Ystäväni, en kauaa sinua ehtinyt tuntea, mutta vaikutuksen minuun teit. Olit tukena, kun tukea tarvitsin ja jaksoit aina kuunnella.. Nyt on minun vuoroni.. mutta miten lohdutan sinua? Miten voisin olla tukena? Haluaisin niin auttaa ja olla läsnä...Viimeinen taipaleesi tulee olemaan raskas, joudut sanomaan hyvästit rakkaillesi,läheisillesi ja ystävillesi.. ja miten voisin auttaa rakkaitasi poismenosi jälkeen? Nyt kaipaisin hyviä neuvoja teiltä kanssaihmisiltä..miten olette selvinneet ja auttaneet?
Miten kohdata ja lohduttaa?
Ysäväisesi
1787
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse olen muutaman kerran pitänyt yhteyttä viimeisiä kuukausiaan eläneisiin ystäviini/tuttuihini.
Kyseisissä tilanteissa molemmille osapuolille oli helpotus, että asioista saatettiin keskustella niiden oikeilla nimillä. Eräs perhe ei kerta kaikkiaan ollut valmis keskustelemaan jäsenensä kanssa näistä asioista, ja jälkeen päin heillä oli erittäin vaikeaa sopeutua tilanteeseen.
Ja voit vaikkapa kysyä tältä ystävältäsi, onko hänellä toivomuksia, miten voisit toimia hänen rakkaittensa kanssa. Eräs ystäväni sanoi: "Älä jätä X:ää yksin." (X:n paikalla oli aviomiehen nimi) Hän tarkoitti, että minun oli hänen mielestään tarpeen olla hänen puolisonsa tukena. Annoin miehen ymmärtää, että olen hänen tavattavissaan, milloin on tarvis. Aluksi hän ei juuri halunnut puhua (monet miehet haluavat käsitellä asioita omassa päässään), mutta kyllä häneltä sitten tuli puhetta, kun "tuli asiaa". Hän kuitenkin tiesi koko ajan, että korvani ovat käytössä tarvittaessa, vaikka en niitä erikseen tuputtanutkaan. Vaivihkaa voi toki aina kysellä aloittamassa "helposti vastattavista" asioista ja seurata, onko toinen halukas puhumaan.
Minun on ollut helpompi keskustella silloin, kun uskonasiat ovat olleet läheisiä myös toiselle osapuolelle, koska tärkeänä elementtinä on ollut toivo kuolemanjälkeisestä elämästä. En niitä tietenkään ole tuputtanut sellaiselle, joka niistä ei ole halunnut kuulla. Jos ne asiat eivät ole itsellesi läheisiä, voit sanoa reilusti "en tiedä" tms. Jos toinen haluaisi keskustella noista asioista, ei siihen mitään hienoja ja "pyhiä" sanakäänteitä tarvita. Jos koet, ettet osaa, voit kysyä, haluaisiko toinen esim. sinun etsivän jonkun muun (esimerkiksi papin, diakonissan tai muun uskovaiseksi tietämäsi "hänelle sopivan tuntuisen" ihmisen) keskustelemaan hänen kanssaan.