Jeesus pelastaa

PELASTUSKOKEMUS

Äärettömässä rakkaudessaan ja armossaan Jumala siirsi kaikki meidän syntimme Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Pyhän Hengen johtamina me tajuamme tarpeemme, tunnustamme syntisyytemme, kadumme rikkomuksiamme ja turvaudumme uskossa Jeesukseen, Herraan ja Kristukseen, Sijaiseen ja Esimerkkiin. Tämä usko, joka ottaa vastaan pelastuksen, tulee Jumalan sanan voimasta ja on Jumalan armon lahja. Kristuksen kautta meidät vanhurskautetaan, otetaan Jumalan pojiksi ja tyttäriksi ja vapautetaan synnin herruudesta. Henki synnyttää meidät uudesti ja pyhittää meidät; Henki uudistaa mielemme, kirjoittaa Jumalan rakkauden lain sydämeemme ja antaa meille voimaa elää pyhää elämää. Hänessä pysyen tulemme jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja omistamme pelastusvarmuuden sekä nyt että tuomiolla.

Satoja vuosia sitten Hermaan Paimen näki unta ryppyisestä vanhasta rouvasta, joka oli elänyt hyvin kauan. Tuossa unessa nainen alkoi ajan kuluessa vähitellen muuttua. Vaikka hänen ruumiinsa näytti yhä vanhalta ja hänen hiuksensa valkoisilta hänen kasvonsa alkoivat nuortua. Lopulta nainen palautui entiseen nuoruuteensa.

T.F.Torrance vertasi tuota naista seurakuntaan. *1 Kristityt eivät voi pysyä muuttumattomina. Jos Kristuksen Henki asuu heissä (Room. 8:9), heissä tapahtuu jatkuvaa muuttumista.

Paavali kirjoittaa: "Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä" (Ef. 5:25 - 27). Sellainen puhdistaminen on seurakunnan päämääränä. Siksi seurakunnan jäsenet, uskovat, voivat todistaa, että "vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä" (2.Kor. 4:16). "Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki" (2.Kor. 3:18). Tämä muuttuminen on lopullinen sisäinen helluntai.

Raamattu puhuu uskovan kokemuksesta - pelastuksesta, vanhurskauttamisesta, pyhityksestä, puhdistuksesta ja lunastuksesta - 1) jo toteutuneena tapahtumana, 2) parhaillaan toteutuvana tapahtumana ja 3) tulevaisuudessa täyttyvänä kokemuksena. Näiden kolmen näkökulman tajuaminen auttaa ratkaisemaan niitä ongelmia, joita näyttää syntyvän korostettaessa vanhurskauttamista ja pyhitystä. Siksi tämä luku on jaettu kolmeen pääjaksoon, joissa käsitellään pelastusta uskovan menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.

Pelastuskokemus menneisyydessä

Pelkkä tieto Jumalasta ja hänen hyvyydestään ja rakkaudestaan ei riitä. Yritys Kristuksesta erillään kehittää itsessään hyvyyttä ei johda myönteiseen tulokseen. Sielun syvyyksiin asti ulottuva pelastuskokemus on yksin Jumalan aikaansaama. Tästä kokemuksesta puhuessaan Kristus sanoi: "Jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa. - - Jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan" (Joh. 3:3,5).

Pelastuskokemus voidaan saada vain Jeesuksen Kristuksen kautta, sillä "mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla" (Ap.t. 4:12). Jeesus sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani" (Joh. 14:6).

Pelastuskokemukseen kuuluu kääntymys, synnintunnustus, anteeksiantamus, vanhurskauttaminen ja pyhitys.

Kääntymys. Vähän ennen ristiinnaulitsemistaan Jeesus lupasi opetuslapsilleen Pyhän Hengen, joka paljastaisi maailmalle, "mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio" (Joh. 16:8). Kun helluntaipäivänä Pyhä Henki sai ihmiset vakuuttuneiksi siitä, että he tarvitsevat Vapahtajaa, ja kun he kysyivät, mitä heidän pitäisi tehdä, Pietari vastasi: "Kääntykää!" (Ap.t. 2:37,38; vrt. 3:19,20).

1. Mitä on kääntymys? Kääntymys samoin kuin katumus ja parannus on käännetty usein kreikan sanasta, jonka verbimuoto on metanoeo ja joka tarkoittaa 'muuttaa mielensä', 'katua'. Vastaava heprean sana on naham, joka merkitsee 'olla pahoillaan', 'katua'. Aito kääntymys johtaa radikaaliin muutokseen suhteessa Jumalaan ja syntiin. Pyhä Henki saa ihmisen vakuuttuneeksi synnin vakavuudesta saattamalla ihmisen tajuamaan Jumalan vanhurskauden ja oman kadotetun tilansa. Ihminen kokee silloin surua ja syyllisyyttä. Ihminen tunnustaa syntinsä, sillä hän ymmärtää Raamatun ilmaiseman totuuden: "Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon" (Sananl.28:13). Ihminen päättää antautua täysin Vapahtajalle ja hylätä entisen syntielämänsä. Tämä johtaa kirjaimelliseen kääntymiseen Jumalan puoleen (kreik. epistrofe, 'kääntyä jotakin kohti', vrt. Ap.t. 15:3). *2

Daavidin katumus aviorikoksen ja murhan jälkeen osoittaa elävästi, miten kääntymyskokemus valmistaa tietä synnin voittamiseen. Hengen vaikutuksesta Daavid murehti syntiään ja anoi puhdistusta: "Minä tiedän pahat tekoni, minun syntini on aina minun edessäni. Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi." "Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi, pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden." "Jumala luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki." (Ps. 51:5,6,3,12.) Daavidin tämän jälkeinen kokemus osoittaa, että Jumalan anteeksiantoon liittyy myös voima synnin voittamiseen.

Vaikka katumus ja kääntymys edeltää anteeksiantamusta, syntinen ei katumuksellaan voi hankkia itselleen Jumalan siunausta. Todellisuudessa ihminen ei voi omatoimisesti kääntyä, vaan siihen tarvitaan Jumalan johdatusta - kääntymys niin kuin anteeksiantamuskin on Jumalan lahja (Ap.t. 5:31; vrt.Room. 2:4). Pyhä Henki vetää syntistä Kristuksen luo, jotta hän tulisi kääntymykseen ja katuisi syntejään.

2. Kääntymisen vaikutin. Kristus sanoi: "Kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni" (Joh. 12:32). Sydämemme sulaa ja pehmenee tajutessamme, että Kristuksen kuolema vanhurskauttaa meidät ja vapauttaa meidät kuolemanrangaistuksesta. Kuvittele kuolemansellissä teloitusta odottavan vangin tunteita kun hänelle yllättäen annetaan tieto armahduksesta.

Kristuksessa katuvaa syntistä ei ainoastaan armahdeta, vaan hänet julistetaan syyttömäksi - vanhurskautetaan! Hän ei ansaitse eikä voi ansaita sellaista kohtelua. Kuten Paavali korostaa, Kristus kuoli meidän puolestamme kun me olimme heikkoja, syntisiä, jumalattomia ja Jumalan vihollisia (Room. 5:6 - 10). Mikään ei niin kosketa sielumme syvyyksiä kuin tunto Kristuksen anteeksiantavasta rakkaudesta. Kun syntinen miettii tätä käsittämätöntä jumalallista rakkautta, joka paljastettiin ristillä, hän tuntee voimakkainta mahdollista tarvetta katumukseen ja kääntymykseen. Juuri tämä Jumalan hyvyys johtaa kääntymiseen (Room. 2:4).

Vanhurskauttaminen. Äärettömässä rakkaudessaan ja armossaan Jumala siirsi kaikki meidän syntimme Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, "jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden" (2.Kor. 5:21). Kun uskomme Jeesukseen, sydämemme täyttyy hänen Hengellään. Tämän saman uskon kautta, joka on Jumalan lahja (Room. 12:3; Ef. 2:8) katuva syntinen vanhurskautetaan (Room. 3:28, VKR).

'Vanhurskauttaminen' on käännös kreikan kielen sanasta dikaioosis (Room. 4:25), joka merkitsee syyttömäksi toteamista, tai dikaiooma (Room. 5:16), joka tarkoittaa (vapauttavaa) tuomiota. Sen pohjana oleva verbi dikaioo, vanhurskauttaa, tarkoittaa oikeaksi tai vanhurskaaksi tunnustamista ja julistamista. *3

Teologisessa kielenkäytössä 'vanhurskauttaminen' on "jumalallinen teko, jolla Jumala julistaa katuvan syntisen vanhurskaaksi ja pitää häntä vanhurskaana. Vanhurskauttaminen merkitsee vapauttavaa tuomiota, jonka vastakohtana on kadotustuomio (Room. 5:16)." *4 Vanhurskauttamisemme perustana ei ole meidän kuuliaisuutemme, vaan Kristuksen kuuliaisuus: yhden ainoan - Kristuksen - vanhurskas teko riittää "antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden", "yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita" (Room. 5:18,19). Kristus antaa tämän kuuliaisuutensa niille uskoville, jotka "saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden" (Room. 3:24). "Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta" (Tiit.3:5).

1. Uskon ja tekojen osuus. Monilla on se väärä käsitys, että heidän asemansa Jumalan edessä riippuu heidän hyvistä tai pahoista teoistaan. Käsitellessään kysymystä miten ihminen vanhurskautetaan Jumalan edessä, Paavali kirjoittaa: "Olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle. Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo" (Fil.3:8,9). Hän viittasi Abrahamiin, joka "uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi" (Room. 4:3; 1.Moos.15:6). Abraham vanhurskautettiin hänen ollessaan vielä ympärileikkaamaton; häntä ei siis vanhurskautettu ympärileikkauksen perusteella (Room. 4:9,10).

Minkälainen oli tuo Abrahamin omistama usko? Raamattu kertoo, että "usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään - - vaikka ei tiennyt, minne oli menossa" (Hepr. 11:8, 10; vrt.1.Moos. 12:4; 13:18). Hänen kuuliaisuutensa osoitti, että hänellä oli aito, elävä usko Jumalaan. Siksi hänet vanhurskautettiin.

Apostoli Jaakob varoitti toisenlaisesta vanhurskauttamista koskevasta väärästä käsityksestä: että ihminen voi olla vanhurskautettu ilman että hänessä ilmenee vastaavia tekoja. Hän osoitti, että aitoa uskoa ei voi olla olemassa ilman tekoja. Paavalin tavoin Jaakobkin otti opetuksensa havainnollistamiseksi kuvauksen Abrahamin elämästä. Abraham ilmaisi uskonsa siinä, että hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille (Jaak. 2:21). "Huomaat", Jaakob kirjoitti, "että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi" (Jaak. 2:22). "Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut" (Jaak. 2:17).

Abrahamin kokemus osoitti, että teot ovat todisteena aidosta suhteesta Jumalaan. Usko, joka johtaa vanhurskauttamiseen, on siis elävää ja toimivaa uskoa (Jaak. 2:24).

Paavali ja Jaakob olivat samaa mieltä vanhurskauttamisesta. Kun Paavali torjui sellaisen harhaopetuksen, jonka mukaan vanhurskauttaminen saavutettaisiin tekojen perusteella, Jaakob oikaisi yhtä vaarallisen harhakäsityksen, jossa vedottiin vanhurskauttamiseen vaikka vastaavat teot puuttuivat. Vanhurskauttamisen perustana eivät ole teot eikä myöskään kuollut usko. Tarvitaan aitoa uskoa, joka vaikuttaa rakkautena (Gal.5:6) ja puhdistaa sielun.

2. Vanhurskauttamiskokemus. Kun uskomme Kristukseen ja meidät vanhurskautetaan, Kristuksen vanhurskaus luetaan hyväksemme. Olemme vanhurskaita Jumalan edessä koska Kristus on Sijaisemme. "Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden" (2.Kor. 5:21). Katuvina syntisinä olemme saaneet täyden anteeksiannon. Jumala on sovittanut meidät!

Sakarjan näky ylipappi Joosuasta kuvaa hyvin vanhurskauttamista. Joosua seisoo Herran enkelin edessä puettuna likaisiin vaatteisiin, jotka kuvaavat synnin saastaisuutta. Hänen siinä seisoessaan Saatana vaatii hänen tuomitsemistaan. Saatanan syytökset ovat oikeita - Joosua ei ansaitse vapauttavaa tuomiota. Mutta armossaan Jumala nuhtelee Saatanaa: "Eikö tämä mies ole tulesta temmattu kekäle?" (Sak. 3:2).

Herra määrää likaiset vaatteet heti poistettavaksi ja julistaa sitten Joosualle: "Katso, minä olen ottanut pois sinun syntisi ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin" (Sak. 3:4). Rakastava, armollinen Jumalamme pyyhkäisee Saatanan syytökset syrjään, vanhurskauttaa vapisevan syntisen ja verhoaa hänet Kristuksen vanhurskauden viitalla. Niin kuin Joosuan likaiset vaatteet kuvasivat syntiä, vastaavasti uusi juhlavaate kuvasi uskovan uutta kokemusta Kristuksessa. Vanhurskauttamisessa tunnustettu ja anteeksiannettu synti siirretään puhtaaseen ja pyhään Jumalan Poikaan, Karitsaan, joka kantaa syntimme. "Ansioita vailla oleva katuva uskovainen puetaan Kristuksen luettuun vanhurskauteen. Tämä vaatteiden vaihtaminen, tämä jumalallinen pelastava toimenpide, on raamatullinen vanhurskauttamisoppi." *5 Vanhurskautettu uskova on saanut anteeksiannon ja puhdistettu synneistään.