Lueskeltuani Hershin loistavaa Chain of Command- kirjaa ei voi kuin odottaa, koska Yhdysvallat kohtaa oman Isandlwanansa (paikka jossa Zulut niittasivat Lordi Chelmsfordin 1300 miestä lähinnä keihäin ja nuolin).
Yhdysvaltain armeija kärsii tällä hetkellä huimasta johtoportaan kyvyttömyydestä. Donald Rumsfeld, Yhdysvaltain puolustusministeri, on väkisin ajanut omaa 'virtaviivaistetun' armeijan konseptiaan ja erottanut tai siirtänyt pois tälläistä vastustavat Pentagonin ammattisotilaat.
Virtaviivaistetun armeijan konsepti kuulostaa yksinkertaiselta. Otetaan kevyet ja nopeat maajoukot ja tuetaan niitä suurella määrällä lentokoneita, jotka varustettuna älykkäin asein, kuten laser- ja tutkaohjatuin pommein ja ohjuksin.
Kuulostaa hyvältä teoriassa, mutta konseptia ei testattu sen enempää NTG-alueilla (National Training Grounds, Yhdysvaltain Armeijan ultra nykyaikainen koulutuskeskus), kuin simulaattorissakaan. Se otettiin käyttöön kokolailla sellaisenaan.
Ensimmäinen tulikaste virtaviivaistetulle armeijalle oli Operaatio Anaconda, joka kertoo paljon siitä, millainen kiiltävän teknopinnan alla oleva armeija todella on.
Anaconda oli maaliskuussa 2002 aloitettu operaatio, jonka tarkoitus oli puhdistaa Afganistanin Tora Boran vuoristossa oleva Shah-i-Kot laakso Taliban ja al-Qaeda taistelijoista.
Taistelua johdettiin USA:n komentokeskuksesta (CENTCOM), joka ei sijainnut Tora Boran vuoristoalueella tai edes Kabulissa. CENTCOM:in bunkkerit ovat nimittäin Tampassa, Floridassa. Täällä nykyversiot Ensimmäisen maailmansoda kenraaleista katselivat korkeateknologisia versioita ilmavalokuvista ja siirtelivät joukkoja tietokoneen ruudulla.
Kevyt ja nopea liitouman yksikkö (ei juuri tankkeja, ei lainkaan tykistöä) liikkui kohti laaksoa, joukossa suuri määrä afgaaneja Pohjoisesta Liittoumasta ja 10. Vuoristodivisioona ja 101. Maahanlaskudivisioona Yhdysvalloista lisättynä joukoilla mm. Englannista, Australiasta, Uudesta Seelannista ja Kanadasta. Lisäksi alueella partioi suuri määrä erikoisjoukkoja kuten Delta Force ja TF 121 sekä Grey Fox sekä Australian ja Uuden Seelannin SAS joukkoja.
Ensimmäinen ongelma oli ylimääräinen tunnelikompleksi, jonka Delta Forcen yksikkö löysi läheltä laakson alkupäätä. CENTCOM käski pysyä suunnitelmassa, johon ei ollut ilmeisesti merkitty ylimääräistä tunnelikompleksia, ja unohtaa koko rakennelman.
Tästä kehkeytyi huutokilpailu Afganistanilaisen laakson ja Floridan välillä. Delta Forcen miehet eivät aikoneet edetä laaksoon vain huomatakseen vihollisen putkahtavan maanpinnalle heidän takanaan, mutta CENTCOM halusi pysyä suunnitelmassa. Sen verran ammattimaista otetta sentään löytyi, että ilmavoimien kenraali otti asian hoitaakseen. Laserohjatut pommit tuhosivat käytävien suuaukot ja eteneminen saattoi jatkua.
Ei kuitenkaan kovin paljon pidemmälle, sillä Taliban ja al-Qaeda taistelijat olivat nollanneet ainoan laaksoon johtavan tien kranaatinheittimilleen. Ensimmäiset tiedusteluautot ja kuorma-autot saivat niskaansa kraanaatti keskityksen. Autot muuttuivat romuksi ja muutama afgaani ja amerikkalainen haavoittui, mutta suurempi ongelma oli, ettei tietä voinut edetä.
Rumsfeldin 'äly-asein' varustetu ilmavoimat kiitivät paikalle. Laserohjatut pommit ja GPS aseet kiiltelivät siipien alla, kun F-15 ja -16 hävittäjäpommittajat syöksyivät laaksoon. Ja ne kiiltelivät (suurimmaksi osaksi) yhä siipien alla, kun ne kiisivät laaksosta pois.
Suoraan sanottuna oli mahdotonta havaita maanväristä, vuorenrinteeseen kaivettua kranaatinheitin asemaa 600 km/h lentävästä lentokoneesta. Lisäksi oli aivan yhtä mahdotonta saada lukitusta kohteeseen, kun samanaikaisesti piti väistellä vuorenhuippuja. Joitakin yritettiin pudottaa ballistisesti, mutta se mikä tekee moisesta aseesta tarkan (evät, hakupää) tekee siitä äärettömän epätarkan pudotettuna ilman ohjausta. Toisen maailmansodan suomalainen hävittäjä olisi saanut enemmän aikaan, kuin nämä konseptille kriittiset aseet.
Paikalle kutsuttiin kaksi lentävää tulitukikonetta. Nämä olivat nelimoottorisia potkuriturbiini kuljetuskoneita, jotka oli muutettu lentäviksi tykkialustoiksi kasalla pika- ja kevytrekyyli aseita, mm. 20- ja 40 mm ilmatorjunta tykkejä. Ne olivat silti kuljetuskoneita, eivätkä voineet laskeutua kovin alas laaksoon, sillä yksi $50 konekiväärivyö olisi saattanut tehdä useamman miljoonan loven Yhdysvaltain puolustusbudjettiin.
Niimpä nämä 'Spectret' tyytyivät ampumaan vuoren rinteitä kaukaa ja lensivät sitten etsimään muita maaleja, kuten kaksi kuorma-autoa laakson sivulla, jotka tuhottiin. Yksi amerikkalainen kuoli, pohjoisen liittouman afgaaneja haavoittui (autot kuuluivat TF Hammer-osastoon, joka operoi Afgaani-Amerikkalaisin voimin). Vaikutusta krh tuleen koneilla ei ollut. Koneet lensivät pois.
Nyt Amerikkalaiset maajoukot pyysivät CENTCOM:ilta enemmän tukea, mutta asiassa oli ongelma. Koska tulitukea ei ollut järjestetty alusta asti (Hei, se on 'Virtaviivaistettu' armeija), sen saaminen kestäisi. Tykistön raijaaminen paikalle kestäisi päiviä ja B-1, -2 ja -52 koneiden tankaaminen ja varustaminen tehtäviin veisi sekin päivän tai enemmän (se vei lopulta puolitoista päivää). Tämä viivytys olisi tarkoittanut, että suunnitelman seuraavasta osasta pitäisi luopua tai sitä pitäisi lykätä.
Koska kranaatinheitin tuli ei varmaankaan kuulostanut kovin pahalta bunkkerissa Floridassa, CENTCOM päätti pysyä suunnitelmassa (nämä kenraalit olisivat olleet kotonaan Kenraali Haigin esikunnassa Flandersin taistelun aikaan).
Joten seuraava osa täytäntöön. Tämä oli helikopteri rynnäkkö laakson pohjoispäähän, jossa 10. Vuoristodivisioonan osien yhdessä 101. Maahanlaskudivisioonan osien kanssa piti vallata ja pitää muutama huippu ja siten sulkea laakson pää, jolloin he olivat alasimena toisesta päästä lähestyvälle pääjoukolle ja estäisivät Talibania pakenemasta. Paitsi ettei heille vaivauduttu CENTCOM:in taholta ilmoittamaan, että pääjoukko oli sidottu paikalleen ja tulen alla ja saattaisi kestää päiviä, ennenkuin he pääsisisivät etenemään.
Kuka hyvänsä Talibania komensikin, hän oli nähnyt helikopteri rynnäkön aiemminkin (luultavasti venäläisten tekemänä) ja tiesi tarkalleen mitä tehdä. Amerikkalaisten kuljetuskopterien pyörien koskettaessa maata, hän nimittäin avasi kranaatinheitin ja konekivääritulen piilotetuista asemista vuortenrinteillä yllättäen amerikkalaiset täysin.
Yksi chinook kopteri vaurioitu välittömästi ja joutui vetäytymään. Joukot jotka olivat jo laskeutuneet vuoren huippuille joutuivat (osin paniikinomaisesti jättäen aseita ja varusteita paikalle) vetäytymään avoimilta huipuilta jälleen kranaatinheitinten saattelemana. Yksi Delta Forcen kopteri yritti sulkea sivulaakson ja sai niskaansa 23 mm it-tykin tulta niin pahoin, että kopteri poistettiin kirjoista kun sen onnistui ontua takaisin tukikohtaansa. Useita amerikkalaisia haavoittui.
Toinen Delta Forcen yksikkö oli jatkuvan tulen alla ja vaarassa tuhoutua, kunnes Australian SAS yksikkö irrottautui oma-aloitteisesti tarkakkailu tehtävistään viereisen vuoren huipulta ja rynnäköi Taliban aseman.
Kaikki amerikkalaiset joukot oli sidottu paikoilleen ja täysin avuttomia yöhän asti, jolloin tulitus alkoi heiketä. Amerikkalaiset evakoivat kaikki helikoptereilla tuodut joukot ja istuivat odottamaan mattopommitusta (ilmeisesti se on tätä Rumsfeldin ideaa 'huipputeknologiasta', toisen maailmansodan taktiikat).
Seuraavana iltana saapuivat B-koneet ja pudottivat useita kymmeniä tonneja pommeja laaksoon. Ja vaikka Delta Force menetti useita miehiä puhdistaessaan tunnelikomplekseja, varsinainen taistelu oli ohi.
Amerikkalaiset pommittivat kaikkea mahdollista ja etenivät hitaasti laaksoon, julistaen operaation onnistuneesti päättyneeksi muutamaa päivää myöhemmin. Armeijan tiedottaja kuvaili operaatiota onnistuneeksi ja arvioi vihollisen tappioiksi 500-800 kaatunutta. Ruumita ei koskaan löydetty sataa enempää.
Sama tiedottaja kuvaili helikopterirynnäkköä sanoen; 'Helikopteri maahanlasku täytti tehtävänsä, se löysi vihollisen asemat ensimmäisenä päivänä.' onnistuen varsin omaperäisesti löytämään uuden kiertoilmauksen sanalle 'Väijytys'.
Taliban oli vetäytynyt asemistaan ensimmäisenä yönä ja paikalla oli vähänlaisesti vastusta seuraavina viitenä päivänä, ennenkuin operaatio julistettiin 'päättyneeksi'. Operaatio Anaconda epäonnistui kaikilta osin. Suurin osa Talibaneista oli päässyt karkuun ja jopa kalusto oli otettu mukaan.
Mitä amerikkalaiset sitten oppivat tästä? Eivät mitään. Rumsfeld julisti operaation menestykseksi ja keskittyi kehittämään samaan periaatteeseen perustuvaa armeijaa Irakia varten. Armeija yritti huomauttaa puutteista, mutta Rumsfeld syytti vuoristoa kaikista puutteista operaatiossa ja 10. Vuoristodivisioonaa lähes pelkuruudesta. Armeijan virallinen ääni puolestaan yritti vyöryttää syyn brittien niskaan (jotka olivat paikalla kuninkaallisen merijalkaväen voimin). Koko juttu haudattiin.
Miksi sitten tuo alun vertaus Isandlwanaan? No tämä armeija konsepti on se ensinäkin altis olosuhteille. Esimerkiksi, koska Rumsfeld kieltäytyi ottamasta yhtä raskasta divisioonaa enempää mukaan Irakin alkuperäiseen operaatioon, vastahyökkäys Irakilaisten taholta esim. Bagdadin hyökkäyksen aikaisen hiekkamyrskyn aikana olisi voinut aiheuttaa suunnattomia menetyksiä ennenkuin se olisi lyöty takaisin. Hiekkamyrsky olisi kokolailla tehnyt tyhjäksi amerikkalaisten teknisen etumatkan.
Toisekseen, koska sen puutteita ei ole pahemmin huudeltu (kaikki on pelkkiä voittoja), niin ensimmäisen kerran ne tulevat ilmeisiksi vasta todellisen katastrofin alla.
Kun (ei jos) jenkkien Isandlwana tulee, se tietää satoja kaatuneita huutelemassa ilmatukea, jota ei voi antaa syystä tai toisesta. Kun se tulee, niin teknokraattinen sotilasjohto on kykenemätön reagoimaan taistelukentän äkisti muuttuviin olosuhteisiin ja yrittää luottaa johonkin tekniseen härveliin, ennemmin kuin johtamistaitoon. Kun se tulee, niin poliittinen johto menee.
Yritin mietttiä, miten tuollainen armeija pärjäisi esim. Suomessa. Tulos: Ei kovin hyvin. FLIR ei näe puiden lehvästön läpi ja Laser muuttuu hyödyttömäksi sateessa. GPS pommit ovat ihan kivoja, mutta niitä ei voi käyttää, jos et tiedä missä vihollinen on jotta saisit laitettua oikeat numerot tietokoneeseesi. Kaikesta tästä seuraa, että sissi-isku tyylinen taktiikka ei pahemmin kärsi näistä korkea-teknologia leluista.
Ja amerikkalaisten ei-tappioita asenne rajoittaisi merkittävästi heidän kykyjään siirtyä joustavaan jalkaväki operaatioon.
Niinkuin aina: Mieluummin Yksinkertaiset aseet ja Älykäs sodanjohto, kuin Älykkäät aseet ja Yksinkertainen sodanjohto.
Yhdysvaltain armeija kärsii tällä hetkellä huimasta johtoportaan kyvyttömyydestä. Donald Rumsfeld, Yhdysvaltain puolustusministeri, on väkisin ajanut omaa 'virtaviivaistetun' armeijan konseptiaan ja erottanut tai siirtänyt pois tälläistä vastustavat Pentagonin ammattisotilaat.
Virtaviivaistetun armeijan konsepti kuulostaa yksinkertaiselta. Otetaan kevyet ja nopeat maajoukot ja tuetaan niitä suurella määrällä lentokoneita, jotka varustettuna älykkäin asein, kuten laser- ja tutkaohjatuin pommein ja ohjuksin.
Kuulostaa hyvältä teoriassa, mutta konseptia ei testattu sen enempää NTG-alueilla (National Training Grounds, Yhdysvaltain Armeijan ultra nykyaikainen koulutuskeskus), kuin simulaattorissakaan. Se otettiin käyttöön kokolailla sellaisenaan.
Ensimmäinen tulikaste virtaviivaistetulle armeijalle oli Operaatio Anaconda, joka kertoo paljon siitä, millainen kiiltävän teknopinnan alla oleva armeija todella on.
Anaconda oli maaliskuussa 2002 aloitettu operaatio, jonka tarkoitus oli puhdistaa Afganistanin Tora Boran vuoristossa oleva Shah-i-Kot laakso Taliban ja al-Qaeda taistelijoista.
Taistelua johdettiin USA:n komentokeskuksesta (CENTCOM), joka ei sijainnut Tora Boran vuoristoalueella tai edes Kabulissa. CENTCOM:in bunkkerit ovat nimittäin Tampassa, Floridassa. Täällä nykyversiot Ensimmäisen maailmansoda kenraaleista katselivat korkeateknologisia versioita ilmavalokuvista ja siirtelivät joukkoja tietokoneen ruudulla.
Kevyt ja nopea liitouman yksikkö (ei juuri tankkeja, ei lainkaan tykistöä) liikkui kohti laaksoa, joukossa suuri määrä afgaaneja Pohjoisesta Liittoumasta ja 10. Vuoristodivisioona ja 101. Maahanlaskudivisioona Yhdysvalloista lisättynä joukoilla mm. Englannista, Australiasta, Uudesta Seelannista ja Kanadasta. Lisäksi alueella partioi suuri määrä erikoisjoukkoja kuten Delta Force ja TF 121 sekä Grey Fox sekä Australian ja Uuden Seelannin SAS joukkoja.
Ensimmäinen ongelma oli ylimääräinen tunnelikompleksi, jonka Delta Forcen yksikkö löysi läheltä laakson alkupäätä. CENTCOM käski pysyä suunnitelmassa, johon ei ollut ilmeisesti merkitty ylimääräistä tunnelikompleksia, ja unohtaa koko rakennelman.
Tästä kehkeytyi huutokilpailu Afganistanilaisen laakson ja Floridan välillä. Delta Forcen miehet eivät aikoneet edetä laaksoon vain huomatakseen vihollisen putkahtavan maanpinnalle heidän takanaan, mutta CENTCOM halusi pysyä suunnitelmassa. Sen verran ammattimaista otetta sentään löytyi, että ilmavoimien kenraali otti asian hoitaakseen. Laserohjatut pommit tuhosivat käytävien suuaukot ja eteneminen saattoi jatkua.
Ei kuitenkaan kovin paljon pidemmälle, sillä Taliban ja al-Qaeda taistelijat olivat nollanneet ainoan laaksoon johtavan tien kranaatinheittimilleen. Ensimmäiset tiedusteluautot ja kuorma-autot saivat niskaansa kraanaatti keskityksen. Autot muuttuivat romuksi ja muutama afgaani ja amerikkalainen haavoittui, mutta suurempi ongelma oli, ettei tietä voinut edetä.
Rumsfeldin 'äly-asein' varustetu ilmavoimat kiitivät paikalle. Laserohjatut pommit ja GPS aseet kiiltelivät siipien alla, kun F-15 ja -16 hävittäjäpommittajat syöksyivät laaksoon. Ja ne kiiltelivät (suurimmaksi osaksi) yhä siipien alla, kun ne kiisivät laaksosta pois.
Suoraan sanottuna oli mahdotonta havaita maanväristä, vuorenrinteeseen kaivettua kranaatinheitin asemaa 600 km/h lentävästä lentokoneesta. Lisäksi oli aivan yhtä mahdotonta saada lukitusta kohteeseen, kun samanaikaisesti piti väistellä vuorenhuippuja. Joitakin yritettiin pudottaa ballistisesti, mutta se mikä tekee moisesta aseesta tarkan (evät, hakupää) tekee siitä äärettömän epätarkan pudotettuna ilman ohjausta. Toisen maailmansodan suomalainen hävittäjä olisi saanut enemmän aikaan, kuin nämä konseptille kriittiset aseet.
Paikalle kutsuttiin kaksi lentävää tulitukikonetta. Nämä olivat nelimoottorisia potkuriturbiini kuljetuskoneita, jotka oli muutettu lentäviksi tykkialustoiksi kasalla pika- ja kevytrekyyli aseita, mm. 20- ja 40 mm ilmatorjunta tykkejä. Ne olivat silti kuljetuskoneita, eivätkä voineet laskeutua kovin alas laaksoon, sillä yksi $50 konekiväärivyö olisi saattanut tehdä useamman miljoonan loven Yhdysvaltain puolustusbudjettiin.
Niimpä nämä 'Spectret' tyytyivät ampumaan vuoren rinteitä kaukaa ja lensivät sitten etsimään muita maaleja, kuten kaksi kuorma-autoa laakson sivulla, jotka tuhottiin. Yksi amerikkalainen kuoli, pohjoisen liittouman afgaaneja haavoittui (autot kuuluivat TF Hammer-osastoon, joka operoi Afgaani-Amerikkalaisin voimin). Vaikutusta krh tuleen koneilla ei ollut. Koneet lensivät pois.
Nyt Amerikkalaiset maajoukot pyysivät CENTCOM:ilta enemmän tukea, mutta asiassa oli ongelma. Koska tulitukea ei ollut järjestetty alusta asti (Hei, se on 'Virtaviivaistettu' armeija), sen saaminen kestäisi. Tykistön raijaaminen paikalle kestäisi päiviä ja B-1, -2 ja -52 koneiden tankaaminen ja varustaminen tehtäviin veisi sekin päivän tai enemmän (se vei lopulta puolitoista päivää). Tämä viivytys olisi tarkoittanut, että suunnitelman seuraavasta osasta pitäisi luopua tai sitä pitäisi lykätä.
Koska kranaatinheitin tuli ei varmaankaan kuulostanut kovin pahalta bunkkerissa Floridassa, CENTCOM päätti pysyä suunnitelmassa (nämä kenraalit olisivat olleet kotonaan Kenraali Haigin esikunnassa Flandersin taistelun aikaan).
Joten seuraava osa täytäntöön. Tämä oli helikopteri rynnäkkö laakson pohjoispäähän, jossa 10. Vuoristodivisioonan osien yhdessä 101. Maahanlaskudivisioonan osien kanssa piti vallata ja pitää muutama huippu ja siten sulkea laakson pää, jolloin he olivat alasimena toisesta päästä lähestyvälle pääjoukolle ja estäisivät Talibania pakenemasta. Paitsi ettei heille vaivauduttu CENTCOM:in taholta ilmoittamaan, että pääjoukko oli sidottu paikalleen ja tulen alla ja saattaisi kestää päiviä, ennenkuin he pääsisisivät etenemään.
Kuka hyvänsä Talibania komensikin, hän oli nähnyt helikopteri rynnäkön aiemminkin (luultavasti venäläisten tekemänä) ja tiesi tarkalleen mitä tehdä. Amerikkalaisten kuljetuskopterien pyörien koskettaessa maata, hän nimittäin avasi kranaatinheitin ja konekivääritulen piilotetuista asemista vuortenrinteillä yllättäen amerikkalaiset täysin.
Yksi chinook kopteri vaurioitu välittömästi ja joutui vetäytymään. Joukot jotka olivat jo laskeutuneet vuoren huippuille joutuivat (osin paniikinomaisesti jättäen aseita ja varusteita paikalle) vetäytymään avoimilta huipuilta jälleen kranaatinheitinten saattelemana. Yksi Delta Forcen kopteri yritti sulkea sivulaakson ja sai niskaansa 23 mm it-tykin tulta niin pahoin, että kopteri poistettiin kirjoista kun sen onnistui ontua takaisin tukikohtaansa. Useita amerikkalaisia haavoittui.
Toinen Delta Forcen yksikkö oli jatkuvan tulen alla ja vaarassa tuhoutua, kunnes Australian SAS yksikkö irrottautui oma-aloitteisesti tarkakkailu tehtävistään viereisen vuoren huipulta ja rynnäköi Taliban aseman.
Kaikki amerikkalaiset joukot oli sidottu paikoilleen ja täysin avuttomia yöhän asti, jolloin tulitus alkoi heiketä. Amerikkalaiset evakoivat kaikki helikoptereilla tuodut joukot ja istuivat odottamaan mattopommitusta (ilmeisesti se on tätä Rumsfeldin ideaa 'huipputeknologiasta', toisen maailmansodan taktiikat).
Seuraavana iltana saapuivat B-koneet ja pudottivat useita kymmeniä tonneja pommeja laaksoon. Ja vaikka Delta Force menetti useita miehiä puhdistaessaan tunnelikomplekseja, varsinainen taistelu oli ohi.
Amerikkalaiset pommittivat kaikkea mahdollista ja etenivät hitaasti laaksoon, julistaen operaation onnistuneesti päättyneeksi muutamaa päivää myöhemmin. Armeijan tiedottaja kuvaili operaatiota onnistuneeksi ja arvioi vihollisen tappioiksi 500-800 kaatunutta. Ruumita ei koskaan löydetty sataa enempää.
Sama tiedottaja kuvaili helikopterirynnäkköä sanoen; 'Helikopteri maahanlasku täytti tehtävänsä, se löysi vihollisen asemat ensimmäisenä päivänä.' onnistuen varsin omaperäisesti löytämään uuden kiertoilmauksen sanalle 'Väijytys'.
Taliban oli vetäytynyt asemistaan ensimmäisenä yönä ja paikalla oli vähänlaisesti vastusta seuraavina viitenä päivänä, ennenkuin operaatio julistettiin 'päättyneeksi'. Operaatio Anaconda epäonnistui kaikilta osin. Suurin osa Talibaneista oli päässyt karkuun ja jopa kalusto oli otettu mukaan.
Mitä amerikkalaiset sitten oppivat tästä? Eivät mitään. Rumsfeld julisti operaation menestykseksi ja keskittyi kehittämään samaan periaatteeseen perustuvaa armeijaa Irakia varten. Armeija yritti huomauttaa puutteista, mutta Rumsfeld syytti vuoristoa kaikista puutteista operaatiossa ja 10. Vuoristodivisioonaa lähes pelkuruudesta. Armeijan virallinen ääni puolestaan yritti vyöryttää syyn brittien niskaan (jotka olivat paikalla kuninkaallisen merijalkaväen voimin). Koko juttu haudattiin.
Miksi sitten tuo alun vertaus Isandlwanaan? No tämä armeija konsepti on se ensinäkin altis olosuhteille. Esimerkiksi, koska Rumsfeld kieltäytyi ottamasta yhtä raskasta divisioonaa enempää mukaan Irakin alkuperäiseen operaatioon, vastahyökkäys Irakilaisten taholta esim. Bagdadin hyökkäyksen aikaisen hiekkamyrskyn aikana olisi voinut aiheuttaa suunnattomia menetyksiä ennenkuin se olisi lyöty takaisin. Hiekkamyrsky olisi kokolailla tehnyt tyhjäksi amerikkalaisten teknisen etumatkan.
Toisekseen, koska sen puutteita ei ole pahemmin huudeltu (kaikki on pelkkiä voittoja), niin ensimmäisen kerran ne tulevat ilmeisiksi vasta todellisen katastrofin alla.
Kun (ei jos) jenkkien Isandlwana tulee, se tietää satoja kaatuneita huutelemassa ilmatukea, jota ei voi antaa syystä tai toisesta. Kun se tulee, niin teknokraattinen sotilasjohto on kykenemätön reagoimaan taistelukentän äkisti muuttuviin olosuhteisiin ja yrittää luottaa johonkin tekniseen härveliin, ennemmin kuin johtamistaitoon. Kun se tulee, niin poliittinen johto menee.
Yritin mietttiä, miten tuollainen armeija pärjäisi esim. Suomessa. Tulos: Ei kovin hyvin. FLIR ei näe puiden lehvästön läpi ja Laser muuttuu hyödyttömäksi sateessa. GPS pommit ovat ihan kivoja, mutta niitä ei voi käyttää, jos et tiedä missä vihollinen on jotta saisit laitettua oikeat numerot tietokoneeseesi. Kaikesta tästä seuraa, että sissi-isku tyylinen taktiikka ei pahemmin kärsi näistä korkea-teknologia leluista.
Ja amerikkalaisten ei-tappioita asenne rajoittaisi merkittävästi heidän kykyjään siirtyä joustavaan jalkaväki operaatioon.
Niinkuin aina: Mieluummin Yksinkertaiset aseet ja Älykäs sodanjohto, kuin Älykkäät aseet ja Yksinkertainen sodanjohto.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus, ja johtopäätökset ovat pääosin oikeita. Kuitenkin USA on saavuttanut keski-idän sodan tähänastiset tavoitteensa: Irakin öljyvarojen de facto hallinnan ja edellytykset operaation jatkolle suuntaan A tai B.
Mielenkiintoinen kirjoitus. Olisiko sinulla jotakin lähdettä?
Aina sissi sota on vaikeaa aluksi mutta kuten näkee afganistan esimerkiksi niin USA:n joukot ovat melko voittamattomia siellä päin ja aina aluksi tekniikka vähän takkuilee mutta lopuksi se on eduksi ja voitoksi kuten tiedetään.