiteitäs. Kuis ne oli ny niin lyhyitä? Ei auttaneet mua tällä kertaa. ;)
Ps. Onko sulla ollut tällaisia murrosikiä vai ootko selvinny aina vaan olemalla fiksu ja filmaattinen. Ite oon joutunut nielemään omia mokia yhden jos toisen kerran. Nyyh... oon varmaan aika toivoton tapaus. Terveisin Maiqqu
Ovat käynnit näillä palstoilla alkaneet harveta, kuten huomaat. Onkohan kaikki tähdellinen tullut jo muutamaan kertaan sanotuksi, tai mistä lie johtuu.
Murrosiästä en oikein tiedä, mutta minähän sain "hevosenpotkun", jolla oli se vaikutus, että sain lähdetyksi faaraon hovista livohkaan. Erämaassa on mennyt muutamia vuosia ja sitä taivallusta riittänee lopuksi elämää, ;-)).
>>Ite oon joutunut nielemään omia mokia yhden jos toisen kerran.>Nyyh... oon varmaan aika toivoton tapaus.
Jaaha, että jeesuspellet moittivat ateisteja narsisteiksi...
Aika löysää puhetta taholta, joka itse väittää olevansa jumalan kuva.
...että kirjoittaja on uskovainen?
...uskovilla on paljon yhteistä.
Asian havaitsee kun keskustelee rajoittuneen uskonnollisen maailmankuvan omaavan henkilön kanssa. Järkevä keskustelu ei yleensä onnistu, mikäli keskustellaan uskonnosta tai henkisistä asioista - tai vaikkapa UFOista.
Sama koskee monia ateistejakin, jotka eivät halua yleensä keskustella henkisistä asioista lainkaan.
Jotenkin sen vielä ymmärtää, että ateistit eivät usko Jumalan- tai jumalien olemassaoloon, mutta
ns. yliluonnollisten ilmiöiden olemassaolon ja henkisen todellisuuden olemassaolon kieltäminen on kummallista, kunnes oivaltaa, että ateistit ovat ahtaan- ja rajoittuneen mielensä vankeja, kuten monet uskovatkin. Ateistit ovatkin usein tiedeuskovaisia.
Jeesustelijat tunnistaa paskanhajusta.
Saattaa johtua siitä, että yliluonnolliset ilmiöt eivät vain kiinnosta.
>Jeesustelijat tunnistaa paskanhajusta.
Konseptit kuten Teismi, Ateismi, Saatana... Kaikki sanat tulevat Raamatusta. Ei voi erotella toisistaan millään!
... ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki..."
"... ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki..."
ja sinun henkesi haisee - tunnustit sitten jeesusta, belsebuubia tai mörökölliä.
>ja sinun henkesi haisee - tunnustit sitten jeesusta, belsebuubia tai mörökölliä.
Haiseekö henki? :(
ovat kaksi eri asiaa. Käytit väärää ilmaisua.
"Järkevä keskustelu ei yleensä onnistu, mikäli keskustellaan uskonnosta tai henkisistä asioista - tai vaikkapa UFOista."
henkinen/ruumiillinen
psyykkinen/fyysinen
Noilla ilmaisuilla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Tai itse asiassa on: uskovaiset ovat usein henkisesti sairaita.
"Haiseekö henki? :("
Uskovaisilla poikkeuksetta.
asiaan palaataan hieman myöhemmin, kuten tiedät hyvin nyt sitä että on kaunis kesä ulkona.
Muuten onko valo ja lämpö samaa? :)
Kuten jo edellä mainittiin , voi mielessään kyllä kuvitella asioita mutta mikään yliluonnollisen todistajaksi se ei riitä.
Jos todistelet itsellesi asioiden oikeellisuutta perustellen sen ainoastaan 'tunteeseen' joka sinulla on Jumalasta ja Jeesuksesta ja Saatanasta on sama kuin tunnustaisit itsellesi ja kaikille että annat tunteen tuomita.
Toisin sanoen sinusta tuntuu sille vahvasti että Luoja ja muut jutut ovat totta ja se riittää sinulle todisteeksi yliluonnollisten asioiden todisteeksi.
Samoin todisteeksi Jumalasta ja Jeesuksesta ja Ihmeistä.
Tässä tulee esille jotakin mikä ja mitä ei voi missään nimessä näittää toteen:Se onko Jumala olemassa , tarvitseko maailmankaikkeus selittäjäkseen Luojan. Pikemminkin on niin Että ihminen tarvitsee Luojaa ennemmin kuin tuota maailmankaikkeutta.
Siksi uskonnolliset ihmiset sulkevat silmänsä todellisuudelta ja tunkevat päänsä kaninkoloon.
Lisäksi mainittakoon:Usko on asia josta ei keskustella. Keskustelette mielellänne kyllä ei uskovista ja arvailette syitä mikä johtaa eiuskovaisuuteen mutta kun keskustelemme asian ytimestä eli siitä millä perustelette uskonne , ei vastauksia kuulukaan.
Käy samoin kuin Lehmälle laitumella. Sanoit jotakin sopimatonta ja Lehmä pyörittelee päätään ja jatkaa ruohon jauhamista.
Hengellinentodellisuus? Tietysti on olemassa ajatusmaailma mutta tarvitseeko se täyttää muotoilemalla sinne jumala ja hänen palvelijansa?
Ajatuksen kuuluu olla vapaa ja hahmoton jolloin mielikuvituksella on tehtävänsä.
Teillä on uskomuksenne joka tekee teistä sokeita.
Kun omaksuu uskomus järjestelmän omakseen se antaa myös 'tehtävän' ja tämä on selvä:missio.
Mutta tämä uskomus järjestelmä ei missään nimessä tahdo muuttua vaikka maailma muuttuu sen ympärillä. Tämä aiheuttaa nykymaailmassa sen että olette ajatusmaailmoissanne lasten tasolla ja hoette 2 uloitteisten käsitteidenne avulla mantraa Jumalasta Jeesuksesta ja Pelastuksesta ja Kadotuksesta jonka aiheuttaa Saatanan maanpäällinen oleskelu.
En ole nähnyt vilaustakaan Jumalasta , en Jeesuksesta en Saatanasta.. en enkeleistäkään.
Joten voisitteko lopettaa sekoittamasta Todellisuutta ja Henkimaailmaa toisiinsa?
Se että hoette Saatanaa ja Jumalaa on selkeä merkki siitä että sekoilunne todellisuuden ja henkimaailman paradoksien kanssa on käymässä toteen.
Sen minkä hengessänne tahdottekin nähdä . sen näette ja todistatte itsellenne. Sen ihmeemmin sitä perustelematta.
että Jumalallisuudesta ja Jumalasta on olemasssa perinteisiä uskomuksia laajempia ja uskottavampia näkemyksiäkin:
http://mercy.urantia.org/finnish/urantia-kirja/
Urantia-kirjan mukaan maailmankaikkeus jakautuu keskusuniversumiin, superuniversumeihin (7) ja paikallisuniversumeihin. Hallinnollisesti se jakautuu niiden lisäksi järjestelmiin ja konstellaatioihin, jolloin yksi järjestelmä sisältää noin 1000 asuttua maailmaa ja konstellaatio sisältää (muistaakseni)
100 000 järjestelmää.
Hei!
Vaikutat älykkäältä tyypiltä, ja siksi kysynkin, oletko oikeasti ottanut selvää siitä mistä Jeesukseen uskomisessa on kyse, vai perustatko mielipiteesi vain mutu-tietoon.
Ihmiset tekevät usein sen virheen, että yksipuolisesti tuomitsevat kaikki uskovaiset samaan hihhulien kerhoon, vaikka omat käsitykset kristinuskosta ovat loppujen lopuksi hyvin hataria ja perustuvat enemmän yleisiin mielipiteisiin ja mustatuntuu päätelmiin.
Monelle riittää perusteluksi se, että tietää kristinuskosta juuri niin vähän, kuin mitä rippikoulussa opetettiin.
Jos keneltä tahansa itseään sivistyneenä ja tieteelliseen ajatteluun kykenevältä ihmiseltä kysyttäisiin, että kerro vaikka mihin happamuus ja emäksisyys perustuu peruskoulutietojen pohjalta, (tai syvällisimmin mitä ne oikein ilmiönä ovat), niin varmaan aika harvassa ovat ne tyypit,jotka rohkenisivat väittää ymmärtävänsä täysin mistä asiassa on kyse.
Kristinuskon pohjalla tällainen ajattelutapa on kuitenkin enemmän sääntö kuin poikkeus, ateistit täällä, tai nimikristityt muualla, väittävät usein tietävänsä mistä todella on kysymys, vaikka asiaan TODELLA perehtyminen ja objektiivisesti suhtautuminen on jäänyt hyvin vähiin.
Jotta pystyisi OIKEASTI sanomaan mistä kristinuskossa on kyse, pitäisi lukea raamattua, ateisteilla tähän ei kuitenkaan tunnu olevan minkäänlaista tarvetta. Miksipä olisikaan, useimmille riittää perusteluksi, että ei voida todistaa Jumalan olemassaoloa. Ja Jeesus se vasta huuhaata tuntuu olevankin.
Mutta, sanonpahan nyt kuitenkin vaan, että itse olen tullut aika näöyräksi ja hiljaiseksi sen seikan edessä akateemisessa maailmassa, että jos OIKEASTI haluaa olla asiantuntija jossain, niin pitää uhrata aika paljon aikaa ja vaivaa eri näkökulmien ja todisteiden paikkaansa pitävyyden selvittämiseen. Ja siltikin voisin erehtyä...
Luonnontieteidenkin historia on täynnä esimerkkejä ihmisten ylimielisyydestä kanssatutkijoitaan kohtaan, jotka ovat uskaltaneet poiketa valtavirrasta. (Jotka ovatkin sitten myöhemmin saattaneet olla oikeassa).
"Puolueellisen mielen" omaavalle todellisuus ja tosiasiat eivät ole ensisijaisen tärkeitä - oma etu on hänelle tärkeintä.
Ateistit ovat siis ahdasmielisiä narsisteja, kun vaativat syitä uskoakseen johonkin. Selvä...
Niin, minun mielestä sitten 1 1=2 eikä mitään muuta. Tosin minä olenkin ahdasmielinen narsisti.
että MONILLA ateisteilla ja -uskovaisilla on narsisteille tunnusomaisia ominaisuuksia ja piirteitä.
että MONILLA ihmisillä on narsisteille tunnusomaisia ominaisuuksia ja piirteitä.
...ovat melko yleisiä.
Joitakin narsistisia ominaisuuksia ja -piirteitä:
1. Itsekeskeinen. Hänen tarpeensa ovat kaikkein tärkeimmät. Epäterveestä itsetunnosta johtuen ei yleensä kykene tunnustamaan tosiasioita, jos ne ovat ristiriidassa hänen maailmankuvansa kanssa - tai muiden etujen (kuviteltujen tai todellisten) kanssa.
2. Projisoi vikansa usein toisiin ihmisiin tai muihin itselleen sopiviin kohteisiin.(Saattaa nähdä esimerkiksi vallan tavoittelua sielläkin missä sitä ei ole jne).
3. Omatunto vajavainen - tai jopa olematon.
4. Epäherkkä toisten tarpeille ja tunteille.
5. Järkiperäistää asioita. Vääntää keskustelun mielelään omaksi edukseen toisen kustannuksella ja tosiasioista välittämättä (vetoaa esimerkiksi auktoriteetteihin). Mikäli hän joutuu ansaan, jatkaa puhumista, vaihtaa aihetta tai suuttuu.
6. Ei todellisia arvoja. Opportunisti(=oman edun tavoittelija). Arvot vaihtuvat tilanteen ja oman edun ja omien tarpeiden mukaan.
7. Antaa itsestään empaattisen, miellyttävän ja ymmärtäväisen kuvan ja vaikutelman, jotta voisi manipuloida toisia ihmisiä.
8. Ei kykene näkemään omaa osuuttaan suhteessa toisiin ihmisiin. Puolustautuu nuhdeltaessa (ei koskaan hänen vikansa), eikä tunnusta avoimesti esimerkiksi virheitään ja erehdyksiään.
9. Voi näyttää herkältä ja kyynelehtiä. Tämä on kuitenkin näyttelemistä tai turhautumista, eikä surua (psykopaateille tunnusomaista).
10. Ystävällinen vain mikäli saa sinulta sen mitä tahtoo. Ei kestä asiallistakaan arvostelua, joka liittyy häneen itseensä, tai hänen tekemisiinsä.
11. Ei puhu avoimesti, rehellisesti ja suoraan.
Välttelee syvällisempiä puheenaiheita, koska ei kykene ajattelemaan syvällisesti ja rehellisesti.
12. Hänen lähellään tuntee olonsa usein kurjaksi
ja kuluttavaksi, koska itsekeskeinen henkilö ei anna arvoa toiselle ja esim tämän mielipiteille.
13. Ei kuuntele, koska ei välitä kuin itsestään.
14. Ahdasmielinen, välinpitämätön ja ylimielinen.
kuuluu usein se, että henkilöllä on rajoittunut ja ahdas maailmankatsomus ja joustamaton asenne.
Näinhän asianlaita on monien uskovien, ateistien ja skeptikoiden kohdalla, kuten monien muidenkin.
"Näinhän asianlaita on monien uskovien, ateistien ja skeptikoiden kohdalla, kuten MONIEN MUIDENKIN."
Eli missä meillä onkaan se henkilö josta tuo rajoittuneisuus, ahdasmielisyys ja joustamaton asenne peilataan? Ketä nyt peilaat? Kuka on tuo henkilö, joka ei edellä mainittuja "kriteerejä" pidä sisällään? Sinäkö?
Nimenomaan, tuo narsistinen piirre ei liity uskonnollisuuteen, vaan ihmisen luonteeseen. Fanaattinen voi olla minkä asian puolesta tahansa.
Tarvitseeko noita mainitsemiasi piirteitä peilata yleisesti? Kyse on kuitenkin kahden tahon vuorovaikutuksesta jossain yhdessä asiassa, eikä yleisiä asennemalleja ole. Rajoittuneisuus, ahdasmielisyys ja joustamaton asenne voivat yhdellä ihmisellä ilmetä vain yhdessä asiassa, tai sitten muutamassa tai sitten ei huomattavasti missään. Ja onko ketään ihmistä, joka pitää itseään rajoittuneena, ahdasmielisenä ja joustamattomana? Voiko tätä edes tarkastella objektiivisesti?
...selvimmin juuri uskonnolliseen maailmankuvaan liittyvissä asioissa.
Kun lakkaa kyseenalaistamasta omia uskomuksiaan ja totuuksiaan ja pitää niitä ehdottoman tosina, niin silloin on vaikea oppia enää mitään uutta.
Rehelliseen itsetutkiskeluun kykenevät kestävät arvostelua ja maailmankuvansa ja arvomaailmansa tarkastelua pintaa syvemmältäkin. On tosiasia että monet uskonnolliset ihmiset ovat erittäin ahdasmielisiä ja rajoittuneita.
>> ...selvimmin juuri uskonnolliseen maailmankuvaan liittyvissä asioissa. >>
Totta. Samoin esimerikiksi politiikassa (ei välttämättä Suomessa), lasten kasvatuksessa, ja jopa mielipiteissä.
En tiedä oletko viestin aloittaja, joten tiedä tarkoitatko suoraan jotain "Kun lakkaa kyseenalaistamasta omia uskomuksiaan ja totuuksiaan ja pitää niitä ehdottoman tosina, niin silloin on vaikea oppia enää mitään uutta." -kommentilla.
Joka tapauksessa, minun kohdallani tuo toteutuu juuri ateismissa. Koska minulta puuttuu jumalausko, enkä kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön, on minun helppo antaa maailmankuvani muovautua (en tarkoita, etteivätkö uskovaisetkin siihen pysty, vaan , että minua eivät rajoita tiukat opit tai aatteet). Olen aika empiirinen ihminen, ja olen valmis kyseenalaistamaan mielipiteeni, jos kohtaan uusia asioita, jotka pystyn järjellä ja loogisesti selittämään. Opin uutta päivittäin; mielestäni maailmaa ei ole vielä tutkittu, joten ei voi antaa täysin varmoja lausuntoja mistään. Sitähän tiedekin on: teoria, joka kumotaan joskus uudella teorialla.
Tiede ei siis ole ehdotonta ja taipumatonta. Päinvastoin. Myöskään ateismi (jumalauskon puute) ei ole minkään asian suhteen ehdoton. Ainakaan tämän hetkisen käsitykseni mukaan.
Kirjoitit sen, mitä minä ajattelin. Ärsyttävää, että täällä sekoitetaan epävakaan persoonan ominaisuudet ja erilaiset maailmannäkemykset toisiinsa.
...verrata ateismia ja narsismia keskenään. Voin yhtähyvin hihhuleiden olevan varsinaisia narsisteja, eikös ikuisen elämän tavoittelu ole eräänlaista narsismia sekin.
Väitätkö sinä, että 'heikkous' on esim. kristinuskossa kovinkin suvaittu ilmiö; se johtaa mm. häpeään, henkiseen pahoinvointiin ja hyljeksintään, useissa lahkoissa mahdollisesti jopa yhteisöstä erottamiseen.
Se, että esim. kristinusko korostaa ihmisen heikkoutta on vain uskonnon väline käyttää valtaa yksilöä kohtaan mutta kovin armollisia ei heikkoja kohtaan välttämättä olla.
>>Voin yhtähyvin hihhuleiden olevan varsinaisia narsisteja, eikös ikuisen elämän tavoittelu ole eräänlaista narsismia sekin.
...ateistit" - ja on totta, että monilla uskovaisilla on narsisteille tyypillisiä ominaisuuksia ja piirteitä.
Olen tietoinen siitä, että kaikki ateistit eivät välttämättä ymmärrä mistä ateismissa on kysymys - ja he ehkä vastustavatkin "ateismillaan" lähinnä kristinuskoa ja sen ihmiskuvaa, jumalakuvaa tms).
Osa ateisteista, ja etenkin skeptikoista, vastustaa kuitenkin kaikkea henkisyyttä. Jonkinlainen todellisuuden pelko lienee taustalla. Kyse voi olla esim. pelosta tieteellisen maailmankuvan muuttumisesta. Skeptikothan kieltävät muunmuassa Ufojen (maanulkopuolelta peäisin olevien alusten) olemassaolon, vaikka ufoista on todisteita olemassa.
eivät keillä eivätkä myönnä - he haluavat niitä todisteita. Toimita todisteet, ja asia on selvä. Oikea maan ulkopuolinen lentävä esine olisi ihan kiva todiste.
...historian parhaiten dokumentoitu UFO-tapaus, jolloin UFO-laivue nähtiin useampana perättäisenä yönä Washington D.C:n yllä:
http://www.informantnews.com/brief/dc52flap.html
Näille palstalla riehuville uskiksille on yhteistä mm se etteivät he seuraa sen kummemmin aiempia keskusteluja , niistä sen kummemmin piittaamatta.
Ihminen on yksilö ja hänellä on oikeus ajattelemiseen. On ajattelemisen vapaus.
On myös vastuu. Vastuu on kannettava uskoit sitten mihin tahansa sillä uskomukset tuottavat motivaatiota ja usein uskomukset ennustavat sen minkä uskomusrakenteen omaava haluaa.
Tässäpä tämä:On vaikeampaa elää ilman itseään ennustavia uskomuksia kuin että omistaisi ympäripyöreät ajatusrakennelmat ja kaikki.
Uskonto tarvitsee Auktoriteetin. Sen avulla tämä kaikki todistetaan olevaksi. Ei muun avulla , ei ihmisten avulla. Siksi mm Uskovainen ei hyväksi Raamatun alkuperän olevan ihmislähtöinen.
Vaikka Ihmiset Raamatun kirjoittivat ja sieltä poistelivat mielensä mukaan mitä tahtoivat ja 'henkistyneet' pyhitetyt papit ovat sieltä poimineet ihmisille ne opit joihin nyky uskis perustaa uskonsa.
Kaikki nämä opit selityvät Auktoriteetin avulla.
Ja kun auktoriteeti on läsnä ei asioita voida nähdä toisin. Tässä tämä keksitty auktoriteetti on Jumala.
Herrat ja Touvat:Jos jumala olisi olemassa se olisi ottaut yhteyden meihin kaikkiin sillä Jumala on kaikkivoipa. Kuitenkaan se ei ole niin tehnyt.
Toiseksi:Jumala. Maailmankaikkeus ei tarvitse selittäjäkseen Jumala käsitettä , mutta ihminen tarvitsee sen. Saadakseen tarkoituksen ja sisältöä elämälleen koska on niin turhautunut?
Miksi uskovaiset rinnastavat Ateistin uskontoon?
Ei ateismi ole uskonto , se vain kiistaa yliluonnollisen olemassa olon. Tämän kautta Ateisti voi sitten rakentaa uskomuksiaan ilman että mukaan tarvitsee ottaa Palvomista.
Palvominen selittyy sillä että pidetään asioita epäpyhinä ja pyhinä.
Jo tämä pyhä käsite on hassu.
Sen avulla voidaa mustamaalata ja sen avulla voidaan määritellä Saatana ja kaikenlainen epäpyhä.
Mutta kuten kaikki muutkin käsitteet , sen on ihminen luonut. Ilmaistakseen toisille yliluonnollisuuden pelkonsa.
Loppujen lopuksi puheeni ateistina päättyy tähän tältä erää. Uskovainen olet joutunut uskomusten ja käsitysten loukkuun josta ilmeisesti et pääse pois ominvoimin. Ja mikä parasta et tahdo edes.
Joka tapauksessa et mainitse minulle mitään sellasista minkä vuoksi olisi kovin pakko keskustella näkymättömien voimien kanssa.
Itse en usko mihinkään henkiin sillä henki tarvitsee ruumiin puhuakseen.
Ja jos väitätte että henki voi kulkea ruumiista toiseen riivaamalla sitä ... olette katselleet liikaa televisiota tai elokuvia.
Muistakaa ettei ateisti tarvitse mitään uskontoja tai mitä palvella.
Se että rinastatte uskonnollisen ja ateistisen ihmisen toisiinsa on luonnollista sillä itsekin te valitsette arvonne sieltä raamatusta. Poimitte itsellenne tärkeät kohdat ja alatte markkinoimaan.
Ateisti:Jos sellaisen kohtaatte on asia luultavasti samoin. Ateisti poimii asiota joiden perusteella kumoaa väitteet yliluonnollisen olemassa olosta.
Onko hänell oikeus kumota auktoriteettinne?
Minun mielestäni on.
Koska se mihin uskotte on satukirjoista peräisin.
Samaa mieltä kanssasi, että mihin perustuu aloittajan näkemys narsismille ja ateismille. No näkemyksiä on monenlaisia ja nekin elävät ajan kanssa. (eikös... aloittaja)
Tällä hetkellä aloittaja on nähnyt nämä rinnakkaisina ilmiöinä, mutta ajan kanssa tulee kenties toteamaan narsismia esiintyvän kaikissa ryhmissä.
Narsismi. Mitä se sitten on teidän mielestänne? Itse koen sanan tarkoittavan itserakkautta. Vailla rakkautta toisiin. Se on välivaihe rakkauden ilmentämiseen kenties. Koska meistä ei lie kukaan kasvanut täydellisessä rakkauden piirissä, jossa henkilöä olisi täysin rakastettu kaikkine tunteineen, tulee ihmisen kokea nämä tunteet jossakin vaiheessa, rakastaakseen itseään omana itsenään.
Narsismi olisi jotakin välivaihetta kenties. Juupas eipäs. Jos henkilö pystyy rakastamaan itseään (OIKEASTI) pystyy hän automaattisesti rakastamaan muitakin. Silloin se ei ole narsismia vaan valaistumista. Narsismi on siis puolustusta jotakin vastaan. Kukapa haluailsi puhkaista sellaisen kuplan. Narsisti ei oikeasti voi rakastaa itseään vaan vain kuvaa ihanneitsestään.
Mitä uhkaa on tällöin narsistisella ihmisellä uskovaiselle? Muuta kuin katsominen erittäin selvänäköiseen peiliin?
Hyväksykää kaikki ihmiset, kaikki heidän omituisuutensa. Tällöin olette kotona. Silloin olette oman itsenne luona. Voitte levätä. Voitte elää tätä hetkeä, olemalla juuri se mitä olette, tavoitellen hyvää ja kaunista.
Terv. Maiqqu
>>...mutta ajan kanssa tulee kenties toteamaan narsismia esiintyvän kaikissa ryhmissä>Hyväksykää kaikki ihmiset, kaikki heidän omituisuutensa. Tällöin olette kotona. Silloin olette oman itsenne luona. Voitte levätä. Voitte elää tätä hetkeä, olemalla juuri se mitä olette, tavoitellen hyvää ja kaunista
>>Miksi uskovaiset rinnastavat Ateistin uskontoon? Ei ateismi ole uskonto , se vain kiistaa yliluonnollisen olemassa olon.
Ateismi määritellään myös seuraavasti: Ateisti ei usko Jumalan- tai jumalien olemassaoloon.
Millainen on Jumala, jonka olemassaoloon ateisti ei usko - tai millaisen Jumalan olemassaoloon uskovainen uskoo? -Selvää vastausta ei saa.
Kuten totesit, ateistit kiistävät yliluonnollisen olemassaolon. Mitään muuta logiikkaa en siinä näe kuin tiedeuskovaisuuden tai kristinuskon etujen edistämisen, tai molempia (=viime kädessä omien etujen edistämistä).
Yliluonnollistako siis joko on-, tai ei ole olemassa, Jumala joko on-, tai ei ole olemassa jne.
Mustavalkoista ajattelua ja keinotekoisia vastakohtapareja, ja molempien näkemysten kannattajat haluavat yleensä olla oikeassa, vaikka molemmat ovat asiassaan sekä oikeassa
että väärässä.
- - -
Sellaiseenkin omituisuuteen törmää usein, että
uskovainen kieltää yliluonnollisen olemassaolon.
>>Yliluonnollistako siis joko on-, tai ei ole olemassa, Jumala joko on-, tai ei ole olemassa jne.
Mustavalkoista ajattelua ja keinotekoisia vastakohtapareja, ja molempien näkemysten kannattajat haluavat yleensä olla oikeassa, vaikka molemmat ovat asiassaan sekä oikeassa
että väärässä>>
Eivät ateistit ole oikeassa, vaan väärässä. Siinä he kyllä ovat oikeassa, jos epäilevät esimerkiksi kristinuskon ihmis- ja jumalakuvaa.
Ihmisille jotka halutaan pitää pimeydessä/ tietämättömyydessä, tarjotaan kahdenlaisia valheita, mutta kyllä ateismi on se suurempi valhe,
Monet uskovatkin ovat ateisteja kieltäessään mm. yliluonnollisen olemassaolon.
Ahdasmielisiä uskovia, -ateisteja ja -skeptikkoja yhdistävät todellakin narsitiset ominaisuudet ja -piirteet.
Puolueellisen Mielen omaavalle tosiasiat ja todellisuus eivät ole ensisijaisen tärkeitä.
Oma etu on hänelle tärkeintä !
"Millainen on Jumala, jonka olemassaoloon ateisti ei usko - tai millaisen Jumalan olemassaoloon uskovainen uskoo? -Selvää vastausta ei saa."
Ensinnäkin, kysymys on järjetön. Jos ateisti olettaa, että MINKÄÄNLAISTA jumalaa ei ole, on täysin mahdotonta esittää mitään piirteitä tai määrittäviä seikkoja sellaiselle olemattomalle olennolle.
Toiseksi, ja vaikka edellistä ei kaikki hyväksyisivätkään, ongelma ei ole läheskään niin suuri. Jumala yksinkertaisesti viittaa siihen symboliin, jonka esimerkiksi kristinuskossa kuvitellaan olevan maailman luoja, liikkumaton liikuttaja.
Kolmanneksi, mielestäni Jumalan määrittelemisen ongelma on ennemminkin ongelma kristityille, sillä nähdäkseni ei ole vieläkään selvyyttä siitä, onko kristinuskon Jumala kolmiyhteinen, ja onko se esimerkiksi maailman substanssi (maailma on Jumala ja Jumala on maailma), vai perustuuko kristillinen teologia dualistiseen ontologiaan (johon mm. kirkkoisä Augustinus on vaikuttanut vahvasti: Jumalan valtio on muun muassa hieno kirja, ja Augustinus ei ollut lainkaan tylsä filosofi, päin vastoin!) eli maallisen ja henkisen erotteluun: kaikki nämä ovat itse asiassa ihmisen päätelmiä Jumalasta. Ikävä kyllä, Jumalan ilmoitus jäi hieman vajavaiseksi, ja ihmisten piti aika lailla missiota vielä jatkaa.
"historian parhaiten dokumentoitu tapaus"? Tutkassa epäiltiin näkyneen jotakin, hävittäjät lähetettiin tutkimaan, ne eivät löytäneet mitään ja palasivat kotiin? Sitähän minäkin.
En ymmärrä tätä viestiä.
"Eivät ateistit ole oikeassa, vaan väärässä. Siinä he kyllä ovat oikeassa, jos epäilevät esimerkiksi kristinuskon ihmis- ja jumalakuvaa."
Mitä tarkoittaa? Millä tavoin ateistit ovat väärässä? Millä perusteella? Tai millä perusteella ovat siinä oikeassa, että kyseenalaistavat juuri kristinuskon ihmis-ja jumalakuvaa? Tarkennathan?
"Ihmisille jotka halutaan pitää pimeydessä/ tietämättömyydessä, tarjotaan kahdenlaisia valheita, mutta kyllä ateismi on se suurempi valhe"
Jos joku ihminen toteaa, ettei usko jumalaan (eli on ateisti), niin kuka hänelle on tarjonnut jotain valhetta? Kuka on pitänyt pimeydessä sellaista ihmistä, joka ei näe mitään syytä uskoa jumalaan tai yliluonnollisiin asioihin?
Mielelläni kuulisin selvennykset näihin seikkoihin.
... ainakaan minua lopulta ensisijaisesti. Tämä johtunee siitä, että en usko yliluonnollisen olemassaoloon. Oletan yliluonnollisen olevan, ei mahdoton, vaan täysin epämielekäs aihe. Yliluonnollinen näet ei ole synonyymi Jumalalle, ja joudunkin toteamaan, että itse asiassa en usko Jumalaan siksi, koska en usko yliluonnolliseen, eikä päin vastoin. Joillekin tuntuu tämä päätelmä menevän toisin päin, eli eivät usko Jumalaan, mutta voivat uskoa yliluonnolliseen.
Ja mitäpä vielä tekstiisi tulee, on varsin selvää, mitkä varsinaiset "epäkriittiset" lähtökohtasi sinulla on, joita et pahemmin perustele:
"koska totuus ja oikeudenmukaisuus ovat hänelle korkeimmat arvot."
"(narsistit eivät ole rehellisiä ja aitoja)."
"Esimerkiksi ns.yliluonnollisista ilmiöistä jotkut ovat kiistatta todellisia,"
"Pelkäävätkö skeptikot ja ateistit
sitä, että Henkinen Todellisuus - ja esimerkiksi Ufot - ovatkin totisinta totta, ja he joutuvat tunnustamaan rajoittuneet käsityksensä vääriksi ja "minä-rakennelma" sortuu ja itsetunto kärsii?"
"Kuitenkin monet ateisteiksi tunnustautuvatkin ovat kokeneet telepatiaa tai vastaavaa, mutta sekään ei heidän asenteisiinsa aina vaikuta."
"Mistä sitten pohjimmiltaan on kysymys tavallisten skeptikoiden ja ateistien asenteissa?
Ehkäpä ahdasmielisyydestä ja epärehellisyydestä,"
"Mieleltään avoimille ja ennakkoluulottomille ihmisille Henkisen Todellisuuden olemassaolon tunnustaminen ei tuota yleensä ongelmia ja ihminenhän oppii uutta avoimella mielellä
jatkuvasti uusia asioita."
Itse asiassa, koko tekstisi on täyttä väitettä, jotka eivät pohjaudu kuin mielipiteisiin, joilla tuskin on yhteyttä "terveeseen kritiikkiin", "terveeseen itsetuntoon" jne. mitä nyt sitten käytitkään kuvaamaan "normaalia ajattelua".
Ja lopulta et käsitellyt ateismia ja narsismia kovinkaan paljoa, hieman psykologisoit (jota pitäisin vähintäänkin epäilyttävänä) ja vedit kivoja johtopäätöksiä.
Ei siis pelättävää ateisteilla tällä kertaa, pahempiakin hyökkäyksiä teitä kohtaan on tullut.
Miksi ateisti ei kuvaa sinua? Ymmärrän, mitä tarkoitat, koska itsekään en usko jumalaan siitä syystä, etten usko mihinkään yliluonnolliseen. Yliluonnollisuus voi olla kyllä mielekästä (fiktiivisenä, viihteenä), mutta en usko maailmassa olevan mitään yliluonnollista, eli mitään, mille ei olisi jotain selitystä. Kaikkea en voi selittää, mutta se ei tarkoita, etteikö se olisi selitettävissä. Ajattelen kuitenkin, että olen ateisti. Kysymys jäi mieleeni...
>>Ei siis pelättävää ateisteilla tällä kertaa, pahempiakin hyökkäyksiä teitä kohtaan on tullut.
Hyökkäyskö ateisteja kohtaan? -Ei toki, vaan puhe terveen järjen käytön puolesta.
...henkisestä todellisuudesta tarjoaa Urantia-kirja.
Urantia-kirjan mukaan maailmankaikkeus koostuu
keskusuniversumista, superuniversumeista (7) ja paikallisuniversumeista. Lisäksi hallinnolliseti järjestelmistä ja konstellaatioista, jolloin yksi järjestelmä sisältää noin 1000 asutettua maailmaa ja konstellaatio tass sisältää (muistaakseni) 100 000 järjestelmää.
Jumalasta:
"Urantian asukkaat ovat kautta aikakausien ymmärtäneet väärin Jumalan kaitselmuksen. Maailmassanne toki vaikuttaa jumalallista aikaansaannosta oleva kaitselmus, mutta se ei ole sellaista lapsellista, mielivaltaista ja aineellista huolenpitoa jollaiseksi monet kuolevaiset ovat sen käsittäneet. Jumalan kaitselmus koostuu taivaallisten olentojen ja jumalallisten henkien toisiinsa kytkeytyvistä toiminnoista. Hellittämättä nämä olennot ja henget uurastavat kosmista lakia noudattaen Jumalan kunniaksi ja hänen universumilastensa hengellisyyden edistämiseksi.
Ettekö voisi edistyä käsityksessänne Jumalan toimista ihmisen suhteen sellaiselle tasolle, että tunnistaisitte maailmankaikkeuden tunnussanaksi sanan edistys? Ihmissuku on ponnistellut pitkät ajanjaksot saavuttaakseen nykyisen asemansa. Kaitselmus on kaikki nämä vuosituhannet toteuttanut suunnitelmaa laajenevasta evoluutiosta. Käytännössä kummatkaan ajatukset eivät ole ristiriidassa. Ne ovat sitä vain ihmisen erheellisissä käsityksissä. Jumalallinen kaitselmus ei koskaan asetu vastustamaan todellista inhimillistä edistymistä - ei ajallista eikä hengellistä. Kaitselmus on aina sopusoinnussa korkeimman Lainsäätäjän muuttumattoman ja täydellisen olemuksen kanssa.
[sivu 55]"
http://mercy.urantia.org/finnish/urantia-kirja/
... selvästikin Jumalan olemassaolon hylkäämiseen, enkä hylkää jumalaa sen uskonnollisessa muodossa, vaan jumalan sen yliluonnollisessa muodossa. Teismistä johdettu "ateismi"-käsite ymmärtääkseni juuri viittaa jumalan olemassaolon hylkäämiseen, vastineena uskonnolliselle käsityksille teismistä.
En toisin sanoen haluaisi enää tarttua siihen mielettömään kiistaan jumalan olemassaolosta ja olemattomuudesta, vaan ennemminkin kysymykseen yliluonnollisen yleensä olemassaolosta (josta tietenkin tulee uusi mieletön kiista, mutta se ei liittyisi enää uskonnollisuuteen - ja siinä olisi juuri tämän luoma etu).
... millä sitä lopulta nimität, kovinkaan vakuuttavaa "puhe terveen järjen käytöstä" ei ollut, koska terveen järjen käyttö jo terminä kuvanneekin sitä epäkriittisimmillään parhaiten.
Mie oon kaunis kun narsissi ja kukin kun kastellaan, mielellään kossulla..
Aina Kaljakin Kelepaa.
Häh hää! ettäpä tienneetkään mistä mun nimimerrki tulloo!!
Nimimerkkisi "akk." tulee tietenkin akkusatiivista.
kun pitää samaa virttä jatkaa nyt jo? Tuossa 16 pykälää alempana väännät samaa skeidaa otsikolla "Vakavaa pohdintaa - ateismista".
Vakavaa näissä sun jutuissa ei ole kuin sun oman
Henkisen Tilan Olemassaolon kääntyminen kohti mielisairaalan suljettua osastoa.
Telepatiaa, UFOja, narsismia.. onpahan varsinainen keitos. Hus, hus ovi on tuolla päin. Näetkö telepaattisen käteni viittoman suunnan?
Jyrkkien ateistien ja skeptikkojen maailmankuva on hajoamassa. Maailmankuvan hajoamainen ei ole kivutonta ja tuskaa lievittänee se, kun siihen osaa varautua, ja asioista puhutaan suoraan, ja niiden oikeilla nimillä.
"Jyrkkien ateistien ja skeptikkojen maailmankuva on hajoamassa."
Kaikkien maailmankuva hajoaa vähitellen. Parasta olisikin, ja jota itse olen yrittänyt alusta asti toitottaa, että emme hyväksyisi maailmankuvia, vain liikkeen.
...väistämättä jokaisella, mutta ongelmia tulee silloin kun maailmankuvaa ei enää (joltain osin) olla valmiita kyseenalaistamaan ja muutttamaan.
Ihminen ei ehkä halua enää oppia esim henkisestä todellisuudesta mitään uutta. Sellainen kertoo persoonallisuudesta, jossa avoimuudelle ja
avarakatseisuudelle ei ole tilaa.
pöksyissä, mutta en ole varma kummalla puolella tällä kertaa! Avarakatseisuus ei ole sitä, että ihminen uskoo mitä kummallisempia väitteitä mitä ihmeellisemmiltä esittäjiltä. Se on tyhmyyttä ja viime kädessä siinä menettää rahansa.
Aloittajan ilmiselvä tarkoitus on muokata maaperää kaikenkarvaisille huijauksille suotuisammaksi. Rahasta tässä vain on kyse. Amerikastahan nämä opit ammennetaan ja kaikki tietävät mikä se heidän jumalansa on.
Maailmankuvani romahtaa, kun sinivalaat lentävät, munivat munia ja ovat maailman pienimpiä eläimiä. Siihen asti, koettakaa muistaa ottaa se oranssi pilleri näin juhannuksen aikaankin. Vain otettu lääke auttaa:)
"Ihminen ei ehkä halua enää oppia esim henkisestä todellisuudesta mitään uutta. Sellainen kertoo persoonallisuudesta, jossa avoimuudelle ja
avarakatseisuudelle ei ole tilaa."
Niin no, jos olet jotakin mieltä, se yleensä rajaa joitakin vaihtoehtoja aina pois. Länsimaisen logiikan mukaisesti ainakin sen vastakkaisen vaihtoehdon. Jos tätä sitten kutsuu sulkeutuneisuudeksi ja kapeakatseisuudeksi, en pitäisi ongelmaa kovinkaan vakavana.
Yksinkertaisesti, entäpä jos henkisestä todellisuudesta ei ole yhtään mitään opittavaa, vaikka sellainen olisikin? Henkinen todellisuus on mielestäni vain fraasi, jolle selittämättömät mentaaliset tilat ja tapahtumat tulee ympätä, vain siitä syystä, että se tuntuu siltä kuin henkinen todellisuus vaikuttaisi materiaaliseen todellisuuteen. Puhumattakaan vielä siitä, että kyseinen "henkinen" ja "materiaalinen" todellisuus nykyisessä muodossaan keksittiin filosofisen debatin johdosta, tunnetuimpana muovailijanaan René Descartes.
Ei oikein vakuuta minua, valitettavasti.
>>...Länsimaisen logiikan mukaisesti ainakin sen vastakkaisen vaihtoehdon. Jos tätä sitten kutsuu sulkeutuneisuudeksi ja kapeakatseisuudeksi, en pitäisi ongelmaa kovinkaan vakavana>>
Kahdesta vastakkaisesta näkemyksestä kumpikaan ei välttämättä ole täysin oikea tai kokonaan väärä. Sellainen ateistinen ja skeptinen näkemys, jossa kielletään ns. "yliluonnollisen" ja henkisen todellisuuden olemassaolo, on kuitenkin täysin väärä.
Monet ateistit "uskovat tietävänsä, mutta eivät tiedä uskovansa."
"Kahdesta vastakkaisesta näkemyksestä kumpikaan ei välttämättä ole täysin oikea tai kokonaan väärä."
Niin eli toisin sanoen, länsimainen logiikka pettää? Mahdollisesti. Suora johtopäätös ei kuitenkaan ole, että minkä tahansa lauseen totuusarvo on yksi, koska se voi olla yhtä hyvin myös nolla.
Mutta niin, en nyt jaksa kinastella henkisen todellisuuden olemassaolon tosiasiallisuudesta, koska siitä en hyödy mitenkään. Henkinen todellisuus sellaisena kuin usea ihminen sen antaa ymmärtää, vaikuttaa joka tapauksessa aivan liian keinotekoiselta, jotta sen olemassaoloon minulla olisi ainakaan syytä uskoa.
"Sellainen ateistinen ja skeptinen näkemys, jossa kielletään ns. "yliluonnollisen" ja henkisen todellisuuden olemassaolo, on kuitenkin täysin väärä."
Ja ateisti sanoo, sinä olet väärässä. Siinäpä sitten teillä on hedelmällinen lähtökohta. Kerro tämä jollekin ateistille.
"Monet ateistit "uskovat tietävänsä, mutta eivät tiedä uskovansa." "
... Ja kristityt uskovat uskovansa ...
Sinullapa se vasta skeptinen argumentointi kukoistaakin.
Mutta mitäpä hämärällä uskolla on merkitystä, jos uskon kohteena ei ole muuta kuin se, minkä tulisi olla tiedon kohde? Toisin sanoen, usko ulkoisesta todellisuudesta ei ole muuta kuin käytännöllistä uskoa maailmaan sellaisena kuin se ilmenee, siihen lisäämättä ylimääräisiä määreitä. Sellaiseen uskoon minä uskon, ja käytännöllisistä syistä johtuen pidän sitä tietona, kunnes ulkoinen todellisuus ei enää vastaa uskomukseni kohteita. Kristityllä ongelma onkin kinkkisempi, sillä tämän tulisi uskoa sellaiseen, johon ei aisteilla voi olla suoranaisesti yhteydessä, ja on uskottava vain uskomiseensa, sillä muuta kohdetta uskovaisella ei voi olla kuin usko itse.
...ymmärtävän sitä, että ateismin todellinen vastakohta ei ole uskovaisuus. Todellinen vastakohta on "avoin ja ennakkoluuloton suhtauminen todellisuuteen - eli terve
järjenkäyttö." Sama pätee sokeaan ja kritiikittömään uskonnollisuuteenkin.
"...ymmärtävän sitä, että ateismin todellinen vastakohta ei ole uskovaisuus."
Ei uskovaisuus, käsittääkseni se on ainakin käsitteellisesti teismi.
"Todellinen vastakohta on "avoin ja ennakkoluuloton suhtauminen todellisuuteen - eli terve
järjenkäyttö." Sama pätee sokeaan ja kritiikittömään uskonnollisuuteenkin."
Mutta mitä on "avoin ja ennakkoluuloton suhtauminen todellisuuteen - eli terve
järjenkäyttö"? Sinä et taas ymmärrä, että terveen järkesi käyttö edellyttää jo sellaisia oletuksia, mitä ateistit eivät hyväksy lähtökohtina.
Toisin sanoen, sinä et ymmärrä terveessä järjessä itsessään olevaa implisiittistä arvopohjaa, joka sinultakin kyllä löytyy, mutta et sitä suoranaisesti tunnusta, vaan muutat sen fraasiksi "terveestä järjenkäytöstä".
Terve järjenkäyttö ei toisin sanoen ole sitä, että tunnustaa henkisen todellisuuden olemassaolon mahdollisuuden, koska terve järjenkäyttö on itse kullakin lopulta aivan mitä tahansa, mitä pieni mieli itselleen luulottelee.
Ja jos luulet minun olevan ennakkoluuloinen ja sulkeutunut henkisen todellisuuden suhteen, minä voisin yhtä hyvin sanoa sinun olevan riippuvainen tästä näkemyksestäsi, joka ei uskalla kohdata maailmaa paljaana, sellaisena kuin se on, vailla merkitsevyyttä, ainaisena tulemisena miksi tahansa ilman kohtaloa ja ilman sattumaa, toisin sanoen ei-välttämättömänä.
Sokeus on kaikkien ihmisten ongelma, vai teemmekö siitä vain ongelman?
"Sokeus on kaikkien ihmisten ongelma, vai teemmekö siitä vain ongelman?"
Miksi siitä tehdään ongelma? Miksi pitää nähdä? Miksi ei voida hyväksyä?
Sokeus on kaikien ihmisten ominaisuus, tarviiko siitä tehdä ongelma.
>>Terve järjenkäyttö ei toisin sanoen ole sitä, että tunnustaa henkisen todellisuuden olemassaolon mahdollisuuden...>>
Mielestäni se nimenomaan on sitä. Omakohtaisen kokemuksen kautta voi lisäksi saada varmuuden tuon henkisen todellisuuden olemassaolosta.
Jos henkisen olemassaolon mahdollisuutta ei tunnusta, niin kysymys on asenteellisuudesta
ja uskomuksesta, ei tosiasiallisesta tiedosta.
"Omakohtaisen kokemuksen kautta voi lisäksi saada varmuuden tuon henkisen todellisuuden olemassaolosta."
Eli ihminen kykenee tunnistamaan kokemustensa perusteella todellisuuden? Kuinka hyvin ymmärrät kokemasi? Voidaanko ihmisen tulkintaa omista kokemuksista pitää totuutena?
Mitä on toi henkinen juttu? Mun "asenne" on nii vituillaa etten tiedä mitä se tarkottaa..kertoisitko?
Jos ihmisen omaa tulkintaa kokemuksista voidaan pitää totuutena, nii taidampa sanoa että jumala on puhunut mulle.
Tosin teksisi mieli ajatella sitä "ekstaasina", mutta kun ei minun välttämättä siksi sitä tarvitse tulkita. Kuinkakohan moni uskis on kokenut "jumalan puhuttelun"
"Henkinen kokemus" voi antaa varmuuden henkisen todellisuuden olemassaolosta. Kokemus voi olla telepaattinen, erikoinen ja merkityksellinen yhteensattuma, ruumiista irtautuminen tms.
Kokemuksia yleensä tulee mikäli henkilö niitä tarvitsee ja on henkisesti valmis.
Henkisyys on avoimuutta ja ennakkoluulottomuutta
uusia asioita kohtaan ja sellaiseenhan ei kuulu maailmankuvan stabiilisuus ja muuttumattomuus.
Oma totuuskin on kyettävä kyseenalaistamaan tarvittaessa.
"Oma totuuskin on kyettävä kyseenalaistamaan tarvittaessa."
Ilman muuta. Mikä toi oma totuus on? Itse voin helpostikki kyseenalaistaa omat "totuuteni"..mulla ei sitä nimittäin ole.
Mutta vaikka minulla ei totuutta olekkaan, niin ei mun käsittääkseni tarvitse sitä väen väkisin rakentaakkaa. Tsiikaillaa lepikkoo ja sen toimintaa ihmetellessä tää homma etenee :)
Totuus on se yksipuolinen kolikko. Mulla sitä ei ole, mulla on vaan suhteet (=kaksipuolinen kolikko)
... vastauksia noihin kysymyksiin, siksi vain kysynkin.
"Miksi siitä [sokeudesta] tehdään ongelma? Miksi pitää nähdä? Miksi ei voida hyväksyä?
Sokeus on kaikien ihmisten ominaisuus, tarviiko siitä tehdä ongelma."
Mitäpä heitollani sokeudesta hain? Lähinnä sitä, että joudumme joka tapauksessa antamaan tiedolle sellaisen skeptisen vivahteen siitä, että se ei koskaan voi olla varmaa. Toisin sanoen, elämme sellaisen tiedon varassa, joka ei ole varmaa. Tämä EI ole kuitenkaan ongelma, kunhan vain myönnämme sen, toisin sanoen myönnämme sokeutemme. Eli kysymys kuuluukin, myöntävätkö kaikki olevansa sokeita? Jos taas teemme siitä ongelman, tiedossa on skeptisismin riemuvoitto, ja tätä en mieluiten soisi tapahtuvan.
... Jos näet oletat henkisen todellisuuden olemassaolon, ja vieläpä sen, että siitä ihminen voi saada tietoa (ei siis tietoa "tietona", vaan kokemuksina, tunteina jne.), joskaan KAIKKI eivät siitä voi tietoa saada. Ongelmana onkin juuri sen todennettavuus: tuleeko minun hyväksyä henkinen todellisuus siitä syystä, että sinä olet kokenut joitakin ihmeellisiä fiilareita, vaikka minulla ne ovat edelleenkin nollissa?
... ymmärtääkseni ilmaisi, tuskin tarvitsee kokea henkistä todellisuutta ollakseen "totuudeton", "avoin" ja "ennakkoluuloton".
Ja kuten olen yrittänyt pitkään jankata, maailma on täysin kontingentti. Se ei ole deterministinen, eikä se ole sattumanvarainen, vaan se on mielestäni ei-välttämätön. Ja tällaiseen(kään) maailmankuvaan ei pahemmin stabiilius ja muuttumattomuus sovi, puhumattakaan, että siihen sopisi totuudet, ikuiset periaatteet, tai edes totuudet henkisten todellisuuksien ja materiaalisten todellisuuksien eroista...
... olisi mielestäni sellainen teoreettinen kolikko, jolla ei olisi puolia ollenkaan, eikä se itse asiassa koskaan tavoittaisi maata kun se on heitetty ilmaan.
Samoilla linjoilla. Vaikea meinaa kuvitella konkreettista yksipuolista kolikkoa :) Ja tuon heitonkin suhteen olen ehkäpä samoilla linjoilla. Itse näkisin niin että tuo kolikko jota etsitään, lähti matkalleen silloin kun sitä osattiin ruveta kaipaamaan. Ja mitä lähemmäksi luulee kolikkoa pääsevän, sen kauempana se todellisuudessa on...
"Eli kysymys kuuluukin, myöntävätkö kaikki olevansa sokeita?"
Ei tietenkää. Tälläkin palstalla monet tietävät totuuden. Eihän ihminen sokea ole :)
Mulla on sellanen periaate että niin kauan kun mun, kaiman tai kaiman kaverin koira haistaa enemmän totuutta kun minä, nii mä pidän siitä aiheesta turpani kiinni :) Tosin, tuo esimerkki koski vain yhtä aistia. En viitsi edes ajatella kuinka paljon todellisuudesta jää näkemättä, tuntematta, kuulematta tai maistamatta ;)
Eikai ihminen joka totuuden tietää, voi itseään sokeana pitää :) Jotkut pitävät ihmisiä jopa viisaina? Tosin en kyllä tiedä mitä se tarkottaa :) Tai minkä suhteen viisaana.
Olen tietoinen henkisen todellisuuden (muunmuassa henkimaailman) olemassaolosta, ja arvokkain tieto henkisen todellisuudesta saadaan kokemusperäisenä.
Arvokasta tietoa voi saada myös esim. kirjoista, mutta mihin tietoon voi ehdottomasti luottaa - mikä on oikeaa ja puolueetonta tietoa?
>>Asenteellisuutta sinulla jo on
... Jos näet oletat henkisen todellisuuden olemassaolon, ja vieläpä sen, että siitä ihminen voi saada tietoa>>
Mistä tiedät, tai luulet tietäväsi, mitä minä tiedän?
Nyt käytät jo hajanaisena niin monessa muodossa "tieto"-käsitettä, että vaivut aikamoiseen saivarteluun.
"Olen tietoinen henkisen todellisuuden (muunmuassa henkimaailman) olemassaolosta, ja arvokkain tieto henkisen todellisuudesta saadaan kokemusperäisenä."
Kyllä, mutta jotta tieto olisi edes määritelmällisesti tietoa, tulisi sen olla myös kokemusperäistä jossakin määrin objektiivisena, eikä vain sinun omana subjektiivisena tuntemuksena, jota esimerkiksi minä en kykene tuntemaan. Kokemusperäinen tieto EI siis ole subjektiivisten kokemuksien kautta saatua tietoa, jota muut eivät (välttämättä) pysty kokemaan (koska kyse voi olla esimerkiksi hallusinaatioista, psykooseista jne.). Tiedon tulee olla kaikkien saatavilla, myös siis minunkin.
"Arvokasta tietoa voi saada myös esim. kirjoista, mutta mihin tietoon voi ehdottomasti luottaa - mikä on oikeaa ja puolueetonta tietoa?"
No sinäpä se et hevillä luovuta, oikeaa ja puolueetonta tietoa tuskin on puhtaassa muodossa, mutta tämä ei kuitenkaan rajoita tiedon hyödyllisyyttä, sillä sille voidaan silti antaa joitakin määreitä, jotka kokemuksen tulee täyttää ollakseen tietoa. Lopullista (oikeaa ja puolueetonta) tietoa ei siis välttämättä ole, mutta tiedolle on kyllä annettavissa sellaisia piirteitä, joista voi sen päätellä olevan enemmän tai vähemmän hyväksyttävissä toisten toimesta.
"Mistä tiedät, tai luulet tietäväsi, mitä minä tiedän?"
Sinähän se varsinainen skeptikko olet, älä viitsi, et tiedä edes itse mitä haet tuolla.
Enpä minä tiedäkään, mutta sen perusteella MITÄ SINÄ OLET KIRJOITTANUT minä olen vähän niin kuin päätellyt... Voi hyvänen aika...
Ei oo helppoo ei :) Jospa kyseessä onkin nyt "alter-ego", jonka kanssa keskustelua käyt ;)
... tulemme siihen johtopäätökseen, että perkele, eihän sitä kolikkoa koskaan edes ollutkaan!
Itse uskon tuon kolikon olemassaoloon, koska koen että itsekki "olen". En "osaa" heittää mitää "ajattelen siis olen" juttua, mutta uskon että "olen" :) Ehkäpä siksi "en kykene", koska syy miksi en usko tuon kolikon löytämiseen löytyy meidän kielestä.
Tulkitsemme ja määrittelemme ympäristöämme vajailla aisteilla ja kyvyllä ajatella, joten symbolit joita luomme ovat sen mukaisia. Kuten olen jauhanut, emme kykene määrittelemään absoluuttista, meillä ei ole palikoita siihen johtuen kyvyistämme.
Ehkäpä joskus ihminen on niin kehittynyt, että tuon kolikon löytää..mun aikana sitä ei "taatusti" tapahdu. Ja silloin kun tuo kolikko löytyy, nii kaiman koira ei todellakaan haista totuudesta enemmän kun kolikon löytäjä ;)