Vähän, enkä ihan vähänkään arastellen otan tämän aiheen esille - ties minkälaista paheksuntaa saankaan aikaan niissä jotka ns. tietävät mikä on oikein. Se ei kuitenkaan ole tarkoitukseni. Kun aloin tutustua ortodoksisuuteen, läntisen tasa-arvoajattelun hapattamana pelkäsin että tämä on se asia, minkä takia minusta ei voi koskaan tulla ortodoksia. Sittemmin asia on jäänyt taka-alalle ja muut asiat tulleet paljon tärkeämmiksi. Varsinkin kun tutustuin mm. Elisabeth Behr-Sigelin, Kallistos Waren ja Aino Nenolan kirjoituksiin, totesin että kirkosta toki löytyy muunkinlaista kuin "näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan, piste" tai "naisilla on kuukautiset, siksi ne ei voi mennä alttariin"-argumentointia.
Aihetta tuskin tulevaisuudessa kuitenkaan voidaan vaieta kuoliaaksi senkään takia, että ort.teol. opiskelijoista nykyään niin suuri osa on naisia, eikä kaikille ole työmahdollisuuksia. Miten te olette asian ajatelleet ja kokeneet, varsinkin ort. naiset?
Aihetta tuskin tulevaisuudessa kuitenkaan voidaan vaieta kuoliaaksi senkään takia, että ort.teol. opiskelijoista nykyään niin suuri osa on naisia, eikä kaikille ole työmahdollisuuksia. Miten te olette asian ajatelleet ja kokeneet, varsinkin ort. naiset?
Vastaukset 49
Vanhimmat
Jumalansynnyttäjän esirukousten tähden, Vapahtaja pelasta meidät.
Tässä on tiivistettynä se miksi käännyin ortodoksiksi. Ei kysymys naisen asemasta tai äidillisyydestä ole sittenkään kirkossamme ongelma. Tosiasia lienee, että ortodoksisen teologian opiskelijoista on niin paljon naisia, että heidän tilanteensa on jollain tavalla ratkaistava.
Jospa ratkaistaisiin tuo teologiaa opiskelleitten naisten "ongelma" vaikka siten, että otetaan uudestaan käyttöön naispuolisen diakonin eli diakonissan virka!
Kreikassahan lienee jo edetään tähän suuntaan...
>>>Jospa ratkaistaisiin tuo teologiaa opiskelleitten naisten "ongelma" vaikka siten, että otetaan uudestaan käyttöön naispuolisen diakonin eli diakonissan virka!
diakonissoiksi eli naisdiakoneiksi. En tiedä, onko jo vihitty. Minusta nimitys naisdiakoni on parempi Sana diakonissa on kreikkaa, ei suomea.
Naimisissa olevia naisia ei sen sijaan ole koskaan vihitty diakoneiksi ja ikäraja vihkimykseen on ollut tuo 40 vuotta.
Minusta naisia, naimisissa olevia ja naimattomia pitäisi voida vihkiä lukijoiksi ja veisaajiksi (veisuunjohtajiksi), koska me ortodoksinaiset käytännössä toimimme niisä tehtävissä, mutta meille ei anneta niihin vihkimystä.
Minä yllätyin siitä, kuinka naisia (muitakin kuin Neitsyt Mariaa) arvostetaan itäisen kirkon piirissä. Löytyy arvostettuja Pyhiä naisia ja Magdalan Marian tunnustetaan apostolien vertaiseksi. Pappeus on ylikorostettu juttu, kanttoreinahan naiset saavat toimia ja hänhän se on enemmän äänessä kuin pappi :-). Mutta koetapa tätä selittää sellaisille, joiden mielestä naispappeus on kirkon tärkein kysymys...
"Vaikka naisilla ei ole pääsyä vanhemmistoon"
Se siis siitä tasa-arvosta... ;)
koska valtaosa kanttoreista (kirkkokuoron johtajista) ja kuorolaulajista on naisia. Lisäksi naiset toimivat usein myös lukijoina. Lukija lukee psalmeja ja rukouksia jumalanpalveluksessa esim liturgian alussa.
Olen samaa mieltä Priscillan kanssa siitä, että papiston asema on jossain määrin ylikorostunut ortodoksisessa kirkossa. Ajattelen lähinnä asemaa ja asenteita - pappihan on samanlainen syntinen kuin kaikki muutkin... Kieltämättä itseänikin ärsyttää se, että "mustaviitat" saavat joskus huomiota liikaa suhteessa muihin seurakuntalaisiin.
Naispappeus on tietenkin kiperä kysymys niille naisille, jotka joko kokevat naisten sulkemisen pois pappeudesta tasa-arvokysymykseksi tai haluavat itse papiksi tajuten, että vihkimys ei ole käytännössä mahdollista. Naisten asemaan tässä mielessä ei voi vaikuttaa, koska kirkon dogmat ovat mitä ovat. Itse en ole koskaan ollut kiinnostunut mistään hengellisestä työstä pappeudesta puhumattakaan ja olen sitä mieltä, että nainen elää voi hyvin ilman pappeuttakin...
Tunnetaan taas vastuumme ja pistetään sitten jäitä hattuun tähän vastaillessa. Kysymyshän on varsin asiallinen, vaikka aiheessa sopan aineksia onkin. Ei keitetä siitä tällä kertaa sellaista.
on paras hyväksyä kirkossamme vallitsevat olot. Kuten täällä on jo aikaisemminkin toisessa yhteydessä mainittu "vieraaseen luostariin ei voi mennä omat säännöt mukanaan."
Naisteologeille löytyy työtä, mikäli he opiskelevat joko aineenopettajiksi tai kanttoreiksi Joensuun yliopiston ortodoksisen teologian laitoksella. Joensuun teologilinjalta valmistuville löytyy työtä, jos löytyy.
Huonoimmin löytyy työtä niille, jotka eivät opiskele Joensuun yliopiston ortodoksisen teologian laitoksella, vaan jossain muussa tiedekunnassa/laitoksessa. Tällaisiakin ortodoksisia teologian opiskelijoita on edelleenkin olemassa.
Olen samaa mieltä Serafiman kanssa siitä, että naisteologeille löytyy parhaiten töitä, mikäli he ovat aineenopettajia tai kanttoreita. Toisaalta naisteologien kannattaa muistaa, että töitä on myös kirkon ulkopuolella eli yhteiskunnassa. Yhteiskunnallinen työ järjestöissä tms. tosin vaatii sopivia pää- ja sivuainevalintoja jo opiskellessa.
Kerrotko minulle tietämättömälle jonkin käytännön esimerkin avulla, miten ortodoksinainen osallistuu Jumalanpalvelukseen ja liturgiaan. Kynttilän pitäminen kädessä ei riitä.
Nainen voi toimia lukijana, laulajana, kuoronjohtajana tai tavallisena rukoilijana. Rukoilijalla tarkoitetaan siis seurakuntalaista, jolla ei ole mitään erityistehtäviä jumalanpalveluksessa, mutta hän osallistuu siihen rukoilemalla kaikkien puolesta.
Valtaosa kanttoreistamme on naisia. Myös suurin osa ortodoksisen uskonnonopettajista on naisia. Naiset tekevät suurimman osan seurakunnan vapaaehtoistyöstä, vetävät erilaisia piirejä ja kerhoja, toimivat leirinohjaajina jne.
Kynttilöitä ei muuten yleensä palveluksissa pidetä kädessä, vaan ne pannaan kynttilänjalkoihin. (Esim pääsiäisyön palvelus on poikkeus tästä säännöstä.)
On hyvin positiivista, kun olet nyt alkanut keskustella asioista. Kysyvä ei tieltä eksy, sanotaan.
että naisella on asemaa. Mietin tässä vain, että ei kai se ole kirkossanne niin, että ns. toisen luokan tehtävät ovat naisten ja miehet hoitavat "akateemiset" ja todellista ortodoksisuutta vaativat hommat?
Sinua varmaan kiinnostaa se seikka, että silloin, kun kokonaisia kristittyjä perhekuntia oli vielä varsin vähän ja kirkkoon liittyi pääasiassa aikuisia ihmisiä, jotka upotuskastettiin, silloin myös naisilla oli pappisvirka: diakoni. Tämä aivan siksi, että tuo upotuskasteen wet T-shirt-osuus olisi mennyt mahdollisimman kauniisti. Sen jälkeen, kun alkoi olla uskovia perheitä, joiden lapset kastettiin ja aikuiskaste jäi harvinaiseksi, naisten diakoninvirka lakkautettiin.
Minä en osaa kertoa tästä enempää, olen tehnyt ainoastaan ortodoksisen teologian approbaturista puolet. Sitten ajan vei rakkaat lapseni ja heidän käytännön uskonnonopetuksensa. Ja kyllä, minulla on toinenkin ammatti, en siis luopunut mistään urasta laittaessani teologian opinnot hyllylle. Opiskelin vain ja ainoastaan tullakseni lapsuudesta aikuisuuteen kristinuskon saralla. Teiniksi jäin. Mutta hyvä näinkin :)
Raamatussahan ei lapsikasteesta puhuta mitään. Minusta lapsikaste tuntuu pakkokasteelta. Eihän pieni lapsi voi siitä mitään ymmärtää. Alkukristityt kastoivat myöskin aina aikuisia tai ratkaisunsa ymmärtäviä lapsia. Käsittääkseni lapsikaste tuli kristillisee kirkkoon Keisari Augustinuksen mahtikäskyllä (politiikkaa siis). Lienee Katolisen kirkon peruja teidänkin kirkossanne... Olenko ihan väärässä? Idän ja Lännen kirkot erosivat joskus 1056, vai milloin se nyt oli...
Se on osa apostolista traditiota, eikä kirkkomme niin kuin eivät muutkaan vanhat kirkot pidä sitä millään tavalla ongelmallisena. Mutta lähetystilanteessa kastettavien valtaosa on tietysti aina aikuisia.
Naisten diakonaatin tehtävät liittyivät katekumeeni-instituutioon. Naisdiakonit auttoivat piispaa naisten kasteissa mm voitelemisissa ja kastepukuun pukemisessa, opettivat naisia ja lapsia ja veivät ehtoollista sairaille. Lisäksi he avustivat köyhiä.
Suuri skisma, jossa Rooman paavikunta erosi ortodoksisesta kirkosta oli vuoinna 1054. Augustinus nimistä Rooman keisaria ei ole ollut olemassa. Samanniminen kirkkoisä sen sijaan on ollut. (Hippon piispa Aurelius Augustinus 354-430.)
apostolista traditiota, jos apostolit eivät sitä tunteneet ja jos se tuli Roomalaiskatoliseen kirkkoon vasta joskus vuonna 386? Roomalaiskatolinen kirkko syntyi keisarin (Konstantinus) käskystä. Jumalalla ei ollut mitään osuutta siihen.
Mikä kirkko on vanhin, jos ensimmäinen "kirkko" länsimaissa (joihin Venäjäkin kuuluu kulttuurisesti, ei ehkä yhteiskunnallisesti)syntyi 300-luvulla... On niitä alkukristittyjäkin ollut...
Kyllä siinäkin Jumalalla taisi olla paljonkin tekemistä :)
Ennen kuin toisin todistat, eli ennen kuin aukottomasti selvität minulle, että tuon keisarin käskyn taustalla ei esimerkiksi ollut minkään laista Jumalan suunnitelmaa, aion edelleenkin uskoa, että Kirkko on Jumalan seurakuntaa.
Tuohon historian osioon vastatkoon joku muu taas, minä vain lyhyesti totean, että ennen tuota kirkon jakaantumista 1054 koko kirkko oli "ortodoksinen". Eli ort. Kirkolla on edelleen sama usko kuin sitä vuotta ennen, lännen osasto sen sijaan lisäili asioita.
Hehän kastoivat jo apostolein ajan alussa kokonaisia perheitä kristityiksi. Apostolein teot päättyy 50-luvulle. Apostolien aika jatkui kuitenkin toisen vuosisadan alkupuolelle apostoli Johanneksen kuolemaan saakka. Hän kuoli ainoana apostoleista luonnollisen kuoleman perimätiedon mukaan 105 vuotiaana.
Esim Smyrnan P. marttyyripiispa Polykarpos, joka kuoli marttyyrikuoleman 86-vuotiaana vuonna 155 oli kastettu lapsena apostoleien aikana. Kenpä tietää, ehkä apostoli Johannes oli itse kastanut hänet. Myös kirkkoisä Origenes (185-254) on kertonut, että sekä hänen vanhempansa ja isovanhempansa oli kastettu jo lapsina. Näin päästään useita vuosikymmeniä taaksepäin. (Oma isoisäni syntyi vuonna 1865 ja isoisoisäni 1805. En ole itse vielä täyttänyt kuuttakymmentä.)
Sinun kannattaisi lukea kirkkohistoraa vähän enemmän. Sinulla on omituiset ja virheelliset käsitykset asioista.
Kirkkojen ero tapahtui 1054. Jos et kirkkohistoriasta mitään muuta vuosilukua tunne, tuo on tärkein jälkeen Kristuksen syntymän ajankohdan.
Pitääkö lapset mielestäsi jättää Jumalan valtakunnan ulkopuolelle? Entä sitten, jos he sattuvat kuolemaan ennen kastamistaan?
>>>Pitääkö lapset mielestäsi jättää Jumalan valtakunnan ulkopuolelle? Entä sitten, jos he sattuvat kuolemaan ennen kastamistaan?
Millä tavoin kaste-sana, on olennaisesti muuta Helluntalaisilla kuin apostolisen kristinuskon?
Valehteliko Paavali kun hän sanoi: "ensin usko, sitten kaste?" Herännäis kristityillä ei koskaan ole kastetta ilman uskoa. Joten Paavalillinen sanoma on juurtunut syvään. Myös didakheessa, kehoitetaan kastamaan vain uskovat.
>>>Valehteliko Paavali kun hän sanoi: "ensin usko, sitten kaste?"
Kaste ei baptistisen käsityksen mukaan ole sakramentti, vaan uskoontulleiden seurakuntaan liittymisriitti, joka tehdään kuuliaisuudesta Jeesusta kohtaan. Siinä ei saada syntejä anteeksi, ei liitytä Kristukseen, ei udestisynnytä, eikä kaste baptistisen käsityksen mukaan pelasta ketään.
Baptistista kastekäsitystä kannattavia kirkkoja ovat maassamme Suomen adventtikirkko, Suomen baptistiyhdyskunta, Suomen helluntaikirkko (ja koko helluntaiherätys), Suomen vapaakirkko ja eräät muut pienemmät ryhmät.
Kasteen sakramentin eli ortodoksikielellä mysteerion taas tunnustavat mm ortodoksit, katolilaiset, luterilaiset, anglikaanit ja metodistit.
Tuota tuota; ensin tunnustetaan: Kristus Jumalan Pojaksi, sitten kadutaan syntejä, ja sitten lupaudutaan seuraamaan Kristuksen tietä ja vasta sitten kastetaan seurakunnan läsnäollessa. Mutta jankkaamisen sijaan, annan lähde viitteitä uskosta ja kasteesta: Matteus.3:11(..jotta syntinne annettaisiin anteeksi..).Mark.16:16 (joka uskoo ja kastetaan..). Apostolien teot.2:38 (tehkää parannus..). Ja apostolien teot (2:41, 8:12, 8:13, 18:8, 19:4, 19:5 ). Tässä näitä kohtia..
... sinä sitten poimit noita irtojakeita Raamatusta yrittäessäsi todistaa keksittyjä harhaoppeja uskottaviksi, kuten protestantismin agendaan on kuulunut 1400-luvun lopusta eteenpäin. Mutta ikävä kyllä jokaista jaetta kohden löytyy jokin toinen jae, jota voidaan käyttää todistamaan päinvastaista.
Onneksi meidän ei tarvitse tuollaista vaivaa nähdä, sillä meidän tukenamme on väärentämättömän kristinuskon pyhä perimätieto.
Siinä koko juju.
Kohdat nimenomaan ovat uudentestamentin kuvausta oikeiden apostolien tekemisistä; jos nuo kohdat edustavat harhaoppia, niin mitä silloin sinä edustat? Pitäydytkö Jumalan sanan inspiraatioon vai johonkin muuhun oppiin mitä uusitestamentti ei tunne? Jos nuo kohdat ovat muuten selitettävissä, niin selitä? Taitaa tulla uusioppi ilmoille; teologit vavahtukaa..
Voisitko todistaa tuon perimätiedon niin että se saa tukea raamatun teksteistä? Anna tulla..
>>>Pitäydytkö Jumalan sanan inspiraatioon vai johonkin muuhun oppiin mitä uusitestamentti ei tunne?
Ei tämä asia ole -ei ainakaan pitäisi olla- mikään mörkö ortodoksisessa kirkossa. Kuten täällä on todettu, kirkossa on paljon tilaa naisen toimia, lisäksi monet pyhät, Jumalanäiti mukaan lukien osoittavat tietä, kuinka kristityn tulee elää.
Mutta mutta, kirkko elää maanpäällä eikä ole immuuni millekään maalliselle. Varmasti siitä löytyy myös jähmeää patriarkaalisuutta ja naisen asemaa vähättelevää suhtautumista. Näin on varmasti aika monessa muussakin yhteisössä! Kyse on lopulta yksilöistä, joilla vanha tapakulttuuri määrittää asennoitumista naisiin.
Lähihistoriasta esim. itänaapurissa voi todeta, että naiset, erityisesti ahkerat kirkkomummot, pitivät uskon elävänä vaikeinakin aikoina.
...neuvostoaikaankin ortodoksisen uskon hengissä piti ja jopa suorittivat kirkollisia toimituksia kun pappeja ei ollut. Neuvostovallan romahdettua valtaan taas pääsivät papit, elikkä miehet, ja naisten ylläpitämää kristinuskoa jopa paheksuttiin ja pidettiin pakanallisena sen sijaan että heidän panostaan olisi arvostettu...että näinkin epäreilusti voi käydä.
johti? Mitä te tuota pistepirkkoa mollaatte. Eihän se oo tehny mitään väärää.
paljon asiallista asiaa naisen asemasta kirkossamme. Ja niihin mielipiteisiin yhdyn täysin.
Itse olen nainen enkä todellakaan kaipaa yhtään mitään enempää "valtaa" kuin mitä tällä hetkellä on.
Se vain ei juolahda edes mieleeni, sillä mitä minä tekisin sillä oikeudella että minut voitaisiin vihkiä pappeuteen?? En yhtään mitään. Se ei ole tasa-arvokysymys todellakaan.
Mies ei voi kantaa lasta ja synnyttää. Myös monia muita asioita on mitä mies ei voi tehdä. Miksi naisen pitäisi päästä sitten tekemään kaikkea sitä mitä mieskin? Okei, oli rajoittunut esimerkki, myönnetään. Mutta totta kuitenkin.
Nykyään huudetaan tasa-arvoa joka paikassa. Ja mitä se on? Se on sitä, että naiset menettävät naisellisuutensa ja yrittävät olla miesten kaltaisia. Ja kaikki ovat hukassa kun kukaan ei enää tiedä mikä oikeastaan on.
Sitäpaitsi. Kirkkomme traditioon kuuluu, että naisia ei vihitä pappeuteen. Ja sillä siisti. Pitääkö sitä perustella jotenkin? Pitääkö perustella se, että Jeesus on Jumalan poika jotenkin? Pitääkö perustella se miksi ylipäänsä käymme kirkossa?
Jos jotakuta nakertaa se, ettei nainen pääse papiksi niin... Ehkä olisi syytä vaihtaa kirkkokuntaa tai olla liittymättä kirkkoomme.
Ja vielä pitää toistaa muiden kirjoittajien jo esilletuoma seikka, että muistakaa; nainen on Jumalanäiti, Neitsyt Maria. Naiset kävivät ensimmäisinä Jeesuksen tyhjällä haudalla. Naisia on kirkossamme julistettu pyhiksi. Että meilläkö ei arvosteta naisia?
perustuu? katoliseen kirkkoon se tuli muinaisista Rooman valtakunnassa vaikuttaneista Pakana-uskonnoista. Semiramis ja Nimrod hänen poikanaan toimivat esikuvana Katolisen kirkon Marian palvonnalle. Miten on teillä? Mariahan oli syntinen ihminen ja yhtä vajavainen kuin mekin.
joltain sellaiselta uskontokunnalta, jossa Mariaa palvotaan. Me ortodoksit emme oikein osaa vastata.
Kovasti on viesteissäkin Mariaa ylistelty. Mitä ihmeen merkitystä Marialla on nykyajan ihmisen kannalta? Ei minulla ole mitään Mariaa vastaan, mutta ei häntä tarvitse palvoa.
joltakulta, joka tietää teologiasta enemmän sinä, mitä eroa on palvomisella ja kunnioittamisella.
Ortodoksisessa kirkossa Mariaa ei palvota.
Käsittääkseni ikoniin suhtaudutaan palvovalla kunnioituksella. Jeesuskin jää siinä toiseksi. Ei Mariaan tarvitse suhtautua yhtään kunnioittavammin, kuin vaikkapa Isä Mitroon.
Itse asiassa pappeus tulee kirkossamme vain harvojen osaksi. Kanonit asettavat pappeuteen vihittäville paljon muitakin vaatimuksia kuin miessukupuolen.
Eikö Jumalan tahto ole, että kaikki Häneen uskovat olisivat Häneen hengellisesti yhteydessä?
vaikka kaikki kristityt kuuluvat Kristuksen kuninkaalliseen papistoon, niin alusta asti on ollut myös erityinen pappeus. Apostolit asettivat perustamiensa seurakuntien johtoon piispoja (kreik episkopos=kaitsija) ja vanhimpia (kreik bresbyteros.) Lisäksi apostolit asettivat avustavia pappeja, diakoneja, kuten Raamatussa kerrotaan. Heidän tehtävänsä oli ehtoollisen vietossa avustaminen sekä köyhäinhoito.
Bresbyteros sanasta tulee useimpiin kieliin pappia tarkoittava sana ruotsin präst, englannin priest. Suomenkielen sana pappi taas tarkoittaa alunperin isää. (Siksi en itse koskaan puhu "naispapeista", vaan protestanttisista naispastoreista tai -saarnaajista. Mielestäni sana naispappi on oikea sanahirviö.)
Mutta ei palvovalla kunnioituksella, vaan kunnioituksella. Jos ihmettelet ikoneita, koitan piirtää hyvion arkisen kuvan asiasta sinulle. Kuvittele, että luet lapsellesi Lasten Raamattua. Jos sinulla on lapsia, tiedät, miten avoimesti he suhtautuvat asioihin. Kerrot Jeesuksesta, luet ehkä sen kohdan, jossa Jeesus siunaa lapsia tai vaikkapa hyvästä paimenesta. Käännät sivua ja taas siinä on kuvassa Jeesus. Lapsi kysyy: "kuka toi on?" Ja sinä vastaat, että no sehän on taas siinä se Jeesus. Lapsi nappaa kirjan ja suikauttaa suukon kuvan Jeesukselle ja sanoo: "Rakas Jeesus!"
Vietkö nyt lapsen nurkkaan ja moitit epäjumalanpalvonnasta? Tuskin. Lapsi näki siinä hyvän Jeesuksen, taivaan kodissa elävän Kristuksen ja ilahtuneena osoitti rakkauttaan.
Ikoneissa kuvataan myös muita pyhiä ihmisiä, hartaita kristittyjä, heitä rakastetaan myös. Jeesukselle osoitetaan rukouksia, näitä muita pyhiä pyydetään rukoilemaan meidänkin puolestamme, koska heidän rukouksensa on ollut ennenkin vahva ja he ovat todistaneet jopa marttyyrikuolemaan asti Kristuksen armosta.
Pitäisi osata olla vastaamatta näin typerään juttuun, mutta ei se Jeesus olisi syntynyt nykyajankaan ihmiselle ilman Mariaa. Luetko Raamattua muuten kovinkaan paljon vai vain valikoiden? Sieltä löytyy Marian kiitosvirsi, jossa on jotain autuaaksi ylistämisestä....
on alkanut tuntua yllättäen yllättävän hyvältä tuo "kaikkea ei tarvitse perustella"-asenne! Se jotenkin riemastuttaa loputtomien perustelujen, analyysien ja väittelyjen maailmassa. Vaikka tietenkin tuota asennetta voidaan käyttää ja on käytetty kautta aikojen tuhoisasti ja väärin elikkä tukitaan asiallisten ja aiheellistenkin kysyjien suut ja estetään keskustelu ja kehitys. Asioilla on aina useampikin puoli.
palvotaan. Maria on toinen pelastuksen välittäjä.
ole tuollaista oppia.
Minä koen asian niin, että Jumala on luonut miehet ja naiset. Sukupuolia ei ole luotu samankaltaisiksi, vaan täällä maan päällä eri tehtäviä suorittaviksi. Tasa-arvoisia Jumalan palvelijoita toki olemme kaikki, mutta tehtävämme ja kutsumuksemme ovat erilaisia.
Minusta papin asema sopii miehelle. Naiselle se ei sovi ja siihen on olemassa raamatullinenKIN peruste. Tuskin näitä Raamatun kohtia täytyy alkaa toistaa tässä, tiedätte mitä tarkoitan.
En näe mitään syytä siihen, että ortodoksinen kirkko alkaisi seurata uskonpuhdistuksen kirkkoja pappikäytännössään. Raamatun sana ja Kirkon opetus eivät ole muuttuneet. Seuratkaamme niitä. Uskoisin suurimman osan ihmisistä Kirkon piirissä ajattelevan näin. Luterilaisille suon toki oikeuden olla asiasta eri mieltä ja toimia sen mukaisesti.
Ei, Jumala on luonut vain IHMISEN, kuvakeseen ja kaltaisekseen...vasta sitten tulee mies nja nainen!Asiat tärkeys järjestykseen, vai pitäisikö sanoa luomisjärjesykseen!
Tasa-arvoisia emme tavallaan ole, muuten emme olisi miehiä ja naisia, ja ennen kaikkea ihmisiä! Mutta ihmisisyydessä on meidän arvomme ja tasa-arvomme...ikuisuudessa.
Ei ortodoksisessa kirkossa puhuta naispappeudesta! Vaan naisdiakonissoista!
Kyllä kirkon opetus on muuttunut... ja paljonkin... katso historiaa... niin kuin Raamattukin! Joten vähän ristiriitaista,..
Menen puikolle.
Täältä tavallisen riviortodoksin näkökulmasta ovat mielipiteesi ja ajatuksesti samankaltaisia.
Jumalan tosiaan on luonut miehet ja naiset erilaisiksi ja meillä on erilaiset tehtävät täällä.
En tiedä kuinka moni ortodoksiteologiaa opiskeleva nainen haluaisi papiksi? Minusta pappeus ei ole naisen tehtävä. Eikö rukoustehtävä yhdessä Kirkossa ja yksin kotona ole arvokas ja tärkeä tehtävä. Lisäksi Kirkon ja seurakunnan piirissä on vaikka kuinka paljon tekemättömiä tehtäviä, jos vaan aikaa ja mahdollisuuksia olisi osallistua.
Tasa-arvoahan tällä naispappeusasialla kai haetaan? ei minun tietääkseni Kirkon piirissä edes keskustella naispappeudesta. Sama palkka samasta työstä molempien sukupuolten edustajille on mielestäni sitä tasa-arvoa johon tulee pyrkiä. Eikös yhteiskunnassa miehen euro ole naisen kohdalla noin kahdeksankymmentä senttiä, jopa alle.
Ei naisen pitäisi pyrkiä miehen kaltaiseksi, koska olemme erilaisia. Kuitenkin työelämässä ja yhteiskunnassa tasa-arvo osittain nähdään sellaisena, että monet naiset muuttuvat miehiksi. (siitä tuolla ketjussa taisi ollakin aiemmin).
Perheen piirissä miehet ovat omaksuneet naisen "roolia" yhä enemmän, koska me naiset olemme sitä tasa-arvon nimissä vaatineet. Miehet osallistuvat enemmän kotihommiin ja se on ok. varsinkin jos molemmat käyvät töissä.
Olisiko siis kirkossakin naisten osallistuttava enemmän miesten tehtäviin tasa-arvon nimissä?
Paljon tärkeämpiäkin naisten asemaa koskevia ongelmia on tässä maailmassa mm. viimeaikoina on ollut paljon puhetta ihmiskaupasta. Entäs meidän näkökulmasta alistettuina elävät naiset monissa kulttuureissa ja maissa. Heidän asemansa parantaminen ja ihmiskauppaan kovalla kädellä puuttuminen ovat paljon keskeisempiä kysymyksiä kuin naisen asema Kirkossa. Ykkösasia tasa-arvon toteuttamisessa olisi kaiken seksinoston kriminalisonti ja ihmisten "moraalikoodiston" uudelleen arviointi.