Kovastipa täällä on väitelty Mämmilän hyvyydestä tai huonoudesta. No, tässä tuoreiden mäntsäläläisten (30 ) alustavia havaintoja:
- Välimatka Helsinkiin töihin ei ollutkaan niin paha kun ensin pelkäsi. Minä kuljen erittäin tyytyväisenä bussilla, ukko huitaisee autolla motaria ennen aamuruuhkia.
- Kirkonkylä on aivan helvetillisen ruma. Se nyt vaan on siedettävä. Pohjoisen "teollisuusalueen" hallinrähjät melkein itkettävät, mutta joskopa ne siitä joskus vaihdetaan siivompiin. Keskusta on mitä on, vastaavanlaisia löytyy ympäri Suomea. Asuinalueet ovat pääsääntöisesti vehreitä ja sieviä, pihat hyvinhoidettuja ja talojakin rempataan joka puolella (taitavat olla juuri näitä stadistamuuttaneita).
- Ilmapiiri on leppoisa. Kiire jää työmatkan varrelle, ja kotiin päästyään on suloisessa kiireettömyyden nirvanassa. Joka kerta on mukava tulla kotiin.
- Ihmiset ovat mukavia ja avuliaita. Näin paljon uusia tuttuja ei meillä ole ollut koskaan Helsingin aikoina! Asiaa toki auttaa se, että harrastusten mukana syntyy uusia kaverisuhteita. Naapurit moikkaavat ja auttavat mielellään jos apua tarvitsee.
- Harrastusmahdollisuuksia on yllättävän paljon, perusjutuista hyvinkin mielenkiintoisiin harvinaisuuksiin. Emme ole joutuneet jättämään yhtäkään harrastustamme kaupunkiin, täällä on voinut jatkaa treenejään ym. yllättävän hyvin ja osin jopa paremmin. Muutama uusikin laji on otettu mukaan, mm. hiihto: latuja on joka jumalan nurkassa talvisin, upeeta!
- Ruokakaupat ovat uusia ja hyvin varusteltuja, kinkkisiäkin ruoka-aineita löytää marketin hyllystä. Tuoretuotteet ovat nimensä mukaisia, ja ympäristöstä löytyy luomu- ynnä tuottajamyymälöitä. Vaate- ja kenkäkauppoja on toki vähän, mutta kyllä ainakin meikäläiset hankkivat releensä isosta kaupungista. Videovuokraamon tarjonta peruskauraa.
- Baareissa emme enää jaksa käydä (johan noita on aikansa katseltukin), joten niistä ei kommenttia. Niille, joille baarielämä on tärkeää, Mäntsälä lienee helvetti - ainakin keskusteluista päätellen. Eli jos olet menoiässä oleva nuori tai "nuori", ei kannata vaivautua.
- Terveydenhuolto on katsastamatta, ei ole ollut tarvetta. Mukuloitakaan meillä ei ole, joten ei kommentteja perheystävällisyydestä.
- Kunnan talous on persiillään, ja sillä on toki seurauksensa. Kunnanisillä tuntuu olevan tyypillinen pöhötauti, ts. pieneen kylään halutaan aivan käsittämättömän pompöösejä pytinkejä ja/tai maalaisympäristöön sopimattomia rakennuksia. Vanhan kunnioitus on samalla tasolla kuin 70-luvulla, nurin vaan kaikki ja uutta upeaa tilalle. Tuloksena hajuton, mauton ja persoonaton muka-kaupunki - toivottavasti ei!
Tässäpä näitä, katsotaan välillä mäntsäläelämää eteenpäin.
- Välimatka Helsinkiin töihin ei ollutkaan niin paha kun ensin pelkäsi. Minä kuljen erittäin tyytyväisenä bussilla, ukko huitaisee autolla motaria ennen aamuruuhkia.
- Kirkonkylä on aivan helvetillisen ruma. Se nyt vaan on siedettävä. Pohjoisen "teollisuusalueen" hallinrähjät melkein itkettävät, mutta joskopa ne siitä joskus vaihdetaan siivompiin. Keskusta on mitä on, vastaavanlaisia löytyy ympäri Suomea. Asuinalueet ovat pääsääntöisesti vehreitä ja sieviä, pihat hyvinhoidettuja ja talojakin rempataan joka puolella (taitavat olla juuri näitä stadistamuuttaneita).
- Ilmapiiri on leppoisa. Kiire jää työmatkan varrelle, ja kotiin päästyään on suloisessa kiireettömyyden nirvanassa. Joka kerta on mukava tulla kotiin.
- Ihmiset ovat mukavia ja avuliaita. Näin paljon uusia tuttuja ei meillä ole ollut koskaan Helsingin aikoina! Asiaa toki auttaa se, että harrastusten mukana syntyy uusia kaverisuhteita. Naapurit moikkaavat ja auttavat mielellään jos apua tarvitsee.
- Harrastusmahdollisuuksia on yllättävän paljon, perusjutuista hyvinkin mielenkiintoisiin harvinaisuuksiin. Emme ole joutuneet jättämään yhtäkään harrastustamme kaupunkiin, täällä on voinut jatkaa treenejään ym. yllättävän hyvin ja osin jopa paremmin. Muutama uusikin laji on otettu mukaan, mm. hiihto: latuja on joka jumalan nurkassa talvisin, upeeta!
- Ruokakaupat ovat uusia ja hyvin varusteltuja, kinkkisiäkin ruoka-aineita löytää marketin hyllystä. Tuoretuotteet ovat nimensä mukaisia, ja ympäristöstä löytyy luomu- ynnä tuottajamyymälöitä. Vaate- ja kenkäkauppoja on toki vähän, mutta kyllä ainakin meikäläiset hankkivat releensä isosta kaupungista. Videovuokraamon tarjonta peruskauraa.
- Baareissa emme enää jaksa käydä (johan noita on aikansa katseltukin), joten niistä ei kommenttia. Niille, joille baarielämä on tärkeää, Mäntsälä lienee helvetti - ainakin keskusteluista päätellen. Eli jos olet menoiässä oleva nuori tai "nuori", ei kannata vaivautua.
- Terveydenhuolto on katsastamatta, ei ole ollut tarvetta. Mukuloitakaan meillä ei ole, joten ei kommentteja perheystävällisyydestä.
- Kunnan talous on persiillään, ja sillä on toki seurauksensa. Kunnanisillä tuntuu olevan tyypillinen pöhötauti, ts. pieneen kylään halutaan aivan käsittämättömän pompöösejä pytinkejä ja/tai maalaisympäristöön sopimattomia rakennuksia. Vanhan kunnioitus on samalla tasolla kuin 70-luvulla, nurin vaan kaikki ja uutta upeaa tilalle. Tuloksena hajuton, mauton ja persoonaton muka-kaupunki - toivottavasti ei!
Tässäpä näitä, katsotaan välillä mäntsäläelämää eteenpäin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen oikeestaan aika tyytyväinen Mämmilään, mutta kun eläkeikään eletään ja hengissä jos pystään, heti lähdemme muualle. Paikka on jo katsottu ja osaksi ollaankin siellä vapaillamme.
Luonto ja rauhallisuus on ollut se joka pitää täällä ja sopivan kaukana Hesasta ja Lahdesta. Paikka pilattu kaikenmaalilman laatikkotaloilla ja sama homma näyttää jatkuvan.
Herra ties milloin olen Hesan keskustassa käynyt, mutta kun juna alkaa kulkemaan, niin lähdempä rilluttelemaan ja tulen laitamötäsessä junalla himppeen. Mahtavaa !!
Sarjakuvissa (mm. Hesarin kuukausiliite) esiintyvä Mämmilä on Orivesi, kaikki rakennukset on joko nykyisiä tai jo purettuja Oriveden rakennuksia.
Vaikka nimi kuulostaakin samalta, ei se kuitenkaan viittaa Mäntsälään.