ERÄÄN LAULUN SYNTY
Muuan rakastettuja hengellisiä lauluja on ”Sinä. kaipaatko täyteyttä Hengen sen?” Tätä laulua lauletaan paljon ja sen sanoma siunaa sydämiä. Toimitus on pyytänyt laulun tekijää kertomaan laulunsa synnystä. Seuraavassa saamme siltä lukea.
Oli syyskuinen, varhainen aamu. Saattelin pastori Rautasta. aamujunalle. Palattuani junalta kotiin, täyttyi sydämeni pakahduttavalla tuskalla ja ikävällä. Halusin kohdata Jeesuksen juuri nyt. Kello oli vasta 5 tienoilla. Ruumiini olisi kaivannut vielä hetkisen lepoa, mutta. sisimpäni kaipasi hiljentymistä Jumalani edessä. Niinpä polvistuinkin aamuvartioon. Heti sain kokea syvän murtumisen siunauksen. Itkin niin kuin vain ahdistettu pyhiinvaeltaja Herran jaloissa itkeä voi. Se ei ollut ryskettä kun padot laukeavat, vaan se oli hiljaista sulamista, vähä vähältä Vapahtajan elävässä läsnäolossa. En voinut kiittää, enkä valittaa. Taivas toimi. Sieluni ylle nousi hiljainen ja tyyni vihmontasade joka paisui paisumistaan sisimpäni yllä. Kyyneleet kastelivat alttarini Mistä ne olivat merkkinä, en oikein tiedä. Kirren sulamisesta sydämessäni, vaiko ensimmäisen rakkauden palona olevan sydämeni herkästä ilosta kohdatessaan Vapahtajan. Tällaisen hiljaisen siunauksen alla tunsin voimakkaan kehotuksen ottaa paperia ja kynä esille. Ensin en totellut tätä kehotusta.
Pelkäsin kaiken inhimillisen särkevän tämän pyhän hiljaisuuden. Mutta tämä käsky uudistui. Minulle sanottiin: ”Nouse ja. hae!”
Silloin nousin. etsin kynän ja paperia ja painuin uudelleen polvilleni. Nyt aloin laulaa vieraalla kielellä. Kuuntelin Itse, aivan kuin syrjästä. Jae jakeelta jatkui laulu, ja kun se päättyi, sydämeni pulppusi kuin lähteen silmä kiitosta ja ylistystä Herralle. Taas tunsin selvän kehotuksen tarttua kynään, ja kun tartuin, alkoi näkymätön voima kirjoittaa kädelläni ilman minkäänlaista ajatustani. Ihmettelin vain: ”Kuinka tämä on mahdollista?” Kun kirjoitus pysähtyi, aloin laulaa, jälleen. Lauloin sydämeni pohjasta, kyynelten ja kiitoksen tulvan keskellä, tuo juuri syntyneen laulun hiljaisena aamuhetkenä. Vapahtajani kasvojen elävässä läheisyydessä.
Näin syntyi lauluni ”Sinä kaipaatko täyteyttä Hengen sen” j.n.e. Olen ollut vain halpa välikappale, jonka kautta Pyhä Henki on tuonut tämän laulun ”pyhiinvaeltajain” keskelle, matkalauluksi korven kautta kulkiessamme. Laulu on sitten ”Sävelsillan” välityksellä tullut tutuksi laajoissa piireissä. Sydämen vavistuksella ja siunaten laskin sen liikkeelle. Ja mikä ihmeellisintä: kun Iina Karttunen Kiteellä sävelsi sen ja kun ensi kerran kuulin tuon säveleen, oli se minulle tuttu.
Muistelin hetken, missä olin kuullut sen, kunnes vihdoin muistin, että juuri samalla säveleellä Pyhä Henki laulatti minulla tuota laulua laulun syntymisalttarilla Keuruulla syyskuun 22 päivänä v. 1932.
Ihmeelliset, yli ymmärryksen käyvät ovat Hengen aaltopituudet. Ihmeellistä on saada joskus elämän hyyssä ja kohmeessa löytää lähetysasema Pyhässä Hengessä.
Tyhjät astiat saavat ainoastaan lahjan kalliin, mi vuotavi taivahastaan. Nardus-öljyhän haavoihin lääkkehen tuo. Sielu, lähteestä vettä jo juo!
Hilja Aaltonen
Muuan rakastettuja hengellisiä lauluja on ”Sinä. kaipaatko täyteyttä Hengen sen?” Tätä laulua lauletaan paljon ja sen sanoma siunaa sydämiä. Toimitus on pyytänyt laulun tekijää kertomaan laulunsa synnystä. Seuraavassa saamme siltä lukea.
Oli syyskuinen, varhainen aamu. Saattelin pastori Rautasta. aamujunalle. Palattuani junalta kotiin, täyttyi sydämeni pakahduttavalla tuskalla ja ikävällä. Halusin kohdata Jeesuksen juuri nyt. Kello oli vasta 5 tienoilla. Ruumiini olisi kaivannut vielä hetkisen lepoa, mutta. sisimpäni kaipasi hiljentymistä Jumalani edessä. Niinpä polvistuinkin aamuvartioon. Heti sain kokea syvän murtumisen siunauksen. Itkin niin kuin vain ahdistettu pyhiinvaeltaja Herran jaloissa itkeä voi. Se ei ollut ryskettä kun padot laukeavat, vaan se oli hiljaista sulamista, vähä vähältä Vapahtajan elävässä läsnäolossa. En voinut kiittää, enkä valittaa. Taivas toimi. Sieluni ylle nousi hiljainen ja tyyni vihmontasade joka paisui paisumistaan sisimpäni yllä. Kyyneleet kastelivat alttarini Mistä ne olivat merkkinä, en oikein tiedä. Kirren sulamisesta sydämessäni, vaiko ensimmäisen rakkauden palona olevan sydämeni herkästä ilosta kohdatessaan Vapahtajan. Tällaisen hiljaisen siunauksen alla tunsin voimakkaan kehotuksen ottaa paperia ja kynä esille. Ensin en totellut tätä kehotusta.
Pelkäsin kaiken inhimillisen särkevän tämän pyhän hiljaisuuden. Mutta tämä käsky uudistui. Minulle sanottiin: ”Nouse ja. hae!”
Silloin nousin. etsin kynän ja paperia ja painuin uudelleen polvilleni. Nyt aloin laulaa vieraalla kielellä. Kuuntelin Itse, aivan kuin syrjästä. Jae jakeelta jatkui laulu, ja kun se päättyi, sydämeni pulppusi kuin lähteen silmä kiitosta ja ylistystä Herralle. Taas tunsin selvän kehotuksen tarttua kynään, ja kun tartuin, alkoi näkymätön voima kirjoittaa kädelläni ilman minkäänlaista ajatustani. Ihmettelin vain: ”Kuinka tämä on mahdollista?” Kun kirjoitus pysähtyi, aloin laulaa, jälleen. Lauloin sydämeni pohjasta, kyynelten ja kiitoksen tulvan keskellä, tuo juuri syntyneen laulun hiljaisena aamuhetkenä. Vapahtajani kasvojen elävässä läheisyydessä.
Näin syntyi lauluni ”Sinä kaipaatko täyteyttä Hengen sen” j.n.e. Olen ollut vain halpa välikappale, jonka kautta Pyhä Henki on tuonut tämän laulun ”pyhiinvaeltajain” keskelle, matkalauluksi korven kautta kulkiessamme. Laulu on sitten ”Sävelsillan” välityksellä tullut tutuksi laajoissa piireissä. Sydämen vavistuksella ja siunaten laskin sen liikkeelle. Ja mikä ihmeellisintä: kun Iina Karttunen Kiteellä sävelsi sen ja kun ensi kerran kuulin tuon säveleen, oli se minulle tuttu.
Muistelin hetken, missä olin kuullut sen, kunnes vihdoin muistin, että juuri samalla säveleellä Pyhä Henki laulatti minulla tuota laulua laulun syntymisalttarilla Keuruulla syyskuun 22 päivänä v. 1932.
Ihmeelliset, yli ymmärryksen käyvät ovat Hengen aaltopituudet. Ihmeellistä on saada joskus elämän hyyssä ja kohmeessa löytää lähetysasema Pyhässä Hengessä.
Tyhjät astiat saavat ainoastaan lahjan kalliin, mi vuotavi taivahastaan. Nardus-öljyhän haavoihin lääkkehen tuo. Sielu, lähteestä vettä jo juo!
Hilja Aaltonen
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.