Miten suuri merkitys evoluutioteorialla on sinulle ateismiin / uskonnollisen uskon puuttumiseen? Kreationistien kirjoja ja nettisivuja lueskellessa monesti tuntuu siltä, kuin nuo tyypit ajattelisivat juuri evoluution olevan olennaisin, jopa miltei ainoa, syy kristinuskon ja uskonnon hiipumiseen länsimaissa. Ovatko he oikeassa? Miten on sinun kohdallasi? Itselleni evoluutiolla ei ole juuri mitään merkitystä sen suhteen, olenko uskonnollinen vai en. Kun uskonasiat tulevat puheeksi erään uskovan kaverini kanssa, alkaa hän ennen pitkää kritisoida evoluutioteoriaa ja kysyy, miten tämä ja tämä olisi voinut kehittyä ilman Luojaa. Tällaisissa tilanteissa en koe mitään tarvetta puolustaa evoluutiota, koska se ei ole minulle se asian ydin.
evoluutio ja ateismi
haahujlija
161227
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Moi !
Evoluutioteoria ei ole ainoa, eikä edes tärkein syy ateismiini. Mutta toisaalta ateistin maailmankuvaan ei kuulu luominen. Elämä on joko aina ollut, tai se on syntynyt ja kehittynyt luonnollisten proisessien kautta.
Ateismini johtuu yksinkertaisesti siitä että,
1) en näe jumalille tarvetta
2) en näe jumalista minkäänlaista havaintoaineistoa
Evoluutiohan on fakta. Evoluutioteoria on tyypillinen tieteellinen teoria joka tarkentuu kaiken aikaa saavuttamatta ikinä lopullista "tietoa".
--
Minun kehitykseni ateistiksi tapahtui RAAMATTUA lukemalla yläaste iässä.
Koulunkäynti ei siihen aikaan pahemmin kiinnostanut, joten en muistaakseni perehtynyt evoluutioon sen enempää kuin muihinkaan lukuaineisiin.....
Eli siis todella vähän.
Kreationismin ajattelin viime vuosiin asti olevan keskilännen "bible belt" takapajulassa elävien heinähattujen juttu.
Ikävänä yllätyksenä törmäsin joku vuosi sitten näihin huuhaa keskusteluihin, olisi edes tämä jenkkien pöljäily voitu jättää suomessa matkimatta.
Eivät nämä suomalaisetkaan kretuversiot nettiesiintymisensä perusteella mitään ruudinkeksijöitä ole...
Suhtautuminen evoluutioteoriaan ei ole minulle uskonkysymys, eipä kyllä ole monille tuntemilleni kristityillekään.
Uskiksen pahin pelko on se että ateisti vaatii häneltä jotain todistetta Jumalan olemassaolosta. Siksi uskis haastaa ateistin tyhjänpäiväiseen keskusteluun vaikka kreationismista. Siinä sitten tärvääntyy kaikki aika ja varsinainen kysymys jää esittämättä.
Kyseessä on siis retorinen temppu. Idea on tunnetusti peräisin Jenkeistä. Kun lehdet on täynnä väittelyä luomisesta, pappien pedofiliakin unohtuu.
Oikeasti monet kristitytkään eivät taida uskoa luomiseen kirjaimellisesti. Esimerkiksi fossiililöytöjen kieltäminen edellyttää jo aikamoista fanatismia. Jenkeissä toki tällaista porukkaa on, koska koululaitos ei välttämättä kerro mitään tieteen näkökulmasta näihin asioihin.
Suomessakin on kristillisiä kouluja, onko kellään tietoa siitä esitetäänkö luominen ja evoluutio siellä rinnakkaisina "teorioina"?
L:Jurpo
"Oikeasti monet kristitytkään eivät taida uskoa luomiseen kirjaimellisesti. Esimerkiksi fossiililöytöjen kieltäminen edellyttää jo aikamoista fanatismia. Jenkeissä toki tällaista porukkaa on, koska koululaitos ei välttämättä kerro mitään tieteen näkökulmasta näihin asioihin."
Tätäpä minäkin tarkoitin, useimmat tuntemistani normaalinuppisista ev.luteista ja ortodokseista suhtautuvat evoluutioon "Luojan työkaluna" saamatta asiasta sen enempää näppylöitä kuin minäkään.
"Minun kehitykseni ateistiksi tapahtui RAAMATTUA lukemalla yläaste iässä."
Heh. Minä vakuutuin kristinuskon höpöhöpöydestä lähes yksinomaan Raamattua lukemalla. Harmi vain, että rupesin tutkailemaan tuota mainiota kirjaa syvällisemmin vasta lukioiän jälkeen. :D
Evoluutiohan ei kerro meille miten elämä on syntynyt tai miksi ylipäänsä jotain on olemassa.
Evoluutio kertoo meille vain miten elämä on kehittynyt ja kysymykset kaiken alkuperästä ja "tarkoituksesta" - jos nyt mitään tarkoitusta edes on - jäävät ainakin nykytiedoillamme sinne filosofian ja uskontojen alueelle. Itselleni evoluutio ei ainakaan vaikuta juuri mitenkään, vaan lähinnä vaikuttaa se ettei mistään jumalista ole kukaan koskaan kyennyt osoittamaan mitään todisteita, ei pienintäkään havainnon murusta.
Lisäksi raamatun tarinat kuten kolmiyhteys, saatana, pahan ongelma, paratiisi, perisynti, Noan arkki ym. ovat niin täpötäynnä ammottavia aukkoja ja ristiriitaisia epäloogisuuksia tai täysiä mahdottomuuksia että on aivan mahdoton ottaa niitä vakavasti eikä voi kuin säälien naureskelle niille jotka pitävät niitä totena.
(Otetaan nyt vaikkapa Noan arkki - nykyään tunnetaan noin 10 miljoonaa eläinlajia. Jokaista kaksi eli 20 miljoonaa elukkaa pienellä laivalla? Jokainen matematiikkaa ymmärtävä voi laskeskella paljonko jäi tilaa elukkaa kohti, kun arkin mitat tiedetään. Pikkaisen ahdasta olisi eläinparoille tullut...
Ja keidenkäs kanssa ne Noan pojat sitten lisääntyivät ja jatkoivat ihmissukua, jos kerran kaikki muut ihmiset kuin Noan perhe oli tuhottu? Oman äitinsä vai omien siskojensa kanssa? Mitään muuta mahdollisuuttahan ei jää....)
Nooan Arkin edellyttämä geenipoolin suppeus aikaansaisi ekologisen katastrofin. Itseasiassa kreikkalainen versio, jossa tulvasta selvinneet korvaavat hukkuneet heittelemällä kiviä ja risuja olkapään yli on tieteellisesti kestävämpi!
Lootin pojilla oli vaimot matkassa, mutta edes vaimojen vaihto sukupolvien ajan ei olisi näkymättä jälkinä geenipoolissamme, ja ihmiskunta eroaisi, käytyään siis lähellä sukupuuttoa vain muutama tuhat vuotta sitten, hyvin vähän toisistaan. ( Itseasiassa lajimme kävikin lähellä tuhoa joskus 70 000 v. takaperin, sillä koko lajimme perustuu n. 2000 eloonjääneen geeneihin. Silti asia olisi toinen, jos sukupuuton uhasta olisi ollut alle 5000 v ja koko populaation perusta perustuisi Noan, hänen vaimonsa ja kolmen tuntemattomaksi jääneen naisen geeneihin, jotka tuntien Lähi-Idän avioliittotavat, saattaisivat olla jotain sukua Nooalle!)
on kaikki pielessä, ei jaksa tai kehtaa edes alkua luetella, mutta myös tällainen pikkuseikka: samaan aikaan kun Noa&perhe seilailivat arkillaan olivat jo olemassa molemmat Egyptin valtakunnat joiden asukkaat ja hallitsijat eivät koko vesilätsäystä huomanneet. Valtakunnat yhdistettiin juuri seilailun aikaan.
Jossain YLE:n TV-ohjelmassa haastateltiin kerran ateistiksi ryhtynyttä pappia. Haastattelija-täti kysyi siltä syytä ja synkän näköisenä pappi sanoi että aivotutkimus.
Hänen uskonsa oli osittain pohjautunut uskonnollisiin kokemuksiin eli ihmeisiin. Aivotutkimukseen tutustuminen sai hänet ymmärtämään että ihmeet olivatkin harhoja. Siinä meni sitten koko usko saman tien. Näin pienestä se voi olla kiinni.
Voidaan tietysti myös ajatella että jos jonkun uskon tukipilari on luomistarina, sen sortumiseen tarvitaan vain käynti museossa tai jonkin kirjan lukeminen.
Olen myös joskus ollut havaitsevinani että uskovaiset eivät tunne edes lukiossa opetettavaa biologiaa. Aivan perusasiatkin ovat outoja. Tehostamalla peruskoulun opetusta saataisiin ehkä muutama "sielu" pelastettua.
Kun keskustelin uskiksen kanssa kyseisestä aiheesta hänen mielestään kreationismi oli erittäin tärkeä kysymys liittyen uskoon. Hän perusteli väitteensä hyvin. En muista täysin tarkalleen mikä oli hänen teesinsä, mutta se liittyi siihen onko ihminen vain eläin muiden eläinten joukossa vai jumalan luoma korkeammalla tasolla oleva eläinten kaitsija.
Hänkin pystyi allekirjoittamaan mikroevoluution, eli lajin kehittymisen johonkin tiettyyn suuntaan, esim. kirahvi-lajin kaulan pidentymisen vuosituhansien saatossa, koska pitkäkaulaisimmat yksilöt säilyivät hengissä ja pystyivät jatkamaan sukua. Hän ei kuitenkaan hyväksynyt makroevoluutiota. Hän kysyi, miten maan päällä tallustelleista eläimistä mitenkään pystyi kehittymään lentäviä otuksia. Makroevoluutio kai tarkoittaa kyseistä vuosituhansien tai -miljoonien saatossa tapahtuvaa kehitystä. Hän oli lukenut paljon kirjoja ja tutkinut aihetta ja tiesi evoluutioteoriasta enemmän kuin minä, joten olin aika huono vastus tässä väittelyssä...
Hänen sanomansa kai oli, että jos uskoo Jumalan luoneen ihmisen, niin silloin ihminen on, kuten raamattu väittää, luomiseen perustuen, muita eläimiä "parempi", niiden hallitsija:
1. Moos. 1:26
"hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu."
Jos taas uskoo ihmisen kehittyneen apinoista, niin ihminen on lähtökohtaisesti himoineen, haluineen ja vaistoineen samanlainen kuin muutkin eläimet, eikä mikään "Jumalan kuva", jota varten tämä maailma on suunniteltu. Tietysti tämä miljoonien vuosien kehitys on vienyt ihmistä lajina poispäin muista eläimistä ja varsinkin ihmisen näkökulmasta, olisi kiva asettaa tämä meidän oma kiva pikku lajimme aivan erilleen muista eläimistä...
Jos joku uskoo ihmisen kehittyneen apinoista, käsittääkseni se vie kaiken pohjan uskonnoilta. Synnyttikö karvainen Cheetah valkoiset ja karvattomat Aatamin ja Eevan, vai missä vaiheessa ensimmäiset ihmiset elivät? Ymmärtääkseni tässä kohtaa luominen ja evoluutio eivät voi kulkea käsi kädessä. Jumala teki pelastussuunnitelman vain yhdelle eläimelle muiden eläinten joukossa? Jos asiaa pohtii epäkohtia löytää yhä enemmän. Tässä on ainakin yksi pointti, minkä takia uskovaiset pitävät evoluutioteoriaa niin suurena uhkana heidän maailmankuvalleen: evoluutioteorian mukaan ihminen on vain eläin.
... yleinen tietämyksen taso on heikoimmillaan.
Tosin olen kuullut koulutettujenkin henkilöitten ( minua paremminkin, ainakin näennäisesti!) höpisevän mm. horoskoopeista ja kun olen vaatinut heiltä todisteita mokoman huuhaan tueksi, niin ko. henkilöt ovat suvainneet loukkaantua!
Monet uskovat ovat todella älykkäitä ja koulutettuja. Uskova ei ole sama asia kuin ajattelematon tai tyhmä. Uskonto tosiaan menestyykin siellä missä yleinen tietämyksen taso on heikoimmillaan, mutta mikä saa älykkäät ja asioiden kyseenalaistamiseen taipuvaiset ihmiset uskomaan? Tässä on mielestäni ristiriita, koska raamattu ei ole niin looginen paketti. Se sisältää satoja ristiriitoja ja mitään todisteita Jumalasta tai edes ihmeparantumisista ei ole pystytty osoittamaan oikeiksi.
Olen pohtinut dilemmaa ja mieleeni on noussut muutamia mahdollisia selityksiä:
Onko ihmisellä valikoiva muisti/ymmärrys? Lukiessaan tekstiä, hän poimii omaa maailmankuvaansa tukevat "faktat" ja unohtaa tai jättää noteeraamatta väitteet, jotka ovat ristiriidassa hänen maailmankuvansa kanssa? Se olisi aivan luonnollista ja selittäisi minkä takia älykkäät ihmiset uskovat Jumalaan. Jos on olemassa jotain, mikä on erittäin perustavanlaatuista yksilön maailmankuvalla, niin se on jumalusko. Eikö olisi aivan luonnollista, että ihminen vaistomaisesti etsii maailmankuvaansa tukevia väitteitä ja unohtaisi sitä tuhoavat väitteet, ihan psyykkeen kannalta? Se on helpompaa ja mukavampaa ja joissain tilanteissa jopa järjissä pysymisen edellytys. Älykkäät uskovat lukevat uskovien kirjoittamia kirjoja ja poimivat faktat, joita tarvitsevat saavuttaakseen eheän maailmankuvan. Jos itse omaisit uskovat vanhemmat, uskovat ystävät ja lukisivat vain hengellistä kirjallisuutta, olisit takuulla uskossa. Sellainen ihminen vain on.
Entä uskonnon ja tunteiden yhteys. Lähes kaikki uskonnollinen teksti on tunteisiin vetoavaa. Esim:
Ilm. 21:4 "ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut."
Ihmiset etsivät uskonnosta lohdutusta, suojaa ja turvaa. Uskonto vastaa ihmisten tunnepuolen tarpeisiin. Kun joku asia antaa vastakaikua tunteille, niin eikö se ole todella tärkeää? En tiedä miten ihminen toimii, mutta jos tunnepuolen kysymykset saavat vastauksen, tarvitseeko ihminen kysymyksiin myös älyllisen vastauksen?
Äly ja tunteet. Ehkä uskovat asettavat uskon toiselle puolelle ja ateistit toiselle puolelle. Ja tunteitahan ei voi vääriksi todistaa...
Miksi uskovat eivät voi pysyä tunteiden puolella, vaan haluavat välttämättä tulla väittelemään tieteen asioista? He roikkuvat väitteissään kuin hirtetty köydessä. Jos he pysyisivät uskossaan, heitä ei voisi kumota faktoilla ja kaikki olisivat onnellisia.
Jotenkin näinhän se kai menee. Vielä pari vuotta sitten uskoin kristinuskoon niin lujasti, että se oli minulle suorastaan kiistaton itsestäänselvyys. En tietenkään ollut silloin sen tyhmempi kuin nykyään, eivätkä tietonikaan olleet mitenkään merkittävästi vähäisemmät. Jotenkin vaan pääsi tapahtumaan semmoinen ajattelutavan muutos, että lopulta päätin asettaa uskoni rehelliseen testiin: kestäisikö se varmasti objektiivista tarkastelua. No ei minun tapauksessani kestänyt. Tässä tätä kirjoittaessani ihmettelen, että saatoin joskus uskoa Jeesus-juttuihin. Outo juttu. Jos on johonkin tottunut uskomaan, niin ei se usko ihan noin vain pois lähde, vaikka älyä ja koulutusta olisikin.
Aika monelle uskonnollinen tieto on lapsesta lähtien kertynyttä "taustatietoa", jota ei oikeastaan koskaan ole otettu tietoisen ajattelun kohteeksi. Sen takia myös korkeasti koulutetut voivat olla uskossa: asiaa ei ole erityisemmin pohdittu. Sitten kun uskonasioita aletaan tarkastella objektiivisesti, niiltä usein putoaakin pohja kokonaan pois.
Pelko on myös erittäin merkittävä tekijä, joka pitää ihmiset uskonnon piirissä.
Evoluutioteorioita on useita ja ne kehittyvät tietämyksen määrän kasvaessa. Siksi en halua hirttäytyä niistä yhdenkään yksityiskohtiin. En voi liioin rehellisesti väittää olevani minkään sortin evoluutioteorioiden asiantuntija.
Uskosta ja uskonnoista olen vieraantunut ihan omia aikojani. Minua ei tipauttanut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenyydestä sen enempää "pahuuden dilemma" kuin evoluutioteoriatkaan.
Pikemmin minut tipautti siitä aktiivisuus muissa jäsenmaksua keräävissä yhdistyksissä, joiden ajatus- ja arvomaailman katsoin itselleni mielekkääksi. Oli helpompi ymmärtää, miksi maksaa jäsenmaksua urheiluseuralle tai kaupunginosayhdistykselle kuin kirkolle, jonka teologiaan en kuitenkaan uskonut.
Tietenkin kun olen seurannut kreationistien harjoittamaa epätoivoista ja epä-älyllistä evoluution vastaista sotaa, on se vain osaltaan lisännyt vakuuttuneisuuttani siitä, etten kuulu ainakaan heidän joukkoonsa.
Se, että haluaa vesittää kaiken tieteellisen tutkimuksen saadakseen hirttäytyä paimentolaissatuun totuutena maailman synnystä ei anna kovin luotettavaa kuvaa siitä joukkiosta, jota kretionistit edustavat.