Ongelmana avioliitossamme on otsikossa mainittu, ei tosin perinteisessä mielessä. 1. korinttolaiskirjeen ohjeen mukaisesti annan ruumiini puolisoni käyttöön aina kun hän haluaa. Mutta puolisoani häiritsee hyvin voimakkaasti se, että vain suostun, enkä siis itse ole seksuaalisesti aktiivinen ja halukas. Tämä tilanne näyttää olevan ajamassa miestäni jättämään minut... mitä siis tehdä? Niin, pitäisi yrittää haluta enemmän, mutta miten se saadaan aikaan? Kaikenlaista olen jo koettanut... vähäistä apua saan väärien miesten himoitsemisesta ja heidän synnyttämiensä himojen purkamisesta omaan mieheeni. Mutta muiden miesten himoitsemisen kai Raamattu tuomitsee eikä tunnu konstina hyvältä...
Lisäksi mitään kovin työlästä halujen lisäämistä ei jaksaisi yrittää. Raamatussa meitä kuitenkin kehotetaan irtoamaan maallisista ja kiinnittämään katseemme taivaallisiin. Jotenkin tähän ei tunnu sopivan keskittyminen ruumiin halujen lisäämiseen. Raamatun mukaan pitäisi riittää, että antaa ruumiinsa puolison käyttöön. Paavalihan sanoo, että miehen/vaimon RUUMIS on puolison vallassa. Ei, että psyyke olisi. Kun ei oma psyyke ole ihmisen omassa hallinnassa, niin kuinka sitten puolison?
Mitä mieltä, pitäisikö mieheni tyytyä Raamatun antamaan neuvoon tyytyä käyttämään ruumistani, mihin hänellä on oikeus? Vai onko minun velvollisuuteni miettiä pääni puhki, kuinka saisin haluni heräämään?
Mihinkään kuumien alkuaikojen muisteluun ei kannata kehottaa, koska en koskaan ole miestäni kohtaan mikään kuuma ollut, vaan avioliittomme on tavallaan pakkoavioliitto...
Lisäksi mitään kovin työlästä halujen lisäämistä ei jaksaisi yrittää. Raamatussa meitä kuitenkin kehotetaan irtoamaan maallisista ja kiinnittämään katseemme taivaallisiin. Jotenkin tähän ei tunnu sopivan keskittyminen ruumiin halujen lisäämiseen. Raamatun mukaan pitäisi riittää, että antaa ruumiinsa puolison käyttöön. Paavalihan sanoo, että miehen/vaimon RUUMIS on puolison vallassa. Ei, että psyyke olisi. Kun ei oma psyyke ole ihmisen omassa hallinnassa, niin kuinka sitten puolison?
Mitä mieltä, pitäisikö mieheni tyytyä Raamatun antamaan neuvoon tyytyä käyttämään ruumistani, mihin hänellä on oikeus? Vai onko minun velvollisuuteni miettiä pääni puhki, kuinka saisin haluni heräämään?
Mihinkään kuumien alkuaikojen muisteluun ei kannata kehottaa, koska en koskaan ole miestäni kohtaan mikään kuuma ollut, vaan avioliittomme on tavallaan pakkoavioliitto...
Vastaukset 19
Vanhimmat
avioliitossa mies ja nainen on yhdistetty yhdeksi lihaksi,ei voi olla niin että jompi kumpi on antanut ruumiinsa toisen käyttöön..(sillä tyydyttääkö itsensä omalla kädellä vaiko toisen ruumiilla ei itseasiassa ole mitään varsinaista eroa) - kyllä seksuaalisuuden nautinto kuuluu kummallekin Raamatunkin mukaan
suosittelen avioliittoleiriä
Jopa on miehesi huonomuistinen avioliittolupauksensa suhteen. Hänhän on luvannut rakastaa Sinua niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.
Ei tällainen voi olla mikään syy purkaa avioliittoa. Matt 19:6 "NIIN HE EIVÄT SIIS OLE ENÄÄ KAKSI, VAAN YKSI LIHA. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
Luin jokin aika sitten sellaisesta tutkimuksesta, että seksuaalinen halukkuus tai haluttomuuss riippuisi geeneistä. Tosin tuosta ei ole paljon apua. Toisaalta kuitenkin varmaan auttaa ainakin vähäisen se, että tietää, että ei tarvitse syyllistää itseään, kun ei geeneilleen kerran mitään voi, ainakin minua on auttanut. Eihän mieskään voi mitään vaimonsa geeneille. Hänen ei auta muu kuin tyytyä tilanteeseen.
geenejä syytetään aina kun halutaan livahtaa vastuusta..todellisuudessa vastuu on ihmisen ikioma -- tässäkin asiassa
Et ole tainnut edes lukea kyseisestä tutkimuksesta. Ei tuo asia ole minun keksintöni. En ymmärrä puheitasi vastuusta tässä yhteydessä. Luulisi sinunkin tietävän, että kaikkien ihmisten seksuaalinen halukkuus ei ole yhtä suuri. Jos et selitä tuota asiaa geeneillä, niin millä sitten?
en uskoisi kuitenkaan
tutkijat on löytävinään yhteen sun toisen asiaan ratkaisun geeneistä - en usko puoleenkaan - on tosi väärin selittää että ´mä nyt vaan oon tällänen`.. -
ihmiset on erilaisia,senkään puolesta geenit ei sovi selittämään asioita,ei sitäkään miksi toiset haluaa seksiä enemmän kuin toiset - uskon,että asiat on monen asian summa..seksuaaliseen halukkuuteen vaikuttaa hormonaaliset tekijät,mieliala,psyykkiset mekanismit,kumppanin ominaisuudet,ulkopuoliset häiriö tekijät...ym.seksuaalisuus on itseasiassa erittäin häiriöherkkä asia
Löysin linkin sivuille, joilla kerrotaan tuosta asiasta. Jutun otsikko on "Geenit paljastavat seksihalut". Se on julkaistu MediUutisissa 1.6.2006. Juttu alkaa näin:" Israelilaisen tutkimuksen mukaan geneettiset tekijät selittävät ainakin osittain, miksi toiset ihmiset ovat seksuaalisesti nälkäisempiä luin toiset."
http://www.mediuutiset.fi/doc.te?f_id=915293
Ongelma on yleinen ja vaikea. Seksihaluihin vaikuttavat monet asiat. Me naiset tarvitsemme keskustelua, henkistä läheisyyttä ennen kuin kiinnostumme fyysisesti. Väsymys ja masennus vähentävät kiinnostusta. Luonto on viisas - kun voimamme eivät riittäisi mahdollisesta jälkikasvusta huolehtimiseen, kiinnostus seksiinkin vähenee.
Olen kokenut samaa. Mieheni lähti toisten naisten mukaan, annoin aikaa muutokselle, jota ei tullut, hain eron. Koin, että elän valheessa ellen eroa. Nyt kun olen asunut vuosia yksin, ymmärrän että kaipuuni seksiin on vain kerran kuukaudessa. Eli olisin tarvinnut todella hyvän, molempia arvostavan ja kunnioittavan suhteen, jotta olisin päässyt nauttimaan suhteen ja seksin hienoudesta niin että olisin ollut spontaanisti aktiivisempi.
Tiedän että on uskovaisia, jotka eivät eroa hyväksy. Minulla on käsitys, että Jumala tietää elämäni, avioliittoni, voimani ja kaiken sen mihin Hän minua tarvitsee ja Hän johdattaa rukoilevaa.
Hieno kirjoitus. Jumala antaa viisautta sitä janoaville.
..jossain määrin olen kyllä yllättynyt siitä, ettei mieheni kenenkään mielestä pitäisi tyytyä seksiin nykymuodossaan. :) Kun nyt kuitenkin hoidan aviolliset velvollisuuteni, eikä Raamattu enempää tunnu vaativan... jos lähtökohta olisi, että seksiä harrastetaan vain silloin, kun sitä molemmat yhtä paljon haluavat, niin koko Paavalin opetushan miehen/vaimon ruumiin olemisesta puolison vallassa kävisi epämielekkääksi. Eli tavallaan oma kantani olisi, että siihen pitäisi tyytyä, että mies/vaimo antaa. Vaikka tietäisikin hänen vain suostuvan hyvästä tahdosta/kiltteydestä/velvollisuudesta/koska Raamattu määrää/ettei puoliso pettäisi.
Tietyllä tapaa tuo kuulostaa tietty hieman karulta, nykyihanteita ja seksikäsityksiä vasten, mutta... esim. itselleni kyllä riittää, että mies suostuu silloin kun minä haluan. :P Ja jossain mielessä tuntuu, että seksi on korotettu liian korkealle jalustalle, jos siltä odotetaan paljon enemmän kuin vain fyysistä tyydytystä. Kristinuskon puitteista tarkasteltuna. Mutta... en ole vielä valmis näine ajatuksineni ja ymmärrän jos ne kuulostavat karseilta... siksi juuri halusinkin aiheesta kysellä.
MUTTA olen kyllä kuullut sellaisistakin miehistä, jotka vain toivovat että vaimo antaisi ja olisivat tyytyväisiä jo siihen... en ole itte asiassa tiennytkään, että miehillekin on tämä halutuksi tulemisen kokemus tärkeä asia näin laajasti.
:)
tai perheneuvontaan. Vaikkei syy geeneissä olisikaan, niin syy voi löytyä esim. hormoneista, erilaisesta rytmistä, kommunikaation esteistä yms. Kannattaa käyttää aikaa siihen, että löytää hyvän auttajan, sillä näissä asioissa vaarana on yhtä hyvin ylihengellistäminen kuin se, että uskonnon merkitystä ei ymmärretä. Siunausta.
Hei
Ei ole väärin rakstaa, ja haluta avioliitossa.
Rakkaus ja avioliiton intiimi elämä on Jumalan lahja josta voit nauttia.
Rakasta paljon. Silloin haluat myös miehesi onnelliseksi.
Siinä ei ole mitään väärää.
Voit käydä myös http://[email protected]
En kuitenkaan ole asioinut täällä enkä tiedä mitään, ja varmaa on että neuvoja ei ole uskovainen.
Osaat varmasti kuitenkin uskosi huomioida.
Minäkin olen jotakin kirjoittanut:
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli
Osasto: "Avioliitto ja seksuaalisuus"
Jumalan siunausta ja hyvää kesää
jari laurila
Rakastaminen ei tietenkään ole väärin ja haluan kyllä rakastaa miestäni. Mutta sepä siinä tuntuukin ristiriitaiselta, kun minusta seksuaalinen halukkuus ei tavallaan ole rakkautta... rakkaus ei Raamatun mukaan etsi omaa etuaan, seksuaalinen halu etsii ennen muuta sitä. Siksi tuntuu oudolta alkaa opettelemaan oman etunsa etsimistä, suurempaa seksuaalista nautintoa... kun kyllähän tässä elämässä on projekteja riittämiin jo entuudestaan, ja tämä tuntuisi niin epärakentavalta ja vieläpä hyvin vaikealta. Ei huvittaisi käyttää rajallista aikaa ja energiaa siihen, etenkään, kun mielestäni sitä ei Raamattukaan vaadi... kyllä minä olen sängyssä ihan kiltti ja mukava jo nyt, ja kautta aikainhan naisten rooli sängyssä on ollut passiivinen, tuntuu olevan ihan uus juttu tämä että naisenkin olisi pakko olla halukas.
Erittäin hieno asiahan se on, että molemmat haluavat, mutta jos se ei joltain onnistu, niin miksei voisi tyytyä siihen, jos seksi saadaan toimimaan ilmankin?
Hei
Niin, en haluaisi olla mitenkään tietenkään syyttävä, mutta tiedät huolesi tässä miten miehesi suhtautuu.
Henkilökohtaisesti ajatellen itse haastattelisin naisen ensin avioitumista hyvin, että hän osaa arvostaa avioliiton seksuaalista täyttymystä
En itse tee naisella mitään joka ei halua.
Pärjään keittiössä ja osaan pesukoneenkin laittaa päälle.
Juttuseuraa saa tarpeeksi muualta.
Kuitenkin toki olet ollut miehellesi antelias tässä suhteessa, ettei hän ole joutunut elämään ilman.
Sitä mies ei kestä.
En missään tapauksessa halua loukata, vaan kerron miehenä mitä itse ajattelen.
Muuten se antamani sähköpostisoite oli erään lehden seksuaalineuvojan osoite.
En itse ole tarvinnut sitä koskaan.
Hänellä voisi kyllä olla joitakin konsteja.
Itse olen poikamies ja harkinnut avioliittoa,. jos löydän sopivan.
Tässä iässä (47) on monta mutkaa matkassa kuitenkin, ja elän niin hyvää poikamieselämää että jos vaan himoni hillitsen on hyvä yksinkin.
Parempi yksin yksinäinen, kun kaksin yksinäinen.
Siunausta paljon ja onnea liittoonne
jari laurila
usein mies 50 vuptiaanakin haluaa joka päivä.
Miksi et halua miestäsi? Eikö haluaminen kuulu kilteille tytöille? Ajatteleko, että seksi on jotenkin likaista?
Jos miehesi vaan on sellainen, ettei sitä voi haluta, olet tuomittu kohtaloosi. Mitäs menit sellaisen miehen kanssa naimisiin. Joskus hinta omista virheistä on kova.
En pidä seksiä likaisena, jotenkin vaan oma mies ei kai ole ihan "minun tyyppiäni"... mutta ongelma ei oikeastaan olekaan minulla vaan miehelläni. HÄN haluaisi minun olevan himokkaampi, minulle tilanne olisi ok kyllä näinkin.
Hei vielä
Kyllä miehelläkin täytyy olla ymmärystä, ettei välttämättä pidä syyllisyyttä itse kokonaan kantaa.
Yhdessä voisitte löytää ratkaisun kun avoimesti keskustelette asiasta.
Usein miehet alkavat valittaa 50 vuoden jälkeen kun nainen ei enää halua, mutta ensin pitää katsoa peiliin?
Onko vatsa kohdallaan vai iso möhö?
Hampaat hoidetut?
Parta ajattu vaimole mieleiseksi?
Ymmärsithän että edellä kerroin vain oman henkilökohtaisen näkemyksen, että avioliitossa on kaiken uskon sääntöjen mukaan rakkaudessa lupa rakastaa täysillä myös halujen suhteen.
Kristinusko on iloa ja rakkautta.
Ei ahdasmielistä synkkyyttä.
Minusta kuiitenkin tuntuu että ongelmanne on voisi olla sellainen että yhteisen syvällisen pohdintojen jälkeen kun molemmilla on halua korjata tilannetta harkitsette myös seksuaaliterapeuttin luona käyntiä.
Kuitenkin noita palveluja saa ilmaiseksi kirjoittamalla lehtien palveluksessa oleville.
Vaikka useille. Löydät kuitenkin jotakin sopivaa niistäkin varmasti.
Molempien pitäisi kertoa toiveensa, ja Sinullakin varmasti on jotakin mitä miehessäsi kaipaat, mutta hän ei ole huomannut asiaan kiinnittää huomiota.
Uskovaisilla on erilaisia näkemyksiä.
Mitä esitän on henkilökohtainen.
Joillekin on liikaa jo asiallinen seksiterapeuttinen keskustelukin, ja kaikki pitäisi tapahtua salassa peiton alla äkkiä häpeillen tai jopa vain lapsenteossa.
Aviopari on "yhtä lihaa" ja on oikein asialliset keskustelut.
Hänestä voisi tulla Sinun tyyppiäsi oleva enemmän, jos tietäisi mitä kaipaat?
Rukoilin puolestanne.
Toivon Teille kaikkea hyvää ja onnea
Siunausta
jari laurila
Näin miehen näkökulmasta katsottuna :
Olet ajanut itsesi mentaaliseen lukkotilaan. Teet yksinkertaisesta asiasta aivan liian monimutkaisen, etkä sen takia osaa nauttia seksistä.
Älä mieti turhaan sitä ovatko ruumiilliset nautinnot hyviä vai eivät. Jos saat itsesi nauttimaan, on se ihan hyväksyttävää. Samaa mieltä on suurin osa ihmiskunnasta. Asiassa ei ole mitään likaista tai syntistä, eikä se ole ristiriidassa pelastumiskäsityksesi kanssa. Ajattele asiaa kuin hyvänä ruokana : se tuottaa sinulle yhtä lailla nautintoa.
Kun opit nauttimaan itse, voit nauttia yhdessä miehesi kanssa. Silloin rakastat häntä niin kuin itseäsi.
Seksi on aivan liian upea asia pilattavaksi ylianalysointiin. Jätä estosi narikkaan ja löydä nautintosi. Se on avain teidän yhteiseen onneenne, jota te molemmat haluatte.
Ajattele fantasioinnista ja apuvälineistä siten, että ne auttavat sinua rakastamaan miestäsi paremmin. Ne ovat täysin ok. Älä rajoita ajatteluasi liikaa : löydät alan liikkeistä mm. pintaverenkiertoa kiihdyttäviä voiteita. Ne voivat auttaa sinua saamaa orgasmin helpommin.
Seksuaalisuus on valtava voima ihmisessä ja ohjaa helposti toimintaa. Itse olen kokenut pakkoselibaatin paineet ja lopulta joutunut taipumaan hormonieni edessä. Miehesi voi kamppailla todella suuren ongelman kanssa.
Rakasta siis itseäsi ja lähintäsi, mutta ennen kaikkea nautinnolla.
Ei kukaan nainen tollainen ole.
Olet nyt ottanut vain yhden paikan raamatusta.
Siis voi hyvää päivää.
Jos sua ei kiinnosta antaa ole antamatta.
Ooko jotenkin jälkeenjäänyt?
Jos ei ukko saa sua kuumaksi ja haluamaan, niin ei sun ole pakko nostaa jalkoja kattoon.
Siis kaikesta sitä ihmiset kirjpoitteleekin.
On sulla ongelmat..Heh heheehehehehehe