Mitä tehdä jos ei onnistu parannuksenteossa? Miten saa kiusaukset lievenemään? Onko teillä oikein hyvää ja käytännöllistä konstia? Ei meinaa tulla pyhästä vaelluksesta muutakuin rapakossa rypemistä.
Olen synnin suossa=(
SyntinenSäkki=(
10419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
nimittäin, keskittyä Jeesukseen enemmän kuin kiusauksiinsa.
Enemmän kuin kiusausten vastustamiseen keskittyä Jeesukselle antautumiseen.
Silloin ainakin suunta on oikea. Armo kasvattaa pyhitykseen.
Jeesus sinua rakastaa!!!
ciao ja halaus.
P.S.
Vielä sellainen neuvo jonka toki tiedätkin, että aloita jokainen päivä rukouksella ja hiljentymisellä Hänen edessään, kaivaten yhä syvempää antautuneisuutta ja riippuvaisuuden tuntoa Kristuksesta.
Vielä. Monet pyytää voimaa synnin voittamiseen. Ei siinä mitään mutta jossain mielessä pyyntö on vähän hassu. En tarvitse voimaa jos olen ottamatta kaljapullon käteen tai avaamatta pornolehden. Siihen tarvitsen voimaa jos otan kaljapullon käteen tai avaan pornolehden. Siinä käytän voimaani.
Kun kieltäydyn synnistä silloin minä käännän katseeni Jeesukseen ja voimattomana antaudun Hänelle. Ristin kautta. Niinkuin apostoli Paavali kirjoittaakin että meille se - siis risti - on Jumalan voima.
Tie voittoon on antautua Jeesuksen voittamaksi että Hänestä, rakkaasta Jeshuasta, tulee sydänten tosi kiintymyksen kohde.
Mutta nyt laitan korkin suulle ja poistun takavasemmalle ettei mene enempää jaarittelun puolelle...
Eihän tämä asia neuvoista parane vaan että Herra saa kahdenkeskisessä neuvottelussa kun Hänen kanssaan olet osoittaa oikean tien. Kyllä rakastava Jumala sen sinulle laupeudessaan tekee kun Hänen tuntemistaan pyydät etsiä yli kaiken.
Hyvää yötä rakas Jumalan lapsi joka Jeesukseen turvaat.
"Monet pyytää voimaa synnin voittamiseen. Ei siinä mitään mutta jossain mielessä pyyntö on vähän hassu. En tarvitse voimaa jos olen ottamatta kaljapullon käteen tai avaamatta pornolehden. Siihen tarvitsen voimaa jos otan kaljapullon käteen tai avaan pornolehden. Siinä käytän voimaani."
Harmi vaan, kun simppelimmät asiat ovat ihmiselle vaikeimpia.. ;) Taistelu itseään vastaan on kuitenkin ainut vaihtoehto. Jos todella tahtoo, niin kykenee Isän voimalla mihin vain. :)
(Vaikka se kontrollin menetyksen jälkeen niin pahalta voi kuulostaakin, virheen tekee kuitenkin aina ihminen. Ei Isä ole silloin mihinkään viereltä karannut, vaan päinvastoin..)
Hieman kuitenkin vierastan tuota ilmaisua "taistelu itseään vastaan". Vaikka onhan se toisaalta niin.
Kun tahdomme kokosydämisesti Jeesukselle antautua kyllä siinä liha pistää hanttiin ja silloin tavallaan taistelee itseään vastaan kun riippuu Jeesuksessa kiinni ja oma liha vetää toisaalle. Mieluummin kuitenkin puhun "antautumisesta Jeesukselle" kuin "taistelusta itseään (tai jotakin mitä tahansa) vastaan".
Toissapäivänä justiinsa kirjoitin tästä aihealueesta kun sanoin eräälle että Jumala varmaan hyvin pitkälle ymmärtää sellaisen ihmisen outoa ja jopa synnillistä käyttäytymistä joka on monien menneiden vaiheidensa ja elämänsä kolhujen tähden sisältä rikki ja haavoilla. Mutta "uskovina meidän on syytä ymmärtää myös se että emme voi loputtomiin puolustella tekojamme vetoamalla sisäisiin haavoihin."
Emme myöskään voi vedota tuskallisen piinaaviin kiusauksiin tai haluihin jotka tuntuvat ylivoimaisilta!
Ne voi kyllä olla ylivoimaisia ihmiselle mutta ei Jumalalle. Jotenkin tätä ei aina ymmärretä.
Mielestäni siinä juuri on kristinuskon ylivoimainen laatuero kaikkiin ihmislähtökohtaisiin uskonnollisuuksiin että meille on Jeesuksessa annettu mahdollisuus nimenomaan asioihin joihin emme kykene. Uskova on asetettu Jeesuksen mahdollisuuksiin, mutta niissä eläminen edellyttää todellista päätöstä astua ristin tielle, käytännössä siihen oman minän kuolemaan, jossa syntielämä on kerta kaikkiaan hylättävä.
Vaikka Jumala ymmärtää heikkouksiamme, kuitenkin:
"Kyse ei ole siis vain siitä että Jumala ymmärtää vaan myöskin että suostummeko ymmärtämään mitä Hän haluaa MEIDÄN ymmärtävän. Kysymys siis on siitä, suostuuko kristitty haavoineen parannettavaksi niin ettei tottele mustasukkaisuuksiaan ja epäluulojaan, vaan Hänen ääntään. On asioita joihin ihminen ei kykene mutta jotka Jumala toteuttaa jos vain ihminen suostuu Hänen tekoihinsa. Vaihtoehto alamaisuudelle on kapina ja uhma."
Syntielämän hylkäämisessä on suureksi avuksi jos ymmärrämme lähteä oikeasta päästä liikkeelle. Mitä nopeammin tämän tajuamme sen parempi, koska silloin vältytään monilta uuvuttavilta taisteluilta ja turhilta tappioilta. Jonkun verran on kuitenkin pakko käydä kantapään kautta ja niin Herra meitä kasvattaakin, mutta ei ole tarkoitus että aina olemme naamallamme kuralätäkössä. Uskonelämähän on pohjimmiltaan suhde, se on yhteydessä olemista, elämää Jumalan kanssa, rakkaussuhdetta Jeesukseen Kristukseen. On kaksi persoonaa jotka on liitetty toisiinsa uudestisyntymisen ihmeessä: ihminen ja Jumala. Pyhä Henki todistaa että olemme Jumalan lapsia ja Kristus on meissä. Suhde on dialogia, vuorovaikutussuhdetta jossa saamme oppia TUNTEMAAN läheisesti Rakkaintamme. Tämä on uskonelämän keskipiste ja idea josta käsin synnin vastustaminen ja voittaminen tapahtuu.
Oikeastaan. En minä voita syntejäni vaan Jeesus. Hän ne voittaa jos minä Hänelle antaudun kiusausteni keskellä.
Minä ainakin olen itsessäni niin heikko ja mahdoton ja kerta kaikkiaan avuton että jos Jumala ei olisi minulle tätä läksyä opettanut jo alussa niin enpä tiedä missä olisin.
Kiitos Jumalalle.
Jos uskova lähtee omin voimin vastustamaan mitä tahansa kiusaustaan niin joskus se voipi onnistua ja ehkä Jumalakin siihen sitten voimaa antaa koska ei Hänen tahto ole että kukaan synnissä rypee. Mutta todellinen uskonelämä ja Jumalan tunteminen ei mene sitä kautta eteenpäin. Ei Jumala tahdo ensisijaisesti että elämme siistiä ja kelvollista elämää vaan että elämme elämää Hänen yliluonnollisessa voitossaan jossa todella tunnemme Kristuksen voiman. Se voi tapahtua vain heikkoudessa. Minun pitää suostua heikkona Hänen varaansa niinkuin oksa on puun varassa ja ottaa köyhänä kaiken täteyden vastaan Häneltä lahjaksi. Silloin armo kasvattaa pyhitykseen.
Kun päämäärämme ei ole siisti ja kelvollinen elämä vaan Jeesuksen täyttämä elämä siitä on sitten luonnollisena seurauksena myös siisti ja kelvollinen elämä. Oikealla tavalla. Eikä kerskauksemme ole oma minä vaan Jeesus joka on tämän saanut aikaan. Se on armon ihme. Jos pyhitys on aitoa Jumalan työtä eikä omaa ponnistelua niin sanoisin että mitä pyhittyneempi kristitty sen armollisempi, koska hän ei kerskaa pyhityksestään vaan Kristuksen armosta.
Yleensä on niin että kun uskova vastustaa syntiä itse niin hän voi kyllä vastustaa jonkin aikaa, mutta jossain vaiheessa voimat loppuu kesken ja sitten sanotaan - ikäänkuin hurskasti puolustellen: minä tein parhaani ja yritin, mutta en jaksanut enää vastustaa.
Höpinää. Olen itse asiassa vakuuttunut että monta kertaa uskova on syntiä vastustaessaan jo alitajuisesti antanut itselleen luvan että kun omat voimat loppuu enkä jaksa enää vastustaa, sitten lankean? Vieläpä syytetään Jumalaa kun Hän ei antanut voimaa. Häpeällistä puhetta. Tosiasiassa ei tarvita mitään muuta kuin kääntyminen synnistä (tietyssä mielessä myös sen vastustamisesta) ehdottomasti Jeesuksen puoleen. Siinä sitten tulee reväistyksi pois se oma viettelevä käsi ja silmä, kun kääntää koko olemuksensa katselemaan Jeesuksen kauneutta vaikka oma ruumis vetääkin toiseen suuntaan.
Siihen myös tulee Jumalan voima kun tälle tielle lähdemme. HÄN EI SIIS LISÄÄ MEIDÄN OMAA VOIMAAMME JA VASTUSTUSKYKYÄMME SYNTIIN NÄHDEN. Vaan antaa meille HÄNEN VOIMANSA ristin kautta.
Nämä on asioita jotka täytyy itse oppia.
Kiusausta ei voiteta keskittymällä syntiin ja sen vastustamiseen vaan keskittymällä Jeesukseen.
Vaikka tuli liian pitkä kirjoitus niin tähän vielä otan toissapäiväisestä tekstistä:
A. Olkaa alamaiset Jumalalle
B. mutta vastustakaa Perkelettä, niin se teistä pakenee.
So? Ensin ei ole pahan vastustaminen vaan antautuminen hyvälle joka on Kristus ja Hänen tahtonsa. Kun nöyrtyy alamaisuuteen ei sitten välttämättä tarvita pahan kiusaavan voiman vastustamista koska se paljolti hellittää ja kaikkoaa jo pelkästään Jumalalle antautumalla. On liian kovaa touhua pysyä nöyrtymättömyydessä ja sellaisessa tilassa ponnistella pahaa vastaan, silloin on ohitettu kaikkeista tärkein elikä kohta A ja menty suoraan kohtaan B, asia ei toimi niin.
Liian usein uskovatkin KÄYTÄNNÖSSÄ on alamaisia Perkeleelle mutta vastustaa Jumalaa. On alamaisia omille haavoilleen ja niiden kautta tuleville sidoksille niin vastustaen Pyhän Hengen ääntä ja karkoittavat Herran hyvän tahdon asioistaan ja tilanteistaan pois. Suulla kyllä voidaan sanoa että rakastan Jumalaa yli kaiken - mutta tosiasiassa asia on näin: rakastan Jumalan tahtoa yli kaiken ja tietysti Jumalan tahto on just se mitä minä tahdon. Kun Jumalan tahto on jotakin muuta silloin ei olla valmiit hyväksymään sitä Jumalan tahdoksi. Suulla siis rakastetaan Herraa ja ehkä tunteidenkin kautta jossain määrin mutta ei olla hengessä antauduttu Hänelle kun sielun nöyrtymättömyys on esteenä, ollaan tosiasiassa kapinassa ja uhmassa vielä monessa kohtaa.
EI OLE MITÄÄN KIERTOTIETÄ voittoelämään. Ensin täytyy ottaa todesta kohta A ja lähteä sitä kautta Kristuksen alamaisuudessa toteuttamaan kohtaa B, niin hengellinen elämä toimii.
JEESUS on ihana ja ihmeellinen!
se mikä sisällä (ajatuksissasi) on silloin kaikki on sinulle puhdasta. Sanoi Jeesus fariseuksille ja kirjaviisaille. Paavo Ruotsalainen juoksenteli pitkin metsiä omantunnon tuskissa Nilsiästä Multialle? sepän pakeille. Klinkkaapa tuo juttu esiin. Joka rikkomuksensa salaa se ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää se saa armon avuksi oikeaan aikaan. Julistan kaikki sinun syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä aamen. Mene ja iloitse. Kartetaan pahaa ja seurataan Jeesusta puhtaalla omallatunnolla. Lukemalla päivittäin hänen sanaansa. Kiittäen ja rukoillen. Ole siunattu.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000117&posting=22000000016297164
En voi tuntea sinun tapaustasi kirjoitustasi tarkemmin, mutta haluan rohkaista sinua tarttumaan Jeesuksen armoon ja pitämään heikkonakin siitä kiinni.
Jeesus tuli syntisiä varten, eli sinua ja minua varten. Omavanhurskaat ja itseriittoiset ihmiset eivät Jeesukseen turvaudu, he eivät näe siihen mitään tarvetta. Mutta sinä, joka kamppailet huonoutesi kanssa, pysy itsepintaisesti Jeesuksen armossa, vaikka parannuksen tekosi onkin puutteellista, niin kuin se meillä kaikilla on.
Pysymme loppuun asti syntisinä ja siksi tarvitsemme loppuun asti Jeesuksen armoa, joka on luvannut olla syntisille armollinen.
1. Kor. 10:13
"Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja JUMALA ON USKOLLINEN, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää".
En huomannut kirjautua ja näin ylläoleva kirjoitukseni meni mr nimettömän piikkiin.
Pistin sinulle postia, mutta oletkohan vaihtanut sähköpostiosoitettasi? Ainakin galleriasivullasi näyttäisi olevan eri.
Siunausta sinulle veljeni Kristuksessa!
Laitoin sulle postia siihen sun toiseen osoitteeseen, jonka olin saanut, eli en siihen, joka sulla on tuolla galleriasivuillasi.
Siunausta sulle!
on omakin elämäni! - pyhää ei vaelluksestani saa tekemälläkään
synninteosta en eroon pääse,vaikka kuinka vikisisin -- onneksi Isä tietää,sillä hän on nähnyt minut jo idullani,Hänen kirjaansa kaikki on kirjoitettu,ennenkuin olin elänyt päivääkään olivat kaikki päiväni luodut...minusta se on hyvin armollista...
parannella elämääsi, ala elämään uskoasi todeksi.
Jumala on luvannut antaa voimaa kun sitä häneltä anomme. Älä anna lihallesi valtaa, kyllä ihminen siihen pystyy, mutta jos sinua vain miellyttää synnin teko, et edes halua nähdä totuuteen mihinkä se johtaa. Jeesus sanoi syntiselle naiselle joka oli saatu itse teossa kiinni.
Häntä ei kukaan kivittänyt, mutta Jeesus sanoi lopuksi, mene äläkä enää syntiä tee. Siinä on sinulle kehoitus, muuten sinulle ei käy hyvin jos ryvet synnin tiellä. Siitä on tehtävä parannus.
Kohta katseesi Kristukseen ja luota Hänen voimaansa.