Vuosia sitten. Ekalla luokalla vai tokalla. Opettaja pyysi kaikkien kerääntymään piiriksi, jotta voisi kertoa tärkeästä asiasta. Hän alkoi kertomaan, siittä miten Jeesus tuli ihmisiä varten taivaasta maahan. Tai jotain sinne päin.
Minä viittasin ja kysyin, tai taisinkohan vain huudahtaa "MITES TULI! TIKA PUILLAKO! HAH HAH HAH HAA!" Kukaan ei ymmärtänyt vitsiäni vaan painoivat päänsä alas ja opettaja nuhteli puheellan minua angarasti. Minulle tuli hyvi paha mieli :(.
Kumma kyllä olin lapsena äärimmäisen rehellinen ja oikea mielinen. Mitä olen vielä tänäänkin vaikken saakkaan enään sellaisia tunnon tuskia vahinkossa tehdessäni vääryyttä lähimmäiselleni. Omatuntoni oli sitä luokkaa, että jos kolhaisin vahinkossa vieraan sedän autoa pyörälläni niin tunsin koko päivän omantunnontuskia vaikka auto olisi täysin vahikoitumaton. Kummalisinta tässä on se etten koskaan edes ollut kuullut mitään uskovaisten keksimästä helvetistä. Eli ei tule sykopaatiksi jos on ateisti tai enhän minä silloin ateisti ollut enhän minä ollut mikään pelkä kakara.
Minulla oli aina tapana kertoa näistä "pahoista teoista" äidilleni niinkuin hän oli käskenyt minua tekemään. Koomista tai traakista kannaltani oli se, että äiti oli ja on hysteerinen ihminen joka suuttuu erittäin helposti ja liioittelin mienimmänkin asian mielessään hirvittäväksi onnetomuudeksi "Hyvä luoja! Kennen auto missä." Häneltämeni kauvon huomata, että minä en ollut niikuin muut pojat jotka kertoivat vain hirvittävimmät rikkeensä. Minä olin pahin mahdollinen ja luonnottomin totelin aina kaikessa ,olin ulkoisesti kuin sieluton robotti (vai onko se ropotti).Sisäisesti oman tunnon tuskat raatelivat minua.
Sitten yhtenä päivänä (tai iltana). Olin taas kertomassa jotai tuskaa äidilleni, Oliko kysymyksessä vahinkossa kaatamani saippua purkki vai, (En muista mitä muita viattomuuksia tein, mutta tähän sopisi maininta sellaisesta.) . Äitini alkoi huutaa jo ennen paljastustani.
"Minä helvetin rippi isänä sinä minua pidät" Ja sitten hän jatkoi sitä korvia huumaavaa pölinäänsä josta en muista enään mitään. Mutta minusta hän käyttäytyi epäoikeuden mukaisesti olinhan vain noudattanut tarkalleen hänen ohjeitansa. Jokainen hänen sanansa koski suoraan sydämmeen.
Siinä miettiessäni äiti oli siirtynyt nyyhkytys vaiheeseen. "Kukaan ei ole täydyllinen". "Nyyh Nyyh Nyyh". "Olenko minä mielestäsi, Nyyh, täydelinen Nyyh?". Kysymys oli paha, eihän siihen voi vastata oikein. Eihän kukaan ole täydellinen sen hän sanoo järkikin. Eli jos vastaisin kyllä äiti luulisi minua tuhmäksi. Mutta toisaalta olin päättänyt etten mielessäni alentaisi vanhempiani tai jotain sellaista niin ja sitä paitsi Äitini itki ja ajattelin, että kannustava puhe auttaisi. Niinpä tokaisin, että olethan sinä. Mutta tämä kanustin kannustikin äitini parkumaan entistä enemmän ja huutelemaan järjettömyyksiä. Pahinta tässä tapauksessa on se, että pelkään, että äitini luuli tapuksellaan opettavan minulle jotain. Eihän hän edes ymmärtänyt onkelmaani en minä mihinkään täydellisyyteen pyrkinyt tai parempia taivaspaikkoja havitellut enhän minä edes tiennyt mitään tästä paskasta. Minua yksin kertaisesti polteli oman tunnon tuskat ja halu nuodattaa ohjeita. Myöhemmin kun ajattelee niin olisi pitänyt vain huutaa moiseen kysymykseen "Älä luule itsetäsi liikoja typerys.".
Ehdottomuus on aina ollu osa... jaa mutta enhän minä elämän kertaani ole kirjoittamassa.
No kerronpas vielä miten erkani kristin uskosta. Tutustuin siihen, sai kuulla helvetistä. Ajattelin monta kertaa miten jotkut joutuvat kärsimään helvetissä siksi että eivät vain sattuneet syntymään paikkaan jossa olisivat kuulet Tarun Ristinherrasta. En kestä sellaista myötäkärsimystä. En tajua miten kristinusko voi olla maailman levinnein uskonto, se kertoo paljon mailman tilasta.
Tota puhuakseni en ole vieläkään päätänyt alanko ateistiksi. Itse asiassa olen vieläkin mieleltäni kakara. Käyn lähinnä naureskelemassa tällä palstalla hauskoille jutuille. Jokus olen ajatellut, että isona teen oman uskonnon. Luin netistä, että jookaamalla voi saada yli luonnollisia kykyjä mutta jookit vältävät niiden käyttöä jonkun uskomusen takia. Mutta minuahan ei sellaiset pelota koska valaistuminen ei kiinnosta. Ehkä jutut oli vai höpinöitä niin kuin ihme jutut yleensä, mutta saahan sitä koittaa ja on niitä uskontoja ennenkin perusteltu. Ja jos voi tehdä mitään yli luonnollista uskon, että itsellä on lahjoja sellaiseen jos kus näet...zzz zz zzz...
No mitäs luit jos et saa selvää! ite olet!
Minä viittasin ja kysyin, tai taisinkohan vain huudahtaa "MITES TULI! TIKA PUILLAKO! HAH HAH HAH HAA!" Kukaan ei ymmärtänyt vitsiäni vaan painoivat päänsä alas ja opettaja nuhteli puheellan minua angarasti. Minulle tuli hyvi paha mieli :(.
Kumma kyllä olin lapsena äärimmäisen rehellinen ja oikea mielinen. Mitä olen vielä tänäänkin vaikken saakkaan enään sellaisia tunnon tuskia vahinkossa tehdessäni vääryyttä lähimmäiselleni. Omatuntoni oli sitä luokkaa, että jos kolhaisin vahinkossa vieraan sedän autoa pyörälläni niin tunsin koko päivän omantunnontuskia vaikka auto olisi täysin vahikoitumaton. Kummalisinta tässä on se etten koskaan edes ollut kuullut mitään uskovaisten keksimästä helvetistä. Eli ei tule sykopaatiksi jos on ateisti tai enhän minä silloin ateisti ollut enhän minä ollut mikään pelkä kakara.
Minulla oli aina tapana kertoa näistä "pahoista teoista" äidilleni niinkuin hän oli käskenyt minua tekemään. Koomista tai traakista kannaltani oli se, että äiti oli ja on hysteerinen ihminen joka suuttuu erittäin helposti ja liioittelin mienimmänkin asian mielessään hirvittäväksi onnetomuudeksi "Hyvä luoja! Kennen auto missä." Häneltämeni kauvon huomata, että minä en ollut niikuin muut pojat jotka kertoivat vain hirvittävimmät rikkeensä. Minä olin pahin mahdollinen ja luonnottomin totelin aina kaikessa ,olin ulkoisesti kuin sieluton robotti (vai onko se ropotti).Sisäisesti oman tunnon tuskat raatelivat minua.
Sitten yhtenä päivänä (tai iltana). Olin taas kertomassa jotai tuskaa äidilleni, Oliko kysymyksessä vahinkossa kaatamani saippua purkki vai, (En muista mitä muita viattomuuksia tein, mutta tähän sopisi maininta sellaisesta.) . Äitini alkoi huutaa jo ennen paljastustani.
"Minä helvetin rippi isänä sinä minua pidät" Ja sitten hän jatkoi sitä korvia huumaavaa pölinäänsä josta en muista enään mitään. Mutta minusta hän käyttäytyi epäoikeuden mukaisesti olinhan vain noudattanut tarkalleen hänen ohjeitansa. Jokainen hänen sanansa koski suoraan sydämmeen.
Siinä miettiessäni äiti oli siirtynyt nyyhkytys vaiheeseen. "Kukaan ei ole täydyllinen". "Nyyh Nyyh Nyyh". "Olenko minä mielestäsi, Nyyh, täydelinen Nyyh?". Kysymys oli paha, eihän siihen voi vastata oikein. Eihän kukaan ole täydellinen sen hän sanoo järkikin. Eli jos vastaisin kyllä äiti luulisi minua tuhmäksi. Mutta toisaalta olin päättänyt etten mielessäni alentaisi vanhempiani tai jotain sellaista niin ja sitä paitsi Äitini itki ja ajattelin, että kannustava puhe auttaisi. Niinpä tokaisin, että olethan sinä. Mutta tämä kanustin kannustikin äitini parkumaan entistä enemmän ja huutelemaan järjettömyyksiä. Pahinta tässä tapauksessa on se, että pelkään, että äitini luuli tapuksellaan opettavan minulle jotain. Eihän hän edes ymmärtänyt onkelmaani en minä mihinkään täydellisyyteen pyrkinyt tai parempia taivaspaikkoja havitellut enhän minä edes tiennyt mitään tästä paskasta. Minua yksin kertaisesti polteli oman tunnon tuskat ja halu nuodattaa ohjeita. Myöhemmin kun ajattelee niin olisi pitänyt vain huutaa moiseen kysymykseen "Älä luule itsetäsi liikoja typerys.".
Ehdottomuus on aina ollu osa... jaa mutta enhän minä elämän kertaani ole kirjoittamassa.
No kerronpas vielä miten erkani kristin uskosta. Tutustuin siihen, sai kuulla helvetistä. Ajattelin monta kertaa miten jotkut joutuvat kärsimään helvetissä siksi että eivät vain sattuneet syntymään paikkaan jossa olisivat kuulet Tarun Ristinherrasta. En kestä sellaista myötäkärsimystä. En tajua miten kristinusko voi olla maailman levinnein uskonto, se kertoo paljon mailman tilasta.
Tota puhuakseni en ole vieläkään päätänyt alanko ateistiksi. Itse asiassa olen vieläkin mieleltäni kakara. Käyn lähinnä naureskelemassa tällä palstalla hauskoille jutuille. Jokus olen ajatellut, että isona teen oman uskonnon. Luin netistä, että jookaamalla voi saada yli luonnollisia kykyjä mutta jookit vältävät niiden käyttöä jonkun uskomusen takia. Mutta minuahan ei sellaiset pelota koska valaistuminen ei kiinnosta. Ehkä jutut oli vai höpinöitä niin kuin ihme jutut yleensä, mutta saahan sitä koittaa ja on niitä uskontoja ennenkin perusteltu. Ja jos voi tehdä mitään yli luonnollista uskon, että itsellä on lahjoja sellaiseen jos kus näet...zzz zz zzz...
No mitäs luit jos et saa selvää! ite olet!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ettei vain olisi Savonarola heittänyt pseudoateistin viittaa harteilleen. Samanlaisia virheitä tekstissä, kuin hänellä on tavallisestikin.
Mutta en voi myöntää olevani savolanaro. Ilmeisesti ihmisparka kärsii samaa synteroomaa kuin itse. Joka estää järjellisen tekstin kirjoittamisen. Ja virheiden näkemisen.
Mikä on pseudoateisti??
Nyt kannattaa pyytää apua Jeesukselta apua vaivoihin, joo joo, heti heti.
...
lahkoa nimeltään Kirotun Kieliopin Pyhät Vastustajat - ainakin lähes kaikki tänne sekavia horinoitaan jakelevat krisseliparat kuuluisivat ehdottomasti siihen joukkoon.
Ja yhdyssanat ovat suoraan Saatanasta, muistakaa se ja tämä olkoon keskeisin opinkappaleenne! Joka paholaisen keksimiä yhdys sanoja käyttää se helvetin tulessa kärvistyköön iankaikkisesti...