Maamme hallituksen rukouspäivä julistuksessa vuonna 1961 todettiin seuraavaa:
>>Kymmenen käskysanan laki on siveellisen elämän perusta. Käsky määrittelee oikean suhteen Jumalaan ja lähimmäiseen. Sitä vastaan ei voi rikkoa. - - Käsky ilman opetusta ei kuitenkaan ole elävä, vaan se on opetuksen avulla saatettava ihmisen tietoisuuteen. - - Hamasta lapsuudesta asti on erityisesti kodin ja koulun velvollisuus kirkastaa ihmiselle Jumalan lakia ja valvoa sen noudattamista. Tässä kohdin on valitettavan paljon laiminlyöty, ja seuraukset ovatkin nähtävissä. Siveellinen ryhti on heikentynyt ja käsitys oikeasta ja väärästä on hämärtynyt, koska omantunnon ääni on laajalti vaiennut.
>>Kymmenen käskysanan laki on siveellisen elämän perusta. Käsky määrittelee oikean suhteen Jumalaan ja lähimmäiseen. Sitä vastaan ei voi rikkoa. - - Käsky ilman opetusta ei kuitenkaan ole elävä, vaan se on opetuksen avulla saatettava ihmisen tietoisuuteen. - - Hamasta lapsuudesta asti on erityisesti kodin ja koulun velvollisuus kirkastaa ihmiselle Jumalan lakia ja valvoa sen noudattamista. Tässä kohdin on valitettavan paljon laiminlyöty, ja seuraukset ovatkin nähtävissä. Siveellinen ryhti on heikentynyt ja käsitys oikeasta ja väärästä on hämärtynyt, koska omantunnon ääni on laajalti vaiennut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kuvaa kun kansakunnan eduskunnassa nimisterikin tekee "pirun tervehdyksiä". Tästä ei hyvää seuraa Suomen kansalle.Herra meitä varjelkoon tulevaisuudessa.
yhteisöt korostivat vielä v.1961 monien hallitusmiesten tapaan ja enemmänkin kymmentä käskyä Jumalan ohjenuorana siveyselämässä. Sen huomaa kun lukee sen aikaisia artikkeleita kirjallisuudesta tai kuuntelee vanhoja äänikasetteja. Siis muutos on todellisuutta ja suhteellisen radikaalia.
Mutta onko se yllättävää? Eiköhän Jeesus ennustanutkin niin tapahtuvan, vai onko olemassa jokin parempi selitys? (Mat. 24: 12) Myös Paavali näki jo selvät piirteet tulevista kuvioista. (2. Tess. 2:3)
Jos Suomen hallituksessa vielä korostettaisiin kymmenen käskyn lain tärkeyttä, niin he varmaan saisivat kuulla kunniansa niin kuin adventistitkin tänä aikana, Tässä on kyllä meillä mietittävää, mistä oikein on kysymys. Toisaalta Jeesusta Kristusta korostetaan tänään hengellisissä kokouksissa ehkä enemmän kuin v. 1961 mutta sisältyykö siihen vain paljon tyhjiä sanoja, koska käytännössä paljastuu uskovien elämässä yhä enemmän luopumuksen erilaisia kuvioita, jotka myös näkyvät uskovaisten elämässä monin tavoin, esimerkiksi avioeroina, aviorikoksina, päihteiden käytössä ja maallisen viihteen lumoissa.
Eivät nämä ilmiöt poistu elämästämme vain Jeesusta korostamalla sillä hän haluaa muuttaa myös meidän elämämme, onhan meidän ruumiimme Pyhän Hengen temppeli.