rivoa ja alatyylistä puhetapaa armeijassa. Siitä en koskaan armeijassa pitänyt, itse kun en sellaisia sanoja käytä, olen akateemisesti sivistynyt. Ev.lut.kirkko viihtyy osana armeijaa koska se on nationalistinen ja talonpoikainen kirkko luonteeltaan ja istuu siten hyvin armeijan tapoihin. Tietysti uskonnon pitäisi pitää poissa armeijasta. Se on kuitenkin yksi tapa kirkolle saada kontakti suomalaisiin ja estää heitä eroamasta kirkosta, mikä taas on elämän ja kuoleman kysymys kirkolle Suomessa.
Kapiaiset kiroilevat paljon
ja käyttävät
4496
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Armeijassa todella samoin kuin muuallakin toiset ihmiset käyttävät rivoa ja alatyylistä puhetapaa. Hiukan kuitenkin ihmettelen, että sellaisen puhetyylin käyttämättömyys ja akateeminen sivistys jotenkin liittyisivät yhteen. Lieneeköhän muuten oikeasti sivistyneellä ihmisellä tarvetta korostaa itseään sivistyneenä. Ethän unohda sitä, että myös Maanpuolustuskorkeakoulusta valmistuneet ovat akateemisia ihmisiä. Itse en ole akateeminen enkä sotilas, vaikka Puolustusvoimien palveluksessa olenkin. Olen tietoisesti halunnut päästä eroon ns. sopimattomasta kielenkäytöstä ja mielestäni onnistunutkin. Se ei ole ollut helppoa.
Ei kirkolle ole elämän ja kuoleman kysymys se, lisääntyykö vai väheneekö kirkosta eroavien määrä. Kirkon olemukseen tuskin kuuluu varastoida hyviä ja hurskaita ihmisiä sisällään vapaaehtoisesti tai väkisin. Kirkko on olemassa juuri niin kauan kuin uskovat naiset ja miehet kokoontuvat yhteen Jumalan sanan ääreen. Tarkoitus ei aivan varmasti ole museoida hyviä ihmisiä vaan pelastaa tavallisia syntisiä ihmisiä. Kirkosta sitä paitsi käy mainiosti se, kun kaksi tai kolme kokoontuu herramme Jeesuksen nimeen ja Hän itse on siellä kokoontujien keskellä. Itselleni kirkko kun on erityisesti uskonnollinen eikä mikään hallinnollinen tai arkkitehtoninen systeemi.
valhe.
Paitsi tuo kapiaisten kiroilu.
Itsekin kiinnitin aiemmin tällä palstalla huomiota siihen, miksi armeijassa pakkorukoilutetaan ihmisiä, jos uskonnon harjoittaminen kerran on jokaisen henkilökohtainen asia.
- LAKKI! - PÄÄSTÄ! - RUKOILKAAMME! - AMEN!
Uskovaiset varusmieskaverini tulkitsivat, ettei kyseinen suljetussa muodossa kypärä kädessä esimiehen käskystä rukoileminen ollut rukoilemista lainkaan. Itse he sanoivat rukoilevansa silloin, kun he sitä katsoivat tarvitsevansa. Armeijassa tuo rivissä nyökkäily oli vain armeijapalvelusta - kirkonmenona kyllä osoitus uskonnonharjoittamisen alennustilasta. Kun kerran kristinuskoa ei harjoiteta kirkon mielestä siviilissä tarpeeksi, sen ainoa pakkoharjoituttamisen reservaatti on Suomen armeija, jossa ylhäältä tulevia käskyjä - myös uskonnonharjoittamiseksi - noudatetaan kyseenalaistamatta.
Miksi kirkko sitten haluaa pitää kiinni armeijan pakkorukoiluttamisesta? Onko sen ainoa keino osoittaa häviävää valtaansa seurakuntalaisten sieluihin tämä rivissä uskonnolla simputtaminen?
Mitä luulette: parantaako pakkorukoiluttaminen kirkon julkisuuskuvaa nuoren varusmiehen silmissä?
tuossa kaavassa ei VAADITA rukoilemaan, ainoastaan kehotetaan: rukoilkaamme! Käsky kohdistuu asennon ottamiseen, lakin/kypärän ottamiseen päästä sekä rukoushetken päättämiseen. Itse rukous onkin sitten subjektiivinen ja vapaa tapahtuma.
Ymmärrän kyllä pointtisi, että armeija "pakkorukoiluttaa". Vaikka koko laitoksen toiminta perustuu sotilasarvojärjestyksen mukaiselle käskyvallalle, uskonto/usko pitäsi jättää palvelustavoista pois. Sama koskee mielestäni "pakkojumalanpalveluksia". Uskova lähtee iloiten kirkkoon palvelemaan Herraa. Mutta kuinka ei-uskova johtaja (upseeri) johtaa alokkaat palvelemaan Herraa? Miten sellainen, jolla itsellään ei ole Kristuksen Henkeä, voi toimia esimerkkinä?
Jumalanpalvelusten ja rukoushetkien tarkoitus on yhdessä hengessä ja mielessä kurottua Jumalan puoleen. Mutta opettaako armeija tätä? Jos rukoilemisen tapa on nuorella rippikoulun jälkeen jäänyt taikka tapaa ei ole oikein koskaan muodostunutkaan, armeijan tulisi opastaa, miten rukoillaan, ei pelkästään käskeä!