rekisteröimään itselleni nimimerkin! Olen entinen nimimerkki Yx ortodoksi alias M-LS. Nyt siis olen tästä lähtien nimimerkiltäni Serafima.
Hiphurraa, onnistuin vihdoinkin
Serafima
392806
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Et tiedä että esim. marian Jumalanäidin korostus tulee pakanauskonnoista. Minkäänlaisia ohjeita ei ole tullut korkeammalta taholta tuohon ihmiset ovat rakentaneet itse ison systeemin äidin palvonnan ympärille. Jumalanäidille on annettu iso valta ja asema mutta eihän ihmisen itse sanelemat valta asemat päde. Pakanauskonnoista on tullut myös tapa kastaa lapset...
Uskonnoilla on aina omat lähtökohtansa. Kristinuskolla on alkupisteenä Jeesuksen antama lähetyskäsky ja viimeiset sanat ennen Taivaaseenastumista sekä Pyhän Hengen vuodattaminen ihmiskunnalle. Kristinusko perustuu Jeesuksen opetuksiin.
Uskonnon kehittyessä ja varsinkin Jumalanpalvelusten muotoutuessa on ollut välttämätöntä ottaa mukaan myös joitakin kansantapoja antamalla niille uusi sisältö. Kaikissa uskonnoissa on ollut muodossa tai toisessa äitiyden ylistys. Kukaan merkittävä henkilö ei ole ilmestynyt maailmaan ilman omaa äitiään.
Kristinuskon tärkein nainen on tietysti Jumalan Äiti, joks synnytti Jeesuksen. Jeesus on paitsi Jumala, myös ihminen, naisesta syntynyt.
Kaste on ollut vanha tapa, mutta kristillinen kaste on erilainen siihen liittyvien Jeesuksen antamien lupausten vuoksi. Sen vuoksi on tärkeätä myös, mitkä sana kasteeseen liitetään.
No, antaa teologien jatkaa, tämä on vain tätä maallikkoymmärrystä.
...oikein nimmari Serafima on ortodoksiseen kirkkoon kuuluva teol.maist. ja hänellä on ort.usko. Ort.kirkko opettaa Jumalanäidistä toisin kuin protestantit ja me jotka olemme ortodokseja uskomme siten kuin kirkkomme opettaa emmehän muuten olisi ort.kirkon jäseniä.
"Oi Neitsyt! Sinä Elämänantajan synnyttämisen kautta päästit Aadamin vapaaksi synnistä ja Eevan murheen iloksi käänsit, mutta sinusta lihaksi tullut Jumalihminen saattoi elämään ne, jotka olivat elämästä langenneet pois." (Veisu ort. aamupalveluksesta).
>>>esim. marian Jumalanäidin korostus tulee pakanauskonnoista.
Ei minulla mitään asiaa ole. Käyn täällä harvoin joten ei ole vakinikkiäkään.Enkä ole ortodoksi.
Mutta niin ystävällisestija selventävästi olet aina kommentoinut minulle että hymyillen haluan tervehtiä uutta nimmariasi ja toivottaa sinut tervetulleeksi palstallesi:)))
ja hyvää kesää sinulle. :)
Vai olet sinä teologian maisteri... Muistan vieläkin kommenttisi siitä, että uskomme (helluntailaisuus) on sekoitus metodismia ja spiritualismia... Et kai vain huijaa viattomia lukijoita?
Suosittelen sinullekin teologian opintoja, niin vähän viisastut. Jos ei ymmärrä jotain, mitä toinen yrittää sanoa, voi aina kysyä.
Me emme tarvitse teologisesta saatua viisautta, jos lopputulos on, mikä se on... Jumala on hyvä opastaja.
No katos, tuohon suuntaanhan ne Laatokan Valamon munkitkin ajattelivat jossain vaiheessa: "Luoja varjelkoon meitä oppineilta munkeilta!"
Katsos, meidän ortodoksien joukkoon mahtuu sekä oppineitä että kouluja käymättömiäkin.
Todennäköisesti oppimattomat ortodoksit ovat helpommin saavutettavissa Jumalan näkökulmasta. Pieni hapatus hapattaa koko taikinan, ja mitähän iso hapatus sitten tekee... Luoja varjelkoon sinuakin niiltä oppineilta, että löytäisit Jeesuksen...
Tunnen joitakin, jotka ovat käyneet Iso Kirja -opistoa. Se on hyvä alku sillä tiellä, että alkaa ymärtää uskonnon (erityisesti kristinuskon) perusteita, mutta vasta tradition tajuaminen mahdollistaa alkukirkkoyhteyksien ymmärtämisen.
Joku, joka kuljeskelee kaupungilla puhelinluettelon kartta kädessään ja löytää perille, voi pitää itseään hyvänäkin suunnistajana, kunnes joutuu synkkään metsään mastokartan ja kompassin kanssa.
osoittaa ihmiselle lähinnä vain, kuinka vähän hän loppujen lopuksi mistään tietää. Tiedon valtameri avautuu rannattomana hänen eteensä. Sitä paitsi suurikaan oppineisuus ei riistä ihmiseltä sydämen yksinkertaisuutta. Synti, eikä mikään muu, etäännyttää ihmisen Jumalasta.
Tieto paisuttaa, rakkaus rakentaa! Me tarvitsemme Jumalan kosketusta elämäämme, ja tietoa olennaisista asioista. Jumala kyllä tietää kaiken. Miksi meidän tulisi perehtyä kaikkeen? Eihän meidän rajalliset resurssimme siihen riitä. Minusta esimerkiksi suomalainen lukio-koulutus antaa hyvät eväät uskontojen perus-ymmärtämiseen. Meidänhän tulee keskittyä elämään omaa elämäämme.
että jos ihminen on opiskellut vain vähän, esim juuri tuon mainitsemasi ylioppilastutkinnon verran, niin hän luulee vielä jotain tietävänsä ja saattaa ylpeilläkin tiedoillaan, mutta sitten, kun henkilö on opiskellut paljon, niin hän huomaa, ettei hän mitään tiedäkään.
Todella oppineet ihmiset ovat nöyriä, sillä he tietävät sen kuinka vähän he tietävät, toisin kuin oppimattomat. Opiskelu on kilvoittelua itsensä voittamiseksi, mutta kaikkien ei tarvitse kilvoitella juuri tällä alalla, vaan voi kilvoitella muuten.
No katsos, tätä minä en juuri voi ymmärtää, -enkä hyväksyä: "Luoja varjelkoon sinuakin niiltä oppineilta, että löytäisit Jeesuksen..."
Millä lihaksilla kuvittelet, etten "olisi löytänyt Jeesusta"? Miten tulet siihen johtopäätökseen, että tarvitsisin varjelua oppineilta? Millä perusteella oletat, etten itse esimerkiksi kuuluisi noihin "oppineisiin"?
Ja muuten kaiken huipuksi, miten kehtaat kirjoittaa, että "todennäköisesti oppimattomat ortodoksit ovat helpommin saavutettavissa Jumalan näkökulmasta"? Nöyryyttä puuttuu minultakin, mutten kuitenkaan rohkene puhua mitään Jumalan näkökulmasta.
Keskustella voidaan, mutta etkö jo käsitä, että tällainen tyhjänpäiväinen hihhulointi ortodoksisuus-palstalla ei synnytä mitään muuta kuin lievää ärtyneisyyttä ja jonkun aikaa jatkuttuaan ikävystymistä. Jos sinä aina vaan kuvittelet jankkaamisesi johtavan jonkun "kääntymiseen", niin eihän täällä viitsi kohta kukaan muu kirjoitella kuin sinä. Ja mitenkään väheksymättä lukion antia sivistykselle, niin ihanko tosissasi väität, että se riittää?! No jaa, sama se mitä asiasta ajattelet, en jaksa aloittaa tästä keskustelua.
Serafima, hyvää argumentointia. Hyvä tietysti, kun joku jaksaa vaivautua.
>>>No katos, tuohon suuntaanhan ne Laatokan Valamon munkitkin ajattelivat jossain vaiheessa: "Luoja varjelkoon meitä oppineilta munkeilta!"
saahan sitä pohtia, mutta tuskin siitä kannattaa vääntää mitään suurempaa ajatusrakennelmaa. Mielestäni tuo on lausahdus vain kertoo jotain menneen ajan Laatokan Valamon elämästä. Arvostettiin -luostarielämään sopien- kuuliaisuutta, jumalanpalveluselämää, rukousta, ja fyysistä työntekoa. Ehkä oppineisuus nähtiin jossain määrin saivarteluna. Mutta minun oppineisuuteni ei riitä tämän pidemmälle, pitäisi perehtyä kirkkohistoriaan paremmin :)
...antaa kyllä kelvolliset eväät uskontojen perusymmärtämiseen, kuten sanoit. Minä taas lisäisin, että lukio opettaa lopputuloksen mutta yliopistossa kerrotaan kuinka tuohon tulokseen on päästy. Se se vasta mielenkiintoista on!
>>>Mielestäni tuo on lausahdus vain kertoo jotain menneen ajan Laatokan Valamon elämästä.>Arvostettiin -luostarielämään sopien- kuuliaisuutta, jumalanpalveluselämää, rukousta, ja fyysistä työntekoa. Ehkä oppineisuus nähtiin jossain määrin saivarteluna.
"Minun nähdäkseni kyseessä on varjeluksen pyytäminen sellaisilta "oppineilta", jotka olivat ottaneet kunnia-asiakseen käydä opettamaan Valamon veljestölle ortodoksisuuden alkeita."
Kerro lisää. Keitä kävi Valamossa opettamassa veljestölle ortodoksisuuden alkeita?
Näin juuri on. Kun ihminen katsoo spagetin reiän läpi, luulee hallitsevansa maaiilman täydellisesti. Mitä suuremmaksi katseluaukko tulee, sitä vähemmän kuvittelee osaavansa ja hallitsevansa.
maailmansotien välisen ajan Sortavalan pappisseminaarilaisia, jotka heidän "suuri oppineisuutensa" oli tehnyt ylen viisaiksi.
Valamo oli venäläinen talonpoikaisluostari, jossa veljestön vanhat jäsenet saattoivat olla lukutaidottomia. Lukutaito yleistyi Venäjällä vasta 1900-luvun alussa, mutta 1920- ja 30-luvuilla oli vielä paljon venäläisiä lukutaidottomia vanhuksia myös munkkien keskuudessa.
Lue Hannu Kilpeläisen uskontotieteellinen väitöskirja Valamo karjalaisten luostari? Teos käsittelee luostarin ja sen ympäristön välistä vuorovaikutusta.
Laajalle levinnyt Valamo-kirjallisuudesta peräisin oleva tieto todella sanoo, että luostarissa 1800-luvulla rukoiltiin Jumalaa varjelemasta luostaria oppineilta munkeilta. Olen joskus miettinyt, lieneekö kyseessä ollut ihan iltapraaviloon asti korotettu rukoushuokaus vaiko vain yleinen käsitys. Olen ymmärtänyt sen merkityksen niin, että Valamo oli TALONPOIKAISluostari. Siellä rukoiltiin ja tehtiin työtä, mutta työnteko ei ollut kirjaviisastelua. Sitä paitsi vanhassa veljestössä useimmat olivat kotoisin talonpoikaisesta kodista eivätkä välttämättä edes osanneet lukea.Ja Valamo oli kuuluisa hyvästä järjestyksestään, loisteliaasta jumalanpalveluselämästään ja ankarasta rukouskilvoituksestaan. Xyz:n huomio tässä kohden on hyvä: Moniko tosiaan on ollut läsnä palveluksessa, jota toimittaa igumeni ja 12 pappismunkkia? Luulisin tavoittaneeni jotain tuosta ilmapiiristä Petserin luostarissa.
Harvemmalle lienee tuttu se tapa, jolla Valamon kirjastossa kohdeltiin lukutaitoista ja -haluista noviisia, joten kerrotaanpa juttu tässä.
Kirjastonhoitaja, yleensä pappismunkin arvoinen,
tenttasi ensin noviisia, varsinkin jos ei tuntenut tätä entuudestaan, kysyi kuka on hänen rippi-isänsä ja millaisia asioita hänen päässään muutoin liikkui. Tämän tentin jälkeen kirjastonhoitaja haki hyllystä ITSE VALITSEMANSA kirjan, ojensi sen noviisille ja totesi: Lue tuo, se on sinulle sopivaa luettavaa.
Oppineisuuden arvostus Valamossa ei silti liene aivan vaatimatonta, vaikka niin voisi kuvitella.
Igumeni Damaskin, luostarin legendaarinen johtaja ymmärsi myös kirjaviisauden arvon ja siksi määrätietoisesti keräsi ja kartutti laajaa ja monipuolista kirjastoa jo 1800-luvulla. Näiden kirjojen joukossa on erittäin arvokasta ja sisällöllisestikin monipuolista aikansa kirjallisuutta, myös muilta aloilta kuin teologiasta. Kysymys lieneekin ollut siitä, että tämä tieto ei ollut tarkoitettu niiden käyttöön, jotka eivät sitä osanneet käsitellä. Tulee myös mieleen, että Damaskin ehkä ennakoi jo sellaista aikaa, jolloin kaikki luostarin munkit osaisivatkin lukea.
Tämä lähes "traditionaalinen" halu asetella oppineet ortodoksit ja munkit vastakkain on surullista, mutta ymmärrettävää siinä mielessä että ortodoksien teologiset opinahjot ovat moderniin aikaan tullessa vierastaneet akateemisuutta. Ja yhä vieläkin yliopistollinen teologian opetus näyttäytyy monille mörkönä ja kaiken pahuuden alkuna ja ikäänkuin vain luostarit (munkit) voivat kontribuoida ja välittää ortodoksiaa...
Toki luostariyhteisöissä ortodoksian praktinen ulottuvuus tulee paremmin alleviivatuksi, mutta suotta demonisoimme kuitenkaan yliopistoja teologian tai minkään muunkaan oppi-aineen oppimisen suhteen. Ortodoksia ei mielestäni ole anti-intellektuaalista, vaan rukous ja askeesi suorastaan vaatii itselleen haasteita, jotta mikään kivi tai kanto ei jäisi maailmassa Kristukselle kääntämättä ja kirkastamatta*.
Aika pitkälle on siis meistä kaikista kiinni, mitä sanomme ja ajattelemme "oppineisuudesta". Jatkammeko kyseenalaista "traditiota" nähdä yliopistollinen oppineisuus vastakohtaisena "munkkilaiselle" oppineisuudelle. Kenties opimme vihdoin näkemään ne toisiaan täydentävinä asioina.
[Muistakaamme 200-luvun Aleksandrian koulu(Kleemens, Origenes... Lienee muitakin kouluja ollut.)Pyhän Basileios Suuren suhde ns. maallisiin tieteisiin oli hyvinkin positiivinen]
No tässä käsityksessä minäkin olen ollut, siis mitä edellä sanottiin talonpoikaisluostarista.
Mutta tuskin ihan praaviloon saakka tuo ajatus oppineilta munkeilta varjelusta on päässyt (ainakaan ääneen lausuttuna) :D
Ja olen mielessäni pohtinut juuri tuota samaa asiaa, jonka Johannes toit esiin igumeni Damaskinista! Miksi tosiaan hän olisi kartuttanut kirjastoa -ja rakentanuttanut sen vielä paloturvalliseksi-, jos "oppineisuudella" ei olisi ollut mitään sijaa luostarissa? Olisiko niin, että luostarin kulloinenkin "politiikka" riippui suuressa määrin sen johdosta, tosin en nyt muista, että ketään sota-aikaa edeltävistä igumeneista olisi väitetty erityisen taantumuksellisiksi. Ehkä se on juuri tuo talonpoikaistaustainen enemmistö veljestössä, josta lähtöisin tuo mainittu ajatus oli.
Riemastuttava kertomus tuo Valamon kirjaston lainausprosedyyri!
Juu Kilpeläinen on tullut luettua. Eipä mieleeni ole jäänyt kuitenkaan, että Sortavalan pappisseminaarilaiset olisivat käyneet Valamossa nimenomaan opettamassa, mutta helppoa on kyllä kuvitella, että näin on voinut tapahtua. (Sielläkin on voinut olla rikkiviisaita teologin alkuja.)
Vaan liekö tosiaan niin, että ortodoksisessa maailmassa halutaan asettaa vastakkain munkit ja oppineet ortodoksit? Käsitykseni mukaan nykyään luostareihin hakeutuu hyvinkin korkeasti koulutettuja ortodokseja. Jopa Suomesta löytyy esimerkkejä tästä.
kyllä mije luulen että monetkin teologian opiskelijat käyvät tietoisesti ja tietämättään uhittelemaan vanhemmille ortodokseille ja munkkeille. Kannuksiaanhan ne siinä vaa kokeilee.
Elämää se o ja sellaseen ossaavat YLEENSÄ munkit ja vanhemmat ortodoksit ihan noin niingu pastoraalisesti ja lempeän isällisesti suhtautua. Ei siit kandee mitää ongelmaa tehä, ikäänkuin se olisi juuri akateemisen maailman salajuoni. Ja toisaalta jos joku teologin planttu oikeen innostuu, nii jämäkästi vaan sannoo että suu kii ja perunoita kuorii, nii kyllä se siit.
Kyllähän tää Suomen ortodoksisen teologianopetuksen siirtyminen yliopistoon ol ja yhä on monelle vaikea pala. Ja jopa merkki luopumuksesta.
Lännessä tok on asiat ja munkit oppineitakin, mutta kyllä mije oon monenlaista anti-intellektuaalista munkkia ja ortodoksia erityisesti idän suunnalla kohannu. Semmosta teologisoitua sontaa ja salaliitto -höpinää olen kuunellu että ihan veltoksi vetää...
Niinhän sitä mahtuu monenlaista eläjää tähän porukkaan. Fanaatikkoja ja kaikenlaisin konspiraatioviritelmin varustettuja munkkeja kait löytyy niin Venäjältä kuin etelämmästäkin, esmerkiks Athokselta. Mut löytyy sitten niitä ihan tolkun ihmisiäkin.
Kyllä minäkin muistan, että tämä siirto Kuopiosta Joensuuhun oli monelle vaikeaa hyväksyä. Mutta että vieläkin..? Pitäisikö teologian opiskelijoiden Joensuussa tehdä jotain parantaaksenne yliopisto-opiskelun, vai kuinka!?
Jäi sana pois:
Pitäisikö teologian opiskelijoiden Joensuussa tehdä jotain parantaakseen yliopisto-opiskelun MAINETTA, vai kuinka!?
Jumala se varmaan valaisee himmenneenkin järjen?
Niin tehokkaasti on valaissut, että maailmassa on vasta muutama sata kristillisperäistä kirkkoa ja lahkoa. Useimmissa niistä luetaan hikipäässä Raamattua. Muuta ei sitten koskaan luetakaan ja sen myös huomaa...Luetun ymmärtämisen heiveröisyytenä vailla alkeellistakaan eksegeettistä perspektiiviä.
No, kaiketi Jumala armossaan hyväksyy myös haihattelun.
>>>Valamo oli venäläinen talonpoikaisluostari, jossa veljestön vanhat jäsenet saattoivat olla lukutaidottomia.
Lukutaito ei tule itsestään, vaan jonkun pitää opettaa. Ehkä osa veljistä on tullut luostariin niin vanhoina, että opiskelu ei ole enää onnistunut.
Mitä taas ulkoa oppimiseen tulee, niin se on hyvin vanha menetelmä. Koraanikouluissahan ei muuta tehdäkään (paitsi opetellaan sotaa).
Koko VT:n sisältö siirtyi satojen, osittain jopa tuhansien vuosien ajan sukupolvelta toiselle, kunnes se saatettiin kirjalliseen asuun Baabelin vankeuden aikana.
Myös Evankeliumikirjaa ryhdyttiin saattamaan kirjalliseen asuun vasta sitten, kun Jeesuksen jalkojen juurella istuneet alkoivat käydä iäkkäiksi ja saarnat piti saada säilymään seuraaville sukupolville.
Ei ole mikään tavaton asia oppia muutaman vuoden aikana liturgiset tekstit ulkoa. Tämän ihmetteleminen on vain Valamon munkkien aliarvioimista.
Että mitenkö munkki voi olla lukutaidoton ?
Siten, että ei ollut saanut opetusta lukutaidon hankkimiseksi. Venäjällä oli vielä 1800-luvulla laajoja alueita, joissa ei ollut alkeiskoulujakaan. Tiedät varmasti, ettei lukutaito tule ihmiselle itsestään. Luostarithan olivat usein ainoita paikkoja, joissa vaatimattomista oloista lähteneet nuoret saattoivat saada ammattikoulutuksenkin.
Miten lukutaidoton munkki lukee päivittäisen rukoussääntönsä?
Valamossa tämä hoidettiin palveluksena nimeltä Pravilo. Se on alkujaan munkin iltarukoussääntö, jota toimitettiin kirkossa juuri tämän lukutaidottomuuden takia. Pravilo ei kuulu yleiseen liturgiseen vuorokauden jumalanpalvelusjärjestykseen, vaan on luostareiden erikoisuus. Osan rukouksista munkit varmasti oppivat myös ulkoa ja lukivat niitä sitten keljansa hiljaisuudessa.
Jumalanpalvelusten toimittaminen hoidettiin usein kanonarkin avulla. Hän tunsi tarkkaan jumalanpalvelusjärjestyksen ja luki lukutaidotonta munkkikuoroa varten kirkkolauluista tekstin säkeen kerrallaan. Sen kuoro toisti melodiaa laulaen. Pappismunkit osasivat tietenkin lukea ja käyttivät käsikirjaa toimittaessaan palveluksia.
Rukoussääntö luettiin aamuin illoin yhdessä kirkossa, jolloin lukutaitoiset munkit toimivat esilukijoina. Tämäkin kerrotaan monissa Vanhaa Valamoa kuvaavissa teoksissa. Keljassaan lukutaidottomat munkit lukivat vain Jeesuksen rukousta ja muita ulkoa osaamiaan rukouksia.
Lukutaidottomalla ihmisellä saattaa ulkoaoppimisen kyky olla suorastaan hämmästyttävä, niin kuin tiedämme karjalaisista ja venäläisistä runonlaulajista. Analfabeettia aikuista voi olla enää vaikea opettaa lukemaan. Lukemaan oppimisen herkkyysikä on 6-7-vuotiailla lapsilla.
Siinä olet oikeassa, että veljesten joukossa saattoi olla paljonkin sellaisia, jotka oli alunperin toimitettu hoitoon luostariin. Kehitysvammaisten ja erilaisia neurologisia sairauksia tai mielisairauksia sairastavien ohella luostariin lähetettiin myös alkoholisteja, varsinkin alkoholisoituneita papiston jäseniä.
Lukion uskonnonopetus antaa juuri sellaiset eväät, joilla täälläkin ei-ortodoksit käyvät kähisemässä. Eli väitetään sellaisia asioita, joita lukiossa on vain pinnallisesti raapaistu eikä syvemmin pohdittu. Ja sitten on ymmärretty vielä sekin vähä väärin. Voi voi.
Ai miten niin väitän tätä? Olen itsekin lukion käynyt ja muistan kyllä millaiset eväät sieltä sain. Ei niillä tiedoilla aleta väittelemään ja perustelemaan yhtään mitään yhtään mistään uskonnosta, oli sitten kyse krist.uskosta, hindulaisuudesta tai mistä tahansa. Voi voi.
Olipas kiinnostava juttu, Johannes! Nähtävästi uusi lapion varsi on löytynyt?
Pravilo on vavahduttavan vaikuttava palvelus, voisiko sitä suorastaan sanoa hesykastiseksi?
Sivujuonnekysymys: missä vaiheessa liturgiikkaa on syntynyt prokimeni? Toteutuuko siinä eräällä tavalla tällainen esiluku?
Ei minulla ole uutta lapion vartta enkä edes aio hankkia uutta, tämä tiedoksesi. Luostari-teeman kanssa asialla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä.
Minäkin pidän Pravilosta, olen pitänyt aina ja tietoisesti hankkinut sen kaavankin itselleni. Kyllä pravilossa on hesykastisia piirteitä, siinä alkupuolen osiossa etenkin, jossa luetaan Krysostomoksen rukoushuokaukset ja niihin nivellettynä Jeesuksen rukousta ääneen ja äänettömästi (jossa vaiheessa muuten Uuden Valamon kärsimättömimmät matkailijat karkaavat pois kirkosta).
Prokimenin syntyhistoriaa en muista enkä sitä tätä kirjoittaessa pysty tarkistamaan. Joku liturgisti voinee vastata asiaan tarkemmin. Niille jotka eivät tiedä mikä prokimeni on, sanottakoon että se on psalmeista otettu JOHDANTOLAUSELMA. Kyllähän prokimenin lukutapa muistuttaa suuresti edellä kuvaamaani kanonarkin käyttämistä. Voinee ajatella niin että prokimenin lukemiselle ominainen vuorolaulu on seurakuntakäytännössä jäänne kanonarkkisesta lukemisesta. Prokimeni on eräänlainen huutomerkki, viesti siitä että tämän jälkeen luetaan pyhiä tekstejä ja nyt pitää olla tarkkana, sillä sehän edeltää aina epistolan tai evankeliumin ja ehtoopalveluksessa myös parimioiden (VT:n lukujaksojen) lukemista. Siksi on hiukan hassua, että seurakuntien lauantai-illan vigiliassa on tapana kylläkin lukea prokiimeni, mutta sitä ei seuraakaan minkäänlainen raamatuntekstin lukeminen. Jos parimioita ei lueta, prokiimeni on oikeastaan tässä yhteydessä turha.
"(jossa vaiheessa muuten Uuden Valamon kärsimättömimmät matkailijat karkaavat pois kirkosta)."
Naulan kantaan! Ja voi sitä ihanaa täydellistä hiljaisuutta, kun jalkaa vaihtavat kärsimättömät saavat kyllikseen. Pravilo erityisesti munkkidiak. Aleksanterin resitoimana jää suoraan selkärankaan. Ynnä siinä kaikkein syvimmässä hiljaisuudessa ovensuussa kotoisesti raksuttava kaappikello...
Epäilevillä Tuomaillakin on siis joskus hetkensä. Se on suurenmoista. Suuren kiitoksen aihe.