Ateismin virhepäätelmät

XXX_ouzo kirjoitti:

(copy-paste)

---------------------------------------------
Ateistinen virhepäätelmä nr. 1: "se että jumalan olemassa olosta ei ole empiirisiä todisteita on todiste siitä että jumalaa ei ole, tai ei voi olla olemassa"

Se että jumalasta ei ole suoranaisia empiirisiä todisteita (toistettavia havaintoja) ei ole todiste jumalan olemassaolemista vastaan. Teistiseen maailmankuvaan liittyvät ilmiöt (esim sielu) ovat yhä tieteen havaitsemiskeinojen (mittaustarkkuuden) ulkopuolella. Havaintojen puute ei ole todiste teoriaa vastaan silloin kun havaintoja ei voida mittaustarkkuuden puitteissa saada.

Esimerkki: Se että maan ulkopuolisen elämän (tai UFO:jen) olemassa olemisesta ei ole todisteita ei ole todiste siitä että ettei maanulkopuolella ole, tai voi olla elämää. Myöskään se että jumalan olemassa olemisesta ei ole empiirisiä todisteita, ei ole todiste siitä että jumalaa ei ole, tai ei voi olla olemassa.

Usein ateistit syyllistyvät virheargumentointiin (esimerkiksi joulupukki-uskon ja jumala-uskon yhdenvertaistaminen) koska eivät kykene erottamaan tutkimuskohteiden erilaisia lähtökohtia:

A tutkittava kohde on tässä todellisuudessa ja tutkittavaa kohdetta voidaan tutkia ja se voidaan havaita nykyisen mittaustarkkuuden rajoissa (lämpölaajeneminen, klassinen mekaniikka)
B) tutkittava kohde on tässä todellisuudessa mutta tutkittavaa kohdetta ei voida havaita puutteellisen mittaustarkkuuden tai esimerkiksi pitkien välimatkojen takia (maan ulkopuolinen elämä, kvanttitietoisuus soveltuvin osin)
C) tutkittava kohde ei ole tässä todellisuudessa tai tutkittava kohde ei ole vuorovaikutuksessa tämän todellisuutemme kanssa

Havaintojen puute on todiste olemassaolemattomuudesta vain silloin kun tutkittava kohde on tässä todellisuudessa ja tutkittavaa kohdetta voidaan tutkia ja se voidaan havaita nykyisen mittaustarkkuuden rajoissa. Tonttujen olemassa olo on erittäin epätodennäköistä koska tontuista ei ole havaintoja vaikka niistä PITÄISI OLLA havaintoja. Jumala ei sen sijaan ole nykyisen mittaustekniikan rajoissa havaittavissa, joten jumalan olemassaolon puolesta EI VOI OLLA todisteita. Havaintojen puute on kyllä todiste tonttujen olemassa olemista vastaan, mutta ei korkeampaa tietoisuutta vastaan. On siis väärin verrata uskoa sellaiseen mitä vastaan on todisteita (tontut) siihen mitä vastaan ei ole todisteita (jumala). Jumala-usko ja tonttu-usko eivät siten ole verrannollisia.


Ateistinen virhepäätelmä nr 2: "ateistinen todellisuuskäsitys on oikea koska se on esitetty kieltävässä muodossa"

Tieteellisessä ajattelussa väitettä ei voida hyväksyä (ts pitää totena), tai pitää todennäköisenä ennenkuin sen puolesta on esitetty todisteita. Väitteet ja teoriat on todistettava riippumatta siitä esitetäänkö ne kieltävässä tai positiivi muodossa. Väite "maapallon ulkopuolella ei ole elämää" ei ole lähtökohtaisesti sen oikeampi tai todennäköisempi kuin väite "maapallon ulkopuolella on elämää". Kumpaakan väitettä ei tule hyväksyä ilman todeisteita.

Ateistinen virhepäätelmä nr 3: "Jumalan olemassaolo on erittäin epätodennäköistä"

Sekä teistinen maailmankuva että ateistinen maailmankuva sisältävät väitteitä todellisuudesta jota emme voi puutteellisen mittaustarkkuuden takia havainnoida. Teistinen maailmankuva ja ateistinen maailmankuva ovat vaihtoehtoisesti välttämättömiä (jompikumpi on varmuudella tosi) ja toisensa poissulkevia (vain toinen on tosi). Ateismin ja teismin komplementaarisuudesta johtuen

P(ateismi) = 1 - P(teismi)

Kumpaakaan teoriaa ei voida todisteiden (havaintojen) puutteen takia pitää todennäköisempänä kuin toista, ja kumpikin teoria tekee yhtä yksityiskohtaisen kuvauksen todellisuudesta. Tieteenfilosofisesti oikea lähtökohta ateismi-teismi vastakkainasettelussa on että kumpikin ovat mahdollisia ja yhtä todennäköisiä näkökantoja, eli 50%. (Tietysti kummankin teorian puolesta voidaan esittää epäsuoria todisteita).


Ateistinen virhepäätelmä nr. 4: "ateisti ei usko mihinkään"

Eräs ongelma on syntynyt kun jotkin älyllisesti epä-rehelliset ateistit (kaikki ateistit eivät suinkaan kuulu tähän ryhmään) ovat pyrkineet määrittelemään ateismin seuraavasti "ateisti ei usko jumalan olemassa oloon", mutta kieltävät väitteen "ateisti uskoo että jumalaa ei ole olemassa". On kuitenkin helppo todistaa että ateisti on henkilö joka "uskoo myös siihen että jumalaa ei ole olemassa".

Todistus: Jumalan olemassa olo ja jumalan olemassa olettamattomuus ovat vaihtoehtoisesti välttämättömiä (jompikumpi on varmuudella tosi) ja toisensa poissulkevia (jumala joko on tai ei ole, mutta kumpikin väite ei ole tosi) teorioita tai väitteitä. Tämän takia voidaan sanoa että jumalan olemassaolo ja jumalan olemassa olemattomuus ovat komplementaarisia teorioita tai väitteitä. Todennäköisyyslaskennan mukaan komplementaaristen tapahtumien (A ja B) todennäköisyydet ovat seuraavassa riippuvuussuhteessa

P(B) = 1 - P(A)

Jumalan olemassaolon ja jumalan olemassa olemattomuuden komplementaarisuudesta johtuen, henkilö joka pitää jumalan olemassa olemista erittäin epätodennäköisenä pitää jumalan olemassa olemattomuutta erittäin todennäköisenä.

P(jumala on olemassa) = 0.1%
==> P(jumalaa ei ole olemassa) = 99.9%

Uskominen on jonkin asian tai väitteen pitämistä todennökäisenä. Usein tämä "todennäköisenä pitäminen" on tiedostamatonta, eli alitajuntaista, eikä älyllisten ajatuskehitelmien (uskontunnustukset) tarvitse välttämättä vastata ihmismielen todellista uskoa ja todellisia motiiveja. Jos ateisti katsoo että jumalan olemassaoleminen on epätodennäköistä (0.1%) on järkeenkäypää että saman henkilön mielestä jumalan olemassaolemattomuus on todennäköistä (99.9%). Ateisti on siis henkilö joka uskoo että jumalaa ei ole olemassa.
--------------------------------------------

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä