onko kuoleman jälkeen elämää?

käsiisi Raymond A Moodyn kirja Kokemuksia Kuolemasta, siinä on jotain ajatuksia ja ihmisten kokemuksia...yllättäen: kuolemasta. Joskus samasta kirjasta on tullut dokumettikin televisiosta. Krishnamurtia voi myös kannattaa lukea jos ns. "henkisetjutut" kiinnostaa.

että on. Ai miksi? En tiedä, tarvitseeko uskoa jotenkin selittää?
Kun isäni kuoli, aloin rukoilemaan hänen puolestaan. Luin kirjasta rukouksia kuolleiden puolesta. Aloin itkemään, ihan yhenäkkiä rukouksen aikana ja itkin oikein sydämeni pohjasta. Itkun jälkeenhän yleensäkin olo on helpottunut, mutta ei sitä jälkitunnetta voi verrata mihinkään aikasempaan kokemukseeni. Uskon että joku kuuntelee, uskon rukouksen voimaan. Ajatus, että joku on täydellisesti poissa ikuisesti ei vain tunnu hyvältä tai oikealta. Joten uskon.

Pian veljeni kuoleman jälkeen alkoi oma uskoni horjua. Olen aina perustanut ideologiani tietoon, eikä pelkällä uskomisella ole juuri ollut sijaa mielessäni. Uskonto on ollut minulle poikkeus, koska se tuli kuin luonnostaan, lapsuuden kodin perintönä. Sitä en aiemmin kyseenalaistanut. Veljeni kuolema kuitenkin särki tämän illuusion.

Ehdin elää vuosia kuolemanpelon vallassa. Monesti iltaisin koin sanoinkuvaamattoman voimattomuuden tunteen kun mietin sitä, kuinka elämäni päättyy, eikä millään ole mitään merkitystä. Etsin vastausta tiedosta, tutkin uskontoja, parapsykologiaa, okkultismiä ja muita ismejä. Mikään ei kuitenkaan tarjonnut edes ratkaisun häivähdystä.

Lopulta törmäsin Raymond Moodyn ensimmäiseen kirjaan kuolemanrajakokemuksista. Se oli vaikuttavaa luettavaa. Lääketieteen tohtori oli koonnut tuhansista tapauksista tutkimusmateriaalia, jota kirjassaan analysoi. En kuitenkaan jaksanut uskoa vielä yhden kirjan perusteella asian todenperäisyyttä. Jatkoin lisätiedon etsimistä ja törmäsin mm. http://www.iands.org/ järjestöön, johon kuuluu lääketieteen professoreita, tutkijoita, yliopistojen rehtoreita ja muita kiistämättömän tieteellisen taustan omaavia ihmisiä, jotka eivät perusta uskoaan pelkkään luottamukseen johonkin yliluonnolliseen.

Kuolemanrajakokemukset omaavat tieteellisen viitekehyksen vaatiman toistuman - ne noudattavat samaa kaavaa. Kokijoilla on muistoja tapahtumista siltä ajanjaksolta, reaalimaailmasta, kun lääkäri on todennut heidät kliinisesti kuolleeksi.

Kaikista vakuuttavin tapaus, omasta mielestäni, lienee Howard Storm. Hän oli ateistin perikuva, joka vihasi uskontoa koko sydämellään. Hän vihasi myös ihmisiä, eikä sen puoleen omannut juuri ystäviä. Howard oli ennen kokemustaan professorina Kentuckyn yliopistossa. Kokemuksen jälkeen, herättyään sairaalassa, Howard oli muuttunut täysin, hän oli nähnyt 'helvetin'. Hän oli nähnyt elämänsä Jumalan silmin ja ymmärtänyt, kuinka mitätön ihminen hän oli ollut. Se, mikä itseäni kiehtoo Howardin kokemuksessa, on tai oli hänen keskustelunsa Jumalan kanssa. Howardin kysymykset olivat juuri niitä, jotka olisin itse ensimmäisenä kysynyt. (http://www.near-death.com/storm.html)

Kannattaa tutustua aiheeseen. Minulle tieto toi valaistuksen. Kun kuolemanpelko katoaa, voi elämästä vasta oikeasti nauttia. Arkimurheet menettävät myös merkityksensä.

Eiköhän tämä maanpäällinen helvetti riitä ...?

ei ole enää mitään pelkkää tiedottomuutta!! ethän voi tajuta mitään jos ei oo aivojakaan..sama ku oot tajuttomana ei siit tajuu tai muista mitään nii se vaan on et tää kaikki on vaan tässä! ei voi mtn. =)

"eli onko jotain kertomuksia, juttuja mitä on kuullut esim. lähes kuolleilta ihmisiltä?? mitä mieltä itse henkkoht olette?? itse kovasti haluaisin ainakin uskoa että tämä ei ole kaikki tässä, vaan vielä joskus tapaan kaikki menetetyt rakkaani, myös lemmikkini. siis oikeasti."

Siis kuoleman jälkeen ON elämää. Tietysti nämä "maalliset vaatteet" jäävät tänne. (Toisaalta ne voi käsittääkseni "elvyttää" astraalimuodossa takaisin fyysisen kuoleman jälkeen.)

"entä mitä mieltä siitä pääseekö vaan tosiuskovaiset taivaaseen?? itse toivon että oma elämäni riittää: oikeudenmukaisuus,sympatia, en koskaan tekisi pahaa muille ihmisille/eläimille.
minulle riittää se mihin sydämessäni uskon."

Älä aivopese itseäsi tuolla "taivas-helvetti"-jutulla. Äläkä anna kenenkään muunkaan aivopestä.
Oikeaa "kristittynä olemista" on juuri se, että elät mainitsemallasi tavalla.

"vastauksia odottelen, erityisesti noista tarinoista kuoleman jälkeen...!!"

Itselleni on esim. pari edesmennyttä ihmistä ilmestynyt näkyinä.

Lisäksi pystyn kommunikoimaan henkimaailman kanssa. Kyllä se on olemassa, älä huoli.:)

Mä aina unelmoin että musta tulee joku helvetillinen kostaja joka pystyy tekeen mitä tahansa kelle tahansa kuoleman jälkeen. Pyh, multaa päälle ja siellä mätänee jos ei polteta

"rajan" takana ja se kerto että se näki sellaisen valon mitä ei koskaan ole nähny ja kuuli sellaista musiikkia mitä ei täällä maan päällä voi kuulla.. ja sillon ku mummo kuoli niin äiti näki saman valon ja musiikin.. en tiiä miten äiti on selvinny niin monesta sairaudesta ja kolarista.. sillä on ollu syöpä yms..

Minä uskon ihan Raamatun sanomaan. Eli että Jumala antoi ainoan poikansa kuolemaan meidän syntien edestä. Jokainen joka uskoo häneen(siis Jeesukseen) pelastuu. Pelastusta ei ansaita teoilla vaan uskolla. Teot jos punnitaan niin Jumalan pyhyyden edessä me kaikki kyllä ollaan ihan saastaa.
Mutta Raamatun mukaan teot kuitenkin seuraavat uskoa;"usko ilman tekoja on kuollut", eli jos elää rukoillen ja yrittää elää Jumalan tahdon (voi lukea Raamattua) mukaan niin elämä kyllä muuttuu ja puhdistuu.
Hyvä tapa ottaa selvää näistä asioista on mennä johonkin uskonnolliseen tilaisuuteen, esim. luterilaiseen tai jonkin vapaan suunnan järjestämään (metodistit, baptistit, helluntalaiset, vapaa kirkko). On myös paljon Raamattua muuntelevia uskonnollisia järjestöjä, joiden opit eroavat Raamatun perussanomasta, niihin ei kannata eksyä. Esim. mormoonit hyvä esimerkki.
Onnea totuuden etsintään!

no voin neuvoa että lue raamattua. se auttaa (ihan tosi!) mäkin oon miettiny paljon onko kuoleman jälkeistä elämää, ja musta on. eikai Jeesus olisi muuten koko elämäänsä vain sepitellyt tarinoita? musta Jeesuksen puheet on totta.

kiitos kovasti, varsinkin jennyn vastaus oli hyvä!! lissää vaan samaa settiä jos kiinnostaa, kyllä minultakin sitä toivoa löytyy, ei oo siitä kiinni... elokuvat,kuten näin äkkiä tulee mieleen White noise, erityisesti sen ekstrat, ja juuri näkemäni an american hounting oli aika loistavia tähän liittyen...!! suosittelen muuten aika tosissaan kiinnostuneille. ja ikinä en rupeis millään spiritismillä leikkimään, en edes leikillään. kaveri on muuten sellanen, et näkee unia mitkä toteutuu (joskus) kuolleet sukulaiset just unessa ilmestyny ja sanonu et kaikki on hyvin ym...
hyi että, toi White noise-leffan ekstrat oli kyl kammottavat.. kiitos vielä kerran...!!